Kuinka kaivattusi ikävöinti sattuu, suretko, tunnetko kipua? Itketkö ikävästä?
Miten suuri on ikäväsi?
Anonyymi
17<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Halaan tyynyä ja kuvittelen hänet viereeni. Itkin kerran autossa kun tajusin, että rakastan häntä.
Miksi et kerro hänelle?
Keväällä olin jo silminähden sekaisin kun sain ystäviltä ja tutuilta outoja katseita;)
Olen varattu ja jäin jo melkein kiinni silloin:p
Minkälaiset välit sulla on häneen? Kerro itsestäsi.
Häneen vai omaan? Hyvät molempiin, mutta kun on liikaa ongelmia. Puhetta ollu joistakin rahasummista.
Mulla on jäljellä mun ajatuksissa Oma rakas mansikki... Mä en usko et meillä olis mitää enää tulevaisuudessa mut ikävä ystävää...
Ikävönti tuntuu koko kehossa.
Ikävä saa minut kaipaamaan aina jostain jonnekkin missä en ole...
Usein on tunne että olen väärässä paikassa.
Ikävönti saa vedet kohoamaan silmiini..
Ajattelen häntä todella paljon..
Muistan hänen katseitaan..
Vain hänen läheisyys saa minut onnelliseksi.
Itken aina silloin kun ikävää on kertynyt yli sen mitä kestän, kun en ole nähnyt häntä pitkään aikaan.
Missä olet viimeksi nähnyt?
Olen muutaman kerran itkenyt ikävästä häneen. :)
Ikävä on nyt sellasta että joitakin kertoja viikossa kesken arjen mietin mitä hän puuhaa. Haluaisin myös kertoa asioita. Että nukun huonosti. Mutta ei ole enää mitään toiveita. Nehän sinä kuoppasitkin tylysti. Olen myös lakannut näkemästä sinua kaikissa ihmisissä. Sinä olet siellä jossain omassa elämässäsi. Kaipaan sinua koska annoit minulle tunteita joita en ollut koskaan kokenut. Kaipaan sinua koska ehkä näen sinussa myös itseäni. Ehkä kaipaan itseäni.
Ehkä kaipaat elämää, itseäsi elämässä, kokemassa. Muistatko niinkuin joskus lapsena ehkä myöhemminkin kun on tiiviisti viettänyt kesälomaa, haikeus, kaiho jää, vaikea irtaantua. Koska eli intensiivisen jakson elämässään. Hengittäen elämää, itseään ja muiden persoonia. Nauttien toisten persoonista, välittäen nähden persoonana, haluten hengittää samaa ilmaa.
Täällä toisinaan puheet menee siihen vaikutelmaan mitä saa ulkoisten kimmokkeiden kautta, miten haluaa pienentää toisen ihmisen vain nähdyksi. Mutta ei jakaen persoonien kosketuksia.
Puhutko enemmänkin ikävästä elämään, ehkä puhut.
En osaa sanoa, mikä on ikävää enää. Johtuu siitä, että olen sekä fyysisesti & psyykkisesti loppu. Menen pian rautainfuusioon, mutta ei se mikään poppakonsti kuntoutumiseen ole. Elämänhalu kärsii, kun fyysiset voimat hupenee. Olen taas ylisuorittanut, energiat kadonneet kun on yrittänyt auttaa läheisiä. Se on menny jo ihan överiksi. Mitä voi tehdä enää, kun ei jaksa enää mitään?
Kyllä se on ainakin tämän mittanen (_____o_____). Mitäpä sitä itkemään, sitä mitä ei koskaan oikeasti ole ollut.
Entä jos ei ole suuri ikävä, eikä pienikään ikävä, vaan keskisuuri ikävä.
Ikävä on yksi hirveimmistä tunteista ikinä. Se sattuu niin kovaa ja se kipu on niin viiltävää. Ja pahinta on se kun siihen ei auta mikään. Kestäisin tämän kaiken, jos vain tietäisin pääseväni taas hänen syliinsä, mutta se ei taida enää olla mahdollista. Hän teki minut niin onnelliseksi. Enää siitä kaikesta on vain muistot jäljellä ja niidenkin ajatteleminen sattuu niin paljon ja itkettää. Kaipaan kaikkea hänessä. Joka ilta kun menen nukkumaan, toivon vain että näkisin hänestä unta, jotta saisin edes unessa olla hänen kanssaan ja tuntea hänen kosketuksensa