On vain yksi ristiriita, ei mikään pieni, ja niin siksi päätin kirjoittaa tänne "ääneen" pohdintaani. En vain ymmärrä. Voitko avata asiaa, mikäli vain pystyt? Mielestäni tunnen sinua ainakin jonkin verran. Ulospäin näytät hyvin sydämelliseltä ihmiseltä, ihmiseltä jolta odottaa automaattisesti vain hyvää. Olemuksesi, luonteesi ja kaikki kanssakäymisesi muiden ihmisten kanssa viittaa siihen. Näytät itse lempeydeltä. Äänesikin on pehmeä, tyypillinen sydämellisen ihmisen ääni. Jos kuvittelisin itseni lapseksi haluaisin äitini olevan kaltaisesi. On vaikea edes uskoa että erehtyisin. Olen ollut sitä mieltä, että olet hyvä ihminen, niitä harvoja tässä maailmassa. Tämä on ollut eräs pääsyy sille, että olen rakastunut sinuun. Minun täytyy tunnustaa, sinuun on mahdotonta olla rakastumatta koska olet rakastettava persoona.
Pettääkö ulkonäkö vai näenkö yksinkertaisesti väärin? Näen sinussa lempeyttä, mutta kohtaan sydämettömyyttä. Sydämettömyys on ehkä liian rankka sana kuvaamaan kokemaani, mutta kyvyttömyys osoittaa empatiaa. Voisiko olla niin, että kaikesta havannoimastani huolimatta olet tunnekylmä ihminen? Tai sitten haluton osoittamaan huolta, sekin on mahdollista. Joka tapauksessa elämäni, kokemani ja vointini ei liikuta sinua millään tavalla. Tämä "millään tavalla" on oma kokemukseni reaktioistasi. Ehkä et itse koe samoin sisälläsi. Ehkä elät myötä. Mutta kun en voi nähdä sisällesi. Joka tapauksessa se, miten kohtelet minua hämmästyttää minua. Se jopa järkyttää minua syvästi. Näkemäni ja kokemani välillä on aivan hurja ristiriita. Tämä aiheuttaa minussa suurta hämmennystä. Näenkö ja kuulenko oikein? Ymmärränkö mistään yhtään mitään?
En tiedä. Tiedostan, että maailmasta löytyy kylmiä ihmisiä, jopa luonneviakaisuuteen saakka. Mutta sitä en usko, että sinä olet luonnevikainen. Voi myös olla, että olet syntynyt kultalusikka suussa ja olet siksi kykenemätön samaistumaan. Et voi asettua minun asemaani, koska et tiedä etkä ymmärrä mistä puhutaan. Ja sitten voi olla, että pelkäät näyttää tunteitasi. Pelkäät oman elämäntilanteesi takia, ja suojaudut omaan maailmaasi. Tai et päästä lähelle vaan suhtaudut tietoisesti kylmäkiskoisesti. Toisin sanoen, et välitä. Sinua ei kiinnosta miten minun käy eikä minulla muutenkaan ole merkitystä elämässäsi. Äärimmäisen kipeä ajatus jos näin on. Joka tapauksessa, en ymmärrä sinua.
Pettääkö ulkonäkö vai näenkö yksinkertaisesti väärin? Näen sinussa lempeyttä, mutta kohtaan sydämettömyyttä. Sydämettömyys on ehkä liian rankka sana kuvaamaan kokemaani, mutta kyvyttömyys osoittaa empatiaa. Voisiko olla niin, että kaikesta havannoimastani huolimatta olet tunnekylmä ihminen? Tai sitten haluton osoittamaan huolta, sekin on mahdollista. Joka tapauksessa elämäni, kokemani ja vointini ei liikuta sinua millään tavalla. Tämä "millään tavalla" on oma kokemukseni reaktioistasi. Ehkä et itse koe samoin sisälläsi. Ehkä elät myötä. Mutta kun en voi nähdä sisällesi. Joka tapauksessa se, miten kohtelet minua hämmästyttää minua. Se jopa järkyttää minua syvästi. Näkemäni ja kokemani välillä on aivan hurja ristiriita. Tämä aiheuttaa minussa suurta hämmennystä. Näenkö ja kuulenko oikein? Ymmärränkö mistään yhtään mitään?
En tiedä. Tiedostan, että maailmasta löytyy kylmiä ihmisiä, jopa luonneviakaisuuteen saakka. Mutta sitä en usko, että sinä olet luonnevikainen. Voi myös olla, että olet syntynyt kultalusikka suussa ja olet siksi kykenemätön samaistumaan. Et voi asettua minun asemaani, koska et tiedä etkä ymmärrä mistä puhutaan. Ja sitten voi olla, että pelkäät näyttää tunteitasi. Pelkäät oman elämäntilanteesi takia, ja suojaudut omaan maailmaasi. Tai et päästä lähelle vaan suhtaudut tietoisesti kylmäkiskoisesti. Toisin sanoen, et välitä. Sinua ei kiinnosta miten minun käy eikä minulla muutenkaan ole merkitystä elämässäsi. Äärimmäisen kipeä ajatus jos näin on. Joka tapauksessa, en ymmärrä sinua.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Enkä minä ymmärrä miestä, joka ei välillä ole näkevinäänkään..
En tiedä onko minulle mutta jos on haluan päästä keskustelemaan kanssasi. On varmasti väärinkäsityksiä. Välitän sinusta kovasti. Anteeksi jos olen loukannut jotenkin.
Mutta voitko antaa vastauksia miksi? Kirjoitat miellyttävästi.
Kun omassa elämässä on ollut kauan vaikeita aikoja ja ne ovat vaikuttaneet hyvin stressaavasti vuosien ajan, ei aina jaksa paneutua muiden kuin omien lähisukulaisten asioihin. Ei vaan ole ollut jaksamista "kuunnella" muiden murheita.
Kuulostaapa tutulta 🤔
En usko olevani tuo tarkoittamasi nainen, mutta tavallaan ymmärrän hänen käytöstään. Luulen, että hän ei vaan ole sinusta kiinnostunut. Itse en ainakaan ole kiinnostunut sellaisten ihmisten asioista joista en muutenkaan erityisemmin pidä. Vai oletteko kenties parisuhteessa? Jos olette, mikset kysy häneltä suoraan?
Kaikkein todennäköisintä on se, ettei hän välitä. Olen samaa mieltä. Miksi en sitten kysy? Rakastan häntä niin, että kuolisin kuulla totuuden. En kestä kuulla hänen ihanasta suustaan sellaista, mikä on kaikkein ruminta kuultavaa koko maailmassa. Kuolen mieluummin.
Ehkä hänellä on elämässä tärkeämpääkin tekemistä kun märehtiä jonkun jannun sielunelämää. Suosittelisin kysymään ko. henkilöltä suoraan, sillä se selviää, myös se onko edes sinusta kiinnostunut.
Nyt on kyllä semmoista potaskaa tarjolla, että voisi jopa olla minun kirjoittamaa :D En kyllä jaksaisi ihan noin pitkää haista vittu -viestiä duunata.
Olisi kiva kuulla tällaista tulkintaa ihan suoraan, et voi koskaan tietää jos et suoraan kysy. Omalla kohdalla tuollainen käytös on itsesuojelua. Tietyn "rajan" saavuttaminen ihmisiin tutustuttaessa saa vanhat mekanismit käyntiin :/ toisin sanoen tuo itsesuojelu menee päälle. Vaikka kuinka tiedostaisi että ei tarvitse, ainakaan kovin voimakkaasti. En taida kyllä tiedostaa tekeväni näin vielä kovin hyvin, jälkeenpäin kyllä..
Miksi suojelet ja miltä itseäsi?
No sanotaanko, että se on opittu tapa jostain menneisyydestä. Todellisuudessa se ei taida suojata miltään, ainakin työntää ihania ihmisiä kauemmaksi, vaikkei haluaisikaan..
Miten tuo kylmä käytös käytännössä ilmenee?
Kuuntelee, mutta ei kommentoi tai kommentoi mahdollisimman vähän. Tuntuu kuin seinille puhuisi vaikka läsnä nyt sentään on mielikuva aivan jostain muusta kuin elottomasta seinästä. Kontrasti on pöyristyttävä.
Mutta kuten sanoin, voin olla ymmärtänyt väärin. Kaikki voi olla oman mieleni tuotosta.
Kuuntelee, mutta mites muuten kehonkieli, sehän paljastaa paljon? Vaikuttaako siltä että kääntyy poispäin susta vai miten?
Vaihtelee. Kehonkieli puhuu hieman toista, koska hän hymyilee minulle ja katsoo silmiin. Se puoli ihan ok, ainakin yoisinaan. Vaikeaa, tosi vaikeaa.
Minkälaisessa tilanteessa yleensä näette ja kuinka usein?
(En ed.)
vatvoa asioita aina voi, ja luulla jotain mikä ei välttämättä pidä sitten lopulta paikkaansa...
JOTEN, kaikki tunteiden ihmettelijät, levottomasta sydämestä kärsivät, yhteyttä vaan ihastukseen, niin selviää!!
toki jos haluaa vielä kesän ajan pohtia, niin.......
Ei aina niin yksinkertaista tuo puheeksi ottaminen... Elämä ei ole ohjekirja.
Noinhan se on. Onpa tilanne mikä tahansa niin eiku juttelemaan. Muuten asiat eivät selviä koskaan.
ei olekaan valmis ohjekirja, ois helpompaa mikäli olis niin.
mutta voihan sitä arvuutella ja arvuutella niitä toisen tunteita vaikka koko kesän yli, mikäli niin haluaa..
se on aika kuluttavaa, en muuten.. nykyään ei tarv. edes kasvotusten kertoi mitä sydämessään tuntee, niin kuin ehkä ennen. Nykyään monenlaista yhteydenotto tapaa...
Silti. Asian kohtaaminen on kuin kävisi kuolemaa vastaan. Tai vielä moninkertaisesti pahempaa.
höpö, höpö eikä ole.
elämässä on asioita jotka eivät ole helppoja, on murheita, surua, MUTTA sehän aina riippuu vakavissakin asioissa, siitä miten niihin tai tilanteeseen suhtautuu.
todennut myös tämän, että mitään "pakkoa" ei ole elämässä, paitsi se että jokaisen jossain vaiheessa, enemmin tai hieman myöhemmin kuolo korjaa! sille ei toistaiseksi ainakaan mahdeta mitään, tuskin lähitulevaisuudessa ihmisistä kuolemattomia tulee. tämä nyt meni sivuun hieman aiheesta, tuli vaan mieleen. =)
Sekö että selvittäisit mitä toinen ihminen ajattelee?
ei sitä voi tietää, mitä se toinen ihminen ajattelee..
se on selvitettävä vaikka puhelulla tai viestillä! ellei halua arvuutella ja arvuutella kuukaudesta toiseen..
muistuikin mieleeni, itse olen spontaanisti niin toiminut, otin riskin ja lähestyin, sain selvyyden asiaan.
uskaltakaa!
Jep.
Juuri noinhan se on. Itse en jaksa kovin kauaa olla selvittämättä. Kesällä viimeistään. Olen väsynyt asioiden keskeneräisyyteen ja haluan tehdä töitä ihan rauhassa. Oma elämäntilanteeni ei kuulu työkavereille. Ainoastaan silloin kun itse otan asian esille!
totta!
Jos tämä olisi minulle, tiedät että välitän.
Olet itse tehnyt mahdottomaksi myötäelää kanssasi rikkomatta itseäni, koska satutit minua. En tiedä mitä minulta odotat. Luultavasti jotain mitä en pystyisi antamaankaan. Olen lempeä minulle lempeille, mutta kylmä minua satuttaville, ja minulla on sen suhteen valitettavan pitkä muisti. Valitse puolesi, ja anna olla. Mutta taidatkin olla jo puolesi valinnut, kuten minäkin.
Luultavasti en ole se ihminen kenelle tämän tarkoitit. Ajattelin kuitenkin vastata. Mitä tarkoitit kultalusikalla? Siinä mielessä pitää paikkansa että olen vanhanaikaisesta ja rakastavasta perheestä kotoisin. Välittäminen on kuulunut aina elämääni. Alkutekstisi siinä mielessä pitää paikkansa. Mutta sitten... Miten voit tyrmätä minut kylmäksi kun täällä palstalla ei voi tunnistaa. En voi miehiä alkaa paapomaan erikseen. Omakin suhde tulisi varmaan tiensä päähän. Ymmärrät varmaan. Työssäni annan itsestäni kaiken inhimillisen. Jos sulla on asiaa voit yhteyttä ottaa. Ellet tunnista tätä juttua jätä omaan arvoonsa.
Tuo on totta tuo syntynyt kultalusikan kera.
Hänen ei ole itse koskaan tarvinnut alentua minkään tai kenenkään tasolle.
Työpaikan sai automaattisesti ja auttavia lähisukulaisia piisaa, nätti joten poikaystävä kanditaatteja riittää.
Ei hänen tarvi kuin olla,
ei hän tarvi minun seuraa.
Jokainen ihminen on tärkeä paikassansa. Mistä työpaikkoja automaattisesti tulee? Ei ole sukukaan laajemmasta päästä. Olen väärä henkilö. Toivottavasti löydät kaipaamasi! Ymmärrät varmaan ettet täältä sitä fyysistä kaivattuasi löydä.
Ihan vaan sivusta, jos olisi minulle: täytyy tietää kuka on kysyjä nimeä myöten ! Muuten menee harakoille ( anteeksi harakat)! Tekstisi on lopulta, ja monin paikoin hyvin loukkaava , olipa kysymys kenestä tahansa. Ei voi ottaa vakavasti, " täällä" kun ollaan. Henkilökohtainen kontakti, mutta hyvin korrekti! toimisi!
Niin ja minä todellakin olen kiltti, hyväsydäminen, avulias, kohtelias etc, siis kaikkea mitä ystävällisyyteen kuuluu! Mutta en ole tyhmä: haista pienenkin " käryn" ja varsinkin kaikki piikit, joita ei ole edes hyvin näkyvissä. Näen lävitsesi, sorry! Mutta voihan kukatahansa, niin halutessaan muuttaa tapansa. Minä en yritä muuttaa ketään muuta kuin itseäni tarpeen vaatiessa. Niih.
Huomenta. Luulen, että minulla on vaikeuksia osoittaa empatiaa. Se on totta. Se liittyy varmaan persoonallisuusongelmiini. Minua ei ole opetettu osoittamaan empatiaa myös. Luulen toisaalta, että jos näkisin sinut ja tuskaisuutesi, olisin empaattisempi.
En ihan osaa ottaa tätä meidän ”rakkausjuttua” tosissaan. Tämä on mielestäni totta vain paperilla ja kirjoitettuna.
Kiitos että ymmärrät, nämä muut ovat sitä luokkaa että haukku osui oikeaan.
Eihän ketään Voikkaan muuttaa. Jos hetkellisesti, mutta oma minä puskee takaisin. Niih sulle mies.
Tuo muutos-viestin on minun NAISEN kirjoittama! Älä yritä " muuttaa suuntaa ja " niih" on minun lanseeraama, joten älä yritä matkia! Täällä nuo mies/ nais - kirjoittajat muuttavat lennosta puoltaan, ei ihme, että jotkut harhaantuvat. En kuitenkaan minä, vaikka aina ei viitsi puuttua.NIIH!
Jos sulla on jo nainen miksi toisen perään huokailet?
Ahaa. Ketjun vaihto. Viim. Kymysys oli liikaa😁
En mäkään ymmärrä sun käytöstä
Hyvää kevättä😍
Tämä aloittajalle: sitä saa mitä tilaa. Jos hän on muille ystävällinen, lämmin ja sydämellinen, mutta sinulle kova, kylmäkiskoinen ja sydämestäni, niin missä on silloin vika? Kannattaa tarkistella myös sitä omaakin käytöstä, eiks niin?
Naisessa kun ei kerro miksi asia on niin
Tuskin olet hän, koska olen osoittanut sinulle välittämistä. Mutta jos et sitä ole käsittänyt sellaiseksi, niin siksi kerron, että yritän tietoisesti piilottaa tunteeni kohtaasi ja se saattaa näyttää "kylmältä". Miksikö, no koska et ole itse osoittanut, että olisit kiinnostunut, vastailet kyllä kohteliaasti, mutta siinä se. Koen myös, että välttelet minua ainakin viime aikoina. Se ei oikein rohkaise yrittämään enempää, kun toinen ei tule vastaan. Silti taisin rakastua sinuun, vaikka en sitä osannut odottaa, enkä ole päässyt siitä yli ja kaipaan sinua päivittäin, etenkin kun ei nähdä. Tein mielestäni jo liikaakin osoittaakseni, miten sinusta välitän, mutta se ei kai riittänyt, oli yksipuolista tai sitten liikaa esteitä tiellämme.
Ole ensinnäkin itsellesi rehellinen? Tietääkö hän tämän hetkisistä tunteistasi? Tietääkö että sinulla olisi halu tavata ja puhuttavaa?
Jos ei tiedä niin olettaa sinun olevan ok ja sinun pysyttelevän kaukana. Jos sinulla on asiaa niin sinun tehtävä on mennä jutulle. Toinen ei lue ajatuksiasi. Älä kuvittele mitään. Älä yritä edes miettiä mitä toisen pään sisällä liikkuu tai miksi toinen käyttäytyy niin kuin käyttäytyy jos et kysy!
Pakkohan se on ihmisen miettiä, tai kuolee jos ei ole ajatustoimintoa tyhmä
Täällä on hyviä vastauksia, mutta sitten melkeinpä pahantahtoisia tai kovasydämisiä kirjoituksia. Onkohan Suomessa yleisempää tämä naisten kyvyttömyys lempeyteen ja hyvyyteen? Sitä joutuu miettimään kun lukee joidenkin kommentointia.
Onko sulla aloittaja naisen yhteystiedot? Jos niin miksi et voi suoraan laittaa?
Yhteyttä on pidetty. Siksi kirjoitankin. Täytyy toivoa hyvää.
Pelkään näyttää tunteitani. Jostain syystä pelkään, että ihmiset ahdistuvat, jos näytän heille, kuinka paljon heistä välitän ja kuinka tärkeitä he ovat minulle.
Joudun myös suojelemaan itseäni, koska elämässäni on tapahtunut niin rankkoja asioita. Se saattaa näyttää ulospäin jonain muuna, kuin mitä oikeasti ajattelen ja tunnen. Ja se harmittaa.
Vastasin nyt näin lyhyesti tällä kertaa. Meinasin jo kirjoittaa maratonviestin, jossa olisin avannut kaiken, mistä mikäkin johtuu jne., mutta ehkä kirjoitan vielä tarkemmin myöhemmin.
AinakinKenelle kirjoitat? Vaikea sanoa, voisiko tämä olla minulle, mutta jos hän näkisi minut noin, niin omalla kohdallani sanoisin, että tuo ihminen, jota ensimmäiseksi kuvailet, on minä, ja jos minusta näkyy ulospäin jotakin kylmyyttä/poissaolevuutta tms., niin se voi johtua monestakin eri syystä. Se ei kuitenkaan johdu koskaan siitä, ettenkö välittäisi tai ettenkö tuntisi empatiaa, vaan päinvastoin, tunnen näitä kahta asiaa vähän liikaakin.
Jos olen vaikuttanut ajoittain tuollaiselta, niin ei se johdu välinpitämättömyydestä, vaan epävarmuudesta. Et ehkä ymmärräkään, kuinka epävarma olen sinun suhteesi. En tiedä yhtään, mitä ajattelet, enkä ole varma, jutteletko minulle vain kohteliaisuussyistä vai siksi, että haluat. Kaikki ristiriitainen informaatio on saanut pääni ihan pyörälle.
Olenko antanut ristiriitaista viestiä? Kerro millä tavalla.
En ole sydämetön. Seuraatko jollain tapaa ellet niin sitten tunnet. Aika antaa nimesi.
Voisitko antaa hänestä mitään tunnistetta? En saa millään mahtumaan tätä kirjoitusta omaan tilanteeseeni ellei mies tee samaa kuin minä eli lue pieleen omien epävarmuuksiensa takia. Minulla nimenomaan on tunne ettei hän välittäisi kuitenkaan, ei olisi kiinnostunut tai ainakin yrittää pitää minua kaukana. En halua tuputtaakaan. Tiedän kuitenkin, että "lukemiseni" ei aina todellakaan päde.
Ainoa, minkä mainituista uskon sisimmässäni on sen, että yrittää pitää minua kaukana. Syytkin osaan arvata, mutta pelkään nekin luulevani väärin. Entä jos hänellä olisikin niin huono kokemus tästä koko jutusta ja minusta ettei hän uskoisi niitä asiaoita, joilla olen yrittänyt tuoda välittämistäni esiin? Entä jos hänkin on samalla tavalla homman arpeuttaama, että epäluuloja ja epäluottamusta toisen tunteiden pysyvyyteen on todella vaikea häivyttää. Entä jos hän luulee, että en olekaan yhtä rakastunut, vaikka en ole koskaan ole näin vahvasti tuntenut ja olen aivan hulluna? Ja sitten taas...jos hän tietää että minä olen rakastuneempi kuin hän, niin hän saattaa kokea olonsa vain vaikeaksi sen takia. Mielessäni kaikelle on useampi selitys ja kun en ota hänestä täysin selvää, niin kyllä sitä vaan on tosi varautunut ja suojelee sydäntään sen rahtusen, minkä enää pystyy.
Ei kuulosta kyllä häneltä. Kokemus hänestä on se, ettei välittäisi. Ei siitä silti täysin varma voi olla, mutta tietyt kommentit käyttäytyminen menettelynsä viittaavat siihen. Ei rohkaisevaa kokea sellaista.
Å
Olisi onneton sattuma, jos molemmat heijastaisivat vain toisen reaktioita ja lopputulos olisi täällä luettavissa.