Kuolemaa ei enää ole

Elämä on ihmeellinen asia ja samalla käsittämättömän suuri lahja. Uusi elämä ja elämän jatkuminen on tieteeltä salassa. Siemen on pystytty mallintamaan ja rakentamaan, mutta elämää tällaiseen keinotekoiseen siemeneen ei ole saatu. Yhtä tuntematon on kuolema, joka on kuitenkin yhtä väistämätön kuin syntymä.
Ihmismielellä ajateltuna elämä on hyvin eriarvoista ja yksilöllistä: kenelläkään maan päällä ei ole täysin samanlaista elämää kuin toisella. Myös ajallisen elämän pituus vaihtelee paljon. Usein kuulee sanottavan, että joku lähti keskuudestamme liian aikaisin; jäikö hänen elämänsä kesken?

Ihminen on iankaikkisuusolento

Jumalan sanan mukaan jokainen elämä on iankaikkinen elämä. Jumala loi ihmisen alunperin iankaikkisuusolennoksi. Jumala on halunnut jatkaa hyväksi toteamaansa luomistyötä, mutta Raamatun mukaan tämä ajallinen maailma saa kerran loppunsa.
Uskon kautta näemme ja ymmärrämme asioita, jotka ovat tieteeltä salassa. Uskon kautta voimme myös todeta, että jokainen maanpäällinen elämä on Luojan käsialaa alusta loppuun. Jumalan sana muistuttaa meitä: ”Käsitä iankaikkinen elämä, johonka sinä kutsuttu olet”(1. Tim. 6:12).

Samaa tarkoittaa katekismuksen toteamus: ”Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia.” Jokainen voi rukoilla omalle kohdalleen, että tämä toteutuisi juuri hänen elämässään. Uskon kautta voi nähdä myös ajan rajan yli ja omistaa iankaikkisen elämän toivon.

Jumalan lapsen tuleva osa

Johannes sai Patmos-saarella ollessaan ilmestyksen, jossa hän näki tulevaa Jumalan lapsen osaa. Tämä näkyi kauniina kuin morsian tai kultainen kaupunki. Se on valmistettu niille, jotka ovat ”päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.” (Ilm. 7:14.)

Myös Jesaja on ennustanut Jumalan lupauksia: ”Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu.” (Jes. 65:17.) Ajan murheet jäävät, eikä niitä edes muisteta.

”Minä iloitsen Jerusalemista ja riemuitsen kansastani; eikä siellä enää kuulla itkun ääntä eikä valituksen ääntä” (Jes. 65:19). ”Hän hävittää kuoleman ainiaaksi, ja Herra, Herra pyyhkii kyyneleet kaikkien kasvoilta ja ottaa pois kansansa häväistyksen kaikesta maasta” (Jes. 25:8).

Iankaikkisen elämän toivo

Jeesus kertoi opetuslapsilleen, mitä he saavat häntä seuratessaan: satakertaisesti jo tässä maailmanajassa ja tulevassa ajassa iankaikkisen elämän. Hän muistutti, että tosin saamme osaksemme myös vainoa. Jeesus kehotti jokaista kieltämään itsensä, ottamaan ristinsä ja seuraamaan häntä.

Suurimpana ristinä uskovainen kokee usein syntisyyden, joka ahdistaa. Paavalikin tunsi samaa ja totesi: ”Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?” (Room. 7:24).

Tänäänkin saamme turvautua Jumalan armoon ja Vapahtajan sovitustyöhön, uskoa synnit ja matkan viat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Evankeliumi on Jumalan voima: se on kuin matkasauva, johon saamme turvautua ja jonka avulla jaksamme jatkaa matkaamme.

Kerran alkaa iankaikkisuus

Ajallinen kuolema on viimeinen vihollinen (1. Kor. 15:26, 54). ”Ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt” (Ilm. 21:4).
Kerran tulee ajan loppu ja alkaa iankaikkisuus. Jeesus voitti kuoleman ja avasi meillekin tien taivaaseen. Haluammehan olla siinä joukossa, jolle sanotaan: ”Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti” (Matt. 25:34).

Veli Tuomivaara