Onko ylösnousemusta vai päättyykö kaikki kuolemaan? Onko kuoleman jälkeen enää mitään? Kun ihminen on haudattu, siinäkö on kaikki?
Sunnuntain evankeliumitekstissä puhutaan saddukeuksista, jotka ajattelivat, että siinä on kaikki. Saddukeukset edustivat korkeampaa papistoa. He pitäytyivät vain viiteen Mooseksen kirjaan eivätkä tunnustaneet Jumalan myöhempää ilmoitusta.
Tunnettua oli, että he eivät uskoneet enkeleihin eivätkä odottaneet viimeistä tuomiota tai uskoneet ylösnousemukseen. Heidän mukaansa elämä päättyi kuolemaan. Sen jälkeen ei ole enää mitään. Näin siis ajatteli kansan uskonnolliseksi opettajaksi asetettu papisto!
Tuntuu omituiselta, että ylösnousemuksen kieltäneinä he kuitenkin esittävät Jeesukselle kysymyksen, joka liittyy ylösnousemuksen jälkeiseen aikaan. Oliko heillä kuitenkin epäilys, että ylösnousemus olisi sittenkin totta? Vai oliko kysymyksen takana Jeesuksen opetuksen mitätöinti ja naurunalaiseksi saattaminen? Heidän tarkoituksensa ei käy ilmi kysymystilanteesta, mutta heidän muusta toiminnastaan päätellen taustalla oli todennäköisesti tämä viimeksi mainittu.
Taivaassa enkelien kaltaisina
Mooseksen laissa oli säädös, jonka mukaan miehen tuli ottaa puolisokseen veljensä vaimo, jos tämä oli jäänyt leskeksi lapsettomana. Tämän määräyksen tarkoituksena oli varmistaa, että lapsettomana kuolleen veljen suku ei sammuisi. Uuden avioliiton ensimmäistä poikaa pidettäisiin kuolleen veljen lapsena.
Evankeliumikohdassa saddukeukset kysyvät, miten käy sellaisessa tilanteessa, jos nainen kuolee lapsettomana oltuaan seitsemän veljeksen kanssa avioliitossa: ”Kenen vaimo tämä nainen on oleva ylösnousemuksessa? Hänhän on ollut kaikkien seitsemän vaimona.”
Jeesus vastasi kysymykseen asiallisesti, vaikka tajusi kysyjien tarkoituksen. Jeesus sanoo selkeästi, että on olemassa ylösnousemus. Ylösnousemus on sekä vanhurskasten että väärien. Ylösnousemuksen jälkeinen elämä on kuitenkin toisenlaisten lainalaisuuksien mukaista kuin elämä täällä ajassa. Siellä ei mennä avioliitoon. Siellä uskovaiset ovat ”enkelien kaltaisia”.
Jeesuksen mukaan ylösnousemus on ilmoitettu jo Mooseksen kirjoissa. Jumala puhui palavassa pensaassa Moosekselle. Siinä hän ilmoitti olevansa Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala.
He olivat kuolleet jo aikoja sitten, mutta Jumalalle he olivat eläviä. Jeesus vielä vahvistaa tämän sanoessaan: ”Hänhän sanoo, että Herra on Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala. Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien.”
Ylösnousemuksen ilosanoma
Saddukeukset eksyivät käsityksissään siksi, etteivät he tunteneet pyhiä kirjoituksia ja Jumalan voimaa (Matt. 22:29). Näin on tänäänkin. Kirjoituksia tuntemattomille tai Raamatun sanan kokonaan hylänneille ylösnousemuksen ja enkeleiden olemassaolon hyväksyminen on vaikea asia. Jotkut torjuvat ne kokonaan.
Apostoli Paavali kirjoittaa korinttilaisille ylösnousemuksen keskeisyydestä: ”Jos ei ole kuolleiden ylösnousemusta, ei Kristustakaan ole herätetty kuolleista. Muuta ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne.” (1. Kor. 15:13–14.)
Jumalan valtakunnan ydinsanoma on viesti Jeesuksen kärsimisestä, kuolemasta ja ylösnousemisesta. Tämä sanoma on ilosanoma syntiselle, kuoleman varjon maassa vaeltavalle ihmiselle.
Syntien anteeksiantamuksen evankeliumi tuo rauhan sydämeen ja antaa toivon pääsystä taivaaseen. Uskon antama toivo on kuin ankkuri, joka on kiinnitetty kunnian rannalle. Matkan päättyessä Jumalan lapsella on koti, Isän koti, jossa uudessa ruumiissa vietetään Kristuksen kanssa ikuista hääjuhlaa.
Aimo Hautamäki
Sunnuntain evankeliumitekstissä puhutaan saddukeuksista, jotka ajattelivat, että siinä on kaikki. Saddukeukset edustivat korkeampaa papistoa. He pitäytyivät vain viiteen Mooseksen kirjaan eivätkä tunnustaneet Jumalan myöhempää ilmoitusta.
Tunnettua oli, että he eivät uskoneet enkeleihin eivätkä odottaneet viimeistä tuomiota tai uskoneet ylösnousemukseen. Heidän mukaansa elämä päättyi kuolemaan. Sen jälkeen ei ole enää mitään. Näin siis ajatteli kansan uskonnolliseksi opettajaksi asetettu papisto!
Tuntuu omituiselta, että ylösnousemuksen kieltäneinä he kuitenkin esittävät Jeesukselle kysymyksen, joka liittyy ylösnousemuksen jälkeiseen aikaan. Oliko heillä kuitenkin epäilys, että ylösnousemus olisi sittenkin totta? Vai oliko kysymyksen takana Jeesuksen opetuksen mitätöinti ja naurunalaiseksi saattaminen? Heidän tarkoituksensa ei käy ilmi kysymystilanteesta, mutta heidän muusta toiminnastaan päätellen taustalla oli todennäköisesti tämä viimeksi mainittu.
Taivaassa enkelien kaltaisina
Mooseksen laissa oli säädös, jonka mukaan miehen tuli ottaa puolisokseen veljensä vaimo, jos tämä oli jäänyt leskeksi lapsettomana. Tämän määräyksen tarkoituksena oli varmistaa, että lapsettomana kuolleen veljen suku ei sammuisi. Uuden avioliiton ensimmäistä poikaa pidettäisiin kuolleen veljen lapsena.
Evankeliumikohdassa saddukeukset kysyvät, miten käy sellaisessa tilanteessa, jos nainen kuolee lapsettomana oltuaan seitsemän veljeksen kanssa avioliitossa: ”Kenen vaimo tämä nainen on oleva ylösnousemuksessa? Hänhän on ollut kaikkien seitsemän vaimona.”
Jeesus vastasi kysymykseen asiallisesti, vaikka tajusi kysyjien tarkoituksen. Jeesus sanoo selkeästi, että on olemassa ylösnousemus. Ylösnousemus on sekä vanhurskasten että väärien. Ylösnousemuksen jälkeinen elämä on kuitenkin toisenlaisten lainalaisuuksien mukaista kuin elämä täällä ajassa. Siellä ei mennä avioliitoon. Siellä uskovaiset ovat ”enkelien kaltaisia”.
Jeesuksen mukaan ylösnousemus on ilmoitettu jo Mooseksen kirjoissa. Jumala puhui palavassa pensaassa Moosekselle. Siinä hän ilmoitti olevansa Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala.
He olivat kuolleet jo aikoja sitten, mutta Jumalalle he olivat eläviä. Jeesus vielä vahvistaa tämän sanoessaan: ”Hänhän sanoo, että Herra on Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala. Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien.”
Ylösnousemuksen ilosanoma
Saddukeukset eksyivät käsityksissään siksi, etteivät he tunteneet pyhiä kirjoituksia ja Jumalan voimaa (Matt. 22:29). Näin on tänäänkin. Kirjoituksia tuntemattomille tai Raamatun sanan kokonaan hylänneille ylösnousemuksen ja enkeleiden olemassaolon hyväksyminen on vaikea asia. Jotkut torjuvat ne kokonaan.
Apostoli Paavali kirjoittaa korinttilaisille ylösnousemuksen keskeisyydestä: ”Jos ei ole kuolleiden ylösnousemusta, ei Kristustakaan ole herätetty kuolleista. Muuta ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne.” (1. Kor. 15:13–14.)
Jumalan valtakunnan ydinsanoma on viesti Jeesuksen kärsimisestä, kuolemasta ja ylösnousemisesta. Tämä sanoma on ilosanoma syntiselle, kuoleman varjon maassa vaeltavalle ihmiselle.
Syntien anteeksiantamuksen evankeliumi tuo rauhan sydämeen ja antaa toivon pääsystä taivaaseen. Uskon antama toivo on kuin ankkuri, joka on kiinnitetty kunnian rannalle. Matkan päättyessä Jumalan lapsella on koti, Isän koti, jossa uudessa ruumiissa vietetään Kristuksen kanssa ikuista hääjuhlaa.
Aimo Hautamäki
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.