Sydämen usko tuo pelastuksen

Raamattu puhuu sydämen uskosta. Onko sykkivä sydämemme myös uskon tyyssija?
Jossain sydämen seudulla tunnemme ainakin omantunnon ääntä ja rakkauden tunnetta. Usko ei kuitenkaan ole tunnetta, joten sitä ei voi samalla tavalla paikallistaa.

Välillä saatamme epäillä, onko meillä uskoa ollenkaan, kun emme tunne sitä. Sen sijaan voimme tuntea armon ja sisäisen rauhan. Ehkä usko on luontevinta sijoittaa sydämen lähelle. Paavali sanookin, että ”sydämen usko tuo vanhurskauden” (Room. 10:10).

Usko ja järki erillään

Raamatussa annetaan sydämelle arvokas asema. Jumalan lapsen sydämellä asuu Pyhä Henki ja Jeesus Kristus. Sydämeen lahjoitetaan myös rakkaus, joka liittää Jumalan lapset toisiinsa. Lisäksi sydän käy rukouksessa vuoropuhelua Jumalan kanssa.

Meidän tehtäväksemme jää pitää pyhän asuinsija siistissä kunnossa ja pitää sinne annetuista lahjoista hyvää huolta. Jeesus viihtyy sydämellämme kun haluamme uskoa, taistella pahuutta vastaan ja pitää järjen loitolla uskonasioista.

Jumala loi rajattoman maailman ja antoi meille rajallisen ymmärryksen. Kirjoittaessaan efesolaiskirjettä Paavalilla oli mielessään ne, joiden mielestä kaikkein tärkeintä ihmisen elämässä on tieto. Paavali puhuu erilaisesta tiedosta. Se ei ole tavallista järkiperäistä viisautta, vaan ymmärrystä pelastuksesta, jonka Jumala on valmistanut Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Tutkimalla ja järkeilemällä pääsee syvälle, pitkälle ja korkealle, mutta ei koskaan täydelliseen tietoon, jonka vain Jumala voi ihmiselle antaa.

Rakkaus heijastuu ulospäin

Saavuttaakseen Jumalan täyteyden tarvitaan jotain suurempaa ja jalompaa kuin tietoa. On keskityttävä Kristuksen ristiin ja oltava kuuliainen hänen sanaansa kohtaan. Paavali kirjoittaa: ”Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja. Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden, ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät.” (Ef. 3:17-19)

Tärkein ja suurin on Jumalan rakkaus. Sen Paavali kertoo monin sanoin rakkauden ylistyslaulussa (1. Kor. 13). Sydämen usko perustuu Jumalan rakkauteen meitä kohtaan.

Jumalan rakkaus ei jää vain sisällemme, vaan se heijastuu ulospäin ja muodostaa siteen Jumalan lasten välille. Tuntiessamme tätä rakkautta toteamme samalla uskon olemassaolon. Voimme jättää elämämme Jumalan huolenpitoon.

Jumala kykenee tekemään meissä vaikuttavalla voimallaan monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella. Rukoukseksi riittää usein: Abba, rakas Isä. Tunnustamme sydämen uskoa ja luottamusta Jumalaan.

Petri Satomaa