kirjallisuutta alkoholismista

minäkin, kyseisessä kirjassa oli selkeitä neuvoja alkoholistin lähimmäsille. Oppeja ainakin minulle, juoppo juo niin kauan kuin itse päättää lopettaa, ei auta läheisen kaunis puhe, nalkutus, kyttäily, mökötys, poislähdön uhkailut ei mikään, ennenkuin on se juopon "oma viinanjuonnin lopetuspiste" saavutettu. Ennen sitä on turhaa kaikkien muiden opit yms.
Suosittelen lämpimästi ja taidan hakea itsekin uudestaan kirjastosta lainaksi.

Just oli lainassa kirjastosta kyseinen kirja,
ei mitään uutta, en jaksanut lukea loppuun,
mutta ropleema on tämä ; Olen saanut lapseni kasvatettua aikuisiksi. jotka ovat perustaneet perheensä ja eivät ole edes juoppoja, vaikka isä on ollut esimerkkinä koko ajan, mutta nyt kun minua ei tarvita joka hetki huom. neljä lastenlasta muutaman kerran viikossa vaan, käyn töissä ja kun ei ole lapset meillä kysytään kyllä ennakolta onko isä humalassa ja jos on, ei tuoda lapsia ja minäkin saan ottaa viinaa kun ei ole lapsia tulossa. Minä en ymmärrä mikä minuun on tullut että, ei kun pää täyteen kun on vapaata. Yks syy on kyllä se kun minua pahoin- pidellään sekä ruumiillisesti että henkisesti koko ajan, niin inhoan koko ajan kotona oloa, olisin mieluummin aina töissä.Olen kai sitten tullut alkoholistiksi jota olen pelännyt, kun olen katsellut tuota ukon juomista yli 35 vuotta.Neuvokaa hyvät ihmiset mitä teen ?
Ero ei tule kysymykseen, kun en saa olla rauhassa, vaikka etsisin asunnon tai eroaisin, tiedän sen, tappais kyllä siltä seisomalta on niin sairas mustasukkaisuudesta.