Kaksosilla on tunnetusti vilkas mielikuvitus ja haluaisinkin tietää, että millaisia mielikuvitus-kavereita muilla kaksosilla on ollut lapsena?En usko, että olen ainoa lajissani, vaikkakin minulla niitä oli useita vuosien varrella.
Esimerkkinä voisin mainita "Birgitan", joka tuli aina hätiin, kun minulla oli vaikeaa. "Birgitta" oli rikkaasta perheestä ja matkustellut ympäri maailmaa. Eli minun vastakohtani, koska olin köyhästä perheestä ja me ei paljon matkusteltu. Kukaan muu ei "Birgittaa" nähnyt, mutta pyysin äitiä leipomaan jotain vierasvaraksi. Sitten katoin kahvipöydän kauniisti leikkimökkiin ja kutsuin "Birgitan" kylään. "Birgitta" esitteli minulle kuvia ulkomaanmatkoiltaan ja me keskustelimme kauan kaikenlaista. Eli höpötin itsekseni:)Kunnes tuli päivä, kun vanhemmat kertoivat, että "Pinki" muuttaa ulkomaille asumaan. Ensin sain shokin, koska olin varma ettei "Birgitta" hylkäisi minua. Niin vain kuitenkin kävi, "Pinki" ei palannut enää koskaan:(
Arvaatteko, mikä nimi tyttärelläni on :)
Esimerkkinä voisin mainita "Birgitan", joka tuli aina hätiin, kun minulla oli vaikeaa. "Birgitta" oli rikkaasta perheestä ja matkustellut ympäri maailmaa. Eli minun vastakohtani, koska olin köyhästä perheestä ja me ei paljon matkusteltu. Kukaan muu ei "Birgittaa" nähnyt, mutta pyysin äitiä leipomaan jotain vierasvaraksi. Sitten katoin kahvipöydän kauniisti leikkimökkiin ja kutsuin "Birgitan" kylään. "Birgitta" esitteli minulle kuvia ulkomaanmatkoiltaan ja me keskustelimme kauan kaikenlaista. Eli höpötin itsekseni:)Kunnes tuli päivä, kun vanhemmat kertoivat, että "Pinki" muuttaa ulkomaille asumaan. Ensin sain shokin, koska olin varma ettei "Birgitta" hylkäisi minua. Niin vain kuitenkin kävi, "Pinki" ei palannut enää koskaan:(
Arvaatteko, mikä nimi tyttärelläni on :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuulostaa varsin tutulta, minullakin oli lapsena parhaimmillaan kymmenisen mielikuvituskaveria. :) Olin kylläkin aika yksinäinen, mutta kun koulussa sai oikeitakin kavereita niin alkoivat mielikuvituskaveritkin kadota mielestä pikkuhiljaa. Kaikkien nimiä en millään muista, nimet saattoivat nimittäin vaihtuakin aika useasti. :) Mutta "Iira" taisi olla paras ystäväni, ainakin "hän" kävi meillä usein... :)
Mutta täytyy kyllä todeta, että välillä tuntuu, ettei se vilkas mielikuvitus ole vähentynyt yhtään 20 vuoden aikana ;)
Birgitta on varmaan kaunis ja kuuluisa tänään, olisikko ranskalaisten huonekalujen ystävä ? Ehkä hänellä on pohjoisesta oleva vaaliehdokas kavaljeerina. Ei ole "pirree näkynyt". Varmaan meni Kanadaan :))
Olihan minullakin sellainen, nimi oli Kimmo, leikimme aina päiväkodin läheisessä metsässä. Sitten tädit tulivat hakemaan minut pois metsästä, kun "yksikseni" siellä kävelin. Sitten tuli päivä, kun Kimmo kuoli, ja hautasin hänet kotimme pihalle, rasiaan.
Surullinen päivä, seuraavana aamuna alkoi koulu, menin ensimmäiselle luokalle. Luulen, että se oli jonkinlainen lapsuuden päättymisen, ja aikuisuuden alkamisen kokemus. :)
En ainakaan muista ihmishahmoista mielikuvitusystävää, mutta Hiiri minulla oli. Sille piti mm. jättää ruokapöydässä paikka. Kerran siskoni ompeli minulle sitten vanhoista korvaläpistä Hiiren "eläväksi" josta olin innoissani. Varmasti muillekkin helpotus kun hiiren näki, ettei istunut päälle ja aiheuttanut minulle kiukkukohtausta : )
kunpa se olisikin jäänyt vain lapsuuteen mutta kun jos jonkinmoista mielikuvitus? olentoa vilkkuu elämäni poluilla myös nyt (olen miltei 30)
Minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaisia mielikuvitusystäviä, vaikkakin aika vilkas mielikuvitus. Ehkä pikkusiskot ja lemmikkieläimet antoivat riittävästi seuraa minulle, ettei mielikuvituskavereita tarvinnut.
Olihan minulla lapsena monenlaisiakin mielikuvitusystäviä, kun maalla asuin, eikä ollut liiemmälti leikkitovereita. En tosin muista koskaan niillä olleen nimiä.
Mielenkiintoisen asiasta tekee se, että olen noin vuosi sitten oivaltanut olevani itse satuolento. :) Myönnän, että minulla on vintillä hiukan liikaa oravia, mutta kyllä helpotti, kun oivalsin, ettei minua oikeasti ole olemassakaan.
kyllä Sinä olet olemassa...