Iloitkaa aina Herrassa!

Ilonaiheita voi olla monia. Iloa ja iloisuutta voi tavoitella hyvinkin eri tavoin. Yleensä jokaisella on elämässään ilonaiheita, mutta huomaammeko ja tunnistammeko niitä? Entä mikä on kestävää iloa?
Lapsen ilo on aitoa iloa. Hän iloitsee usein pienistäkin asioista. Lapsen mieli vaihtuu nopeasti pettymyksestä iloksi, unohtaa murheen. Siinä on meille vanhemmille hyvä esimerkki.

Raamattu on kokonaisuudessaan sanomaa ilosta. Evankeliumi tarkoittaa ilosanomaa. Jouluna enkeli toi ilosanoman kedon paimenille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.” (Luuk. 2:10–11.)

Iloa jo ajallisessa elämässä

Ilo kuuluu arkeen ja juhlaan. Arjessa saatamme useammin unohtaa ilonaiheet eikä ajallisessa juhlassakaan jokainen aina koe iloista mieltä. Jeesus puhui usein ilosta. Ensimmäisen ihmetekonsa hän teki hääjuhlassa. Hääjuhla, ilon juhla, oli myös usein aiheena hänen vertauksissaan.

Murhe ja ilo kuuluvat ajalliseen elämään. Jeesus puhui hyvästijättöpuheessaan opetuslapsilleen: ”Totisesti, totisesti: te saatte itkeä ja valittaa, mutta maailma iloitsee. Te joudutte murehtimaan, mutta tuskanne muuttuu iloksi.” (Joh. 16:20.) Jeesus puhui myös synnyttävän vaimon kivusta, kuinka se lapsen synnyttyä muuttuu iloksi.

Erityisen suurta iloa ihminen voi kokea maan päällä löytäessään Jumalan valtakunnan ja päästessään Jumalan lapseksi. Jeesus puhui rahan kadottaneen vaimon vertauksessa: ”Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut. Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen." (Luuk. 15:9–10.)

Paavali puhuu usein kirjeissään ilosta: ”Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä. Auttakaa puutteessa olevia pyhiä, osoittakaa vieraanvaraisuutta. Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.” (Room. 12:12–15.)

Täydellinen ilo taivaan kirkkaudessa

Jeesus lähetti opetuslapsiaan julistamaan evankeliumia. Palatessaan opetuslapset iloitsivat. Jeesus muistutti tärkeimmästä ilonaiheesta: ”Niin, minä olen antanut teille vallan: te voitte polkea käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä se vahingoita teitä. Mutta älkää siitä iloitko, että henget teitä tottelevat. Iloitkaa siitä, että teidän nimenne on merkitty taivaan
kirjaan.” (Luuk. 10:19–20.)

Jeesus puhui täydellisestä ilosta, joka kerran on hänen seuraajiensa omana Jumalan luona taivaassa. Täällä ajassa on tuska ja vaiva: ”Iloitkaa, hyppikää riemusta, sillä palkka, jonka te taivaassa saatte, on suuri” (Luuk. 6:22–23).

Saamme rukoilla Jumalalta varjelusta ja siunausta elämäämme. Jumala voi siunata niin, että ilomme on täydellinen (Joh. 16:24). Jeesus kehottaa pysymään rakkaudessaan ja noudattamaan hänen käskyjään, se tuo kestävän ilon.

Paavali muistuttaa kirjeessään: ”Toivon Jumala täyttäköön ilolla ja rauhalla teidät, jotka uskotte, niin että teillä Pyhän Hengen voimasta olisi runsas toivo” (Room. 15:13).

Hannu Tervonen