Kertokaa joitakin huippukokemuksia vaelluksiltanne! Olen ajatellut viime aikoina, että kovasti pukkaa mieleen ne kokemukset, kun olen antanut poroille leipää. Taitaa olla niin, että puolikesyn eläimen koskettaminen jää mieleen. Viime kesänä tuli susi vastaan Sevetillä. Vieraskirjoista olen lukenut, että monet toivovat karhun näkemistä. Hirvenkin olen nähnyt ja ketun. Oli mukava antaa Oulangalla leipää porolle, jolla oli pieni vasa vierellä. Antoi minun rapsuttaa vasaakin. Kyllä oli kesy poro.
Muita huippukokemuksia on kun on pitkään täydellinen sää ja jossain puron varrella ottaa vettä ja katselee ympärilleen. Ja majat ovat usein todella hienoilla paikoilla.
Muita huippukokemuksia on kun on pitkään täydellinen sää ja jossain puron varrella ottaa vettä ja katselee ympärilleen. Ja majat ovat usein todella hienoilla paikoilla.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eräs huippukokemukseni viime kesän Karhunkierrokselta oli edellisvuotisen karhunpennun kohtaaminen lähes nenätysten. Oli siinä mukava katsella kun pentu pakeni tanner tömisten aukeaa pitkin ja tietenkin juuri siihen suuntaan jonne itsekin olin menossa. Jonkin aikaa seisoskellessani ja huudellessani emolle että tulossa ollaan, jatkoin matkaa. Siinä sitten parin sataa metriä kuljettuani huomasin maassa leveän poronkarvavanan, joka johti alas Savinajokea kohti. Poron haju lemusi vielä voimakkaana ilmassa, joten tuskin siitä kovin pitkää aikaa oli ollut kun ilmeisesti emo oli siitä saalistaan raahannut. Koin parhaaksi jatkaa matkaani, sillä haaskaansa ja poikastaan suojelevaa emoa en välttämättä olisi halunnut kohdata. Pennun kohtaamisen kokemus oli kuitenkin todella huippu ja kyllä sai vaellus upean alun, sillä tämä tapahtui ensimmäisenä vaelluspäivänä. Vieläkin tuota kohtaamista muistellessani, villi tunne nousee mieleeni.
hei..
parhaita kokemuksia oli 2002-2003 matkoilla/vaellusilla etelä-kiinassa,josta voi vaikka katsella kuvia osasta matkaa..
www.tigerleapinggorge.com
LAOWAI=muukalainen
Kiva aloite!
Huippukokemus voi olla pienen pieni tai iso yllätys. Arjesta ja aiemmasta irrottava useimmin.
Vaellus on iso huippukokonaisuus. Pääsee maisemiin. Tuntematon vuorenharjanne Norjassa, jonne kapusin kynsin hampain lapinorvokeissa puronuomaa pitkin... ja sitten avautui alapuolella järvien ja lampien ketju aina mereen mennen, aurinko väleissä vilkkuen. Hopeisia ja sinisiä lompoloita (jos ne nyt norjaksi niitä ovat).
Päiväretken poluilta moni mukava taukopaikka tulee vielä uniin. Sen voi myös kutsua rauhoittamaan mieltään tietoisesti myöhemmin, kesken kaiken kiirehtimisen.
Pelkästään kokemuksina ovat jääneet mieleen:
-Upea yhteisöllisyyden tunne vaellusporukan kanssa
-Kanoottien kaatuminen koskessa
-Porot eivät päästäneet ladulla ohi!
-Vieraisiin tutustuminen iltanuotion napsahdellessa
...
Karhunkierroksen vaeltaminen oli syksyllä hubaa ja Jongunjoen melominen keväällä.
Totta tuo puronvarsijuttu. Auringonpaisteella rinkat kun rysäyttää maahan, ryystää purosta ja taivastelee autuaallista tilaansa... On siinä harras meininki.
Susi on kyllä kaunis eläin, johon tullut muutamia kertoja törmättyä. Pari viikkoa sitten hyppäsi auton eteen Kittilän ja Inarin rajamailla, kun olin jo palaamassa vaellukselta. Karhua en ole koskaan nähnyt (tuoreite jälkiä ja tuoreita kasoja kyllä nähnyt). Tässä taida olla vähemmistönä kun tuntuu joka vaeltajan eteen ne karhut nykyään hyppivän. No, ei kai väliksi ...