Usko ei ole näkemistä vaan luottamista vielä tällä hetkellä näkymättömiin asioihin.
Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesus oli pääsiäisaamuna ilmestynyt Magdalan Marialle ja käskenyt hänen viedä terveisiä opetuslapsilleen, joita hän nyt nimitti veljikseen. Päivän evankeliumi kertoo, mitä tapahtui saman päivän iltana.
Johannes kertoo, että opetuslapset pelkäsivät juutalaisia ja olivat lukinneet ovensa ajatellessaan, että heille käy samoin kuin heidän mestarilleen. Kun ylösnoussut Jeesus ilmestyi ja tervehti heitä rauhan tervehdyksellä, heidän sisäinen pelkonsa muuttui sanoinkuvaamattomaksi iloksi.
Jeesus oli elävänä heidän keskuudessaan ja näytti heille haavat käsissään ja kyljessään. Tämä kertoo hyvin myös sitä rauhasta ja ilosta, jonka evankeliumin saarna ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Jumalan Pojasta yhä synnyttää uskojissaan.
Opetuslapset saivat kallisarvoisen tehtävän: heidän tulee olla Jeesuksen lähettiläitä maailmassa. Isä lähetti Poikansa pelastajaksi, ja Poika lähetti omansa saarnaamaan ilosanomaa tästä pelastuksesta. Se on syntien anteeksiantamisen saarnaamista, sillä sen vastaanottajat saavat omat syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Joka ei ota sanomaa vastaan, jää sidotuksi synteihinsä. Pyhän Hengen saaneille ihmisille annettiin näin taivaan valtakunnan avaimet.
Tuomaskin uskoo
Jeesuksen ylösnousemus on kaikkein tärkein uskonkohta. Jos sitä ei olisi tapahtunut, saarna hänestä ja myös ihmisten usko olisivat turhaa.
Evankeliumikohta kertoo myös epäilevästä Tuomaksesta. Olisiko Tuomas jääräpäisyydessään ennen pitkää joutunut epäuskoon, ellei Jeesus olisi ilmestynyt varta vasten hänelle?
Tuomas oli varmasti mielestään järkevä, jalat maassa oleva mies, joka ajatteli, että hautaan pantu ei sieltä enää nouse. Olivatko toiset opetuslapset hänen mielestään haihattelijoita? Viikon ajan hän kuuli heidän todistuksiaan, eikä sittenkään uskonut.
Mutta kun Jeesus tuli, puhui juuri hänelle ja kehotti koskemaan lävistettyjä käsiään ja kylkeään, Tuomaskin uskoi. Hän ilmaisee uskonsa kauniin henkilökohtaisen uskontunnustuksen muodossa: ”Minun Herrani ja minun Jumalani”.
Kertomus Tuomaasta opettaa uskon luonnetta. Usko ei ole näkemistä vaan luottamista vielä tällä hetkellä näkymättömiin asioihin. ”Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.” Jeesus ei ole silmillä nähtävissä, mutta kuitenkin hän on uskovaisten keskuudessa. Hänestä kuullaan evankeliumin saarnassa, häneen uskotaan ja hänet saadaan kerran myös nähdä taivaassa, jossa uskon päämäärä, sielujen pelastus toteutuu lopullisesti.
Pauli Kivioja
Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesus oli pääsiäisaamuna ilmestynyt Magdalan Marialle ja käskenyt hänen viedä terveisiä opetuslapsilleen, joita hän nyt nimitti veljikseen. Päivän evankeliumi kertoo, mitä tapahtui saman päivän iltana.
Johannes kertoo, että opetuslapset pelkäsivät juutalaisia ja olivat lukinneet ovensa ajatellessaan, että heille käy samoin kuin heidän mestarilleen. Kun ylösnoussut Jeesus ilmestyi ja tervehti heitä rauhan tervehdyksellä, heidän sisäinen pelkonsa muuttui sanoinkuvaamattomaksi iloksi.
Jeesus oli elävänä heidän keskuudessaan ja näytti heille haavat käsissään ja kyljessään. Tämä kertoo hyvin myös sitä rauhasta ja ilosta, jonka evankeliumin saarna ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Jumalan Pojasta yhä synnyttää uskojissaan.
Opetuslapset saivat kallisarvoisen tehtävän: heidän tulee olla Jeesuksen lähettiläitä maailmassa. Isä lähetti Poikansa pelastajaksi, ja Poika lähetti omansa saarnaamaan ilosanomaa tästä pelastuksesta. Se on syntien anteeksiantamisen saarnaamista, sillä sen vastaanottajat saavat omat syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Joka ei ota sanomaa vastaan, jää sidotuksi synteihinsä. Pyhän Hengen saaneille ihmisille annettiin näin taivaan valtakunnan avaimet.
Tuomaskin uskoo
Jeesuksen ylösnousemus on kaikkein tärkein uskonkohta. Jos sitä ei olisi tapahtunut, saarna hänestä ja myös ihmisten usko olisivat turhaa.
Evankeliumikohta kertoo myös epäilevästä Tuomaksesta. Olisiko Tuomas jääräpäisyydessään ennen pitkää joutunut epäuskoon, ellei Jeesus olisi ilmestynyt varta vasten hänelle?
Tuomas oli varmasti mielestään järkevä, jalat maassa oleva mies, joka ajatteli, että hautaan pantu ei sieltä enää nouse. Olivatko toiset opetuslapset hänen mielestään haihattelijoita? Viikon ajan hän kuuli heidän todistuksiaan, eikä sittenkään uskonut.
Mutta kun Jeesus tuli, puhui juuri hänelle ja kehotti koskemaan lävistettyjä käsiään ja kylkeään, Tuomaskin uskoi. Hän ilmaisee uskonsa kauniin henkilökohtaisen uskontunnustuksen muodossa: ”Minun Herrani ja minun Jumalani”.
Kertomus Tuomaasta opettaa uskon luonnetta. Usko ei ole näkemistä vaan luottamista vielä tällä hetkellä näkymättömiin asioihin. ”Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.” Jeesus ei ole silmillä nähtävissä, mutta kuitenkin hän on uskovaisten keskuudessa. Hänestä kuullaan evankeliumin saarnassa, häneen uskotaan ja hänet saadaan kerran myös nähdä taivaassa, jossa uskon päämäärä, sielujen pelastus toteutuu lopullisesti.
Pauli Kivioja
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuohan on keskeisin asia. Muu kirjoittamasi on lähinnä turhaa selittelyä.