Jumala antaa avun

Jumala antaa avun – vai antaako? Erityisesti koettelemusten aikoina voi olla vaikea luottaa Jumalaan ja hänen apuunsa. Mielen täyttävät kysymykset, joihin ei tunnu löytyvän vastausta: Miksi näin? Miksi minulle? Miten selviän?
Ihminen on usein pohtinut, miksi maailmassa on tuskaa ja kärsimystä, vaikka Jumala on kaikkivaltias ja haluaa luomalleen ihmiselle pelkkää hyvää. Monesti kysymys nousee mieleen erityisen kipeänä silloin, kun se koskettaa itseä tai itselle läheistä ihmistä.

Kärsimyksen tarkoitus jää ihmiselle usein salaisuudeksi. Vaikka Jumalan lapsella saattaa olla elämässään paljon vaikeita ratkaisemattomia kysymyksiä, elävä usko on kuitenkin pohjimmiltaan lujaa luottamusta Jumalaan (Hepr. 11:1). Tuon luottamuksen varassa voi myös kysymysten ja epäilysten keskellä antaa itsensä Luojan kaikkivoivien käsivarsien kannatettavaksi.

Jumala herättää kärsimyksillä

Jumala saattaa koettelemusten kautta muistuttaa ihmiselle, mikä on tämän paikka ja mitkä ovat tämän mahdollisuudet. Ihminen on erehtyvä, rajallinen ja syntinen eikä pysty hallitsemaan edes omaa elämäänsä. Hänellä ei ole muuta mahdollisuutta kuin turvautua ja luottaa Jumalaan.

Epäuskoista ihmistä Jumala pyrkii riisumaan oman voiman tunteesta ja omavanhurskaudesta niin, että tämä kääntyy Jumalan puoleen. Kirkkomme vuoden 1948 kristinoppi toteaa, että Pyhä Henki herättää syntistä elämänkohtaloilla, kärsimyksillä ja toisten esimerkillä, mutta erityisesti Jumalan sanalla (KO 67). Jumala ohjaa sanansa kautta syntejään katuvaa ihmistä turvautumaan Jeesuksen valmistamaan pelastukseen.

Jeesuksessa apu jokaiselle

Jumala on auttanut meitä kaikkia, jokaista ihmistä, Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Jeesus sovitti ristillä koko maailman synnit ja avasi ylösnousemuksellaan jokaiselle uskovaiselle tien taivaaseen.

Jokainen ihminen elämäntilanteesta riippumatta saa ottaa vastaan Jumalan lahjoittaman pelastuksen. Jeesus lupaa: ”Pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan” (Luuk. 11:10).

Ihmisen ajallinen elämä on parhaimmillaankin lyhyt ja vajavainen. Sen sijaan ikuinen elämä taivaassa on täydellistä. Ihmiselämän tärkein ja arvokkain asia on elävä usko ja sen tuoma pelastus.

Jeesus kehottaa: ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. – – Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta.” (Matt. 6:19–20.)

Kaikki kääntyy parhain päin

Apostoli Paavali oli joutunut elämässään moniin hyvin vaikeisiin tilanteisiin. Hän kertoo: ”Olen ollut vaarassa hukkua jokiin ja joutua rosvojen käsiin, vaarassa niin maanmiesteni kuin vierasheimoisten joukossa, vaarassa kaupungissa ja autiomaassa, vaarassa merellä, vaarassa valeveljien parissa. Olen raatanut ja nähnyt vaivaa, valvonut paljon, kärsinyt nälkää ja janoa, paastonnut usein, palellut vähissä vaatteissa.” (2. Kor. 11:26–27.)

Paavali ei koettelemuksistaan huolimatta menettänyt uskoaan Jumalaan ja hänen apuunsa. Hän vakuutti myöhemmin: ”Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen” (Room. 8:28).

Elämän rikkinäisyydenkin keskellä saamme luottaa Jumalan johdatukseen, vaikka emme aina hänen teitään ymmärräkään. Mikään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme (Room. 8:39).

Pekka Aittakumpu