Onnellinen elämä

Mulla on onnellinen elämä. Tä ei oo kerskumista, mä olen iloinen siitä ja tämä on ehkä oikea palsta kirjoittaa siitä. Musta tuntuu et oon aina osannu tehdä kaiken oikein. Mun ympärillä on todella paljon ihmisiä, jotka arvostaa ja pitää musta, niinkuin minäkin heistä. Oon aina ollut kaikkien kaveri. Mulla meni koulut hyvillä arvosanoilla, eikä ollut vaikeuksia. Hyvä lapsuus, paljon kavereita. Meillä oli hyvä perhe, sain hyvän kasvatuksen kotona. Olen aina saanut tehdä sitä työtä mistä pidän. Ensin työntekijänä, sitten työnantajana. Mulla on puoliso ja lapsia, meidän perhe, rakkaus. Talousasiat olen osannut hoitaa aina hyvin. En halua mitään rikkauksia, mutta olen aina pitänyt huolen siitä ettei rahasta tarvitse murehtia. Oma talo, omat autot. Oon aina auttanut ihmisiä, välillä sinisilmäisenäkin ihan hyvää hyvyyttäni. En aseta itseäni kenenkään yläpuolelle, enkä alapuolelle. Osaan arvostaa jokaista ihmistä, me kaikki ollaan erilaisia. Tuntuu että mulle on jaettu paljon paremmat kortit kuin monelle muulle. Tottakai matkan varrella on ollut kompastuskiviä ja vaikeuksia. Ne ovat normaalia elämää ja niistä oppii parhaiten. Kuitenkin oon aina kaikki vaikeudet selvittänyt, pidän niitä haasteina mitkä pitää voittaa. Ymmärrän että mä olen etuoikeutettu elämään tällaista elämää. Monilla on vaikeuksia, huonoja lähtökohtia, vääriä valintoja, katumuksia ja epäonnea. Harvoin tulee itseään näin kehuttua, mutta omanlainen avautuminen tämäkin kai. Olein iloinen.