Torjutko vaikka toisin ajattelet?

Olisiko vaikka se itsetunto. Jokin muu este. Siinä nyt pari.

Olisiko pelko, riittämättömyys toiselle ja epävarmuus hyviä selityksiä? Halua olisi, mutku vaakakupissa toinen puoli tuntuu raskaammalta? Tyytymättömyys itseen? Paljon löytyy selittäviä seikkoja, miksi jutut eivät kohtaa ja luottamuksen rakentaminen tuntuu vaikeammalta kuin luulisi?
Epävarmuus toisen tunteista? Voikun olisi helpompaa.

Ei pysty vielä, kun ei oo varmuutta sun ihastumisesta.

"Pettymykset pelottavat kovempaakin kulkijaa"

Syynä voi olla halu suojella itseään.
Takana surullinen/ kovakin ero (joka on kyllä käsitelty) ja sellaista ei halua enää kokea. Kun on saanut elämästä kiinni, päässyt jaloilleen ja eheytynyt, tulee varovaiseksi. On tyytyväinen levolliseen ja hyvään elämään yksin. Ei uskalla enää heittäytyä rakkauteen. On muodostunut suoja sydämen ympärille.

Niin... kotona sitä kuitenkin yksin miettii (välillä itkien) millaista olisi vielä rakastaa ja tulla rakastetuksi..... miten hyvältä se tunne joskus tuntui...

Suojelu, epävarmuus, haavoittuvuus, pelko

Omat syyt siihen on hyvät, ei kukaan kiinnosta muuna kuin kaverina. Mielipiteeni on pysyvä.

Joku itsesuojeluvaisto, vaikka ei voi elää ilman sitä toista.

Haluan antaa hänelle mahdollisuuden mennä toiseen suuntaan.

En tietoisesti, mutta olemukseni voi joskus tiedostamatta olla jotain muuta kuin mitä ajattelen. Siksi arvostan puhumista arvausleikkien sijaan.

En tunne sinua, mutta kiinnostat kovin. Ja tietenkin tilanne on se, etten voi suoriltaan sinua lähestyä. En kehtaa, jos olenkin käsittänyt sinut väärin. Tilanne on hankala, kun emme ole jutelleet, vain katseita. Varmasti olen silmiisi rintiriitainen, mutta mieti tarkemmin. Niin sinäkin, ihana tuntematon.

Kyllä! Koska pelkään. En koskaan tarkoittanut torjua sinua rakas rakennusmestari. Olen hulluna sinuun.

En ole mielestäni häntä koskaan torjunut joten tämä galluppi ei varmaan koske minua.