Kruunupyyssä (Kokkola) suviseuroissa, vanhoillisten päätapahtumassa julistettiin kovaäänisiin muutama vuosi sitten:
"meihin kuulumattomat ihailevat meitä" -ei sanatarkasti, mutta ajatus oli selvääkin selvempi.
Miten on; -ihailemmeko vanhoillislestadiolaisia?
Minä en ihaile vaan säälin heitä syvästi!
"meihin kuulumattomat ihailevat meitä" -ei sanatarkasti, mutta ajatus oli selvääkin selvempi.
Miten on; -ihailemmeko vanhoillislestadiolaisia?
Minä en ihaile vaan säälin heitä syvästi!
Vastaukset 9
Vanhimmat
>>
"meihin kuulumattomat ihailevat meitä" -ei sanatarkasti, mutta ajatus oli selvääkin selvempi.
Miten on; -ihailemmeko vanhoillislestadiolaisia?
>>
Itse voin ihailla vl:iä siitä, että he ovat raittiita ja että monet heistä jaksavat hoitaa suurta perhettä:)
Vanhoillislestadiolaisuudessa on tietysti ihmisiä laidasta laitaan. Mielestäni on hieman väärin puhua vanhoillislestadiolaisista yleistäen kaikkia muutamien esimerkkien perusteella.
Olen itse tavannut vilpittömiä ja rauhaa rakastavia sydämen uskovaisia myös vanhoillislestadiolaisissa. Heitä voi huoletta ihailla, vaikka kritisoisikin heidän oppiaan:)
"Keskinäisessä kunnioituksessa kilpailkaa te keskenänne."
Vaikka olisit uskon asioista täysin eri mieltä, voit osoittaa oman sielusi tilan sillä että käyttäydyt Toista, erilaista kohtaan korrektisti. Olet varmaan samaa mieltä siitä että asiallisissa asioissa voi esittää kritiikkiä, mutta heppoinen läimintä ja karkeat loukkaukset eivät rakenna mitään.
Mitä sanoikaan filosofi ja uskonnollinen vapaa-ajattelija Voltaire ideologisesta vastustajastaan:
"Olen täysin eri mieltä kanssasi, mutta puolustan oikeuttasi eriävään mielipiteeseesi vaikka hengelläni."
Paula E.
Jokaisessa ihmisessä on jotain ihailtavaa. Itse tunnen ainakin todella monenlaisia vl:a, siinä missä muunkin uskonnon edustajia. Ei tule yleistää.
En tietenkään ihaile kaikki vl:n piirteitä, mutta joitakin kyllä. Esimerkiksi se vahva uskollisuus ja solidaarisuus saman ryhmän edustajia kohtaan on piirre, mikä monesta yhteisöstä nykyajan individualistisessa yhteiskunnassa puuttuu. Toinen asia on perhekeskeisyys. Se, että koko perhe on mukana seuroissa ja muissa tapahtumissa. Se on piirre, josta myös monet ei vl-perheet voisivat ottaa mallia.
Mitä tulee sääliin, niin sääli on sairautta. Miksi sääliä ketään? He ovat tehneet oman valintansa ja me omamme. Ja toisten päätöksiä tulee kunnioittaa, kunhan ne eivät vain sorra muita. En näe samalla tavalla Jumalaa kuin vl:t, enkä pidä ajatuksesta, että vain vl voi päästä taivaaseen. Kristillisen opin mukaan kuitenkin Jumala on anteeksiantavainen. Kaikilla on mahdollisuus päästä osaksi Jumalan armosta.
anna mun kaikki kestää
Ihailu on kaukana siitä mitä koen näitä "hyeenoja" kohtaan, olen heihin karvaasti pettynyt vaikka uskova olen itsekkin.
Puukkoa on veeällin toimesta tullut selkään monasti työelämässä, itseään ajattelevat ainoastaan, ja sitä miten omia osakkeitaan saisivat parannettua pomon silmissä, vääräuskoisia kavaltamalla.
tossa on tarkotettu ihan vaan sitä et me ollaan aina niin vapaita ja onnellisia pohjimmiltaan ni sitä vaan tarkotettiin et ei-lestat ei ookkaan sellasia. niin paljon on kuitenki kuultu et "voi että ihana ku te ootte aina niin vapaita" mietippä vaik koulussaki ni ihan varmasti kaikista iloisimmat ihimiset on lestoja...!!!
Oletko koskaan rehelliseti tarkkaillut tätä asiaa. Minun lähipiirissäni, suvussa ja työpaikalla, vl:t ovat vakavia, jopa masentuneen oloisia. Samanlainen on muistikuva kouluajoilta. Luonnollisesti vl-tilaisuuksissa saattaa aitoa iloakin näkyä, kukapa ei olisi ilonen viettäessään vapaa-aikaansa samanmielisten ystäviensä kanssa, kaukana kavala maailma. Luulenpa että tämä häpeän tunne opetetaan kotona lapsille, pelottelemalla kuinka kauhea, kavala ja pilkkaava se maailma onkaan.
Jokaisessa ihmisessä ja yhteisössä on sekä hyvää että vähemmän hyvää. Jokaisella on vahvuuksia, ja niille myönteisille mahdollisuuksille kannattaa aina rakentaa.
SRK-lestadiolaisuudessa ihmisen kokema suuri ilo perustuu lähtökohtaisesti ihan oikeille kokemuksille siitä että asianomainen on saanut osakseen armoevankeliumin ja sielulleen rauhan. Tottaki onnellisuutta ja iloa tuovat myös hyvät ystävyyssuhteet joita vl-verkosto parhaimmillaan tarjoaa runsaasti.
Sen rinnalla ikävä kyllä nousee usein esiin halpahintainen farisealaisuus, omahyväisyys, jolloin aletaan pitää itseä vähän tuota toista, erilailla uskovaa, parempana. Tämä perustuu siihen että vl-yhteisössä pahuus projisoidaan niihin toisenlaisiin, "Jumalan valtakunnan" ulkopuolella oleviin, maailmaan jne. Jos oma ilo perustuu toisten halveksuntaan ja pahaksi leimaamiseen, se on moraalisesti kyseenalaista. Tästä on ikäviä kokemuksia pohjoissuomalaisista työpaikoista.
Leimaaminen kohdistuu tavallisesti ihan tavallisiin takarivin taaveihin. Sen sijaan vl-kristityt eivät mielellään arvostele yhteiskunnassa korkeassa asemassa olevia, joilla on paljon valtaa. Yhteisössä vallitsee vahva auktoriteettiusko.
"Rakastakaa vihollistanne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat..?
"Se mitä haluat ihmisten tekevän teille, tehkää se heille..?
Siinä mietteitä, joita me kaikki voisimme paremmin noudattaa... Eli ihailkaamme kaikki kilvan toistemme hyviä puolia...koskee myös Torfinnia... Olemme kaikki Jumalan kuvia, ja meistä kaikista löytyy jotain hyvää...