Mitäpä kuuluu iltaanne?

Lähden kokemaan verkot kelkalla.

Olen masentunut..


lähdin aamulla shoppaileen innoissani vapaapäivästäni. Kiertelin varmaan sata ja yksi kauppaa mielessä juhlamekkoon sopivan takin etsiminen.


Takit oli niin suuria, raskas kankaisia taikka liian kalliita. Kokeilin kymmenittäin erilaisia takkeja, eri liikkeissä ja lopulta tulin vaan pahalle tuulelle.


Pikkuisen naisen on niin vaikea löytää takkia. Raskas kangas ei istu eikä näytä hyvältä, XS kokokin liian iso ja siihen meinaa hukkua taikka sitten kun löytää täydellisen takin niin hintalapussa lukee 229 euroa!!!


Tulin kotio masentuneena ja mietin että en leiki sit teidän kaa ku ette tee sopivia takkeja. Ainakaan en köyhtynyt yhtään.

Häpeän varjooni. Joten pääosin pysyn kotosalla.

Ei mitään uutta..Susannaa kattelen teeveestä😍

Meen kattoon elokuviin luonnon sinfonian ja varaan liput Avaattereen.

Ihan hyvää. Aamu oli raskas, mutta kyllä se tästä.

Oksentelen ja yrkkäilen

Kuntosalilta tulin .. suihku .. keitto ruuaksi ja nyt sohvalla .. 😏

Sairastellut tässä tovin sitkeessä on mut kyl se tästä.

Luin Raamattua. Se on ihmeellinen kirja. Aina kun lukee oppii jotain uutta, jokin haava paranee ja tulee parempi mieli. Mietin myös välillä millaista olisi olla vaimon kanssa yhdessä. Varmaan tunnin välein kysyisimme toisiltamme:"onko kaikki hyvin rakas?" Sitten aina kertoisimme murheemme.

Tylsä elämä.

Mietin, miten koen että hän on elämässäni, vaikka emme enempää ole tekemisissä. Hän on jo jättänyt jäljen. Mietin sitä, kuinka tuntuisi ja tuntuu luonnolliselta viestitellä, koska tunnen luottamusta. Mietin mutkattomuutta häntä kohtaan ja sitä että pelkkä perille kulkeutuva lämmin ajatus kantaa jonnekin sekin.

Masentaa.
Köyhyys

Katselen leffaa ja senjälkeen pitää täyttää huomisaamuksi lääkäriä varten olevaan kyselyyn viikon mittaustulokset. Koira on simahtanut tuhdin iltapalan jälkeen. Miltähän tuntuisi soittaa ja kertoa pikku tapahtumat hänelle ihan ääneen. Ahhh...