Kestääkö psykiatria arvostelua?

Sairas kun ei ymmärrä olevansa poikkeava, vaan uskoo tietävänsä paremmin kuin hoitava henkilö.

Anonyymi kirjoitti:

Sairas kun ei ymmärrä olevansa poikkeava, vaan uskoo tietävänsä paremmin kuin hoitava henkilö.

Tämä lienee juuri se asenne, jolla potilaisiin suhtaudutaan.

Itsellä oli tosiFiksu omalääkäri vuosikaudet. Hoiti ns Kehon sairauksia. Mutta kyllästy Kun Hatanpään sairaalassa on se nokkimis järjestyskseen Meni Yksityis puolelle Toiseen taloon, itse perässä. Niin taas homma pelaa.Niin hoitajien kuin Tumpelo lääkärienkin keskuudessa. Yksikin joka Tutki Näköäni .Ei osanut käyttää sitä hienoa kallista konetta. Kävi kysymässä neuvoja kaksi kertaa. E sittenkään osanut Väärä Dieknoosi. Olisin vain tarvinnut Uudet silmälasit, oikeat sellaiset NK. Optikko teki edeliset kaksi kertaa kun ensimäisillä en nähnyt kunnolla.Ikä näkö, 70 v mittarissa.
Oikeita Lääkäreitä ja Hoitajia kunnioittaen : Markku keskinen.

Päivää. Psykiatria on pseudotiedettä. Se ei voi eikä aiokaan auttaa ihmistä. Mielettömintä siinä on, että erilaisilla psykoosi- ja mielialalääkkeillä yritetään hoitaa mm. lapsille keksitty ADHD-oireyhtymä. Lisäksi psykiatria stigmatisoi ihmisen niin että hän on lopun ikää "hullu", vaikka olisi jo alun perin väärän diagnoosin uhri. Psykiatrian tarkoitus on tuhota "väärinajattelijat" ja mikä tärkeintä! Tehdä tyhjästä rahaa ja paljon toimimattomilla turrutuspillereillä.

Anonyymi kirjoitti:

Sairas kun ei ymmärrä olevansa poikkeava, vaan uskoo tietävänsä paremmin kuin hoitava henkilö.

Ihminen voi olla poikkeava ,vaikka ei olisi edes sairas.Kuka menee milläkin mallilla.

Psykiatrinen sairaus on metafora eli todellisuudessa mitään sairautta ei ole. Väittely perustuu siihen kenen mielipide on hyvä ja kenen huono, onko vihreä kauniimpi väri kuin keltainen. Ja mielipiteistä väitteleminen on lapsellista.

Anonyymi kirjoitti:

Päivää. Psykiatria on pseudotiedettä. Se ei voi eikä aiokaan auttaa ihmistä. Mielettömintä siinä on, että erilaisilla psykoosi- ja mielialalääkkeillä yritetään hoitaa mm. lapsille keksitty ADHD-oireyhtymä. Lisäksi psykiatria stigmatisoi ihmisen niin että hän on lopun ikää "hullu", vaikka olisi jo alun perin väärän diagnoosin uhri. Psykiatrian tarkoitus on tuhota "väärinajattelijat" ja mikä tärkeintä! Tehdä tyhjästä rahaa ja paljon toimimattomilla turrutuspillereillä.

Lue lisää

On ikävää, että psykiatriaan liittyy ulottuvuus, joka kirjaa potilaat "hulluiksi", vaikka olisi itse kokenut (mielenterveys)kuntoutuneensa niin lääkärit voivat olla asiasta eri mieltä kuin potilas, koska potilas on aina potilas. Potilaan rooli on ikuisesti alisteinen lääkärin rooliin verrattuna. Hulluksi leimaaminen on toimiva vaientamisen väline.

Anonyymi kirjoitti:

On ikävää, että psykiatriaan liittyy ulottuvuus, joka kirjaa potilaat "hulluiksi", vaikka olisi itse kokenut (mielenterveys)kuntoutuneensa niin lääkärit voivat olla asiasta eri mieltä kuin potilas, koska potilas on aina potilas. Potilaan rooli on ikuisesti alisteinen lääkärin rooliin verrattuna. Hulluksi leimaaminen on toimiva vaientamisen väline.

Lue lisää

Ainoastaan vaan, että tilanteessa ei ole oikeita potilaita tai lääkäreitä.

Anonyymi kirjoitti:

On ikävää, että psykiatriaan liittyy ulottuvuus, joka kirjaa potilaat "hulluiksi", vaikka olisi itse kokenut (mielenterveys)kuntoutuneensa niin lääkärit voivat olla asiasta eri mieltä kuin potilas, koska potilas on aina potilas. Potilaan rooli on ikuisesti alisteinen lääkärin rooliin verrattuna. Hulluksi leimaaminen on toimiva vaientamisen väline.

Lue lisää

Mulle kävi vuosia sitten niin kun pääsin pois pakkohoidosta ja kävin vielä myöhemmin tapaamassa lääkäriä niin hän kyseli miten mulla on mennyt.
Kerroin että ihan hyvin menee ja puhuin myös mitä kaikkea olin tehnyt ja hoidin asiani ja kotini.

Näin myöhemmin yhden tekstin jonka lääkäri oli kirjoittanut ja hämmennyin aivan täysin.
Siinä luki : " Suhtautuu epärealistisen optimistisesti omaan pärjäämiseensä ".

Eli hänen mielestään en olisi saanut pärjätä hyvin. Kyllä ihmetytti...

Anonyymi kirjoitti:

Sairas kun ei ymmärrä olevansa poikkeava, vaan uskoo tietävänsä paremmin kuin hoitava henkilö.

Vähän niin kuin naiset ja seksuaalivähemmistöt ja alkuperäisasukkaat ja pakanatkaan eivät ymmärtäneet parastaan? Samalla tavallako?

Anonyymi kirjoitti:

Vähän niin kuin naiset ja seksuaalivähemmistöt ja alkuperäisasukkaat ja pakanatkaan eivät ymmärtäneet parastaan? Samalla tavallako?

Vai siksi että suurin osa naisista tietää olevansa naisia, jne.

Meinaan, että on todella vaikeaa taistella "hullujen" oikeuksien puolesta, koska "hulluja" ei ole olemassakaan.

Anonyymi kirjoitti:

Vai siksi että suurin osa naisista tietää olevansa naisia, jne.

Meinaan, että on todella vaikeaa taistella "hullujen" oikeuksien puolesta, koska "hulluja" ei ole olemassakaan.

Lue lisää

Tosiaankin, taistelu on vaikeaa.
Silloin, jos " hulluna " pidetään, niin täytyy taistella " hullun " lailla ( vaikkei " hullu " olisikaan ).

Anonyymi kirjoitti:

Tämä lienee juuri se asenne, jolla potilaisiin suhtaudutaan.

Kannattaa hankkia vakuutukset, sillä valtion omistama tervvys on piru (kilpailuttomuus tekee niistä soviet kaupan myyjiä, jotka ajaa asiakkansa ulos haukkuen heitä mielisairaaksi,.pidättävät kuin stalin, jos olet kannellut tai kritisonut julkista.
Olen nähnyt psykiatria on heille vain kwppi hevonen jolla kaikkein tervejärkisimmät suomessa vangitaan.

Päätelmäni omista kokemuksista on että julkisteeveys tahallaan traumatisoi ja psykiatrisoi ihmisiä, joita se ei halua sinne, ja varmin tapa on pilkata heidän aivokalvon tulehduksiaan mielisairaudeksi, ja potilaat saa suomi inhon lisäksi sieltä sellaiset traumat etteivät koskaan mene sosiali ddmokratian paratiisiin julkisterveyteen,

Siinä on niin paljon suoraan neuvosto mallia että sieltä pitää pysyä poissa

Julkinen valehtelee että se hoitaa kaikki,.tällä valheella se saa kaikkien verorahat julkiselle myös minulta, joka en kymmeniin vuosiin ole mennyt sadismin tikkatauluksi neukku tyypin julkiselle haukuttavaksi.

Olin sadismin tikkatsulu ja tahallaan sadisti virkamiehet akitoi sivaltelemaan niin aivokalvon tulehdsta, aivokasvainta, ja kaikkia muita tauteja joita yksityisellä tutkitutin ja vein paperit, julkinen haukkui, pilkkasi harjoitti sadismia, eli sujellakseni itsen trumoilta ja i todelliselta suomi vihalta minun oli katkaistava kaikki suhteet julkiseen,
Silti joudun maksamaan heille veroa, vaikka palvelun laatu on kieroilua, valehteleua, kostoksi kantelusta suoraan ihoosaltolta stalinistisia pidätyksiä, eli inhoan suomalasuutta, jos ja kun sen palvelu on kilpailutonta suunnitelma terveyttä, jossa kysyntä ja tarjonta ei kohtaa, koska se on kapitalismia ja suomalaista sosialismia on että kun suunnitelma terveydessä ei ole koulutettu erikoislääkäreitä kuin 10% ja niistä 5 % haitallisia psykiatreja ja niitä jotka voi potilaan loppuun hoitaa on vain 5 %, niin suomen on pakko tulla sadistiksi ja haukkua ihmisiä mielisairaasi etuovella,.eli saada potilas itkemään saamaataan sadismista ja hän.tajuaa että hänen on lopun ikää pysyttävä pois valtion terveydestä, koska olen kuten kaikki sosialimin kriitikot mustalla listalla.

Niin pahaksi neukkulaksi yle aikoinaan pesi suomalaisten aivot : markkinatalous paha: piiloviesti rautakoura kommunismi hyvä.
Eli koko ylen sakki olisi pitänyt viedä väkisin rajalle ja pakottaa heidät menemään paratiisiinsa.

Tää aivopesu tuhosi suomesta valinnan vaoauden ja kaiken demokratian ja neuvosto iskulauseet ylestä kuultuna ovat niin syvällä ihmisten takaraivossa, että suomi on kuin kiina,.se ei koskaan tule hyväksymään valinnan vapauksia.ja muita itsestään selvyys länsimaisia aevoja, joissa ei koskaan ole tarvinut keskustella valinnan vapaudesta koska ne on länsimaissa automaatio aina.

Suomi on siis asenteiltaan venäläinen, sanon tän 20 vuotta ulkomailla asuneena.

Anonyymi kirjoitti:

Mulle kävi vuosia sitten niin kun pääsin pois pakkohoidosta ja kävin vielä myöhemmin tapaamassa lääkäriä niin hän kyseli miten mulla on mennyt.
Kerroin että ihan hyvin menee ja puhuin myös mitä kaikkea olin tehnyt ja hoidin asiani ja kotini.

Näin myöhemmin yhden tekstin jonka lääkäri oli kirjoittanut ja hämmennyin aivan täysin.
Siinä luki : " Suhtautuu epärealistisen optimistisesti omaan pärjäämiseensä ".

Eli hänen mielestään en olisi saanut pärjätä hyvin. Kyllä ihmetytti...

Lue lisää

Leimaaminen on puhdas merkki, että psykiatrit nauttivat toisren täydellisestä mitätöinnistä, lättäämisestä ei heidän täytyy ollla keskivertoista sadistisempia.

He nautivat kauhuvallasta, vallan ja voiman väärinkäytöstä ja näytöstä, eli heidät opetetaan sellaisiksi, koska apteekkarit ja big farma tarvitsee rahaa sinun maksaasi ja haimaasi myrkyttämällä ja siksi psykiatri ovat erittäin väkivaltaisia pakko injektoimaan myrkkyjään, kunnioitamaaätta toisen kehon koskemattomuutta, vapautta.

Psykiatrien toimista ja väkivallasta, pilkasta, ivasta simputuksesta, järjettömistä syyttöminen tervejärkisimpien pisätyksistä voi päätellä, että he ovat joko koulutukseen mennessään sadisteja,
Mutta psykiatrian koko praktiikka on rahan keruuta ja sadismia,.eli kyllä se psykiatria freudista alkain on ollut sata % sadismia.

Anonyymi kirjoitti:

Itsellä oli tosiFiksu omalääkäri vuosikaudet. Hoiti ns Kehon sairauksia. Mutta kyllästy Kun Hatanpään sairaalassa on se nokkimis järjestyskseen Meni Yksityis puolelle Toiseen taloon, itse perässä. Niin taas homma pelaa.Niin hoitajien kuin Tumpelo lääkärienkin keskuudessa. Yksikin joka Tutki Näköäni .Ei osanut käyttää sitä hienoa kallista konetta. Kävi kysymässä neuvoja kaksi kertaa. E sittenkään osanut Väärä Dieknoosi. Olisin vain tarvinnut Uudet silmälasit, oikeat sellaiset NK. Optikko teki edeliset kaksi kertaa kun ensimäisillä en nähnyt kunnolla.Ikä näkö, 70 v mittarissa.
Oikeita Lääkäreitä ja Hoitajia kunnioittaen : Markku keskinen.

Lue lisää

Osaatko kirjoittaa?

Riippuuu tietysti millaiset odotukset on lääkärissä käynnistä . Usein ne on sellaiset ettei niitä pysty kukaan täyttämään

Mielenongelmat parantuvat, kun se ajattelun suunta eri asioihin muuttuu, eikä pidetä kiinni kynsin hampain oman ajattelun entisestä olleen se ainoa oikea.

"Erilaiset terapiamuodot ovat silkkaa humpuukia. Itse käytin työssäni filosofian opintoja apuna. Irrottauduin pois opitusta kognitiivinen, ratkaisukeskeinen, verkosto, psykoterapeuttinen, taide ja mitä niitä olikaan jutuista."

Tämä on mielenkiintoista kuulla. En ole niin sanotulla mielenterveysalalla, mutta olen alasta kiinnostunut siinä merkityksessä, että luen paljon ja pohdin miksi monet ihmiset, mukaan lukien alalla itse toimivat (psykiatrit, psykologit, psykoterapeutit, sosiaalityöntekijät ja niin edelleen), uskovat sellaiseen puutaheinääjuttuun kuin mitä erilaiset psykoterapiasuuntaukset ovat.

On itsestään selvää, että se mikä auttaa ihmistä pulassa on kiinni hänestä itsestään yksilönä. Mikään "suuntaus" ei ole ratkaiseva vaan miten autettava näkee lähestymistavan hyödyllisenä itselleen ja miten siihen ylipäänsä suhtautuu. Tärkeintä on ihmiskontakti, eli se, että auttaja kuuntelee ja kunnioittaa aidosti autettavaa. Nopeana esimerkkinä yksilöllisyydestä: osa pitää vaikkapa niin sanottua CBT-toimintaa loukkaavana, koska siinä opetetaan ihmistä vähän kuin... anteeksi vain... koiraa. Pidetään ehkä hieman tyhmänäkin. Toisaalta, ymmärrän, että joku voi kokea CBT:n pohdinnan auttavaksi, jos on ihan kadottanut tatsinsa ihmisten väliseen kanssakäymiseen. En näe siinä mitään ongelmaa. Mutta pointti on, että _kaikki_ on kiinni yksilöstä, hänen tarpeistaan, haluistaan, toiveistaan jne sillä elämän hetkellä.

Vastaavasti kuin psykoterapiameiningistä, olen kiinnostunut psykiatrian, psykologian ja psykoanalyysin myyteistä ja miksi ihmiset sekä em. ammattilaisryhmät uskovat sellaiseen humpuukiin.

-Jekku

DMS:n voisi polttaa ja keskittyä yksittäiseen oireeseen tarvitseeko sille edes tehdä mitään ja onko joku perimmäinen syy, miksi tämä oire on tullut. On se keskusteluterapia lääkkeisiin verrattuna siitä parempi, että vaaditaan todella huono terapeutti, että tulee yhtä paljon vahinkoa kuin monista psykiatrisista lääkkeistä.

Anonyymi kirjoitti:

"Erilaiset terapiamuodot ovat silkkaa humpuukia. Itse käytin työssäni filosofian opintoja apuna. Irrottauduin pois opitusta kognitiivinen, ratkaisukeskeinen, verkosto, psykoterapeuttinen, taide ja mitä niitä olikaan jutuista."

Tämä on mielenkiintoista kuulla. En ole niin sanotulla mielenterveysalalla, mutta olen alasta kiinnostunut siinä merkityksessä, että luen paljon ja pohdin miksi monet ihmiset, mukaan lukien alalla itse toimivat (psykiatrit, psykologit, psykoterapeutit, sosiaalityöntekijät ja niin edelleen), uskovat sellaiseen puutaheinääjuttuun kuin mitä erilaiset psykoterapiasuuntaukset ovat.

On itsestään selvää, että se mikä auttaa ihmistä pulassa on kiinni hänestä itsestään yksilönä. Mikään "suuntaus" ei ole ratkaiseva vaan miten autettava näkee lähestymistavan hyödyllisenä itselleen ja miten siihen ylipäänsä suhtautuu. Tärkeintä on ihmiskontakti, eli se, että auttaja kuuntelee ja kunnioittaa aidosti autettavaa. Nopeana esimerkkinä yksilöllisyydestä: osa pitää vaikkapa niin sanottua CBT-toimintaa loukkaavana, koska siinä opetetaan ihmistä vähän kuin... anteeksi vain... koiraa. Pidetään ehkä hieman tyhmänäkin. Toisaalta, ymmärrän, että joku voi kokea CBT:n pohdinnan auttavaksi, jos on ihan kadottanut tatsinsa ihmisten väliseen kanssakäymiseen. En näe siinä mitään ongelmaa. Mutta pointti on, että _kaikki_ on kiinni yksilöstä, hänen tarpeistaan, haluistaan, toiveistaan jne sillä elämän hetkellä.

Vastaavasti kuin psykoterapiameiningistä, olen kiinnostunut psykiatrian, psykologian ja psykoanalyysin myyteistä ja miksi ihmiset sekä em. ammattilaisryhmät uskovat sellaiseen humpuukiin.

-Jekku

Lue lisää

Psykoterapiat ovat nykyajan uskontoa. Uskonnollisuus on kehittynyt evoluution mukana, koska se on evolutiivisesti hyödyllinen. Uskonnolliset henkilöt ovat saaneet hiukan enemmän lapsia ja siten geeninsä runsastumaan populaatiossa. Tiedollisesti se on kuitenkin väärä.

Koska uskonnollisuus on vakiintunut jo satoja tuhansia vuosia sitten, se on perintögeenistössämme. Se ei katoa lähivuosituhansina. Uskonnot tulevat ja menevät, mutta taipumus luo uusia, nykyisin terapioita.

Uskontotieteilijät ovat havainneet, että taipumus ei katoa, mutta saa uusia muotoja.

Islam on viimeinen uskonto, uusi ei voi olla. Mutta ihmiset kuka uskoo Jumalalle he vahvistui hengessä. Ja he ottavat elämästä parempi kuka ei usko. Islam on perhenuskonto. Muhammed on viimeinen profeetta. Jumala siunatkoon ja tervehtimään häntä. Amin.
Psykiatri on lääkäri ja hän auttaa kun ihminen ei voi itse päättää ja olla rauhallinen ja nukkua ja lääkärin työ antaa resepti. Puhua ja kuunnella se on psykologin työ ja Suomessa psykiatri auttaa että ihminen voi tavata psykoterapevtin kanssa.
Toivotan kaikkille hyvää elämää, ilman ongelmia! Suomessa ihana ei samaa kun Neuvostoliitolle ja venäjällä, jos sinä menet psykiatrille sitten kaikki tietävät mikä ongelmia sinua ja eivät kaikki ota sinua töihin.

Anonyymi kirjoitti:

"Erilaiset terapiamuodot ovat silkkaa humpuukia. Itse käytin työssäni filosofian opintoja apuna. Irrottauduin pois opitusta kognitiivinen, ratkaisukeskeinen, verkosto, psykoterapeuttinen, taide ja mitä niitä olikaan jutuista."

Tämä on mielenkiintoista kuulla. En ole niin sanotulla mielenterveysalalla, mutta olen alasta kiinnostunut siinä merkityksessä, että luen paljon ja pohdin miksi monet ihmiset, mukaan lukien alalla itse toimivat (psykiatrit, psykologit, psykoterapeutit, sosiaalityöntekijät ja niin edelleen), uskovat sellaiseen puutaheinääjuttuun kuin mitä erilaiset psykoterapiasuuntaukset ovat.

On itsestään selvää, että se mikä auttaa ihmistä pulassa on kiinni hänestä itsestään yksilönä. Mikään "suuntaus" ei ole ratkaiseva vaan miten autettava näkee lähestymistavan hyödyllisenä itselleen ja miten siihen ylipäänsä suhtautuu. Tärkeintä on ihmiskontakti, eli se, että auttaja kuuntelee ja kunnioittaa aidosti autettavaa. Nopeana esimerkkinä yksilöllisyydestä: osa pitää vaikkapa niin sanottua CBT-toimintaa loukkaavana, koska siinä opetetaan ihmistä vähän kuin... anteeksi vain... koiraa. Pidetään ehkä hieman tyhmänäkin. Toisaalta, ymmärrän, että joku voi kokea CBT:n pohdinnan auttavaksi, jos on ihan kadottanut tatsinsa ihmisten väliseen kanssakäymiseen. En näe siinä mitään ongelmaa. Mutta pointti on, että _kaikki_ on kiinni yksilöstä, hänen tarpeistaan, haluistaan, toiveistaan jne sillä elämän hetkellä.

Vastaavasti kuin psykoterapiameiningistä, olen kiinnostunut psykiatrian, psykologian ja psykoanalyysin myyteistä ja miksi ihmiset sekä em. ammattilaisryhmät uskovat sellaiseen humpuukiin.

-Jekku

Lue lisää

Asiassa on aika vähän "itsestään selvää" eikä aina voi edes tietää mikä tyyli toimii jollekin ja mikä ei.
Kyse on pikemminkin siitä miten vastaanottavaiseen tilaan ihmisen saa. Autettavan pitää olla yhteistyöhaluisen ja tämän pitää sitoutua menetelmään tai menetelmiin.
Mikäli tässä onnistuu niin saa tuloksia .

Toki myös metodin pitää olla pätevän.

Anonyymi kirjoitti:

Mielenongelmat parantuvat, kun se ajattelun suunta eri asioihin muuttuu, eikä pidetä kiinni kynsin hampain oman ajattelun entisestä olleen se ainoa oikea.

Monille taitaa tuottaa vaikeuksia juuri tuo ajattelun suunnan muuttaminen, se ei ole välttämättä aivan helppoa.
Itse siinä onnistuin mutta en voi sitä odottaa muiden tekevän tai onnistuvan, toki iloinen jos joku tai jotkut siihen pystyvät.

Muuttaminen sanana on sitä ajatuskantaa että helpommin sanottu kuin tehty....

Anonyymi kirjoitti:

Islam on viimeinen uskonto, uusi ei voi olla. Mutta ihmiset kuka uskoo Jumalalle he vahvistui hengessä. Ja he ottavat elämästä parempi kuka ei usko. Islam on perhenuskonto. Muhammed on viimeinen profeetta. Jumala siunatkoon ja tervehtimään häntä. Amin.
Psykiatri on lääkäri ja hän auttaa kun ihminen ei voi itse päättää ja olla rauhallinen ja nukkua ja lääkärin työ antaa resepti. Puhua ja kuunnella se on psykologin työ ja Suomessa psykiatri auttaa että ihminen voi tavata psykoterapevtin kanssa.
Toivotan kaikkille hyvää elämää, ilman ongelmia! Suomessa ihana ei samaa kun Neuvostoliitolle ja venäjällä, jos sinä menet psykiatrille sitten kaikki tietävät mikä ongelmia sinua ja eivät kaikki ota sinua töihin.

Lue lisää

Perheuskonto jossa vaikuttavin profeetta oli pedofiili ja toiminnallaan ohjaa ja kehoittaa muitakin siihen. Islam on sairain, kuvottava ja väkivaltaisin uskontosuuntaus ikinä.

https://www.valonpolku.com/

Yhdisty omaan totuuteesi, niin olo helpottuu pikku hiljaa. ’Töitä’ pitää silti tehdä asioiden suhteen. Mikään ei muutu yhdessä yössä.

Rakkautta kaikille !

Hyvä täsmennys. Psykiatria ja terapia ovat oikeastaan pahasti periaatteellisessa ristiriidassa keskenään. Terapia (suuntauksesta riippumatta) perustuu ihmisen ymmärtämiseen ja sen pohjalta tapahtuvaan tasavertaiseen kohtaamiseen ja auttamiseen, psykiatria taas etsii sairauksia ja sitä mikä ihmisessä on "poikkeavaa", määrätäksen hänelle oikean "hoidon", oli se sitten psykoaktiivinen reseptihuume tai joku tietty psykoterapian muoto.

Jotkut psykiatrit kouluttautuvat terapeuteiksi, itse en menisi lääkäri/psykiatrikoulutuksen pohjalta terapeutiksi erikoistuneelle. Psykologi, sosiaalityöntekijä, psykiatrinen hoitaja tai jopa teologi ovat parempia lähtökohtia. Ollakseen hyvä terapeutti psykiatrin pitäisi ensin osata irrotautua monista ammattikuntansa perusoletuksista ja yleensäkin lääkärimäisestä suhtautumisesta toiseen ihmiseen.

Terapialla varmastikin viittaa farmakoterapiaan, eli "suomeksi", lääkeaineiden käyttöön. Psykoterapia, eli suomeksi, keskusteluapu on oma eri asia. Psykoterapiahan on medikalisoitu toiminta siitä mikä on käytännössä keskustelua. Typerä nimitys, jonka tarkoitus on vain antaa mielikuva, että kyseessä olisi jotain lääketieteellistä. Samalla periaatteella psykiatrit huijaavat ihmisiä kuvittelemaan, että heidän toimintansa perustuisi jotenkin lääketieteeseen. Käytännössähän he pakkoa käyttäen huumaavat ihmisiä passiivisiksi vaimentaen ihmisen ilmaisun ja tai ulkoisen hädänhuudon ja tuskan.

Psykoterapiassa osaltaan vastaantuleva näkemys siitä, että aina kyse ei ole sairaudesta, mikä on sekin virheellinen tulkinta, ei ole sopusoinnusta psykiatrian promoamaan näkemykseen, eikä tämä ole sattumaa. Psykoterapia on psykiatria ovat historian valossa olleet kilpailijoita ja ovat sitä tänäkin päivänä. Psykoterapia on vain alistettu psykiatrian vallan alle. Selvyyttä tuomaan mainittakoot historiasta lyhyesti, että psykiatria oli häviämässä kilpailun psykoterapialle 60-80-luvulla, joten he päätyivät valtaamaan psykoterapian itselleen liittämällä sen osaksi psykiatrian vaikutuspiiriä. Siten psykoterapia alana saa murut sen mukaan mitä psykiatria haluaa antaa. Toki jokainen voi omasta pussistaan kustantaa suoraan ajan psykoterapeutille ilman psykiatriakontaktia, mutta tämä on huomattavasti harvinaisempaa kuin aikoinaan, kun kilpailu oli aitoa. Nykyisellään psykiatria toimii portinvartijana siinä kuka menee mihinkin, mikä takaa heidän alalleen vallan kautta pysyvyyttä ilman kilpailua. Yleistietoa on, ettei psykiatria pärjäisi vapailla markkinoilla keskusteluavulle. Psykiatrit tekevät niin paljon pahaa, että heidän on pakotettava "apunsa" kohteeseen, koska kukaan fiksu ihminen ei siihen suostuisi omasta tahdostaan. Ihmiset menisivät keskustelemaan elämänongelmistaan sen sijaan, että heidät lobotomoidaan, sähköshokitetaan tai kemiallisesti turrutaan hiljaiseksi.

Jos olette kiinnostuneet psykoterapia-alan historiasta suosittelen Thomas Szaszin teosta The Myth of Psychotherapy. Jos teitä kiinnostaa psykiatrian historia suositan samalta tekijältä kirjaa Coercion as Cure: The Critical History of Psychiatry. Varoitan tässä samalla, että huomasin kirjakaupoista löytyvän suomennettuna psykiatrian historiapropandateoksen Edward Shorterilta. Voitte huviksenne lukea vaikka molemmat niin huomaatte miten kerronta historiasta eroaa sen mukaan millaiset intressit teoksen kirjoittajalla on.

-Jekku

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä täsmennys. Psykiatria ja terapia ovat oikeastaan pahasti periaatteellisessa ristiriidassa keskenään. Terapia (suuntauksesta riippumatta) perustuu ihmisen ymmärtämiseen ja sen pohjalta tapahtuvaan tasavertaiseen kohtaamiseen ja auttamiseen, psykiatria taas etsii sairauksia ja sitä mikä ihmisessä on "poikkeavaa", määrätäksen hänelle oikean "hoidon", oli se sitten psykoaktiivinen reseptihuume tai joku tietty psykoterapian muoto.

Jotkut psykiatrit kouluttautuvat terapeuteiksi, itse en menisi lääkäri/psykiatrikoulutuksen pohjalta terapeutiksi erikoistuneelle. Psykologi, sosiaalityöntekijä, psykiatrinen hoitaja tai jopa teologi ovat parempia lähtökohtia. Ollakseen hyvä terapeutti psykiatrin pitäisi ensin osata irrotautua monista ammattikuntansa perusoletuksista ja yleensäkin lääkärimäisestä suhtautumisesta toiseen ihmiseen.

Lue lisää

Olet varmasti oikeassa. Olen myös miettinyt tuota ja ajatuskin psykiatrille psykoterapiaan menosta inhottaa.

Laillistettuja terapeutteja ovat vain puhe-, ravitsemus-, fysio- ja toimintaterapeutit. Valviran valvonnan alla on ainoastaan kuusi nimikesuojattua terapeuttia. Edellisten lisäksi jalka- ja psykoterapeutit.

Muutoin terapeutti ei ole nimikesuojattu ammattinimike, eikä näin ollen valvonnan alaisena. Mikä tarkoittaa että kuka tahansa voi alkaa terapeutiksi - ei tarvita edes koulutusta - kunhan ei esiinny ed. nimikesuojattujen ammattien harjoittajana.

Eli periaatteessa psykiatrikin voi alkaa terapeutiksi - vaikkapa aromaterapeutiksi, energiaterapeutiksi tai enkeliterapeutiksi - kunhan ei esiinny nimikesuojattuna ammatinharjoittajana.

No, eihän näiden mielestä ihmistä kannata hoitaa vaikka olisi työelämässä tai opiskelemassa. Työkyvyttömästä saattaa tuntua, että saa kylmempää kyytiä mutta ei se mitään hyvää nykyään ole muutenkaan. Pelkkää arvailua.

En itse ainakaan suostuisi lesbon hoitajan alistettavaksi, jos ymmärtäisin vääntäytyä pois . Tuossa edellinen sanoo , että on tuuria kenen kynsiin joutuu.

Eiköhän skientologiakin ole parempi kuin psykiatria.

Mikä tahansa on parempi kuin psykiatria,mm. satanismi.

Ei kai päässä voi silloin olla ainakaan isoa vikaa, jos pikkunäprääminen onnistuu?

"Heillle ei ole selvää se, että viranomaista voi arvostella virkatoimiensa johdosta, elinkeinonharjoittajaa elinkeinonharjoittamisensa vuoksi. Heille se on jotakin likaista peliä jossa potilaalla ei ole yksityisyyttä, terveystietoja levitellään ja yksilöä vainotaan. "

Tästä olen samaa mieltä.

Mutta skient. on oikeasti tyhmä ja vaarallinen rahankeruu-uskonto. Anteeksi nyt vaan jos loukkaan jotakuta.

Olen samaa mieltä skientistä. Lähiomainen joutui heidän saalikseen. Koulutettiin kammottavin menoin korkealle. Teki pahoja. Kun halusi päästä irti omaisuus meni-

Jonkinlainen valvonta jäi- Kun palasi normaaliin työelämään, joutuiitse vainotuksi Uskontojen uhrien taholta ahojen tekojensa takia.

Eikä tässä kaikki.

Olen vuosikymmenet etsinyt "mikä minua vaivaa" syitä ja parannuskeinoja.Eläkkeellä jo pitkään ja diagnoosi "sekamuotoinen persoonallisuus-häiriö".Kun "tiedän" ja haen edelleen apua koska olen diagnisoinut isäni Asperger/ADD-henkilöksi joka kävi töissä eläk.ikään asti ilman lääkitystä.Hänen omat "Valiuminsa" oli Vaakuna-viina,ei ollut alkoholisti mutta turvautui viinaan kun EI OLLUT LÄÄKITYSTÄ.Kotona ei ryypännyt,makasi vain omassa huoneessaan,illalla katseli tv:tä sohvalla maaten olkkarissa meidän kanssa mutta ei puhunut ikinä mitään...Ei omille lapsilleen,ei ikinä juteltu tms. !!! Me lapset olimme kuitenkin niin tärkeitä hänelle että siksi hän ei ollut tekemisissä koska peitteli sairauttaan !! Olisimme huomanneet että "isi ei olekaan kuin naapurin isi",eihän meillä ollut silloin muusta elämästä tietoa mutta nyt aikuisena tietää nämä asiat...Lääkärille selittänyt vuosia että tarvitsen OIKEAN DIAGNOOSIN ja lääkityksen eli ADD-lääkitys !! Mulle vastataan ja oikein kirjallisena ettei kaupungilla/julkisilla ole resursseja ja MINÄ EN OLE MUUTENKAAN ENÄÄ TYÖELÄMÄSSÄ vaan eläk. niin en tarvitse diagnoosia !!!??? MUTTA KUN TARVITSEN OIKEAN LÄÄKITYKSEN..ADD ja testo-lääkitys,haluan olla normaali itsevarma mies !! "Me kun emme sinulle piri-reseptiä anneta..." !!?? Sanoin että pitääkö kokeilla huonolaatuista katu-piriä..."Kokeile,aivan OMA VALINTASI " !! Nyt oli viime käynti ihmeellinen,lääkäri/psykiatri sai tietää että en saa TOIMEENTULOTUKEA,kun tuli ilmi ja kysyi itse saanko tt:a... Sitten ymmärsin,vuosikaudet luulleet että haen reseptiä jotta saan ilmaiset lääkkeet sitoumuksella apteekista ja myyn niitä !!! Ei minkäänlaista ammattitaitoa,pelkkiä jonninjoutavia palkan nostajia,virkojen täyttäjiä !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

jatkuu
Psykiatria ei ole millään tavalla lääketiedettä eikä mitään tiedettä. Se on puhdasta puoskarointia, mielivaltaa. Diagnooseja keksitään äänestämällä psykiatrien kokouksissa, ja tällainen ei ole tiedettä. Psykiatriassa ei ole ainuttakaan tieteellistä testiä. Väitetty aivojen kemiallinen epätasapaino aivoissa on Szaszin mukaan pelkkä valhe, satu, jonka takana on lääketeollisuus (ja sen kumppanina valtiot). Jos jonkin häiriön takana joskus paljastuisikin olevan elimellinen syy, silloin kyseinen häiriö sisällytettäisiin neurologiaan tai sisätautioppiin eikä se enää lainkaan kuuluisi psykiatriaan. Hihasta keksityt diagnoosit sijoitetaan käsikirjaan, jota sitten kaikki maailman psykiatrit pitävät ohjenuoranaan. Lääketeollisuuden etu (lääkkeiden myynnin edistäminen) vaatii jatkuvasti uusien psykiatristen diagnoosien keksimistä, ja tämä on synnyttänyt mainitun “psykiatrian epidemian”. Sielujen lääkäreinä (psykiatreina) esiintyvät puoskarit eivät tiedä edustamastaan alueesta yhtään mitään, sanoo Szasz. Voiko puhtaampaa puoskarointia olla? Puoskarointi kuitenkin paisuu päivä päivältä, ja silloin paisuu itse asiassa yllä mainittu psykorikollisuus, joka myrkyttää, tuhoaa ja tappaa. Kyseessä on itse asiassa rikosasia. Psykiatria on myös irrotettava lääketieteestä, jonne se ei kuulu.

Miksi sinä hyvä mies huudat? Sanomassasi ei ole mitään järkeä. Et ehkä ymmärtänyt lukemasi kirjaa?

Tästä olen täysin samaa mieltä.

Psykiatria on sekulaarisen aikakautemme uskonto. Psykiatrialla on liitto valtion kanssa samalla tavalla kuin aikanaan kirkolla oli, mikä antaa psykiatreille vastaavat vallankäytön valtuudet kuin entsiaikaan papeilla oli.

-2Dex

Anonyymi kirjoitti:

Tästä olen täysin samaa mieltä.

Psykiatria on sekulaarisen aikakautemme uskonto. Psykiatrialla on liitto valtion kanssa samalla tavalla kuin aikanaan kirkolla oli, mikä antaa psykiatreille vastaavat vallankäytön valtuudet kuin entsiaikaan papeilla oli.

-2Dex

Lue lisää

Totta.

Juuri kapitalismi ja marxismi muokkaavat mm. diagnoosikriteereitä vähintään kerran vuodessa.
https://www.madinamerica.com/2019/05/capitalism-mental-health/
Tuon tutkimustiedon lisäksi kannattaa lukea Raamatusta 2 Piet. 2 kokonaan.
Psykiatrit ovat Pietarin mainitsemia valheenopettajia, jotka eivät piittaa uhreistaan, vaan jatkavat rahanhimossa ja viekoitellen oppimatta virheistään (esim. ihmisoikeusrikkomukset).

"Toivottavasti autoin jotakin ymmärtämään. "

Autoit.

Psykiatrian diagnostiikan olemassaoloa tukee lainsäädäntö, jonka mukaan ihmisille maksetaan sairaspäivärahaa /kuntoutuskorvauksia/keskusteluapua psykiatrian diagnoosien perusteella, jos tämä ei kykene yhteiskunna vaatimuksiin työvelvoitteesta. Esim ns masennus diagnoosin alla on todellisuudessa kirjava joukko ihmisiä, joiden ongelmat voi johtua yliuupumuksesta töissä,lääkeharmeista, elämän traumoista, fyysisiin sairauksiin jota ei olla löydetty tai jota ei tunnusteta työkyvyttömyyden syyksi kuten CFS. Ennen monia sairauksia on pidetry mielen sairauksina ennenkun nille löydettiin fysiologinen perusta.

Psykiatria myös invalidisoi ihmisiä aivoja ja keskushermostoa vahingoittavilla hoidoillaan tulkiten niitä jatkossa mielenterveysongelmiksi usein viimeistellen potilaan kohtalon yhä isommilla lääkesatseilla ja sähköllä, jossa potilaan sanat kokemista harmeista jäävät kuuroille korville.

Tunnen suurta sympatiaa psykiatrian uhreja kohtaan.

Eli siis summa summarum. Yhteiskunta tukee näkökulmaa sekä rahallisesti, että ideologisesti, minkä mukaan ihmisten elämänongelmia ja avun ja rahallisen tuen saamiseksi ihmisten ongelmia katsotaan lääketieteellisten lasien läpi. Tämä on varmaan osaltaan johtanut psyykenlääkkeiden suureen määrämismäärään ja yhä kasvavaan näkökulmaan, missä elämänongelmat nähdään lääketieteellisinä sairaustiloina lääkityksineen.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrian diagnostiikan olemassaoloa tukee lainsäädäntö, jonka mukaan ihmisille maksetaan sairaspäivärahaa /kuntoutuskorvauksia/keskusteluapua psykiatrian diagnoosien perusteella, jos tämä ei kykene yhteiskunna vaatimuksiin työvelvoitteesta. Esim ns masennus diagnoosin alla on todellisuudessa kirjava joukko ihmisiä, joiden ongelmat voi johtua yliuupumuksesta töissä,lääkeharmeista, elämän traumoista, fyysisiin sairauksiin jota ei olla löydetty tai jota ei tunnusteta työkyvyttömyyden syyksi kuten CFS. Ennen monia sairauksia on pidetry mielen sairauksina ennenkun nille löydettiin fysiologinen perusta.

Psykiatria myös invalidisoi ihmisiä aivoja ja keskushermostoa vahingoittavilla hoidoillaan tulkiten niitä jatkossa mielenterveysongelmiksi usein viimeistellen potilaan kohtalon yhä isommilla lääkesatseilla ja sähköllä, jossa potilaan sanat kokemista harmeista jäävät kuuroille korville.

Tunnen suurta sympatiaa psykiatrian uhreja kohtaan.

Lue lisää

Lainsäädäntöä voisi helposti muuttaa niin, että apua oikeasti tarvitseva saisi sairaspäivärahaa /kuntoutuskorvauksia/keskusteluapua ihan terveyskeskuslääkärin diagnoosilla. PItäisi päästä pois nykytilanteesta, jossa uupumuksesta, kiusaamisesta, työttömyydestä, .. kärsivä ihminen uskotellaan kuvittelemaan, että hänen päässään on vikaa ja hänen pitää syödä turruttavia psyykelääkkeitä.

Anonyymi kirjoitti:

"Toivottavasti autoin jotakin ymmärtämään. "

Autoit.

Minäkin ymmärsin itse yhdessä vaiheessa, valitettavasti se ymmärrys tuli vasta yli 20 vuoden tapahtumien jälkeen.
Tosin nykyään iloisena ja tyytyväisenä että ymmärsin, ehtii vielä hetken elämästä nauttiakin.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrian diagnostiikan olemassaoloa tukee lainsäädäntö, jonka mukaan ihmisille maksetaan sairaspäivärahaa /kuntoutuskorvauksia/keskusteluapua psykiatrian diagnoosien perusteella, jos tämä ei kykene yhteiskunna vaatimuksiin työvelvoitteesta. Esim ns masennus diagnoosin alla on todellisuudessa kirjava joukko ihmisiä, joiden ongelmat voi johtua yliuupumuksesta töissä,lääkeharmeista, elämän traumoista, fyysisiin sairauksiin jota ei olla löydetty tai jota ei tunnusteta työkyvyttömyyden syyksi kuten CFS. Ennen monia sairauksia on pidetry mielen sairauksina ennenkun nille löydettiin fysiologinen perusta.

Psykiatria myös invalidisoi ihmisiä aivoja ja keskushermostoa vahingoittavilla hoidoillaan tulkiten niitä jatkossa mielenterveysongelmiksi usein viimeistellen potilaan kohtalon yhä isommilla lääkesatseilla ja sähköllä, jossa potilaan sanat kokemista harmeista jäävät kuuroille korville.

Tunnen suurta sympatiaa psykiatrian uhreja kohtaan.

Lue lisää

Kun on jo sairastanut mielen sairauden niin sen jälkeen fyysisetkin sairaudet selitetään johtuviksi mielen sairaudesta...ei kivaa.....

Anonyymi kirjoitti:

Lainsäädäntöä voisi helposti muuttaa niin, että apua oikeasti tarvitseva saisi sairaspäivärahaa /kuntoutuskorvauksia/keskusteluapua ihan terveyskeskuslääkärin diagnoosilla. PItäisi päästä pois nykytilanteesta, jossa uupumuksesta, kiusaamisesta, työttömyydestä, .. kärsivä ihminen uskotellaan kuvittelemaan, että hänen päässään on vikaa ja hänen pitää syödä turruttavia psyykelääkkeitä.

Lue lisää

Ideana aivan loistava mutta...
Kuka maksaa?, sehän on se ensimmäinen kysymys. Resurssit, jne....
Tällaisille ideoille löytyy varmasti monta hyvää " teko"-syytä että säästöt pysyvät suurina.

Nopein ja halvin apu, lääkitys, alkuun.
Mutta kannattaisi sitten pysähtyä miettimään mitä ihmisestä on jäljellä kun on syönyt lääkkeitä 20-30 vuotta.
Siinä vaiheessa ei ole halpaa hoitaa seurauksia, jos ylipäänsä enää hoidetaan...

Anonyymi kirjoitti:

Ideana aivan loistava mutta...
Kuka maksaa?, sehän on se ensimmäinen kysymys. Resurssit, jne....
Tällaisille ideoille löytyy varmasti monta hyvää " teko"-syytä että säästöt pysyvät suurina.

Nopein ja halvin apu, lääkitys, alkuun.
Mutta kannattaisi sitten pysähtyä miettimään mitä ihmisestä on jäljellä kun on syönyt lääkkeitä 20-30 vuotta.
Siinä vaiheessa ei ole halpaa hoitaa seurauksia, jos ylipäänsä enää hoidetaan...

Lue lisää

Seurausten hoito varmaan tapahtuu lisäämällä entisiä lääkkeitä, joita potilaan keho ja aivot eivät enää millään kestä. Päästään yhdestä potilaasta eroon, mutta ei se mitään. Tuleehan niitä uusia.

Hölkkäämällä pääsette jopa harhoista eroon, käy hölkkäämässä vaikka joka päivä parin viikon ajan, ihmeitä alkaa tapahtua. Ehkä kannattaa aloittaa kuitenkin punttisalilla vahvistamalla lihakset ensin kuntoon.

Jos masennusta ei hoida, se pahentuu skitsofreniaksi!

https://www.sitruunakustannus.fi/tappava-psykiatria-ja-laumlaumlkinnaumln-harha.html

tappava_psykiatria_lukunäyte.pdf
Download File

Ei ole epäilystäkään siitä, että psykoterapia on ujouteen parempi hoitomuoto kuin lääkkeet. 24 viikkoa kestäneessä kokeessa 375 sosiaalisista
peloista kärsivää potilasta satunnaistettiin joko saamaan sertraliinia tai altistumaan vähitellen pelätyille oireille.8
Altistus ja sertraliini tuottivat samansuuntaisia tuloksia, mutta puolen vuoden seuranta osoitti, että altistusryhmäläisten pelot vähenivät jatkuvasti mutta sertraliiniryhmäläisten eivät. Se onkin
odotuksenmukaista. Lääkittyinä ihmiset eivät opi selviytymään ahdistuksen
kanssa. Psykoterapialla sen sijaan on yleensä pysyvä teho.
Lasten ja nuorten lievää tai keskivaikeaa ahdistusta käsittelevässä
Cochrane-katsauksessa, joka käsitti 41 koetta, havaittiin kognitiivisella käyttäytymisterapialla olevan suuri teho.9
Toipumisen ristitulosuhde verrattuna
jonotuslistaryhmään (ei hoitoa) oli 0,13 (95 %:n luottamusväli 0,09–0,19)
ja ahdistusoireiden vähenemisessä vaikutuksen suuruus oli –0,98 (95 %:n
luottamusväli –1,21– –0,74). Henkilökohtaisen-, ryhmä- ja perhe/vanhempiterapioiden välillä ei löytynyt eroa eikä kognitiivisella käyttäytymisterapialla ollut sen parempaa tehoa kuin muilla psykologisissa hoidoilla tai tavanomaisen protokollan mukaisella hoidolla. Tulos arvioitiin sokkoutetusti 32
kokeessa 41:stä. Teho oli pienempi suurissa kokeissa mutta myös niissä teho
oli huomattavaa.
Myös yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä aikuisilla käsittelevässä
Cochrane-katsauksessa, jossa tutkittiin psykologisten hoitomuotojen tehoa,
löydettiin positiivisia vaikutuksia.10
Eräässä systemaattisessa katsauksessa havaittiin psykoterapialla olevan
selvä teho masennukseen, vaikutuksen suuruus 0,67, mutta teho väheni kun
potilaiden määrä kasvoi ja kun tämä oli otettu huomioon, vaikutuksen suuruus
oli 0,42.11 Vuonna 2013 tehty koe käsitti 469 masennuspotilasta, jotka eivät
yleislääkärin hoidossa olleet saaneet lääkkeistä apua. Siinä selvisi, että lääkehoidon rinnalla annetusta kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta oli kohtalainen hyöty, vaikutuksen suuruus 0,53.12

Aikuisilla tehdyistä kokeista laaditussa Cochrane-katsauksessa selvisi,
että psykoterapialla hoidetuilla potilailla oireita oli paljon vähemmän kuin
niillä, jotka saivat tavanomaisen protokollan mukaista hoitoa (jonotuslistaryhmä), vaikutuksen suuruus –1,24; 95 %:n luottamusväli –1,61– –0,87 (7
koetta ja 241 potilasta).16 Vaikutus saatiin huolimatta siitä, että kaikissa paitsi
yhdessä kokeessa jotkut potilaat molemmissa ryhmissä saivat samaan aikaan
lääkehoitoa.
Toisessa aikuistutkimuksia sisältäneessä Cochrane-katsauksessa löytyi
vielä suurempi vaikutus verrattuna jonotuslistaryhmään, vaikutuksen suuruus
–1,65; 95 %:n luottamusväli –2,62– –0,67 (itse laskemani tulos), mutta tämä tulos perustui vain kolmeen pieneen kokeeseen, joissa oli yhteensä 87 potilasta.17
Katsaus osoitti lisäksi, että psykoterapia tehosi masennuslääkkeitä (klomipramiini tai sertraliini) paremmin, vaikutuksen suuruus –0,36, 95 %:n luottamusväli –0,72–0,00 (itse laskemani) (kolme koetta, joissa yhteensä 118 potilasta).
SSRI-lääkkeiden vaikutus on pakko-oireisen häiriön hoidossa huomattavasti psykoterapiaa pienempi. 17 koetta ja 3 087 aikuista käsittäneessä
Cochrane-katsauksessa saatiin vaikutukseksi –0,46; 95 %:n luottamusväli
–0,55– –0,37 (itse laskemani).18

Kukaan ei pelkän "mielenkiinnon" vuoksi "käy" MT toimistoissa. Kyllä siihen hoitoon hakeudutaan vaikkapa juuri sen masennuksen takia. Melko pitkään se "käynti" kesti, jopa muutaman vuoden. Terapiaahan juurikin sait nämä vuodet, joko kuitenkaan vaivaasi ei ilmeisesti saatu paranemaan.

No minkähän ihmeen takia sitä menisikään psykologille juttelemaan, jos ei ole aikomustakaan avautua ongelmistaan. Silloin onkin järkevämpää jutella niistä ongelmistaan sen ystävän kanssa, jos sellaisen sattuu omaamaan

Anonyymi kirjoitti:

No minkähän ihmeen takia sitä menisikään psykologille juttelemaan, jos ei ole aikomustakaan avautua ongelmistaan. Silloin onkin järkevämpää jutella niistä ongelmistaan sen ystävän kanssa, jos sellaisen sattuu omaamaan

Lue lisää

Kerron Jussista (nimi muutettu), joka oli työssään tunnollinen ja tarkka. Työnantaja päätti tehdä suuria muutoksia ja siirtää Jussin erityisosaamista vaatineen työn jonnekin toisaalle. J sai jatkaa samalla työantajalla, mutta täysin erilaisessa, yksitoikkoisessa tehtävässä. Hän otti tämän hyvin raskaasti ja joutui lopulta sairaslomille. Työterveyshuolto passitti hänet juttelemaan psykologin kanssa ja pian määrättiin pilleripurkki masennukseen. Tabut veivät hänet toiseen äärimmäisyyteen. Tuli uusi diagnoosi ja uusia lääkkeitä, myös sairaalajaksoja. Jussi muuttui tasaisen turraksi ja sairaalloisen lihavaksi. Hänellä on tietysti lääkkeet myös ylipainon tuomiin sairauksiin. Käsittääkseni Jussin seikkailu työelämän ja hoitojärjestelmän rattaissa on tavanomainen.

Anonyymi kirjoitti:

Kerron Jussista (nimi muutettu), joka oli työssään tunnollinen ja tarkka. Työnantaja päätti tehdä suuria muutoksia ja siirtää Jussin erityisosaamista vaatineen työn jonnekin toisaalle. J sai jatkaa samalla työantajalla, mutta täysin erilaisessa, yksitoikkoisessa tehtävässä. Hän otti tämän hyvin raskaasti ja joutui lopulta sairaslomille. Työterveyshuolto passitti hänet juttelemaan psykologin kanssa ja pian määrättiin pilleripurkki masennukseen. Tabut veivät hänet toiseen äärimmäisyyteen. Tuli uusi diagnoosi ja uusia lääkkeitä, myös sairaalajaksoja. Jussi muuttui tasaisen turraksi ja sairaalloisen lihavaksi. Hänellä on tietysti lääkkeet myös ylipainon tuomiin sairauksiin. Käsittääkseni Jussin seikkailu työelämän ja hoitojärjestelmän rattaissa on tavanomainen.

Lue lisää

Ei ole lainkaan vääränlainen käsitys, Jussin kohtalon on kokenut turhan moni ihminen.
Että tällaista " hoitoa "......kuvitellaan saatavan ihminen takaisin työkykyiseksi.

Monet jopa alussa luulevat että pillerit on paras ratkaisu ja luulevat tulevansa kuntoon, mutta kun aikaa kuluu niin pikkuhiljaa käy kuten Jussille ja sitten on vähän myöhäistä muuttaa suuntaa.
Ehkä vielä jotkut onnistuvatkin mutta se vaatii raskaan ja pitkän tien ja sitä ei aina jaksa kulkea kun on jo vajonnut tarpeeksi alas.

Mistä löysit tuon hienon beeta-merkin

Sofistikoitunutta ;)

al-jabin ei auta muu kuin odotella sitä aivoinfarktia, kun ei lääkitykset sovi.

Anonyymi kirjoitti:

Mistä löysit tuon hienon beeta-merkin

Sofistikoitunutta ;)

Tietokoneeseeni on asennettu Libre Office Writer. Oli ainakin vuosia sitten ilmainen.

Anonyymi kirjoitti:

al-jabin ei auta muu kuin odotella sitä aivoinfarktia, kun ei lääkitykset sovi.

Minulle kelpaa mikä tahansa kuolinsyy. Mieluiten kuitenkin sellainen, jossa ei jää kitumaan. Aivoinfarkti vaikuttaisi hyvältä, jos se olisi riittävän suuri ja veisi kerralla hengen. Sama tietysti sydäninfarktin kanssa.

Varmin tapa kuolla on kuitenkin syöpä. Jos sitä ei "hoideta" pian kuolee todennäköisemmin siihen kuin infarktiin.

Missä on tutkimus joka todistaa että aivotoiminnan häiriöt ovat "psyyken sairauksien" aiheuttajia?

Aivoihin voidaan vaikuttaa muinkin tavoin kuin lääkkeillä.

Aivojen muovautuvuus
Plastisuus= aivojen muovautuvuus tarkoittaa muutoksia hermoston rakenteessa ja toiminnassa
Esimerkiksi uusien asioiden oppiminen muuttaa synapsien välisiä yhteyksiä.

Miten plastisuus ilmenee yksittäisillä ihmisillä?:
Dokumentissa oli nainen joka oli syntynyt ilman toista aivopuoliskoa. Silti hänen toinen aivopuolisko muokkautui toimimaan ja käsittelemään asioita niin, että hän pystyy elämään normaalisti.

Miten plastisuutta on tutkittu ja mitä on saatu selville?:

On esimerkiksi laitettu kaksi koeryhmää. Toinen laitettiin soittamaan helppoa piano pimputusta. Heidän aivojaan tutkitaan ja aivojen osa joka käsittelee musiikkia ja luovuutta kasvaa. Toinen ryhmä laitettiin pianon ääreen ja heidän piti vain kuvitella liikuttelevansa sormiaan samalla lailla kuin pianoa soittavatkin. Vaikka he vain kuvittelivat soittavansa sama aivoalue kehittyi ja kasvoi. Ihmisten aivot pystyvät ihmeelliseen muovautumiseen, mutta sillä on kääntöpuolikin sillä ne pystyvät myös vastakkaiseen, eli ne pystyvät unohtamaan ja hävittämään vähemmän käytetyn informaation ilman että me pystymme itse siihen vaikuttamaan.

Eipä ollut hävittänyt vähemmän käytettyä infomaatiota. Joskus seoina ostin kuvaristikkolehtiä. Ihan hyvin kävi täyttäminen. Kauhistui sitä roskatiedon määrää, joka ihan helposti löytyi muististani., esim.kaikenmaailman julkkisten nimiä, kauemaankin ajassa.

Mihinkä tutkimukseen perustat väitten, että aivot unohtavat vähemmän käytetyn informaation. Et mihinkään, koska sellaista ei ole voitu tutkia. - Siinä vaan mahtipontisesti kirjoittelet kaiknlaista.

Anonyymi kirjoitti:

Missä on tutkimus joka todistaa että aivotoiminnan häiriöt ovat "psyyken sairauksien" aiheuttajia?

Aivoihin voidaan vaikuttaa muinkin tavoin kuin lääkkeillä.

Aivojen muovautuvuus
Plastisuus= aivojen muovautuvuus tarkoittaa muutoksia hermoston rakenteessa ja toiminnassa
Esimerkiksi uusien asioiden oppiminen muuttaa synapsien välisiä yhteyksiä.

Miten plastisuus ilmenee yksittäisillä ihmisillä?:
Dokumentissa oli nainen joka oli syntynyt ilman toista aivopuoliskoa. Silti hänen toinen aivopuolisko muokkautui toimimaan ja käsittelemään asioita niin, että hän pystyy elämään normaalisti.

Miten plastisuutta on tutkittu ja mitä on saatu selville?:

On esimerkiksi laitettu kaksi koeryhmää. Toinen laitettiin soittamaan helppoa piano pimputusta. Heidän aivojaan tutkitaan ja aivojen osa joka käsittelee musiikkia ja luovuutta kasvaa. Toinen ryhmä laitettiin pianon ääreen ja heidän piti vain kuvitella liikuttelevansa sormiaan samalla lailla kuin pianoa soittavatkin. Vaikka he vain kuvittelivat soittavansa sama aivoalue kehittyi ja kasvoi. Ihmisten aivot pystyvät ihmeelliseen muovautumiseen, mutta sillä on kääntöpuolikin sillä ne pystyvät myös vastakkaiseen, eli ne pystyvät unohtamaan ja hävittämään vähemmän käytetyn informaation ilman että me pystymme itse siihen vaikuttamaan.

Lue lisää

Aivojen plastisuus on tunnettu ja kauan tiedetty asia. Se on ainakin imettäväisillä, luultavasti laajemminkin selkärankaisilla, esiintyvä keino sopeutua ympäristöön lyhytaikaisesti.

Plastisuus vaikuttaa jo syntymästä lähtien koko elämän ajan, mutta ei sisällöltään ei periydy, vaikka itse plastisuus on geneettinen ja periytyy. Samankaltainen sopeuttava keino on epigeeninen periytyvyys, joka tosin periytyy ituradan kautta, mutta purkautuu parissa sukupolvessa.

Kysymys ei ole siitä, että plastisuutta ei olisi, mutta psykologistipiireissä se nähdään niin voimakkaana, ettei sillä ole määrää, ei laatua.

Terapiaideologiassa unohtuu, että voimakkaitten ja pysyvien vaikutteiden alaisena on usein oltu monia vuosia, jopa kymmeniä, ja nämä muka saataisiin poistettua muutamalla terapiatunnilla. Tätä kysymystä terapian kannattajat eivät usein tule edes ajatelleeksi. Vaikutusaika on yleensä ollut monikymmenkertainen terapiaan verrattuna.

Pohjimmiltaan on kyse luonnontieteellisen ja psykologistisen ihmiskäsityksen erosta.

Anonyymi kirjoitti:

Eipä ollut hävittänyt vähemmän käytettyä infomaatiota. Joskus seoina ostin kuvaristikkolehtiä. Ihan hyvin kävi täyttäminen. Kauhistui sitä roskatiedon määrää, joka ihan helposti löytyi muististani., esim.kaikenmaailman julkkisten nimiä, kauemaankin ajassa.

Mihinkä tutkimukseen perustat väitten, että aivot unohtavat vähemmän käytetyn informaation. Et mihinkään, koska sellaista ei ole voitu tutkia. - Siinä vaan mahtipontisesti kirjoittelet kaiknlaista.

Lue lisää

Tarvitsetko todella tutkimusta todisteeksi siitä että ihmiset unohtavat asioita?

Anonyymi kirjoitti:

Eipä ollut hävittänyt vähemmän käytettyä infomaatiota. Joskus seoina ostin kuvaristikkolehtiä. Ihan hyvin kävi täyttäminen. Kauhistui sitä roskatiedon määrää, joka ihan helposti löytyi muististani., esim.kaikenmaailman julkkisten nimiä, kauemaankin ajassa.

Mihinkä tutkimukseen perustat väitten, että aivot unohtavat vähemmän käytetyn informaation. Et mihinkään, koska sellaista ei ole voitu tutkia. - Siinä vaan mahtipontisesti kirjoittelet kaiknlaista.

Lue lisää

Ihmisen aivojen käyttämä energia on noin 20 % ihmisen koko energiankulutuksesta. Oppi, jonka mukaan käyttäisimme aivojen kapasiteetista vain 5 - 10 prosenttia, on kulkutarina.

Muinaisaikana ihminen eli alituisesti nälkärajalla. Ei aivoihin voinut tällaisen energian kulutuksen kanssa samaan aikaan rakentua varakapasitteetia kuin hyvin vähän. Jos olisi kehittynyt merkittävästi, olisi pienellä varakapasiteetilla ollut merkittävä valintaetu.

Aivot ovat siis siten kehittyneet, kuin pari sataa tuhatta vuotta sitten savannilla tarvittiin, eikä yli sen. Jos esimerkiksi opiskelee vanhempana uutta kieltä, se sekä on vaikeampaa että muuta opittua kuluu pois samaa tahtia. Vaikka tuntuu, että muistamme merkityksettömiäkin asioita, se vain kertoo, ettei pakkaamis- ja purkamismekanismi ole täydellinen, niin kuin meissä mikään ei ole täydellistä.

"Käydyssä keskustelussa on esitetty myös näkemys, että 'psyyken sairaus' olisi tyystin eri asia kuin muu sairaus. Täysin väärin. Aivojen toiminta on aivan samalla tavalla sähköis-kemiallista, kuin muunkin elimistön. Ei ole muuta psyykeä kuin aivojen toiminta."

Sinulla menee asioita sekaisin keskenään. Ensinnäkin psyyke tai mieli, kuten sielu ja henki, ovat ihmisen keksimiä abstraktioita. Sellaisia ei tieteellisesti katsoen ole. Toiseksi, tästä seuraa triviaalisti, että psyykensairaus on aina kielikuvallinen sairaus. Toisin sanoen, se ei ole oikea sairaus. Oikeat sairaudet (esim. influenssa) ja psyykensairaudet ovat täysin eri asioita. Se että aivoissa tapahtuu koko ajan sähkökemiallista liikettä, vaikka tässä kirjoittaessani ja sinun lukiessasi viestiä, ei tarkoita, että kyseessä on sairaus. Sairaus on fyysinen tai kemiallinen poikkeavuus kropassa, ei fyysistä tai kemiallista toimintaa kropassa.

Olet astunut tuohon samaiseen psykiatrian virittämään epäselvän kielenkäytön miinaan, johon niin moni on langennut.

-2Dex

Anonyymi kirjoitti:

"Käydyssä keskustelussa on esitetty myös näkemys, että 'psyyken sairaus' olisi tyystin eri asia kuin muu sairaus. Täysin väärin. Aivojen toiminta on aivan samalla tavalla sähköis-kemiallista, kuin muunkin elimistön. Ei ole muuta psyykeä kuin aivojen toiminta."

Sinulla menee asioita sekaisin keskenään. Ensinnäkin psyyke tai mieli, kuten sielu ja henki, ovat ihmisen keksimiä abstraktioita. Sellaisia ei tieteellisesti katsoen ole. Toiseksi, tästä seuraa triviaalisti, että psyykensairaus on aina kielikuvallinen sairaus. Toisin sanoen, se ei ole oikea sairaus. Oikeat sairaudet (esim. influenssa) ja psyykensairaudet ovat täysin eri asioita. Se että aivoissa tapahtuu koko ajan sähkökemiallista liikettä, vaikka tässä kirjoittaessani ja sinun lukiessasi viestiä, ei tarkoita, että kyseessä on sairaus. Sairaus on fyysinen tai kemiallinen poikkeavuus kropassa, ei fyysistä tai kemiallista toimintaa kropassa.

Olet astunut tuohon samaiseen psykiatrian virittämään epäselvän kielenkäytön miinaan, johon niin moni on langennut.

-2Dex

Lue lisää

Tieteellisessä mielessä ajattelu ja sen mukaan toimiminen ovat sähkökemiallisia ilmiöitä, siis puhtaasti materiaalisia tapahtumia. Ei se, että ne eivät ole muuta kuin materian funktio, eikä jotakin eri susbtanssia, kuten menneet ihmiset luulivat, tee niitä olemattomiksi.

Koko sairauskäsite on arkikieltä. Jos puramme sen juuriaan myöten, voimme havaita vain, että tuo tai tämä kyttäytyminen on evoluution kannalta karsiutuva tai hyödyllinen. Hyödyllinen käyttäytyminen tulee evoluution myötä keskimäärin valituksi, haitallinen taas vähenee populaatiossa. Haitallisia nimitämme sairauksiksi.

Ei ole mitään eroa sillä, karsiutuuko sukulinja aivojen vai muun kehon virheellisen toiminnan johdosta.

Otetaan konkreettinen esimerkki. Jos eräät aivosolut vaurioituvat, syntyy skitsofreniaksi nimetty tila. Tila syntyy joko virustartunnasta, ulkoa tulevasta myrkystä, kuten huumeista, tai sisäsyntyisesti, kun ylimääräinen dopamiini muuttuu myrkyllisiksi tuotteiksi, jotka tuhoavat soluja. Saattaa olla muitakin syitä.

Virustartunnoissa kaikki eivät saa sairautta, eivät saa edes tartuntaa, koska se on satunnaista. Siten skitsofreniayhtäläisyys identtisillä kaksosillakin on noin 50 %. Toisaalta skitsofreniaan eri ihmiset reagoivat eri tavalla. Joillakin on vahva, joillakin heikko immuunipuolustus virusta vastaan. Siksi vain prosentti, pari saa taudin.

Joka tapauksessa taudin saaneilla on myrkyllisiä yhdisteitä tai viruspartikkeleita aivo-selkäydinnesteessä. Eräät hermoradat ovat pysyvästi vaurioituneita. Seuraa poikkeava käyttäytyminen.

Jos tällaista tilaa ei voi nimittää arkikielisesti sairaudeksi, ei meillä ole missään muussakaan "sairaudessa" lupaa käyttää arkikielen sanaa.

al-jabr kirjoitti:

Tieteellisessä mielessä ajattelu ja sen mukaan toimiminen ovat sähkökemiallisia ilmiöitä, siis puhtaasti materiaalisia tapahtumia. Ei se, että ne eivät ole muuta kuin materian funktio, eikä jotakin eri susbtanssia, kuten menneet ihmiset luulivat, tee niitä olemattomiksi.

Koko sairauskäsite on arkikieltä. Jos puramme sen juuriaan myöten, voimme havaita vain, että tuo tai tämä kyttäytyminen on evoluution kannalta karsiutuva tai hyödyllinen. Hyödyllinen käyttäytyminen tulee evoluution myötä keskimäärin valituksi, haitallinen taas vähenee populaatiossa. Haitallisia nimitämme sairauksiksi.

Ei ole mitään eroa sillä, karsiutuuko sukulinja aivojen vai muun kehon virheellisen toiminnan johdosta.

Otetaan konkreettinen esimerkki. Jos eräät aivosolut vaurioituvat, syntyy skitsofreniaksi nimetty tila. Tila syntyy joko virustartunnasta, ulkoa tulevasta myrkystä, kuten huumeista, tai sisäsyntyisesti, kun ylimääräinen dopamiini muuttuu myrkyllisiksi tuotteiksi, jotka tuhoavat soluja. Saattaa olla muitakin syitä.

Virustartunnoissa kaikki eivät saa sairautta, eivät saa edes tartuntaa, koska se on satunnaista. Siten skitsofreniayhtäläisyys identtisillä kaksosillakin on noin 50 %. Toisaalta skitsofreniaan eri ihmiset reagoivat eri tavalla. Joillakin on vahva, joillakin heikko immuunipuolustus virusta vastaan. Siksi vain prosentti, pari saa taudin.

Joka tapauksessa taudin saaneilla on myrkyllisiä yhdisteitä tai viruspartikkeleita aivo-selkäydinnesteessä. Eräät hermoradat ovat pysyvästi vaurioituneita. Seuraa poikkeava käyttäytyminen.

Jos tällaista tilaa ei voi nimittää arkikielisesti sairaudeksi, ei meillä ole missään muussakaan "sairaudessa" lupaa käyttää arkikielen sanaa.

Lue lisää

"Hyödyllinen käyttäytyminen tulee evoluution myötä keskimäärin valituksi, haitallinen taas vähenee populaatiossa."

En ole varma mitä tekemistä evoluutiolla on tämän aiheen kanssa, mutta totta on, että ne eläimet pärjäävät ja jäävät eloon, joiden ominaisuudet ja käyttäytyminen suosii selviytymistä. Ne joiden ominaisuudet ja käytös taas ei, kuolevat pois, elleivät sitten siirry toiselle alueelle, jolla kyseisillä ominaisuuksilla ja käytöksellä pärjää paremmin.

"Haitallisia [käyttäytymismalleja] nimitämme sairauksiksi."

Emmepäs. Nimitämme sairauksiksi kehossa olevia epänormaaleja fyysisiä tai kemiallisia poikkeamia. Käytös, ajatus tai tunne ei ole eivätkä voi olla sairaus. Sairauksia ei määritellä siten. Tämä on lääketieteen perusteita.

"Jos eräät aivosolut vaurioituvat, syntyy skitsofreniaksi nimetty tila."

Tai sitten ei. Sehän riippuu siitä uskooko skitsofreniaan vai ei. Henkilökohtaisesti en usko. Minun maailmassani aivosolujen vaurioiduttua syntyy aivovaurio. Aivovaurioilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä jotkut ihmiset ja viranomaiset kutsuvat skitsofreniaksi. Skitsofrenia, kuten kaikki mielisairaudet, viittaavat ei-toivottuun käytökseen, ajatteluun, tunteisiin tai niiden yhdistelmiin, eivät fyysisiin tai kemiallisiin poikkeavuuksiin ihmiskehossa.

"skitsofreniayhtäläisyys identtisillä kaksosillakin on noin 50 %"

Jos viittaat tällä, että oletetulla skitsofrenia-sairaudella olisi geneettinen komponentti, olet väärässä. Perustelut ovat samat kuin edellä. Käytös ei periydy. Vain biologiset ominaisuudet periytyvät. Tämä huomataan jopa eläinmaailmassa (!), jossa eri lajin kanssa asuvat eläimet oppivat käyttäytymään kuin ne joiden läsnä ne ovat kasvaneet.

-2Dex

Anonyymi kirjoitti:

"Hyödyllinen käyttäytyminen tulee evoluution myötä keskimäärin valituksi, haitallinen taas vähenee populaatiossa."

En ole varma mitä tekemistä evoluutiolla on tämän aiheen kanssa, mutta totta on, että ne eläimet pärjäävät ja jäävät eloon, joiden ominaisuudet ja käyttäytyminen suosii selviytymistä. Ne joiden ominaisuudet ja käytös taas ei, kuolevat pois, elleivät sitten siirry toiselle alueelle, jolla kyseisillä ominaisuuksilla ja käytöksellä pärjää paremmin.

"Haitallisia [käyttäytymismalleja] nimitämme sairauksiksi."

Emmepäs. Nimitämme sairauksiksi kehossa olevia epänormaaleja fyysisiä tai kemiallisia poikkeamia. Käytös, ajatus tai tunne ei ole eivätkä voi olla sairaus. Sairauksia ei määritellä siten. Tämä on lääketieteen perusteita.

"Jos eräät aivosolut vaurioituvat, syntyy skitsofreniaksi nimetty tila."

Tai sitten ei. Sehän riippuu siitä uskooko skitsofreniaan vai ei. Henkilökohtaisesti en usko. Minun maailmassani aivosolujen vaurioiduttua syntyy aivovaurio. Aivovaurioilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä jotkut ihmiset ja viranomaiset kutsuvat skitsofreniaksi. Skitsofrenia, kuten kaikki mielisairaudet, viittaavat ei-toivottuun käytökseen, ajatteluun, tunteisiin tai niiden yhdistelmiin, eivät fyysisiin tai kemiallisiin poikkeavuuksiin ihmiskehossa.

"skitsofreniayhtäläisyys identtisillä kaksosillakin on noin 50 %"

Jos viittaat tällä, että oletetulla skitsofrenia-sairaudella olisi geneettinen komponentti, olet väärässä. Perustelut ovat samat kuin edellä. Käytös ei periydy. Vain biologiset ominaisuudet periytyvät. Tämä huomataan jopa eläinmaailmassa (!), jossa eri lajin kanssa asuvat eläimet oppivat käyttäytymään kuin ne joiden läsnä ne ovat kasvaneet.

-2Dex

Lue lisää

<< Käytös ei periydy.>>

Tämä varmaan jo kertoo, mitä uskot tieteestä.

al-jabr kirjoitti:

<< Käytös ei periydy.>>

Tämä varmaan jo kertoo, mitä uskot tieteestä.

Tietenkään käytös ei periydy. Käytös on seurausta siitä miten opimme toimimaan eri tilanteissa, mitä valintoja teemme. Siihen vaikuttaa kasvatus. Siksi ihmiset käyttäytyvät niin eri tavoin ja tekevät hyvin erilaisia päätöksiä, koska meillä kaikilla on erilainen tausta, tiedot, arvot ja asenteet, jotka olemme oppineet elämämme aikana.

Vain biologiset ominaisuudet, kuten esimerkkeinä silmien väri, pituus ja ihonväri periytyvät (kirjaimellisesti). Köyhyys, käytös ja vaikkapa yhteiskunnallinen asema periytyvät vain kielikuvallisessa merkityksessä.

Perustan maailmankuvani vakaasti tieteeseen, joten siitä minua on turha yrittää soimata.

-2Dex

al-jabr kirjoitti:

Tieteellisessä mielessä ajattelu ja sen mukaan toimiminen ovat sähkökemiallisia ilmiöitä, siis puhtaasti materiaalisia tapahtumia. Ei se, että ne eivät ole muuta kuin materian funktio, eikä jotakin eri susbtanssia, kuten menneet ihmiset luulivat, tee niitä olemattomiksi.

Koko sairauskäsite on arkikieltä. Jos puramme sen juuriaan myöten, voimme havaita vain, että tuo tai tämä kyttäytyminen on evoluution kannalta karsiutuva tai hyödyllinen. Hyödyllinen käyttäytyminen tulee evoluution myötä keskimäärin valituksi, haitallinen taas vähenee populaatiossa. Haitallisia nimitämme sairauksiksi.

Ei ole mitään eroa sillä, karsiutuuko sukulinja aivojen vai muun kehon virheellisen toiminnan johdosta.

Otetaan konkreettinen esimerkki. Jos eräät aivosolut vaurioituvat, syntyy skitsofreniaksi nimetty tila. Tila syntyy joko virustartunnasta, ulkoa tulevasta myrkystä, kuten huumeista, tai sisäsyntyisesti, kun ylimääräinen dopamiini muuttuu myrkyllisiksi tuotteiksi, jotka tuhoavat soluja. Saattaa olla muitakin syitä.

Virustartunnoissa kaikki eivät saa sairautta, eivät saa edes tartuntaa, koska se on satunnaista. Siten skitsofreniayhtäläisyys identtisillä kaksosillakin on noin 50 %. Toisaalta skitsofreniaan eri ihmiset reagoivat eri tavalla. Joillakin on vahva, joillakin heikko immuunipuolustus virusta vastaan. Siksi vain prosentti, pari saa taudin.

Joka tapauksessa taudin saaneilla on myrkyllisiä yhdisteitä tai viruspartikkeleita aivo-selkäydinnesteessä. Eräät hermoradat ovat pysyvästi vaurioituneita. Seuraa poikkeava käyttäytyminen.

Jos tällaista tilaa ei voi nimittää arkikielisesti sairaudeksi, ei meillä ole missään muussakaan "sairaudessa" lupaa käyttää arkikielen sanaa.

Lue lisää

"Joka tapauksessa taudin saaneilla on myrkyllisiä yhdisteitä tai viruspartikkeleita aivo-selkäydinnesteessä. Eräät hermoradat ovat pysyvästi vaurioituneita. Seuraa poikkeava käyttäytyminen."

Diagnosoidaanko skitsofrenia selkäydinnestenäytteen tai aivokuvien perusteella?

Jos esim. masennus olisi oikeasti aivojen sähkökemioista johtuva sairaus pitäisi se ensin todentaa esimerkiksi verikokeeseen tai aivokuviin verrannollisella lääketieteellisellä testillä ennen diagnoosin antamista. Ja sen jälkeenkään se ei olisi mielisairaus, vaan aivosairaus.

Kilpirauhasen vajaatoiminta aiheuttaa vaikean masennustilan. Silloinkin sairaus on kilpirauhasen vajaatoiminta, ei masennus. Masennus on oire.

Useimmat mt- häiriöt kuten masennus diagnosoidaan vain rasti- ruutuun kyselykaavakkeella sekä haastattelemalla ja tarkkailemalla potilasta. Ei ole mitään aivokemiatestiä jonka perusteella ihminen saa masennus- pibolaari- adhd- tai edes skitsofreniadiagnoosin. Lievempien mielenterveyshäiriöiden diagnoosi tehdään siten että potilas voi käytännössä itse päättää minkä diagnoosin hän itselleen haluaa valikoida. Ei ihmisen tarvitse kuin ottaa itse selvää eri mielenterveyshäiriöiden oirekuvasta ja sitten vain itse toteuttaa oireet. Masennuksen kyselykaavaketta täyttäessä ei tarvitse olla einstein arvatakseen mitä kannattaa vastata jotta saa masennusdiagnoosin.

Väitteeseen että psyykkisiä sairauksia ei ole olemassa ei sisälly väitettä etteikö psyykkistä kipua ja henkistä tuskaa ole olemassa. Ei oikea sairaus voi kuitenkaan olla sellainen että ihminen voi itse käytännössä päättää mitä sairautta sairastaa. Suurin osa mt- häiriöistä kuuluu tähän sarjaan.

Nykyinen mielenterveyskulttuuri - eli siis psykiatristen diagnoosien räjähdysmäinen kasvu - on ottanut ihmiseltä pois sosiaalisen vastuun ja autonomian oman käytöksensä yli. Ihmisen käyttäytymiseen suhtaudutaan mielenterveyskulttuurissa kuin ihminen ei itse tekisi lainkaan itsenäisiä valintoja siinä miten käyttäytyy. Hän ei "voi" itselleen mitään. Mielenterveyskulttuurissa ihminen on aivokemioidensa uhri, täysin vastuuton omasta käytöksestään ja sosiaalisen elämänsä tilasta. Tämä on se ongelma sairauskeskeisessä lähestymistavassa miten ihmisen käyttäytymistä tulkitaan.

Se nyt on sama millä nimikkeillä sitä terapiaa käydään ja noinkin pitkillä käyntikerroilla kyllä jo ehtii hyvin tutustumaan henkilöön.

Minulla on erittäin hyvä kokemus erikoissairaanhoitajan mielenterveystoimistossa antamasta tarpeen mukaisesta terapiasta. Kokonaisaika oli muistaakseni muutaman vuoden, mutta välissä olin pitkiä jaksoja ilman. Minulla oli halu pärjätä yksin ja sain aina siihen mahdollisuuden. Kun taas tuli huonompi jakso, sain ottaa yhteyttä samaan terapeuttiin, joka taas varasi minulle muutaman ajan. Toimi erittäin hyvin, olin tyytyväinen ja paranin. Ikävä asia on se, että sairaalan psykiatrit eivät paranemistani noteeranneet. He perustavat käyttäytymisensä uskomukseensa joidenkin sairauksien parantumattomuudesta. Se siitä psykiatrin todellisesta ammattitaidosta.

Niin ja autismikirjon henkilöä ei saisi terapoida henkilö joka ei tiedä mitään autismista. Sellaisesta huonosta terapiasta on paljon haittaa vain.

Oletko nyt sitten "parantunut" ja et tarvitse edes lääkitystä?

Vangit viskattaa Yhdysvalloissa kaduille psykiatrisista laitoksista 1950-luvulla valtion säästösyistä johtuen. Klooripromatsiinilla ei ollut tekemistä asian kanssa. Olet lukenut jostain psykiatrista propagandaa, jossa "kunnia" annetaan klooripromatsiinille tai muulle "psykiatrian kehitykselle", mitä ikinä se milloinkin tarkoittaa.

"Kiinan kulttuurivallankumouksen aikana Mao aiheutti Kiinaan ravitsemuspuutteilla skitsofrenia-epidemian."

Ei aiheuttanut mitään mielikuvitussairausepidemioita, vaan nälänhädän ja siitä seuranneet miljoonat nälkäkuolemat.

-2Dex

Osaatko kertoa meille, mitä tarkoittaa aivojen aineenvaihduntaprosessit ja ruumiilliset muutokset? Miksi tällaisia muutoksia ei voida jo nyt käyttää diagnoosin apuvälineinä? Esimerkiksi jos tutkit kahden ryhmän eroavuuksia aivojen rakenteissa ja toiminnassa, löydät tusinan eroja ja niitä selittäviä tekijöitä. Se että ryhmätasolla löydetään tilastollisesti merkitseviä eroja ei tarkoita, että yksilötasolla niistä olisi mitään hyötyä "sairauden" diagnosoinnissa, koska suurin osa myös sairaaksi luokiteltuun kuuluvista potilaista on aivan normaaleja ja toisaalta osa verrokkiryhmään kuuluvista on poikkeavia. Erot ovat TILASTOLLISIA. Siinä tutkitaan populaatioita, ryhmiä, joiden oletetaan pelkän diagnoosin perusteella eroavan toisistaan. Todellisuudessa nämä ryhmät eroavat lukuisilla muillakin tavoilla toisistaan -lääkehistorian, elämäntapojen ja ylipäätään elinympäristönsä osalta. Jos yksilötasolla tunnettaisiin tietyn diagnoosin keholliset mekanismit, ne voitaisiin tunnistaa patofysiologisen prosessin pohjalta. Toisaalta myös sosiaaliset ja psykologiset tekijät ilmenevät osin kehollisina korrelaatteina, joten tämäkään tieto ei tekisi psykiatrisesta häiriöstä somaattista sairautta suoraan.

Ja oikeasti tuloksiin vaikuttaa myös se, että tutkijat ovat ihmisiä, jotka tykkäävät rahasta siinä missä muutkin ihmiset. Heistä on kivaa saada mainetta, mukava varmistaa oma rahoituspohjansa ja elää mukavasti huolista piittaamatta. Siksi he liiottelevat tutkimustensa tuloksia systemaattisesti, rahoittajiensa toiveesta. Esimerkiksi ADHD-diagnoosin saaneiden lasten ja aikuisten aivorakenteellisia poikkeavuuksia käsitellyt Hoogman et al. (2017) julkaisivat tutkimuksen, jonka mukaan ADHD-diagnoosin saaneiden lasten aivot poikkeavat normaalipopulaation aivojen rakenteista. Tämä ei sinänsä ollut valehtelua, sillä tietyt aivojen osa-alueet tosiaan poikkesivat tilastollisesti näiden kahden eri ryhmän välillä. Mutta ero oli käytännössä niin olematon, ettei sillä ollut mitään merkitystä. Erojen suuruuta kuvaava Cohenin D oli esimerkiksi accumbens-tumakkeessa 0.19 alle 15-vuotiailla lapsilla. Tämä tarkoittaa, että ero on olemattoman pieni, ja todennäköisesti ei johdu ainakaan diagnoosiin liittyvästä sairaudesta, vaan muista tekijöistä. Silti tämän tutkimuksen tuloksia toitotettiin todisteena siitä, että se todistaa ADHD:n olevan aivosairaus. Jos vilpittömiä ollaan, niin kyllä tuo tutkimuksen tulkinta ainakin todistaa, että psykiatrian alan lääketieteellistä tutkimusta vaivaa vaikea korruptio-ongelma. Samat ongelmat vaivaavat kaikkia psyykkisiä häiriöitä koskevaa tutkimusta.

Riippuu ihan keneltä kysyy. Jos psykiatreilta, totta kai ovat. Jos joltain hieman rehellisemmältä taholta niin sanovat, että vaikea olla, kun skitsofrenia-nimistä sairautta ei ole tieteellisesti katsoen olemassa. Se kuka on mieleltään sairas ja kuka terve on toki mielipidekysymys. Psykiatrinen "diagnosointi", eli oikeammin leimaaminen, on vain ihmisten mustamaalaamista, ei oikeaa lääketieteellistä diagnosointia.

-2Dex

Se on joillekin elämän ja uran kohokohta,kun saadaan miespotilaat kuolaamaan itseään.Sitten torutaan,kun potilaat lähentelevät.Kestoripset senkun räpsyy ja jos potilaalla on jotain vastaavaa,niin kateelllisia ollaan ja suututaan.Räps räps

Kirjoitat asiaa asiallisesti, hyvä "Anonyymi 31.5.2019 10:28".

Psykiatrisen hoidon ja diagnoosien ongelmista kannattaa keskustella oman terveyskeskuksen yleislääketieteen erikoislääkärin kanssa. Sitä kautta saa nopeimmin apua myös niissä tilanteissa, jos on joutunut haitallisen psykiatrisen hoidon kohteeksi, on se haitallinen hoito annettu sitten julkisella tai yksityisellä sektorilla.

Valitettavasti yksityissektori mahdollistaa heikon valvonnan vuoksi, ja liian monien psykiatrikollegoiden välinpitämättömyyden vuoksi senkin, että eri syistä rannalle jääneet psykiatrit saavat aivan vapaasti kalastella itselleen potilaita epäkunniakkain keinoin.

Ehkä nämä psykiatrit eivät ymmärrä tekevänsä väärin, kun vetelevät hatustaan potilailleen psykiatrisia diagnooseja vain jotta voivat samalla suositella potilailleen saman puljun tarjoamaa psykoterapiaa, tai jopa omaa psykoterapiaansa, jos ovat laillistettuja psykoterapeutteja. Sillä jos ymmärtäisivät, eivät kai he silloin niin toimisi. Maantapojakin on monenlaisia. (Mutta voi psykiatrin ammattitaidottomuus olla maantapa?)

En tiedä, miten yleistä tuollainen toiminta on. Ehkä Kela on jotain selvittänyt? Kelahan maksaa joko kuntoutuspsykoterapiana tai sairaudenhoitona ne psykoterapiat, joissa potilailla on myös psykiatrin määräämä lääkitys, koska silloin "hoito" on käypä hoito -suositusten mukaista. Tässä kuviossa psyykelääkereseptien kirjoittelu saattaakin olla psykiatreille taloudellisesti kannattavaakin toimintaa.

Valviran vuosikertomuksesta voi lukea, että viime vuonna Kela on ilmoittanut Valviralle epäkohdista, jotka liittyvät tiettyjen lääkäreiden antamiin hoitoihin ja diagnooseihin. Suomen Psykiatriyhdistyksen tuoreen blogikirjoituksen ja sen kirjoittajan tekemän valtuustoaloitteen perusteella voikin jo tehdä sen johtopäätöksen, että vaikuttaa siltä kuin jonkun/joidenkin psykiarien antamissa hoidoissa ja diagnooseissa olisi tarkistamisen varaa, ja siksikin terveyskeskuksiin pitää saada äkkiä riittävät resurssit, jotta haavoittuvassa tilanteessa olevat potilaat eivät joutuisi huonoille ja terveyttä vaarantaville hoitopoluille. (Yllättävää muuten, miten paljon saa tietoa Suomen sotepalvelujen tilanteesta ihan vaan kunnallispolitiikkaa seuraamalla ja yhteisissä kahvipöydissä istumalla!)

Lopuksi vielä kiitos, hyvää keskustelua tässä ketjussa, vaikka aloittajalla onkin mustavalkoinen näkemys hoitajien ja lääkäreiden asenteista ja suhtautumisesta potilaisiin. Psykiatreista olen kuullut sellaista, että heidän joukossaan on kielteistä suhtautumista hoitajiin esimerkiksi jos hoitajat ovat tehneet heistä ilmoituksia Valviraan tai työpaikan johdolle. Tämä asia on hyvä pitää mielessä aina kun kirjoituksissa kovin kärjekkäästi asetetaan näitä ammattiryhmiä vastakkain. Mutta kokemukset on toki hyvä ja tärkeää tuoda esille, siksi aloittajan näkemys paikallaan!

Kun näitä juttuja täällä lukee niin kaikki kannattaa kyseenalaistaa, ja sitten vertailla lukemiaan ja kuulemiaan asioita keskenään ja arvioida miten totta mikäkin väitetty asia on. Tämäkin teksti pitää kyseenalaistaa! :)

Anonyymi kirjoitti:

Kirjoitat asiaa asiallisesti, hyvä "Anonyymi 31.5.2019 10:28".

Psykiatrisen hoidon ja diagnoosien ongelmista kannattaa keskustella oman terveyskeskuksen yleislääketieteen erikoislääkärin kanssa. Sitä kautta saa nopeimmin apua myös niissä tilanteissa, jos on joutunut haitallisen psykiatrisen hoidon kohteeksi, on se haitallinen hoito annettu sitten julkisella tai yksityisellä sektorilla.

Valitettavasti yksityissektori mahdollistaa heikon valvonnan vuoksi, ja liian monien psykiatrikollegoiden välinpitämättömyyden vuoksi senkin, että eri syistä rannalle jääneet psykiatrit saavat aivan vapaasti kalastella itselleen potilaita epäkunniakkain keinoin.

Ehkä nämä psykiatrit eivät ymmärrä tekevänsä väärin, kun vetelevät hatustaan potilailleen psykiatrisia diagnooseja vain jotta voivat samalla suositella potilailleen saman puljun tarjoamaa psykoterapiaa, tai jopa omaa psykoterapiaansa, jos ovat laillistettuja psykoterapeutteja. Sillä jos ymmärtäisivät, eivät kai he silloin niin toimisi. Maantapojakin on monenlaisia. (Mutta voi psykiatrin ammattitaidottomuus olla maantapa?)

En tiedä, miten yleistä tuollainen toiminta on. Ehkä Kela on jotain selvittänyt? Kelahan maksaa joko kuntoutuspsykoterapiana tai sairaudenhoitona ne psykoterapiat, joissa potilailla on myös psykiatrin määräämä lääkitys, koska silloin "hoito" on käypä hoito -suositusten mukaista. Tässä kuviossa psyykelääkereseptien kirjoittelu saattaakin olla psykiatreille taloudellisesti kannattavaakin toimintaa.

Valviran vuosikertomuksesta voi lukea, että viime vuonna Kela on ilmoittanut Valviralle epäkohdista, jotka liittyvät tiettyjen lääkäreiden antamiin hoitoihin ja diagnooseihin. Suomen Psykiatriyhdistyksen tuoreen blogikirjoituksen ja sen kirjoittajan tekemän valtuustoaloitteen perusteella voikin jo tehdä sen johtopäätöksen, että vaikuttaa siltä kuin jonkun/joidenkin psykiarien antamissa hoidoissa ja diagnooseissa olisi tarkistamisen varaa, ja siksikin terveyskeskuksiin pitää saada äkkiä riittävät resurssit, jotta haavoittuvassa tilanteessa olevat potilaat eivät joutuisi huonoille ja terveyttä vaarantaville hoitopoluille. (Yllättävää muuten, miten paljon saa tietoa Suomen sotepalvelujen tilanteesta ihan vaan kunnallispolitiikkaa seuraamalla ja yhteisissä kahvipöydissä istumalla!)

Lopuksi vielä kiitos, hyvää keskustelua tässä ketjussa, vaikka aloittajalla onkin mustavalkoinen näkemys hoitajien ja lääkäreiden asenteista ja suhtautumisesta potilaisiin. Psykiatreista olen kuullut sellaista, että heidän joukossaan on kielteistä suhtautumista hoitajiin esimerkiksi jos hoitajat ovat tehneet heistä ilmoituksia Valviraan tai työpaikan johdolle. Tämä asia on hyvä pitää mielessä aina kun kirjoituksissa kovin kärjekkäästi asetetaan näitä ammattiryhmiä vastakkain. Mutta kokemukset on toki hyvä ja tärkeää tuoda esille, siksi aloittajan näkemys paikallaan!

Kun näitä juttuja täällä lukee niin kaikki kannattaa kyseenalaistaa, ja sitten vertailla lukemiaan ja kuulemiaan asioita keskenään ja arvioida miten totta mikäkin väitetty asia on. Tämäkin teksti pitää kyseenalaistaa! :)

Lue lisää

Suurin ongelma on se että erityisesti julkisen puolen psykiatrit mustamaalaavat,myrkyttävät ja murhaavat potilaitaan psyykenmyrkyillä.Psykiatrit ovat puoskareita ja rikollisia joilta edes lapset eivät ole turvassa.

Se onkin suuri ongelma, kun julkisella ja yksityisellä sektorilla työskentelee sellaisiakin psykiatreja, jotka mustamaalaavat työkavereitaan ja potilaitaan heti kun itse joutuvat kantelun kohteeksi.

Ihan aiheesta monen potilaan kokemus on se, että huonosta hoidosta ja kohtelusta valittaminen on turhaa. Ketjun aloittajakin kirjoittaa: "Valittaminen on kuin seinille huutaisi. En käytä aikaani sellaiseen."

Muistutuksen tai kantelun tekeminen onkin henkisesti hyvin raskasta, ja siihen menee paljon aikaa.

Mutta vääryyksistä kantelemisessa on aina se hyvä puoli, että kun tarpeeksi moni potilas kantelee samasta asiasta, niin esimerkiksi oikeusasiamiehen kellot alkavat hälyttää, jos toistuvasti käy niin, ettei kantelut tuota muutosta kantelun kohteena olevan psykiatrin väärään toimintaan. Ja silloin viimeistään alkaa muutos parempaan tapahtua.

Onneksi nykyään monissa hoitopaikoissa arvostetaan sitä, että potilaat antavat kielteistäkin palautetta, eikä vaan kiitosta kiitoksen perään.

Iltalehdessä oli 29.5.2019 juttu, jonka lopussa hoitaja toteaa: " On hienoa, että tämä potilasryhmä valittaa, että uskalletaan sanoa ja puhua asioista. Haluamme kehittää hoitoamme ja sitä, että potilaat saisivat siitä mahdollisimman hyvän tuloksen." Jutun nimi on <Opioidiriippuvaisia jäänyt Helsingissä ilman korvaushoitolääkkeitä vain minuutin myöhästymisen vuoksi – ”Henkistä piinaa ja kidutusta potilaille”>

Respektiä tuolle asenteelle, joka kertoo siitä, että valittaminen kannattaa, ja siihen nykyään oikein kannustetaan niissä paikoissa, joissa tavoitteena on hyvä hoito.

Anonyymi kirjoitti:

Suurin ongelma on se että erityisesti julkisen puolen psykiatrit mustamaalaavat,myrkyttävät ja murhaavat potilaitaan psyykenmyrkyillä.Psykiatrit ovat puoskareita ja rikollisia joilta edes lapset eivät ole turvassa.

Lue lisää

Kommentoin tähän vielä tätä "suurinta ongelmaa", koska se kaiketikin on monen potilaan kokemus, signaali psykiatristen hoitojen toivottoman huonosta tilanteesta, joka on kestänyt iät ja ajat.

Nyt kun uusi hallitus aloittaa hallitusohjelmansa toteuttamisen, niin jokaisen kynnelle kykenevän, voimissaan olevan henkilön, kannattaisi viestittää sille selkein esimerkein, miksi sote-valvonta pitää yhdistää nopeasti. Tapausesimerkeistä olisi mahdollista havaita muun muassa se, että valvovien viranomaisten ajama sote-valvontamalli lisäisi potilaiden terveyttä ja turvallisuutta. Keskitetty sote-valvontamalli antaisi nykyistä tilannetta paremmat mahdollisuudet puuttua hoidon ja potilasturvallisuuden ongelmiin heti ongelmien vakavuuden edellyttämin keinoin. On potilaiden etu, että sote-valvontasysteemi ei ole pirstaloitunut vaikka psykiatria/mielenterveyspalvelut ovatkin.

Tuntumani on, että sote-valvonnan yhdistämisen jälkeen olisi paremmat mahdollisuudet saada hoitoyksiköissä omavalvontakin toimivaksi, mitä se ei nykyään ole. Juuri mielenterveyspalvelujen omavalvonnan toimimattomuuden takia monen potilaan arkikokemukseksi jää se, että psykiatrit ovat puoskareita rikollisia, kuten yllä anonyymi kirjoittaa... ja että valittamiseen ei kannata laittaa aikaansa, kuten ketjun aloittaja kirjoittaa.

Mustamaalauksesta kirjoittava anonyymi on oikeassa siten, että edelleen liian usein psykiatrian sisällä ongelmiin puututaan ja niitä korjataan vanhan koulukunnan mukaisesti eli pitkän ja vaikeimman tien kautta. Ja se tie on rakennettu kaunasta ja katkeruudesta, kyvyttömyydestä toimia paineessa eettisesti oikein, kostonhalustakin - ja sillä tiellä vastuullisesti aletaan toimia vasta suuren pakon edessä.

Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin! Nykyään erityisesti julkisella sektorilla, virkavastuulla toimivien terveydenhuollon ammattihenkilöiden, siis myös psykiatrien, ohjaaminen myös onnistuu valvontatoimien avulla, eli vaikka se olisikin vaikeaa niin ei enää mahdotonta. (Enkä sano tätä ilkkumismielessä, että hähhähhääkylläteidätkinsaadaanruotuun vaikka ensin niin tunsin, sillä enemmän olen hyvilläni muiden potilaiden puolesta, koska he ainakin saavat korjaustoimien vuoksi jatkossa hyvää hoitoa ja kohtelua.)

Lopuksi kokemustietoa kaikille, joita valittaminen huonosta hoidosta ja kohtelusta arveluttaa: Itse olen todennut, että potilaslain antamien oikeuksien käyttäminen tuottaa tulosta, eli kyllä valittaminen kannattaa. Valittaminen monin muistutuksin/kanteluin on esimerkiksi antanut minulle rohkeutta ja sitä kautta avannut ulospääsyä synkkääkin synkemmästä elämäntilanteesta, ja lopulta myös omalla tavallaan opastanut reitin sinne, missä on varmistunut että oma kokemukseni terveydentilastani on totta - tuntui hienolta kun alkoi päästä eroon haitallisen hoidon kärsimystaakasta. Enkä ikinä unohda sitä tunnetta jonka koin sillä hetkellä kun minulle sanottiin että kiitos kun kerroit, kiitos kun sain kuunnella. Hyvää kesän jatkoa kaikille!

Anonyymi kirjoitti:

Kommentoin tähän vielä tätä "suurinta ongelmaa", koska se kaiketikin on monen potilaan kokemus, signaali psykiatristen hoitojen toivottoman huonosta tilanteesta, joka on kestänyt iät ja ajat.

Nyt kun uusi hallitus aloittaa hallitusohjelmansa toteuttamisen, niin jokaisen kynnelle kykenevän, voimissaan olevan henkilön, kannattaisi viestittää sille selkein esimerkein, miksi sote-valvonta pitää yhdistää nopeasti. Tapausesimerkeistä olisi mahdollista havaita muun muassa se, että valvovien viranomaisten ajama sote-valvontamalli lisäisi potilaiden terveyttä ja turvallisuutta. Keskitetty sote-valvontamalli antaisi nykyistä tilannetta paremmat mahdollisuudet puuttua hoidon ja potilasturvallisuuden ongelmiin heti ongelmien vakavuuden edellyttämin keinoin. On potilaiden etu, että sote-valvontasysteemi ei ole pirstaloitunut vaikka psykiatria/mielenterveyspalvelut ovatkin.

Tuntumani on, että sote-valvonnan yhdistämisen jälkeen olisi paremmat mahdollisuudet saada hoitoyksiköissä omavalvontakin toimivaksi, mitä se ei nykyään ole. Juuri mielenterveyspalvelujen omavalvonnan toimimattomuuden takia monen potilaan arkikokemukseksi jää se, että psykiatrit ovat puoskareita rikollisia, kuten yllä anonyymi kirjoittaa... ja että valittamiseen ei kannata laittaa aikaansa, kuten ketjun aloittaja kirjoittaa.

Mustamaalauksesta kirjoittava anonyymi on oikeassa siten, että edelleen liian usein psykiatrian sisällä ongelmiin puututaan ja niitä korjataan vanhan koulukunnan mukaisesti eli pitkän ja vaikeimman tien kautta. Ja se tie on rakennettu kaunasta ja katkeruudesta, kyvyttömyydestä toimia paineessa eettisesti oikein, kostonhalustakin - ja sillä tiellä vastuullisesti aletaan toimia vasta suuren pakon edessä.

Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin! Nykyään erityisesti julkisella sektorilla, virkavastuulla toimivien terveydenhuollon ammattihenkilöiden, siis myös psykiatrien, ohjaaminen myös onnistuu valvontatoimien avulla, eli vaikka se olisikin vaikeaa niin ei enää mahdotonta. (Enkä sano tätä ilkkumismielessä, että hähhähhääkylläteidätkinsaadaanruotuun vaikka ensin niin tunsin, sillä enemmän olen hyvilläni muiden potilaiden puolesta, koska he ainakin saavat korjaustoimien vuoksi jatkossa hyvää hoitoa ja kohtelua.)

Lopuksi kokemustietoa kaikille, joita valittaminen huonosta hoidosta ja kohtelusta arveluttaa: Itse olen todennut, että potilaslain antamien oikeuksien käyttäminen tuottaa tulosta, eli kyllä valittaminen kannattaa. Valittaminen monin muistutuksin/kanteluin on esimerkiksi antanut minulle rohkeutta ja sitä kautta avannut ulospääsyä synkkääkin synkemmästä elämäntilanteesta, ja lopulta myös omalla tavallaan opastanut reitin sinne, missä on varmistunut että oma kokemukseni terveydentilastani on totta - tuntui hienolta kun alkoi päästä eroon haitallisen hoidon kärsimystaakasta. Enkä ikinä unohda sitä tunnetta jonka koin sillä hetkellä kun minulle sanottiin että kiitos kun kerroit, kiitos kun sain kuunnella. Hyvää kesän jatkoa kaikille!

Lue lisää

Hyvää Kesää Sinullekin! Oli mukava lukea tälläistäkin viestiä.

Anonyymi kirjoitti:

Kommentoin tähän vielä tätä "suurinta ongelmaa", koska se kaiketikin on monen potilaan kokemus, signaali psykiatristen hoitojen toivottoman huonosta tilanteesta, joka on kestänyt iät ja ajat.

Nyt kun uusi hallitus aloittaa hallitusohjelmansa toteuttamisen, niin jokaisen kynnelle kykenevän, voimissaan olevan henkilön, kannattaisi viestittää sille selkein esimerkein, miksi sote-valvonta pitää yhdistää nopeasti. Tapausesimerkeistä olisi mahdollista havaita muun muassa se, että valvovien viranomaisten ajama sote-valvontamalli lisäisi potilaiden terveyttä ja turvallisuutta. Keskitetty sote-valvontamalli antaisi nykyistä tilannetta paremmat mahdollisuudet puuttua hoidon ja potilasturvallisuuden ongelmiin heti ongelmien vakavuuden edellyttämin keinoin. On potilaiden etu, että sote-valvontasysteemi ei ole pirstaloitunut vaikka psykiatria/mielenterveyspalvelut ovatkin.

Tuntumani on, että sote-valvonnan yhdistämisen jälkeen olisi paremmat mahdollisuudet saada hoitoyksiköissä omavalvontakin toimivaksi, mitä se ei nykyään ole. Juuri mielenterveyspalvelujen omavalvonnan toimimattomuuden takia monen potilaan arkikokemukseksi jää se, että psykiatrit ovat puoskareita rikollisia, kuten yllä anonyymi kirjoittaa... ja että valittamiseen ei kannata laittaa aikaansa, kuten ketjun aloittaja kirjoittaa.

Mustamaalauksesta kirjoittava anonyymi on oikeassa siten, että edelleen liian usein psykiatrian sisällä ongelmiin puututaan ja niitä korjataan vanhan koulukunnan mukaisesti eli pitkän ja vaikeimman tien kautta. Ja se tie on rakennettu kaunasta ja katkeruudesta, kyvyttömyydestä toimia paineessa eettisesti oikein, kostonhalustakin - ja sillä tiellä vastuullisesti aletaan toimia vasta suuren pakon edessä.

Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin! Nykyään erityisesti julkisella sektorilla, virkavastuulla toimivien terveydenhuollon ammattihenkilöiden, siis myös psykiatrien, ohjaaminen myös onnistuu valvontatoimien avulla, eli vaikka se olisikin vaikeaa niin ei enää mahdotonta. (Enkä sano tätä ilkkumismielessä, että hähhähhääkylläteidätkinsaadaanruotuun vaikka ensin niin tunsin, sillä enemmän olen hyvilläni muiden potilaiden puolesta, koska he ainakin saavat korjaustoimien vuoksi jatkossa hyvää hoitoa ja kohtelua.)

Lopuksi kokemustietoa kaikille, joita valittaminen huonosta hoidosta ja kohtelusta arveluttaa: Itse olen todennut, että potilaslain antamien oikeuksien käyttäminen tuottaa tulosta, eli kyllä valittaminen kannattaa. Valittaminen monin muistutuksin/kanteluin on esimerkiksi antanut minulle rohkeutta ja sitä kautta avannut ulospääsyä synkkääkin synkemmästä elämäntilanteesta, ja lopulta myös omalla tavallaan opastanut reitin sinne, missä on varmistunut että oma kokemukseni terveydentilastani on totta - tuntui hienolta kun alkoi päästä eroon haitallisen hoidon kärsimystaakasta. Enkä ikinä unohda sitä tunnetta jonka koin sillä hetkellä kun minulle sanottiin että kiitos kun kerroit, kiitos kun sain kuunnella. Hyvää kesän jatkoa kaikille!

Lue lisää

Kiitos samoin. Lämpöistä ja aurinkoista kesää myös Sinulle!

Pääpiirteissään sama täällä, itse lukemalla ja taistelemalla tuulimyllyjä vastaan terveydenhuollossa. Toivotaan parempaa tulevaisuutta että näitä vaikeasti ymmärrys - ja tietämättömyysvammaisia ns. hoitohekilöitä olisi nykyistä vähemmän.

Minustakin oli katsomisen arvoinen.

"Myös Suomessa on vallalla käsitys, että esimerkiksi kaksisuuntaisen masennuksen sairastamisen suuri riski on periytyvä."

Eikä ole. Suomessakin kouluttautuneiden ja viranomaisten keskuudessa on vallalla käsitys, että kaikki mielisairaudet, mukaan lukien kaksisuuntainen mielialahäiriö, ovat sairauksia vain kielikuvallisesti. Ei kukaan viisas ihminen usko, että mitkään pseudosairaudet periytyisivät. Koko ajatus on absurdi. Miten joku mitä ei ole olemassa voi periytyä, tai olla periytymättä?! Vain asiaanperehtymättömät, joista näissä asioissa suurin osa kansalaisista koostuu, uskoo psykiatriseen dogmaan. Muistakaa, että entisaikaa suurin osa kansalaisista uskoi myös noitiin samalla kuin inkvisiittorit ja valtiojohto sekä yhteiskunnan kouluttautuneimmat tiesivät, että koko noitajahti on valhetta.

Tämä jatkuva keskustelu mielisairauksien luonteesta, hoidosta, yleisyydestä, periytyvyydestä ja niin edelleen on luomassa vain verhoa tyhmiä kansalaisia varten sen tosiasian peittämiseksi, että kaikki on pelkkää kangastusta, kuin jahtaisimme aaveita. Todelliset tarkoitusperät on luoda uskottavuus psykiatrian lääketiede-statukselle ja oikeuttaa psykiatrinen vallankäyttö valtion ei-toivottuja ihmisiä kohtaan. That's it. Mitään mielisairauksia ei ole olemassa vaan pelissä on se miten länsimainen "vapaaksi yhteiskunnaksi" julistautunut ja näennäisesti ihmisoikeuksia kunnioittava valtio hankkiutuu eroon missäkin aikakaudessa ei-toivotuista kansalaisistaan.

Se, joka ei tätä asiaa ymmärrä, ei tunne psykiatrian historiaa. Mikäli haluatte oppia, suositan lukemaan Thomas Szaszilta vaikkapa teokset Critical History of Psychiatry sekä Cruel Compassion: Psychiatric Control of Society's Unwanted. Lisää tietoa saatavissa osoitteessa szasz com.

-2Dex

Ihan totta. Sigmund Freudin höpötykset ovat täyttä humpuukia. Hän tiesi sen itsekin! Mitä tulee Freudin "mielipiteiden" taustaan, hän oli nuorena esitellyt Wienissä korkea-arvoisille kollegoilleen "teorian", jonka mukaan naiset ovat allapäin, tiuskivat ja kapinoivat, koska heidän miehensä kohtelevat heitä niin huonosti. Hän sai yleisöltään jääkylmän vastaanoton "teorialleen". Tästä Freud päätteli nopeasti, että nyt tuli sanottua totuus väärässä paikassa. Ja, että totuutta ei näissä piireissä kannata ääneen todeta. Myöhemmin hän "oikaisikin" päätelmiään ja esitteli samaiselle yleisölle, että kyseessä olikin naisissa oleva vika. Naisten kaltoinkohtelulla miesten toimesta ei ollutkaan osuutta naisten suruun ja kapinointiin. Mistään kaltoin kohtelusta ei edes enää mainittu. Yleisö antoi isot suosionosoitukset.

Siten Freud ymmärsi miten mielenterveysporukoissa toimitaan ja loput hänen kirjoituksistaan onkin historiaa. Hän etsi syyt aina sieltä mistä valtaapitävät halusivat niiden löytyvän.

Jos ketään kiinnostaa, psykoterapiastakin, mukaan lukien Sigmund Freudin höpinät, löytyy hyvä teos edesmenneeltä psykiatrian emeritusprofessori Thomas Szaszilta nimellä The Myth of Psychotherapy: Mental Healing as Religion, Rhetoric & Repression.

-2Dex

Freudin teoria on pseudotiedettä:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Psykoanalyysin_kritiikki
Samoin psykiatria on pseudotiede, kuten Amerikassa on osoitettu usein.

Somaattinen lääketiede on tiedettä, mutta kun tutkimusta tehdään jatkuvasti, tieteelliset totuudet muuttuvat vähän väliä.

Se mikä eilen oli ainoa totuus jostakin asiasta, ei enää tänään pidä paikkaansa.Asia saattaakin olla päin vastoin.

Tutustu hieman useampiin psykiatreihin, niin huomaat puheterapian tulokset. Sorahtava r ja sössöttävä s on saatu useimmilta pois!

Anonyymi kirjoitti:

Tutustu hieman useampiin psykiatreihin, niin huomaat puheterapian tulokset. Sorahtava r ja sössöttävä s on saatu useimmilta pois!

Tässä puheterapia ei tarkoittanut puheen virheiden korjaamista, vaan psyykisten ongelmien korjaamista puheen avulla. Sanan konteksti tarkentaa kulloisenkin tarkoituksen. Tässä puheterapia tarkoitti terapiaa, jossa ei aina käytetä lääkitystä.

Eiköhän saamasi vastaus ollut vitsi, että on psykiatrit jostakin saamastaan avusta hyötyneet.

Minäkään en ole tietoinen Suomessa toimivista psykiatriaa vastustavista järjestöistä. Maailmanlaajuisesti on ehkäpä hieman surullista, että skientologia kirkon alajärjestö CCHR on yhä maailman merkittävän järjestö psykiatrista orjuutta vastaan. MindFreedom on toinen mikä tulee mieleen. Sen lisäksi on erilaisia sivustoja, joilla lakimiehet tai muut toimijat levittävät tietoutta aktiivisesti. Esimerkkejä näistä ovat PsychRights ja Wayne Ramsayn oma sivusto. Thomas Szaszin toimii passiivisena tietolähteenä psykiatriaan liittyen. Paikallisia aktiivisesti kampanjoivia järjestöjä on maailmalla varmasti enemmänkin.

Antipsykiatria käsite on tosiaan leimakirves, jolla psykiatrian ala ja muut psykiatriset apologistit pyrkivät mitätöimään tai sivuuttamaan toimintaa koskevan kritiikin. Vaikka henkilökohtaisesti vastustan psykiatrista pakottamista en hyväksy millään tavalla mitään antipsykiatria nimityksiä liitettäväksi itseeni. Kannatan vapauttaa _vapaaehtoiseen_ psykiatriaan aikuisten välillä. Olen vapauden puolesta ja _vain_ psykiatrista pakottamista vastaan. Jos joku haluaa uskoa mielisairauksiin, noitiin, aaveisiin tai käyttää huumaavia aineita, aiheuttaa itsellensä epileptisiä kohtauksia tai sorvata aivoyhteyksiään poikki skalpellilla olojaan tai itseään parantaakseen, mitä ikinä hän sillä tarkoittaakaan, minulla ei ole mitään sitä vastaan. Kannatan kuitenkin rehellistä ja avointa tiedonjakoa, jotta asianosainen tietää mihin ryhtyy.

Psykiatriassa sekä valehdellaan toimenpiteiden seuraamuksista että käytetään pakkoa heitä kohtaan, jotka haluavat kyseiset toimenpiteet välttää. Psykiatrian selkäranka on riistää vapaus ja itsepäätäntävalta ihmisiltä, jotka eivät oler rikoslakia rikkoneet. Tällainen psykiatrian harjoittama toiminta ei ole pelkästään Suomen perustuslain vastaista vaan myös kansainvälisen ihmisoikeusjulistuksen vastaista. Psykiatrinen pakottaminen täyttää myös ihmisoikeustuomioistuimen määritelmän rikoksesta ihmisyyttä vastaan (crime against humanity). Vapausaatteen, jota itse kannatan, näkökulmasta psykiatrinen pakottaminen on valtaisa moraalinen rikos.

MadInAmerica-sivusto on blogikeskittymä, jossa julkaistaan erilaisia mielipiteitä alaan liittyen. Älköön kuitenkaan kuvitelko, että sivuston linja olisi psykiatrisen pakottamisen lakkauttaminen. Ylläpitäjä Robert Whitaker on ilmaissut, että sivustolla haetaan psykiatrista reformia, mikä on, kuten Thomas Szasz asian on erinomaisesti ilmaissut, kuin orjaplantaasin koristelua. Psykiatria (psykiatrinen pakottaminen) on moraalinen vääryys, mitä ei tule reformoida vaan se tulee lakkauttaa. Orjuutta ei pidä lähteä reformoimaan, se tulee lakkauttaa.

-2Dex

Anonyymi kirjoitti:

Minäkään en ole tietoinen Suomessa toimivista psykiatriaa vastustavista järjestöistä. Maailmanlaajuisesti on ehkäpä hieman surullista, että skientologia kirkon alajärjestö CCHR on yhä maailman merkittävän järjestö psykiatrista orjuutta vastaan. MindFreedom on toinen mikä tulee mieleen. Sen lisäksi on erilaisia sivustoja, joilla lakimiehet tai muut toimijat levittävät tietoutta aktiivisesti. Esimerkkejä näistä ovat PsychRights ja Wayne Ramsayn oma sivusto. Thomas Szaszin toimii passiivisena tietolähteenä psykiatriaan liittyen. Paikallisia aktiivisesti kampanjoivia järjestöjä on maailmalla varmasti enemmänkin.

Antipsykiatria käsite on tosiaan leimakirves, jolla psykiatrian ala ja muut psykiatriset apologistit pyrkivät mitätöimään tai sivuuttamaan toimintaa koskevan kritiikin. Vaikka henkilökohtaisesti vastustan psykiatrista pakottamista en hyväksy millään tavalla mitään antipsykiatria nimityksiä liitettäväksi itseeni. Kannatan vapauttaa _vapaaehtoiseen_ psykiatriaan aikuisten välillä. Olen vapauden puolesta ja _vain_ psykiatrista pakottamista vastaan. Jos joku haluaa uskoa mielisairauksiin, noitiin, aaveisiin tai käyttää huumaavia aineita, aiheuttaa itsellensä epileptisiä kohtauksia tai sorvata aivoyhteyksiään poikki skalpellilla olojaan tai itseään parantaakseen, mitä ikinä hän sillä tarkoittaakaan, minulla ei ole mitään sitä vastaan. Kannatan kuitenkin rehellistä ja avointa tiedonjakoa, jotta asianosainen tietää mihin ryhtyy.

Psykiatriassa sekä valehdellaan toimenpiteiden seuraamuksista että käytetään pakkoa heitä kohtaan, jotka haluavat kyseiset toimenpiteet välttää. Psykiatrian selkäranka on riistää vapaus ja itsepäätäntävalta ihmisiltä, jotka eivät oler rikoslakia rikkoneet. Tällainen psykiatrian harjoittama toiminta ei ole pelkästään Suomen perustuslain vastaista vaan myös kansainvälisen ihmisoikeusjulistuksen vastaista. Psykiatrinen pakottaminen täyttää myös ihmisoikeustuomioistuimen määritelmän rikoksesta ihmisyyttä vastaan (crime against humanity). Vapausaatteen, jota itse kannatan, näkökulmasta psykiatrinen pakottaminen on valtaisa moraalinen rikos.

MadInAmerica-sivusto on blogikeskittymä, jossa julkaistaan erilaisia mielipiteitä alaan liittyen. Älköön kuitenkaan kuvitelko, että sivuston linja olisi psykiatrisen pakottamisen lakkauttaminen. Ylläpitäjä Robert Whitaker on ilmaissut, että sivustolla haetaan psykiatrista reformia, mikä on, kuten Thomas Szasz asian on erinomaisesti ilmaissut, kuin orjaplantaasin koristelua. Psykiatria (psykiatrinen pakottaminen) on moraalinen vääryys, mitä ei tule reformoida vaan se tulee lakkauttaa. Orjuutta ei pidä lähteä reformoimaan, se tulee lakkauttaa.

-2Dex

Lue lisää

https://www.madinamerica.com/2019/05/psychiatrists-argue-attention-iatrogenic-harms/

Psykiatrit sivuavat farmakologisia harmeja ja sivuvaikutuksia, somaattisia oireita jne.

Voi olla, että muistan asian hieman väärin. MIA ei ehkä ole ottanut kantaa suoraan suuntaan tai toiseen, mikä on ihan ymmärrettävää siinä mielessä, että blogi on ensisijaisesti yleistä keskustelua varten. Muistan lukeneeni jonkin MIA:n toimituksen tekemän jutun, jota yritin etsiä löytämättä, jossa kannustetaan psykiatriseen muutokseen, ei psykiatrian hävittämiseen. Nämä kaksi asiaa, psykiatrinen reformi ja psykiatrisen pakottamisen säilyttäminen, ovat käytännössä samaa asiaa, mistä varmaankin olen tuon ajatuksen johtanut.

Psykiatriset reformit ovat, kuten ylempänä totesin, sama kuin yrittäisi reformoida orjuutta. Psykiatrian selkäranka on pakottaminen. Ilman pakottamista ei ole psykiatriaa sellaisena kuin sen olemme tunteneet 1600-luvulta lähtien. Kaikki psykiatriassa rakentuu pakottamisen ympärille. Mielisairauskonseptin ainoa tarkoitus on oikeuttaa ihmisten vapaudenriisto.. Siten psykiatristen myyttien, kuten mielisairauksien olemassaolon promoaminen ja samalla psykiatrisen pakottamisen vastustaminen agendoina ovat ristiriidassa keskenään. Kaikenlainen puhe psykiatrisesta reformista on yhtä tarkoituksettoman pakottamisen säilymisen tai tarkoituksellisen pakottamisen säilyttämisen kanssa. Psykiatriaa ei ole eikä voi olla ilman pakottamista samalla tavalla kuin orjuutta ei ole ilman pakottamista.

Periaatteessa psykiatriaahan voitaisiin harjoittaa vapauspohjalta, mutta tällöin se ei toimisi siinä roolissa, jota valtio psykiatrialta odottaa. Psykiatria on sosiaalikontrollin väline, ei lääketiedettä. Psykiatria ei ole auttamassa kohteitaan vaan kohteen sidosryhmiä. MIA promoaa niin sanottua psykiatrista reformia, mikä tulee hyvin esiin toimituksen kannanotoista vuodesta toiseen.

Monet psykiatrisen pakottamisen uhrit promoavat psykiatrisia myyttejä mielisairauksia kirjaimellisina sairauksina, vaativat sosiaalietuuksia mielisairausperustein, haluavat ja odottavat erityiskohtelua yhteiskunnassa ja niin edelleen. Monet heistä ainoastaan kritisoivat sitä miten _heitä_ on kohdeltu ja miten _heitä_ on pidetty vangittuna ollenkaan tai liian pitkään. Moni on valmis lukitsemaan laitoksiin ihmisiä, kunhan eivät vain itse kuulu vangittaviin. Harva sanoo, että rikokseen syyllistymättömien vangitseminen on yksiselitteisesti väärin riippumatta syistä. Vastaava moraalinen rappio koskee YK:n lausuntoja. Irtisanoudun kaikesta sellaisesta humpuukista.

Toisin kuin kritisoit, uskon, että osaan nähdä psykiatriaan liittyviä asioita useista eri näkökulmasta ja useiden eri tahojen ja ihmisten näkökulmasta. Kyse ei ole siitä ettenkö ymmärtäisi eri näkökulmia vaan siitä mitä mieltä olen asioista.

"Ensimmäisen mutkana matkassa on varmasti monen mielessä kysymys vaihtoehdoista: mitä sitten? Pakkohoitokysymys koostuu useanlaisista eettisistä ja käytännöllisistä ristiriidoista, jotka vaativat konkreettisia ja tarkkaan eriteltyjä tarkasteluja."

Psykiatrisen pakottamisen lakkauttaminen on samanaikaisesti helppo kuin vaikea asia. Helpon siitä tekee se, että psykiatristen laitosten kalteriovet avataan ja ihmiset saavat käyttäytyä, tuntea ja ajatella vapaasti ensimmäistä kertaa Suomen historiassa, kunhan rikoslakia noudattavat. Psykiatrian ja valtion liitto katkaistaan eikä täten oikeussalissa enää kelpuuteta psykiatrisia lausuntoja sen enempää kuin kirkonväen lausuntojakaan. Ihmiset, joilla on elämässä paha olla voivat hakeutua keskustelemaan asioistaan vapailla markkinoilla. Apuatarjoavia tahoja tulee jatkossakin riittämään vaikka muille jakaa. Periaatteessa julkisillakin varoilla voitaisiin tehdä jokin elämänongelmien selvittämis- ja auttamisjärjestelmä, mutta se ei tietenkään olisi mitenkään enää yhteydessä mihinkään pseudosairausmyytteihin ja näennäissairastamiseen tai -lääkäritoimintaan.

Vaikea asia on lähinnä valtiolle ja psykiatrista politiikkaa kannataville toimijoille ja kansalaisille. Valtio ei enää voi käyttää psykiatrista kansalaisiaan vastaan, kun se haluaa eroon vääränlaiseksi näkemistään kansalaisista. Psykiatrisen pakottamisen kumoaminen johtaa merkittävään yksilövapauksien kasvuun ja valtion vallan heikentymiseen ja se on asia, jota valtio ei koskaan hyväksy ilman taistelua.

Toisin sanoen, psykiatrisen pakottamisen lakkauttaminen ei ole mikään ongelma, ei vaikeaa toteuttaa. Korvaavat vapaaehtoisuuteen perustuvat auttamisjärjestelmät syntyvät itsestään ilman, että meidän tarvitsee tehdä mitään. Samalla tavalla aikanaan kauhisteltiin mitä siitä seuraa, kun mustat orjat vapautetaan. Mitä tilalle, kysyi kansa ja plantaasiherrat. Mitä siitä tulee, jos ei ole orjuutta ja orjia! Ken työt tekee? Lisäksi, niin kuin psykiatrit nykyään mielisairaiksi leimaamistaan ihmisistä, plantaasiherrat selittivät tekopyhinä mustista etteivät pärjäisi omillaan. Plantaasiherrahan oli vain auttamassa. Kävi ilmi, että ihmiset osaavat tehdä työsopimuksia ja hankkia elantonsa itse ihonväristä riippumatta. Orjuuden tilalle oli syntynyt molemmin puolin vapaaehtoisesti tehty työsopimus, ilman, että kukaan laittoi asian eteen paljoa tikkua ristiin.

Ne psykiatrit ja psykologit ovat ilmeisesti suurin osa itse seinähulluja.

Psykiatria on aina ollut poliittinen työkalu. Se on sosiaalisen kontrollin keino jota on aina käytetty poliittisiin tarkoituksiin eri tavoin. Psykiatrian ja politiikan välistä suhdetta ei ymmärretä. Nykyisin puhutaan pehmeästi "mielenterveyspalveluista". Psykiatrian avulla toteutettu poliittisesti motivoitunut sosiaalinen kontrolli ja esim. tilastojen manipulointi (siistitään työttömyystilastoja tekemällä työttömistä "mielenterveyshäiriöisiä") on naamioitu palveluksi jota kansalaiset suorastaan vaativat itselleen.

Psykiatriset sairaalatkin ovat nykyään paikkoja johon päästään eikä jouduta.

Mielenterveyteen liittyvät diagnoosit hankaloittavat myös sosiaalista elämää ja vahingoittavat tavallisen arkielämän laatua. Diagnoosit muodostavat pandoran lippaan josta riittää tekosyitä häiriökäyttäytyville ihmisille oikeuttamaan itsekkästä käytöstä ja vastuuntunnottomuutta sosiaalisessa elämässään. Koska häiriökäytöksen väitetään olevan "sairautta", vaaditaankin sitten ympäristöltä kohtuuttomasti toleranssia sairaan mielenterveyshäitiöisen mielivaltaiselle käytökselle. Tästä muodostuu pahan olon kierre joka on käytännössä itse aiheutettua ja joka tarttuu muihin kuin ruttotauti. Se olisi helposti korjattavissa vain sillä ettei häiriökäyttäytymistä sallittaisi.

Mielenterveysdiagnoosit ottavat pois yksilön vastuun omasta käytöksestään ja toisaalta yhteisön vastuun siinä millaista käytöstä suvaitaan yhteisössä. Henkinen paha olo onkin yleensä itse aiheutettua ja ylläpidettyä, ja poistuisi helposti vain käytöstapoja ja asenteita muuttamalla. Mutta koska häiriökäyttäytymisestä on tehty "sairautta" katsotaan ettei sairasta voi syyttää sairaudestaan eikä hänellä ole sosiaalista vastuuta oman käytöksensä yli.

Anonyymi kirjoitti:

Ne psykiatrit ja psykologit ovat ilmeisesti suurin osa itse seinähulluja.

Psykiatrian kritiikki kohdistuu psykiatriaan. Siitä ei seuraa että psykiatrit ovat automaattisesti pahoja ihmisiä jotka haluavat pahaa asiakkailleen.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrian kritiikki kohdistuu psykiatriaan. Siitä ei seuraa että psykiatrit ovat automaattisesti pahoja ihmisiä jotka haluavat pahaa asiakkailleen.

Tämä on niin totta.
Hyviäkin löytyy niiden " pahojen " lisäksi, onneksi.

Ihmisten, mukaan lukien psykiatrit, käytös ei ole automaattista, usein se on aika tarkan suunnittelun tai pohdinnan tulos.
On itsestä kiinni kuinka kohtelee muita ihmisiä ja käyttäytyy heitä kohtaan.

Joillain ihmisillä on erikseen " työ-minä " ja " vapaa-ajan minä ".
Se saattaa joskus olla jopa vähän automaattista, vaikka tavallaan silti tiedostettua.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrian kritiikki kohdistuu psykiatriaan. Siitä ei seuraa että psykiatrit ovat automaattisesti pahoja ihmisiä jotka haluavat pahaa asiakkailleen.

Rajoittamaton valta vain tuppaa tekemään ihmisistä pahoja. Ja psykiatrejahan ei valvo kukaan, koska potilaat, joilla kakki tieto on, on valvottavien päätöksillä katsottu harhaisiksi.

Täystollot psykiatrit ja psykologit pilaavat kaikkien lääkäreiden maineen, ei vain oman alansa mainetta.

Kupittaallakin olisi tullut juurtajaksain selvittää, miten sen Kurvisen potilasasikirjat oli täynnä vääriä ja valheellisia lääkäriarviointeja? Eikä tietenkään tämä Kurvinen ole ainoa vaan kaikkien potilasasiakirjaväärennökset olisi tullut käydä läpi.

Anonyymi kirjoitti:

Täystollot psykiatrit ja psykologit pilaavat kaikkien lääkäreiden maineen, ei vain oman alansa mainetta.

Kupittaallakin olisi tullut juurtajaksain selvittää, miten sen Kurvisen potilasasikirjat oli täynnä vääriä ja valheellisia lääkäriarviointeja? Eikä tietenkään tämä Kurvinen ole ainoa vaan kaikkien potilasasiakirjaväärennökset olisi tullut käydä läpi.

Lue lisää

Minä tosiaan avohoidon psykologille mainitsin siitä enkelihavainnosta ja sitten myös muutamia vuosia aikaisemmin olleesta ufohavainnosta 90-luvun alussa. Lähinnä näiden 2:n "yliluonnollisen havainnon" pohjalta minulle tehtiin sitä diagnoosia, olisi kai joku "estynyt persoonallisuus" muka. Tk-lääkäri kyseli tästä asiasta tosiaan ja hermostui, kun en osannut vastata hänen kysymyksiin, minäkin siinä tilanteessa hermostuin ja sanoin suoraan, että ko. psykiatri on tietämätön jne.. Ne enkelit välittävivät minulle tiedon tulevasta onnettomuudesta, pari suomalaista surmattiin Venäjän Karjalassa sitten ja olisi voinut käydä huonomminkin, jos en olisi ilmoittanut asiasta etukäteen.

Eivätkä psykiatrit noudata alaa koskevaa lainsäädäntöä, vaikka laki heidät siihen velvoittaa. Elävät niin kuin pellossa.

Kiitos kommentista !. Minä en jaksa uudelleen mihinkään psykiatrisiin vastaanottoihin nyt lähteä, kun mitään tarvettakaan ei siis siihen ole. Niitä diagnooseja on vaikea muuttaa varmasti ja pitäisi siis olla joku toinen lääkärikin. Siis minä en ole kuin sen yhden kerran nähnyt niitä enkeleitä selvästi ja se siis tapahtui niin, että minulla oli siis silmät kiinni. Ne psykiatrit omasta mielestään tietävät ne asiat ja niinhän ko. psykiatri vakuutteli, että kyllä meillä sitä tietoa vain on. Hän sanoi myös, ettei Jumalaa ole olemassa, niinhän hänen täytyy uskoa ja muka tietääkin, kun hän pitää sellaisia enkelinäkyjä ns. "harha-aistimuksina". Minulle se enkelinäky tietysti on varma todiste Jumalankin olemassa olosta; tai siis niitä oli monta enkeliä, joita näin, ns. ihmisten suojelusenkeleitä.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos kommentista !. Minä en jaksa uudelleen mihinkään psykiatrisiin vastaanottoihin nyt lähteä, kun mitään tarvettakaan ei siis siihen ole. Niitä diagnooseja on vaikea muuttaa varmasti ja pitäisi siis olla joku toinen lääkärikin. Siis minä en ole kuin sen yhden kerran nähnyt niitä enkeleitä selvästi ja se siis tapahtui niin, että minulla oli siis silmät kiinni. Ne psykiatrit omasta mielestään tietävät ne asiat ja niinhän ko. psykiatri vakuutteli, että kyllä meillä sitä tietoa vain on. Hän sanoi myös, ettei Jumalaa ole olemassa, niinhän hänen täytyy uskoa ja muka tietääkin, kun hän pitää sellaisia enkelinäkyjä ns. "harha-aistimuksina". Minulle se enkelinäky tietysti on varma todiste Jumalankin olemassa olosta; tai siis niitä oli monta enkeliä, joita näin, ns. ihmisten suojelusenkeleitä.

Lue lisää

Psykiatriko todella sanoi sinulle, että jumalaa ei ole olemassa? Mikä mäntti. Riippumatta siitä mitä itse uskoo tai mitä uskonnoista ajattelee, ei pitäisi mennä toisten maailmankatsomuksia kritisoimaan tuollaisessa tilanteessa. Pitäisi osata kunnioittaa toisten näkemyksiä ja katsontatapaa, mutta psykiatreille tämä toisen ihmisen kunnioitus ja arvostaminen on uusi asia ihan muissakin kuin vain uskontokontekstissa. Eiväthän he piittää ihmisistä ylipäänsä pätkääkään. Miksi ylipäänsä mennä psykiatrille, jos ymmärtää mitä vastassa on.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatriko todella sanoi sinulle, että jumalaa ei ole olemassa? Mikä mäntti. Riippumatta siitä mitä itse uskoo tai mitä uskonnoista ajattelee, ei pitäisi mennä toisten maailmankatsomuksia kritisoimaan tuollaisessa tilanteessa. Pitäisi osata kunnioittaa toisten näkemyksiä ja katsontatapaa, mutta psykiatreille tämä toisen ihmisen kunnioitus ja arvostaminen on uusi asia ihan muissakin kuin vain uskontokontekstissa. Eiväthän he piittää ihmisistä ylipäänsä pätkääkään. Miksi ylipäänsä mennä psykiatrille, jos ymmärtää mitä vastassa on.

Lue lisää

Kyllä se sanoi, ettei jumalaa ole olemassa, ainakin 2 kertaa. Siinä tilanteessa oli myös sairaanhoitaja mukana ja se oli ns. loppuhaastattelu. Minulla on ne paperit jossain mapissa, mutta en viitsi niitä kaivaa esille, vuosi oli jotain 2007 suunnilleen. Terveyskeskuksen tiedostoissa on sinällään täysin väärin merkitty esim. se asia, että olisin hakeutunut itse psykiatrian avosairaanhoitoon. Asiahan oli niin, että TE-toimiston psykologi suostutteli minulle sitä ja minä sanoin, etten haluaisi sinne ollenkaan mennä, hän siis laittoi kuitenkin sen lähetteen sinne. TE-toimiston psykologin mukaan niistä käynneistä ei ainakaan mitään haittaa olisi, hän sanoi, että psykiatri siellä olisi puolueeton henkilö tekemään arvion. Minä siis sanoin, etteivät ne psykiatrit yleensä ole mitään uskovaisia. Niiden käyntien jälkeen psykiatri tervehti minua kaupungilla, kuin jotain hyvää kaveria, enkä siitäkään pitänyt. Siinä loppuhaastattelussa tuotiin esille myös se seikka, ettei minusta olisi enää ollenkaan työelämään, koska olisin niin ahdistunut. Minä olen siis niiden käyntien jälkeen tehnyt palkkatyötä noin 4 vuotta eli sekään asia ei siis ole pitänyt paikkaansa.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä se sanoi, ettei jumalaa ole olemassa, ainakin 2 kertaa. Siinä tilanteessa oli myös sairaanhoitaja mukana ja se oli ns. loppuhaastattelu. Minulla on ne paperit jossain mapissa, mutta en viitsi niitä kaivaa esille, vuosi oli jotain 2007 suunnilleen. Terveyskeskuksen tiedostoissa on sinällään täysin väärin merkitty esim. se asia, että olisin hakeutunut itse psykiatrian avosairaanhoitoon. Asiahan oli niin, että TE-toimiston psykologi suostutteli minulle sitä ja minä sanoin, etten haluaisi sinne ollenkaan mennä, hän siis laittoi kuitenkin sen lähetteen sinne. TE-toimiston psykologin mukaan niistä käynneistä ei ainakaan mitään haittaa olisi, hän sanoi, että psykiatri siellä olisi puolueeton henkilö tekemään arvion. Minä siis sanoin, etteivät ne psykiatrit yleensä ole mitään uskovaisia. Niiden käyntien jälkeen psykiatri tervehti minua kaupungilla, kuin jotain hyvää kaveria, enkä siitäkään pitänyt. Siinä loppuhaastattelussa tuotiin esille myös se seikka, ettei minusta olisi enää ollenkaan työelämään, koska olisin niin ahdistunut. Minä olen siis niiden käyntien jälkeen tehnyt palkkatyötä noin 4 vuotta eli sekään asia ei siis ole pitänyt paikkaansa.

Lue lisää

Psykiatrit sekaantuvat ihmisten elämään joka osa-alueella. Sitä tehtävää he toki ovat valtion edustajana nimen omaan suorittamassa. Silti todella sikamaista lähteä toisen maailmankatsomusta tuolla tavalla kritisoimaan. Psykiatrian tiedetään jahtaavan hartaasti uskovaisia leimaamalla uskonnollisuuden myös mielisairaudeksi. Tuomio on usein skitsofrenia. Psykiatrit eivät saa tervehtiä kontaktejaan ilman, että vastapuoli tekee aloitteen. Todella törkeää. Mutta sitä se psykiatria on, alusta loppuun.

Jos kukaan suosittelee psykiatrian vastaanottoa liittyen yhtään mihinkään, heillä ei ole hyvät mielessä suosittelun kohteen kannalta. En ikinä suostuisi näkemään ketään psykiatria. Jos jostain syystä olisin pakotettuna, en kommentoisi mitään. Edes nimeäni. Vaatisin kertaalleen paikalle asianajajan ja ilman hänen seuraansa en kommentoisi enempää. Joskus asianajajiinkaan ei voi luottaa, jos ovat läheisessä suhteessa valtion ja psykiatrisen järjestelmän kanssa. Lukuisia päämiehiä on puukottanut selkään oma asianajaja psykiatrisissa tapauksissa.

Suoraan sanoen, tyhmiä ovat he, jotka uskovat psykiatreja yhtään missään asiassa. Psykiatrien uskottavuus perustunee monien silmissä erilaisiin myyttehin, muun muassa siihen, että psykiatreilla olisi jokin erikoiskyky nähdä mitä henkilö ajattelee, tuntee, mihin henkilö pystyy tai mitä hän aikoo tehdä tulevaisuudessa. Ikään kuin ennustuskyky. Huvittavaakin olisi, elleivät ihmiset ottaisi sitä tosissaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä se sanoi, ettei jumalaa ole olemassa, ainakin 2 kertaa. Siinä tilanteessa oli myös sairaanhoitaja mukana ja se oli ns. loppuhaastattelu. Minulla on ne paperit jossain mapissa, mutta en viitsi niitä kaivaa esille, vuosi oli jotain 2007 suunnilleen. Terveyskeskuksen tiedostoissa on sinällään täysin väärin merkitty esim. se asia, että olisin hakeutunut itse psykiatrian avosairaanhoitoon. Asiahan oli niin, että TE-toimiston psykologi suostutteli minulle sitä ja minä sanoin, etten haluaisi sinne ollenkaan mennä, hän siis laittoi kuitenkin sen lähetteen sinne. TE-toimiston psykologin mukaan niistä käynneistä ei ainakaan mitään haittaa olisi, hän sanoi, että psykiatri siellä olisi puolueeton henkilö tekemään arvion. Minä siis sanoin, etteivät ne psykiatrit yleensä ole mitään uskovaisia. Niiden käyntien jälkeen psykiatri tervehti minua kaupungilla, kuin jotain hyvää kaveria, enkä siitäkään pitänyt. Siinä loppuhaastattelussa tuotiin esille myös se seikka, ettei minusta olisi enää ollenkaan työelämään, koska olisin niin ahdistunut. Minä olen siis niiden käyntien jälkeen tehnyt palkkatyötä noin 4 vuotta eli sekään asia ei siis ole pitänyt paikkaansa.

Lue lisää

Ainakin selvä enemmistö psykiatreista on okkultisteja ja ateisteja.
Okkultismiin kuuluu, että ihminen on jumala Steinerin viidennen evankeliumin mukaisesti, mutta Mooseksen lain ensimmäisen käskyn vastaisesti. Tämän lisäksi Freudin ja Dunderfeltin oppeihin kuuluu okkultismi, vaikka Wikipediassa Freud mainitaan ateistina.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrit sekaantuvat ihmisten elämään joka osa-alueella. Sitä tehtävää he toki ovat valtion edustajana nimen omaan suorittamassa. Silti todella sikamaista lähteä toisen maailmankatsomusta tuolla tavalla kritisoimaan. Psykiatrian tiedetään jahtaavan hartaasti uskovaisia leimaamalla uskonnollisuuden myös mielisairaudeksi. Tuomio on usein skitsofrenia. Psykiatrit eivät saa tervehtiä kontaktejaan ilman, että vastapuoli tekee aloitteen. Todella törkeää. Mutta sitä se psykiatria on, alusta loppuun.

Jos kukaan suosittelee psykiatrian vastaanottoa liittyen yhtään mihinkään, heillä ei ole hyvät mielessä suosittelun kohteen kannalta. En ikinä suostuisi näkemään ketään psykiatria. Jos jostain syystä olisin pakotettuna, en kommentoisi mitään. Edes nimeäni. Vaatisin kertaalleen paikalle asianajajan ja ilman hänen seuraansa en kommentoisi enempää. Joskus asianajajiinkaan ei voi luottaa, jos ovat läheisessä suhteessa valtion ja psykiatrisen järjestelmän kanssa. Lukuisia päämiehiä on puukottanut selkään oma asianajaja psykiatrisissa tapauksissa.

Suoraan sanoen, tyhmiä ovat he, jotka uskovat psykiatreja yhtään missään asiassa. Psykiatrien uskottavuus perustunee monien silmissä erilaisiin myyttehin, muun muassa siihen, että psykiatreilla olisi jokin erikoiskyky nähdä mitä henkilö ajattelee, tuntee, mihin henkilö pystyy tai mitä hän aikoo tehdä tulevaisuudessa. Ikään kuin ennustuskyky. Huvittavaakin olisi, elleivät ihmiset ottaisi sitä tosissaan.

Lue lisää

Siis minullehan joku psykoterapeutti teki ne alkuhaastattelut ja niitä tapaamisia oli useita. Siinä oli paljon kysymyksiä niistä yliluonnollisista kokemuksitakin. Sitten se ns. "loppuhaastattelu" oli sellainen, jossa oli psykiatri ja psykiatrinen sairaanhoitaja ja he viittasivat niihin keskusteluihin, joita minulla oli ollut sen psykoterapeutin kanssa. Se oli hyvin epämiellyttävä loppuhaastattelu ja minä sanoin siinä, ettei Teillä taida olla paljonkaan tietoa hengellisistä asioista ja sairaanhoitaja napakasti vastasi, että "kyllä meillä on". Psykiatri puhui kyllä erittäin loukkaavaan sävyyn minusta, en viitsi edes kirjoittaa kovinkaan niistä tähän. Hän sanoi, että olisin hyvin erikoinen ihminen, enkä siis olisi mitenkään normaalijärkinen ihminen.

Tietysti voi sanoa, että olen melko hengellinen kyllä ja ollut uskossa hyvin kauan aikaa, siis lapsesta saakka. Siis se psykiatri on varmasti ateisti ja sairaanhoitaja myös ja tietenkin se psykoterapeuttikin. Heille saattaa hartaan uskovaisen kohtaaminen ollakin vaikeaa ja he kokevat ne tapaamiset jotenkin epämiellyttävinä. Yleensä jos rohkeasti todistaa uskostaan, niin se juuri herättää vielä närkästystä ja minähän muistaakseni aika rohkeasti siitä kerroinkin, kun selitin uskonratkaisun tekemisestä ja minkälaisia vaikutuksia sillä oli jne.. Raamatun mukaan tämä olisi kuitenkin sitä oikeaa todistamista, pelotonta todistamista. Joillakin uskovilla taas voi olla erilainen tehtävä, hillitty ja varovainen todistamisen tapa; minullakin on sitä kyllä viime aikoina juuri esiintynyt, mutta silloin reilu 10 vuotta sitten minulla oli innokkaan todistamisen vaihe. Minähän meninkin sinne avosairaanhoitoon oikeastaan vain todistamaan uskostani, kun olin lukenut, että sen alueen toimihenkilöt eivät yleensä ole kristittyjä uskovaisia. Mutta he loukkaantuivatkin niistä asioista, kun sanoin senkin, etteivät he näytä ymmärtävän näitä hengellisiä asioita oikein, mikä varmaan totta onkin.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos kommentista !. Minä en jaksa uudelleen mihinkään psykiatrisiin vastaanottoihin nyt lähteä, kun mitään tarvettakaan ei siis siihen ole. Niitä diagnooseja on vaikea muuttaa varmasti ja pitäisi siis olla joku toinen lääkärikin. Siis minä en ole kuin sen yhden kerran nähnyt niitä enkeleitä selvästi ja se siis tapahtui niin, että minulla oli siis silmät kiinni. Ne psykiatrit omasta mielestään tietävät ne asiat ja niinhän ko. psykiatri vakuutteli, että kyllä meillä sitä tietoa vain on. Hän sanoi myös, ettei Jumalaa ole olemassa, niinhän hänen täytyy uskoa ja muka tietääkin, kun hän pitää sellaisia enkelinäkyjä ns. "harha-aistimuksina". Minulle se enkelinäky tietysti on varma todiste Jumalankin olemassa olosta; tai siis niitä oli monta enkeliä, joita näin, ns. ihmisten suojelusenkeleitä.

Lue lisää

Nehän ovat hyvin tavallisia ihmisillä. Jos ei ole joutunut psykiatrien hampaisiin, niistä saa puhua vapaasti. Se ei ole yhdenvertaista kohtelua, mihin laki heitä myös velvoittaa.

Psykiatrian kulmakivi ovat lääkkeet joista on enemmän haittaa kuin hyötyä mutta koska psykiatreilla ei ole mitään muita keinoja käytettävissään tätä ei voida myöntää.Ilman lääkkeitään psykiatrit olisivat hyödyttömiä koulutus olisi hukkaan heitettyä koska meillä on jo koulutettuja psykologeja ja terapeutteja.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrian kulmakivi ovat lääkkeet joista on enemmän haittaa kuin hyötyä mutta koska psykiatreilla ei ole mitään muita keinoja käytettävissään tätä ei voida myöntää.Ilman lääkkeitään psykiatrit olisivat hyödyttömiä koulutus olisi hukkaan heitettyä koska meillä on jo koulutettuja psykologeja ja terapeutteja.

Lue lisää

Psykiatrian kulmakivi on pakottaminen. Voivathan psykiatrit sähköshokittaa ja aivosilpoa ihmisiä, jos kemikaaleja eivät käytä. Toki "lääkkeet", eli oikeammin huumausaineet, tuovat psykiatreille uskottavuutta lääkäreitä, mitä he todellisuudessa eivät ole. Lääkäriuskottavuus näkökulmasta nappejen voisi sanoa olevan tärkein tukipilari, kun taas psykiatrian olemassaolon näkökulmasta pakottaminen on selvä ykkönen.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrian kulmakivi ovat lääkkeet joista on enemmän haittaa kuin hyötyä mutta koska psykiatreilla ei ole mitään muita keinoja käytettävissään tätä ei voida myöntää.Ilman lääkkeitään psykiatrit olisivat hyödyttömiä koulutus olisi hukkaan heitettyä koska meillä on jo koulutettuja psykologeja ja terapeutteja.

Lue lisää

Paitsi on meitä, joille lääkkeistä on ollut SUURI hyöty

Hyvin kirjoitettu, sillä virheolettamuksella, että asiat olisivat olleet joskus paremmin. Psykiatria on aina olla satanistisen (en ole uskovainen) julmaa ja tulee aina olemaan. Ihmisten pahoinpitely ja alistaminen auttamisen nimeen päättää vasta, kun psykiatrinen pakottaminen hävitetään, ei aikaisemmin.

Ajatus siitä, että psykiatria suhtautuisi nykyään tai koskaan kritiikkiin avoimemmin on naiivi. Tietenkään psykiatria ei voi suhtautua kritiikkiin avoimesti, koska sitä kautta alan olemassaolo vaarantuu. Jos psykiatria tunnustaisi tosiasiat, muun muassa, että mielisairaus on kielikuva, he olisivat heti vaarassa menettää oikeutuksen voimakeinoihin. Mikäli psykiatria menettäisi voimakeinonsa, se menettäisi kaiken. On yleisesti tunnettua, ettei psykiatria pärjää kilpailussa vapailla markkinoilla keskustelupalveluille. Psykiatria väistää todellisuuden maalaamalla elämään reagoimisen sairaudeksi ja tekee eettisistä, moraalisista ja sosiaalisista tilanteista näennäisesti lääketieteellisiä. Tämä siksi, että he saisivat pitää kansan silmissä uskottavuutta yllä lääkäristatukselleen. (Psykiatrithan eivät ole oikeasti lääkäreitä. Psykiatria ei ole lääketiedettä vaan sosiaalikontrollia). Sen takia psykiatria on aina pyrkinyt vaientamaan keskustelun alan pseudotieteellisyydestä sekä yleisestä moraalittomuudesta, ja tulee aina jatkossakin tekemään niin.

Valitusten tekeminen psykiatriaa koskevaa toimintaa kohtaan kertoo niin ikään valittajan naiiviudesta. Koska psykiatriassa vallitsee mielivalta, he voivat tehdä mitä vaan. Ainoa mitä tarvitsevat, on kirjoittaa papereihin jotain psykiatrisen dogman mukaista, joka sallii päällekäymisen. Oikeuden edessä psykiatrinen lausunto voittaa aina, koska tuomarit pitävät psykiatreja niin sanotun mielenterveyden asiantuntijoina. Mielenterveys/-sairaus on oikeusfiktio, jota ei voi haastaa. Täten lopputulos on arvattavissa joka kerta.

Tästä aiheesta on kirjoittanut laajasti mm. edesmennyt psykiatrian emeritusprofessori Thomas Szasz (1920-2012) kirjoissaan Law, Liberty, and Psychiatry sekä Psychiatric Justice. Suosittelen kaikille, joita aihe kiinnostaa tai ovat itse parhaillaan oikeudessa millä tavalla tahansa ja mukana on psykiatrista peliä.

-2Dex

Anonyymi kirjoitti:

Hyvin kirjoitettu, sillä virheolettamuksella, että asiat olisivat olleet joskus paremmin. Psykiatria on aina olla satanistisen (en ole uskovainen) julmaa ja tulee aina olemaan. Ihmisten pahoinpitely ja alistaminen auttamisen nimeen päättää vasta, kun psykiatrinen pakottaminen hävitetään, ei aikaisemmin.

Ajatus siitä, että psykiatria suhtautuisi nykyään tai koskaan kritiikkiin avoimemmin on naiivi. Tietenkään psykiatria ei voi suhtautua kritiikkiin avoimesti, koska sitä kautta alan olemassaolo vaarantuu. Jos psykiatria tunnustaisi tosiasiat, muun muassa, että mielisairaus on kielikuva, he olisivat heti vaarassa menettää oikeutuksen voimakeinoihin. Mikäli psykiatria menettäisi voimakeinonsa, se menettäisi kaiken. On yleisesti tunnettua, ettei psykiatria pärjää kilpailussa vapailla markkinoilla keskustelupalveluille. Psykiatria väistää todellisuuden maalaamalla elämään reagoimisen sairaudeksi ja tekee eettisistä, moraalisista ja sosiaalisista tilanteista näennäisesti lääketieteellisiä. Tämä siksi, että he saisivat pitää kansan silmissä uskottavuutta yllä lääkäristatukselleen. (Psykiatrithan eivät ole oikeasti lääkäreitä. Psykiatria ei ole lääketiedettä vaan sosiaalikontrollia). Sen takia psykiatria on aina pyrkinyt vaientamaan keskustelun alan pseudotieteellisyydestä sekä yleisestä moraalittomuudesta, ja tulee aina jatkossakin tekemään niin.

Valitusten tekeminen psykiatriaa koskevaa toimintaa kohtaan kertoo niin ikään valittajan naiiviudesta. Koska psykiatriassa vallitsee mielivalta, he voivat tehdä mitä vaan. Ainoa mitä tarvitsevat, on kirjoittaa papereihin jotain psykiatrisen dogman mukaista, joka sallii päällekäymisen. Oikeuden edessä psykiatrinen lausunto voittaa aina, koska tuomarit pitävät psykiatreja niin sanotun mielenterveyden asiantuntijoina. Mielenterveys/-sairaus on oikeusfiktio, jota ei voi haastaa. Täten lopputulos on arvattavissa joka kerta.

Tästä aiheesta on kirjoittanut laajasti mm. edesmennyt psykiatrian emeritusprofessori Thomas Szasz (1920-2012) kirjoissaan Law, Liberty, and Psychiatry sekä Psychiatric Justice. Suosittelen kaikille, joita aihe kiinnostaa tai ovat itse parhaillaan oikeudessa millä tavalla tahansa ja mukana on psykiatrista peliä.

-2Dex

Lue lisää

Kyllä psykiatri on oikea lääkäri. Hän vain on erikoistunut psykiatriaan.

Ohimennessäni mainitsen sen verran kanteluista, ja muusta "asiakastyytyväisyydestä." että kyllä nykyisin jokainen sylttytehdas niitä seuraa organisaatio tasolla.

Mikä tarkoittaa sitä, että jos esimerkiksi avoimen dialogin mallilla ei ole antaa näyttöä, että ihmiset siellä olisivat merkittävästi tyytyväisempiä hoitoonsa sillä systeemillä, niin eihän se ota tuulta alleen.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvin kirjoitettu, sillä virheolettamuksella, että asiat olisivat olleet joskus paremmin. Psykiatria on aina olla satanistisen (en ole uskovainen) julmaa ja tulee aina olemaan. Ihmisten pahoinpitely ja alistaminen auttamisen nimeen päättää vasta, kun psykiatrinen pakottaminen hävitetään, ei aikaisemmin.

Ajatus siitä, että psykiatria suhtautuisi nykyään tai koskaan kritiikkiin avoimemmin on naiivi. Tietenkään psykiatria ei voi suhtautua kritiikkiin avoimesti, koska sitä kautta alan olemassaolo vaarantuu. Jos psykiatria tunnustaisi tosiasiat, muun muassa, että mielisairaus on kielikuva, he olisivat heti vaarassa menettää oikeutuksen voimakeinoihin. Mikäli psykiatria menettäisi voimakeinonsa, se menettäisi kaiken. On yleisesti tunnettua, ettei psykiatria pärjää kilpailussa vapailla markkinoilla keskustelupalveluille. Psykiatria väistää todellisuuden maalaamalla elämään reagoimisen sairaudeksi ja tekee eettisistä, moraalisista ja sosiaalisista tilanteista näennäisesti lääketieteellisiä. Tämä siksi, että he saisivat pitää kansan silmissä uskottavuutta yllä lääkäristatukselleen. (Psykiatrithan eivät ole oikeasti lääkäreitä. Psykiatria ei ole lääketiedettä vaan sosiaalikontrollia). Sen takia psykiatria on aina pyrkinyt vaientamaan keskustelun alan pseudotieteellisyydestä sekä yleisestä moraalittomuudesta, ja tulee aina jatkossakin tekemään niin.

Valitusten tekeminen psykiatriaa koskevaa toimintaa kohtaan kertoo niin ikään valittajan naiiviudesta. Koska psykiatriassa vallitsee mielivalta, he voivat tehdä mitä vaan. Ainoa mitä tarvitsevat, on kirjoittaa papereihin jotain psykiatrisen dogman mukaista, joka sallii päällekäymisen. Oikeuden edessä psykiatrinen lausunto voittaa aina, koska tuomarit pitävät psykiatreja niin sanotun mielenterveyden asiantuntijoina. Mielenterveys/-sairaus on oikeusfiktio, jota ei voi haastaa. Täten lopputulos on arvattavissa joka kerta.

Tästä aiheesta on kirjoittanut laajasti mm. edesmennyt psykiatrian emeritusprofessori Thomas Szasz (1920-2012) kirjoissaan Law, Liberty, and Psychiatry sekä Psychiatric Justice. Suosittelen kaikille, joita aihe kiinnostaa tai ovat itse parhaillaan oikeudessa millä tavalla tahansa ja mukana on psykiatrista peliä.

-2Dex

Lue lisää

Kun luen näitä kommentteja, täytyy myöntää, että joskus olen psykiatreissa tavannut mielestäni negatiivistä menettelyä. Olen ollut siitä onnellisessa asemassa, että olin koko ajan työ-elämässä. Se teki mahdolliseksi sellaisen elämän, että otin parasta päältä. Yksityisiä psykiatreja. joku oli yleisellä puolella, mutta teki myös yksityisellä puolella keikkaa. Jos joku oli hankala, jätin hänet. Otin sopivan. Tämä nykyinen on ollut minulla kauan, yli 20 vuotta.

"Hyvä että on tällaista keskustelua..." Sanos muuta! Eli kiitos myös Sinulle ja monille muillekin tänne kirjoittaville.

Se on tässä vielä sanottava, että ilman tätä keskustelupalstaa en olisi saanut oikeaa tietoa asioista, jotka liippasivat omaa tilannettani, saamaani hoitoa ja kohtelua. Tulin tänne v. 2016-2017 ja täältä sain tietoa masennuksesta, ahdistuksesta sekä lääkityksistä ja vaikuttavista terapiamenetelmistä, sekä linkit hyödyllisiin lähteisiin, joista saatoin arvioida esitettyjä väitteitä, ja edetä tekemään perusteellisia faktantarkistuksia.

(Edellä mainitsemani psykiatri-psykoterapeutti ei kertonut minulle lääkehaitoista eikä vieroitusoireista, ei vaikka ne minussa havaitsi. Joko hän ammattitaidottomuuttaan ei tiennyt työhönsä kuuluvia seikkoja, tai tahallisesti ei halunnut noudattaa työtään ohjaavaa ja määräävää lainsäädäntöä. Kun lopulta osasin ottaa puheeksi tätä kautta löytämäni lääkitystiedot, psykiatri-psykoterapeuttini vetosi Suomen Lääkäriliiton toimintaan lääkäri T. Järvistä kohtaan ja Mehiläisen toimintaan psykologi A. Kopakkalaa kohtaan; hän perusteli masennuslääkkeiden hyvyyttä ja hyötyjä Suomen Lääkäriliiton antamalla varoituksella Järviselle ja Mehiläisen antamilla potkuilla Kopakkalalle; hänen mukaan Lääkäriliiton ja Mehiläisen ratkaisut osoittivat puheet masennuslääkkeiden haitoista ja vieroitusoireista vääriksi, ja hyödyt kohdallani oikeiksi.)

Sanonpahan vielä tämänkin, että osallistuminen näihin keskusteluihin oli minulle terapeuttista, oikeasti auttavaa ja siksi rauhoittavaa, juuri silloin kun yksin selvittelin kokemiani vakavia potilasturvallisuusongelmia, ja kun psykiatri-psykoterapeutin asenne muuttui sellaiseksi, että terveyteni ja turvallisuuteni vaarantui ja olin jaksamisen rajoilla. Raju muutos tapahtui hänessä, kun hän huomasi, että olin saanut oikeaa tietoa ja enkä siksi pidä häntä enää "pelastajana", kun pystyin vastustamaan häntä ja sanomaan etten luota häneen enää, koska hän on toiminut lääkitykseni suhteen samoin kuin aina haukkumansa Kupittaa. (Olin häneen havahtumisenikin jälkeen vielä jonkun aikaa sidottu, koska terapiakulut oli laitettu velkajärjestelyssäni menoksi; köyhyyteni vuoksi ehdin velkaantua lopulta ulosottoon asti terapiakulujen vuoksi; ylimääräisten selvittelyjen jälkeen vapauduin tuon psykiatri-psykoterapautin "hoidosta".)

Koen tilanteeni nyt niin että kaikesta pahasta voi selvitä, jos vaan voi luottaa siihen, että virkavastuulla toimivat valvovat tahot toimivat kuten lait vaativat, eli selvittävät asiat niin että uhri(t) saa(vat) oikeutta. Otan tämän tilanteeni aika lungisti, koska olen jo menettänyt niin paljon, että minulle on selvä asia se, että omalla kohdallani oikeus ei oikeasti toteudu koskaan. Olen vielä pinteessä, koska en pääse taloudellis-henkisesti eroon tästä ammatillisesti ja eettisesti väärin toimineesta psykiatri-psykoterapeutista ennen kuin vasta vuonna 2021, jolloin en ole enää velkajärjestelyssä.

Käyn täällä keskustelupalstoilla silloin tällöin, kun "ahistaa niin paljon etten voi tätä koskaan kenellekään ääneen kertoa". Nyt oli sellainen pikkukausi, koska väärän haitallisen lääkitys terapiahoidon aiheuttaman ongelman laajuus ja kesto konkretisoitui jyräävästi, kun yritin paluuta työelämään. CV:ssäni on tuon haitallisen hoitosuhteen aiheuttamien ongelmien vuoksi järkyttävä aukko, ja vaikka laatimani "projektisuunnitelma olikin varteenotettava", niin työnantajalla ei ole taloudellisesti mahdollista riskeerata tulosta rekrytoimalla minua, kun ei ole siltä "Valviraltakaan mitään mustaa valkoisella että olet saanut haitallista hoitoa ja nyt ok-kunnossa", kun olet päässyt väärästä hoidosta eroon, vaikka kertovathan nuo näyttämäsi psykiatri-psykoterapeutin potilasasiakirjamerkinnät omaa kieltään, "eihän niissä ole päätä eikä häntää". Näytin noita potilasasiakirjoja, koska minulla ei ollut muuta tosiseikka-aineistoa erikoisen psykiatrin antamasta hoidosta; sinällänsä tämän työnantajan kanssa oli antoisa keskustelu, puhuimme häpeästä jonka vuoksi huijatuksi tulleet vaikenevat...

No niin, okei. Kunhan nyt vaan jaoin tämän kokemukseni vähän niin kuin aikani kuluksi samalla kun mietin, että mitähän sitä tekisi kaiken tämän ajan kanssa, joka minulla nyt on käytössä, kun en kärsi masennuslääkitysahaitoista enkä haitallisen terapian aiheuttamista ja ylläpitämistä ns. asioista.

Tuo lääkehaitoista kertomatta jättäminen on ihan tavanomainen prisessi, jotta saadaan potilaat syömään lääkkeitä. Saatetaanpa siteerata jotain yksittäistä tutkimusta, joka painottaa ei-haitallisuutta ja suositella hyvin pitkäksi ajaksi. Sitten kun asian oikean laidan itse lukee internetistä, luottamus tietysti on koetuksella.

Tämä hieman vastaavaa kokeneiden kanssa kirjoittelu on todellakin terapeuttista, kun psykiatri vieläkin on perässä monitoroimassa diagnoosin uusiutumista.

Lääkäri tekee pahan virheen jos jättää kertomatta lääkkeen haitoista ja vieroitusoireista ja vielä pahemman jos ei noteeraa mitenkään lääkehaittoja potilaassa vaikka ne huomaakin vaan jatkaa hoitoa entiseen malliin. Tätä virhettä ei kyllä käsittääkseni nykyään enää tahallaan tee yksikään lääkäri koska siitä joutuu lääkärin esimieskin herkästi vastuuseen ja raskaasti. Kyllä tämä jo alalla tiedetään että näistäkin vedätyksistä jää helpommin kiinni eikä sitä enää hyväksytä että potilaita väärin perustein houkutellaan syömään lääkkeitä. Niin se vaan on. Tätä keskustelua mitä aloittajan toimesta täällä nyt käydään, mielenterveypotilaiden vedätystä terveydenhuollossa ja sitä miten vaikeaa esim. lääkäreiden väärinkäytöksistä on valittaa ja kannattaako ylipäätään valittaa ja kenelle, on muuten käyty ihan oikeassa mediassakin viime päivinä. Arvaatte varmaan mihin viittaan mutta ei siitä tässä enempää. Muuta kuin että jos nyt ei kunnolla puututa psykiatrien ja mielenterveyspotilaiden hoidossa ilmenneisiin isoihin ongelmiin niin ongelmat jatkuu maailman tappiin asti. Ongelmista on puhuttava oikeassa mediassakin koska muuten ei potilaat saa tietoa miten toimitaan kun joku hoidosta päättävä lääkäri toimii väärin. Tämähän on jo nähty. Ja toinen ongelma on se, että Suomessa ei ole sellaista tutkinnan osaamista avissa, valvirassa tai poliisissa että ikinä saataisiin edes näitä nyt esiin putkahtelevia sotkuja selvitettyä niin kuin pitäisi. Esimerkiksi Hannu Lauerma on sanonut tätä, että poliisi ei meillä osaa tutkia sellaisia asioita joissa on uhrina mielenterveyspotilas ja epäillään että terveydenhuollossa ei ole kaikki mennyt laillisesti eli niin pahasti olisi käynyt että pitäisi rikoksena asiaa tutkia. Osannut tätä nyt oikein kunnolla tähän selittää. Tulipahan vaan edellisestä tämä mieleen.

Voitko tarkentaa, että missä niitä julkaistaan...

Ei salassa pidettäviä potilastietoja missään julkaista.

Outoa että joku voi edes noin luulla ja väittää.

Toivottavasti mt-potilaille ei kukaan lääkäri tai hoitopaikkojen johtajat noin väitä, koska silloin potilaat voi uskoa, että väite on totta ja pelästyä, ja sen takia sitten jää vaikkapa kantelut tekemättä.

Parhaimmankin käytöksensä hallitsijan voi olla vaikea hallita käytöstään jos saa aivovaurion jostakin ulkoisesta fyysisestä syystä,
Ei luulisi olevan kovin mystillistä ymmärrettävää-
Oli todella helppo hallita käytöstään niin kauan kuin omasi hyvän tanssitaidon ja sen myötä hyvän koordinaation jne. Nuo menetettyään oli vaikeampi hallita käytöstä- Se ei liity luonteeseen mitään.

"poiuytrdfghj"

Hyviä kirjoja psykiatrian historiasta suomeksi:

Hulluuden historia, Petteri Pietikäinen

Hulluudestamme ja hulluudestanne, Claes Andersson (hän oli itsekin psykiatri, kriittinen)

Toivo, häpeä : psykiatria modernissa Suomessa , Antti Parpola. Psykiatriyhdistyksen julkaisu, mutta hämmästyttävän kriittinen. Kirjoittaja ei ole psykiatri, siksi hänellä silmät auki.

(Sitten on vielä amerikkalaisen E. Shorterin melko tuore historiakirja, joka on mielestäni aika huono ja psykiatriaa koulutuksenikin puolesta tuntevana voin sanoa että se sisältää paljon nykytutkimusten valossa virheellistäkin tietoa. )

Anonyymi kirjoitti:

Hyviä kirjoja psykiatrian historiasta suomeksi:

Hulluuden historia, Petteri Pietikäinen

Hulluudestamme ja hulluudestanne, Claes Andersson (hän oli itsekin psykiatri, kriittinen)

Toivo, häpeä : psykiatria modernissa Suomessa , Antti Parpola. Psykiatriyhdistyksen julkaisu, mutta hämmästyttävän kriittinen. Kirjoittaja ei ole psykiatri, siksi hänellä silmät auki.

(Sitten on vielä amerikkalaisen E. Shorterin melko tuore historiakirja, joka on mielestäni aika huono ja psykiatriaa koulutuksenikin puolesta tuntevana voin sanoa että se sisältää paljon nykytutkimusten valossa virheellistäkin tietoa. )

Lue lisää

Paras psykiatrian historiasta kertovat teos lienee psykiatrian emeritus Thomas Szasz:n kirja Coercion As Cure: The Critical History of Psychiatry.

Edward Shorter on propagandisti, joten hänen kirjojaan ei kannata lukea kuin propagandatutkimusta ajatellen.

Anonyymi kirjoitti:

Hyviä kirjoja psykiatrian historiasta suomeksi:

Hulluuden historia, Petteri Pietikäinen

Hulluudestamme ja hulluudestanne, Claes Andersson (hän oli itsekin psykiatri, kriittinen)

Toivo, häpeä : psykiatria modernissa Suomessa , Antti Parpola. Psykiatriyhdistyksen julkaisu, mutta hämmästyttävän kriittinen. Kirjoittaja ei ole psykiatri, siksi hänellä silmät auki.

(Sitten on vielä amerikkalaisen E. Shorterin melko tuore historiakirja, joka on mielestäni aika huono ja psykiatriaa koulutuksenikin puolesta tuntevana voin sanoa että se sisältää paljon nykytutkimusten valossa virheellistäkin tietoa. )

Lue lisää

Mitäs ne maskuliiniset valkeat sisaret ovat, onko heillä johonkin kutsumus?

Anonyymi kirjoitti:

Paras psykiatrian historiasta kertovat teos lienee psykiatrian emeritus Thomas Szasz:n kirja Coercion As Cure: The Critical History of Psychiatry.

Edward Shorter on propagandisti, joten hänen kirjojaan ei kannata lukea kuin propagandatutkimusta ajatellen.

Lue lisää

Szasz oli koko antipsykiatrisen liikkeen johtotähti. Hän osasi loistavan hyvin kuvata sitä mikä psykiatriassa ja mielenterveyshoidossa kokonaisuutenakin on ongelmallista.

https://www.youtube.com/watch?v=Uzx2UWKvrM4&list=PLEc3Z0CdMShpc9L0vixXmIGiuyaKezhPe

Antipsykiatrista liikettä pidetään vaarallisena ja ärsyttävänä siksi, koska sen uskotaan kieltävän psykologisen kärsimyksen olemassaolon ja kiistävän etteivät edes vaikeimmat psykiatriset tilat kuten psykoosit ole todellisia ilmiöitä. Tarkemmin kun asiaan perehtyy voi huomata että näin ei kuitenkaan ole.

Antipsykiatrinen liike vastustaa sairauskeskeistä lähestymistapaa ihmiselämän ongelmiin ja psykologiseen kärsimykseen.

Jos niitä edes diagnooseiksi voi kutsua. Tuomioita ne ennemminkin on, annettu ilman oikeudenkäyntiä.

Anonyymi kirjoitti:

Szasz oli koko antipsykiatrisen liikkeen johtotähti. Hän osasi loistavan hyvin kuvata sitä mikä psykiatriassa ja mielenterveyshoidossa kokonaisuutenakin on ongelmallista.

https://www.youtube.com/watch?v=Uzx2UWKvrM4&list=PLEc3Z0CdMShpc9L0vixXmIGiuyaKezhPe

Antipsykiatrista liikettä pidetään vaarallisena ja ärsyttävänä siksi, koska sen uskotaan kieltävän psykologisen kärsimyksen olemassaolon ja kiistävän etteivät edes vaikeimmat psykiatriset tilat kuten psykoosit ole todellisia ilmiöitä. Tarkemmin kun asiaan perehtyy voi huomata että näin ei kuitenkaan ole.

Antipsykiatrinen liike vastustaa sairauskeskeistä lähestymistapaa ihmiselämän ongelmiin ja psykologiseen kärsimykseen.

Lue lisää

Kun tämänkin foorumin antipsykiatrista liikehdintää katsoo, niin se ilmineeraa itsensä juuri mainitsemallasi negatiivisellä tavalla, ja mikä parasta, kieltää sen kehityksen olemassa olon mitä ihmis, ja voimavara keskeisempään hoitoon tehdään.

Mitähän ihme pillereitä tällaiset turrutuspillerit oikein on?

Anonyymi kirjoitti:

Mitähän ihme pillereitä tällaiset turrutuspillerit oikein on?

Viitannee SSRI-aineisiin ja vastaaviin sekä neurolepteihin. SSRI-aineet tunnetaan paremmin markkinoinnissa käytetyllä nimelläään masennuslääke. SSRI-aineiden ja neuroleptien, kuten käytänössä kaikkien psykiatrien käyttämien aineiden, tehtävä on turruttaa henkilö ihmisenä lähemmäksi eläintä tai kasvia.

Lääkäreitten tyyli on käännellä ja väännellä potilaan sanomisia kunnes on päädytty johtopäätökseen jonka mukaan lääkäri on taas niin erinomainen ja potilaassa on taas jokin ihme vika.

Psykiatria pyörii oman tarpeellisuutensa todistamisen ympärillä. Toinen todistelun kohde on lääkärin erinomaisuus. Todistelussa vedetään tarvittaessa mutkat suoriksi, mitäpä tosiasioista kun tosiasioitten ulkopuolella on niin kiva elää.

Totta, mitä tulee yleisesti psykiatriseen auktoriteettiin. Kenttätyössä johtavat psykiatrit ovat yleensä tuollaisia. Kuitenkin juuri yliopistoissa tehdään paljon myös psykiatriakriittistä tutkimusta. Ne vain eivät kantaudu sinne, missä käytännön työtä tehdään, eli sairaaloihin ja avohoitopaikkoihin.

" ja tulet kohdelluksi kuin kultakala."
Hyvä kevennys. Pitää paikkansa.

Psykiatrisen potilaan asemassa olevan ihmisen kansalaisoikeudet ovat lähellä nollaa. Se on hyvin vaarallinen tilanne, jota kannattaa välttää.

Vaihtoehtoisen näkemyksen mukaan pakkohoitoon joutuneen ihmisen tulisi automaattisesti päästä edunvalvontaan.

Mahdollisesti asennevammainen hoitaja , joka salasi jotakin. Olitteko eri sukupuolta, kun kohtaaminen oli noin kylmää.

Eräs tuttavani sanoi ,että lesbot hoitajat tykkää työstään. Onko se siinä kun saa alistaa ihmisiä.

Niin sen täytyy olla että jokainen ihminen on psyykkisesti sairas kunhan tarpeeksi tutkitaan.

t. "vakavasti masentunut"

Anonyymi kirjoitti:

Niin sen täytyy olla että jokainen ihminen on psyykkisesti sairas kunhan tarpeeksi tutkitaan.

t. "vakavasti masentunut"

Tästä olen ihan samaa mieltä.
Jos jokainen tutkittaisiin niin diagnooseja kyllä riittäisi kaikille.

Kokemusteni perusteella näin jälkeenpäin ajatellen kyllä itse miettisin moneen kertaan missä vaiheessa lähtisin apua hakemaan psykiatrian puolelta.

Luin kerran jotain kirjaa jossa nämä tutkijat itse olivat " huvikseen " täyttäneet jotkut diagnoosikaavakkeet, taisi olla 6-7 henkilöä.
Jokainen heistä oli kaavakkeiden perusteella saanut diagnoosin, yksi oli ollut jopa laitoshoidon tarpeessa.
Ei kovin luotettavilta tunnu tavat joilla diagnosoidaan ihmisiä kun ammattilaisetkin niin herkästi näköjään onnistuvat saamaan diagnoosin.

Anonyymi kirjoitti:

Tästä olen ihan samaa mieltä.
Jos jokainen tutkittaisiin niin diagnooseja kyllä riittäisi kaikille.

Kokemusteni perusteella näin jälkeenpäin ajatellen kyllä itse miettisin moneen kertaan missä vaiheessa lähtisin apua hakemaan psykiatrian puolelta.

Luin kerran jotain kirjaa jossa nämä tutkijat itse olivat " huvikseen " täyttäneet jotkut diagnoosikaavakkeet, taisi olla 6-7 henkilöä.
Jokainen heistä oli kaavakkeiden perusteella saanut diagnoosin, yksi oli ollut jopa laitoshoidon tarpeessa.
Ei kovin luotettavilta tunnu tavat joilla diagnosoidaan ihmisiä kun ammattilaisetkin niin herkästi näköjään onnistuvat saamaan diagnoosin.

Lue lisää

Tuollaisia kokeita on tehty varmaan muitakin, mutta ainakin professori Peter C. Götzschen kirjassa Tappava psykiatria ja lääkinnän harha kuvataan yhtä, jossa Götzsche itse muutaman kollegansa kanssa täytti kyselylomakkeita ja kukaan ei selvinnyt terveen paperein. Götzschehän on siis sisätautiopin professori, Cochrane-instituutin yksi perustajajäsenistä ja kansainvälisesti arvostettu tutkija.

https://turpaduunari.fi/gotzsche-tappava-psykiatria-ja-laakinnan-harha/

Anonyymi kirjoitti:

Tästä olen ihan samaa mieltä.
Jos jokainen tutkittaisiin niin diagnooseja kyllä riittäisi kaikille.

Kokemusteni perusteella näin jälkeenpäin ajatellen kyllä itse miettisin moneen kertaan missä vaiheessa lähtisin apua hakemaan psykiatrian puolelta.

Luin kerran jotain kirjaa jossa nämä tutkijat itse olivat " huvikseen " täyttäneet jotkut diagnoosikaavakkeet, taisi olla 6-7 henkilöä.
Jokainen heistä oli kaavakkeiden perusteella saanut diagnoosin, yksi oli ollut jopa laitoshoidon tarpeessa.
Ei kovin luotettavilta tunnu tavat joilla diagnosoidaan ihmisiä kun ammattilaisetkin niin herkästi näköjään onnistuvat saamaan diagnoosin.

Lue lisää

Psykiatreista pitäisi varoittaa julkisesti että ihmiset osaisivat varoa. Ja luoda korvaava systeemi: psykiatreilta ja turhilta virastoilta rahat pois ja niillä riittävästi terapeutteja terveyskeskuksiin. Kyllä kansanterveys paranisi. Psykoosit voisi hoitaa pois normaaleilla sairaalaosastoilla ilman psykiatrisia myrkkyjä. Tavalliset lääkärit osaavat kirjoitella sairaslomia ja uupumukseen. Niitä tarvitaan. Onko muiden psykiatristen diagnoosien todenmukaisuutta edes osoitettu?

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatreista pitäisi varoittaa julkisesti että ihmiset osaisivat varoa. Ja luoda korvaava systeemi: psykiatreilta ja turhilta virastoilta rahat pois ja niillä riittävästi terapeutteja terveyskeskuksiin. Kyllä kansanterveys paranisi. Psykoosit voisi hoitaa pois normaaleilla sairaalaosastoilla ilman psykiatrisia myrkkyjä. Tavalliset lääkärit osaavat kirjoitella sairaslomia ja uupumukseen. Niitä tarvitaan. Onko muiden psykiatristen diagnoosien todenmukaisuutta edes osoitettu?

Lue lisää

Psykoiatrian arvostelun suurin ongelma lienee tällähetkellä se "ulvoa sutta" ilmiö.

Sitten kun oikeasti tapahtuu joku arvosteltava ongelmatilanne, niin eihän sitä kukaan enää todesta ota.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatreista pitäisi varoittaa julkisesti että ihmiset osaisivat varoa. Ja luoda korvaava systeemi: psykiatreilta ja turhilta virastoilta rahat pois ja niillä riittävästi terapeutteja terveyskeskuksiin. Kyllä kansanterveys paranisi. Psykoosit voisi hoitaa pois normaaleilla sairaalaosastoilla ilman psykiatrisia myrkkyjä. Tavalliset lääkärit osaavat kirjoitella sairaslomia ja uupumukseen. Niitä tarvitaan. Onko muiden psykiatristen diagnoosien todenmukaisuutta edes osoitettu?

Lue lisää

Jos nykyinen systeemi on kehittynyt sellaiseksi kuin se on vuosikymmenten, ellei vuosisatojen aikana, niin mihin tämä uusi korvaava systeemi perustuisi.

Mitä tiedettä se edustaisi? Mikä ihmiskäsitys siinä olisi?

Kiinnostava näkökulma tuokin. Varmasti relevantti joillekin ahdistuksesta kärsiville ihmisille. Riippuu siitäkin, miten tärkeässä roolissa uskonto ja sen autoritäärisempi versio on ollut henkilön saamassa kasvatuksessa.

Monissa muissakin uskonnossa on pelolla kasvattamista, ja auktoriteettiuskohan on uskonnon perusta. Toisaalta monelle henkisyys ja hengellisyys antaa avarakatseisuutta ja suvaitsevaisuutta itseä ja muita kohtaan.

Ihminen on kokonaisuus, jossa henkisyys on yksi osa. Ateistillekin ateismi on uskonto. Psykiatria yrittää pilkkoa ihmistä osiin, joita sitten yritetään korjata kutakin erikseen lääkkeillä tai, joissakin tapauksissa, medikaalista viitekehystä noudattavilla psykoterapiamuodoilla.

Ja HÖPÖN LÖPÖN. Lukuun ottamatta uskonnollisissa yhteisöissä kasvaneita Suomi on täysin sekulaari ja uskonnoton yhteiskunta. Keskivertosuomalainen ei tiedä edes perusperiaatteita kristinuskosta.

Psyyken sairaudet ovat 95% valehtelua. Ihminen keksii erilaisia merkkikieliä ("oireita") joiden avulla hän vetoaa ympäristöönsä ilmaistakseen elämänsä ratkaisemattomia ristiriitoja ja sielunsa tuskaa. Suurin osa mielenterveyshäiriöistä kuuluu tähän sarjaan:

https://www.youtube.com/watch?v=0T2R8pTpcoo

Tuon ikäiselle lapselle ympäristöön vetoaminen on normaalia, ja äidin pitäisi suhtautua pojan tunteisiin vakavasti eikä tehdä niistä pilkkaa. "Mielenterveyshäiriöiset" ovat yleensä tuolle tasolle henkisesti jääneitä aikuisia. Mielenterveyshuolto kannustaa ja houkuttelee asiakkaitaan keksimään mitä mielikuvituksellisimpia teko- oireita itselleen joiden avulla ilmaistaan psykologista tuskaa ja elämän traumoja.

Suomessa ollaan vieläpä erityisen oirekeskeisiä mikä tulee ilmi jo siitä millaista kieltä tuolla areenalla käytetään. Kun englannin kielessä puhutaan esim. "disorderista" jonka sanatarkka käännös on "epäjärjestys", käytetään suomen kielessä esimerkiksi termiä "oireyhtymä". Englanninkielisessä maailmassa ajatellaan että on olemassa ihmisen mieli jossa on jonkinlainen järjestys. Kun ihminen voi psykologisesti huonosti hänen mielensä on epäjärjestyksessä. Suomalaisessa ajattelussa nylkytetään oireita, ja keskitytään niputtamaan erilaisia ihmisen keksimiä oireita yhteen ryppäiksi, joista saadaan sitten näitä "oireyhtymiä".

Mielenterveyshäiriöt ovat pääsääntöisesti vain aikuisuuden puutetta. Usein sille miksi aikuinen ei halua olla aikuinen eikä vastuullinen itsestään on ihan ymmärrettäviä syitä. Mutta se ei tarkoita että ihminen on sairas.

Loput 5% - siis esim. ne psykoottiset tilat jotka eivät ole "radiolähettimet- hampaissa"- teeskenneltyjä - lienevät sitten oikeasti neurologisia häiriötiloja. Mutta nekin pitäisi todentaa lääketieteellisin testein ennen kuin ne voidaan luokitella sairauksiksi. Ja lisäksi ihminen voi omalla käytöksellään muokata aivojensa rakenteita. Eli myös nämä aivojen rakenteiden muutokset voi olla ihmisen itsensä aiheuttamia. Vähän sama efekti kuin syömishäiriöisen tai huumeiden käyttäjien itse itselleen aiheuttamat fysiologiset vauriot.

Anonyymi kirjoitti:

Kiinnostava näkökulma tuokin. Varmasti relevantti joillekin ahdistuksesta kärsiville ihmisille. Riippuu siitäkin, miten tärkeässä roolissa uskonto ja sen autoritäärisempi versio on ollut henkilön saamassa kasvatuksessa.

Monissa muissakin uskonnossa on pelolla kasvattamista, ja auktoriteettiuskohan on uskonnon perusta. Toisaalta monelle henkisyys ja hengellisyys antaa avarakatseisuutta ja suvaitsevaisuutta itseä ja muita kohtaan.

Ihminen on kokonaisuus, jossa henkisyys on yksi osa. Ateistillekin ateismi on uskonto. Psykiatria yrittää pilkkoa ihmistä osiin, joita sitten yritetään korjata kutakin erikseen lääkkeillä tai, joissakin tapauksissa, medikaalista viitekehystä noudattavilla psykoterapiamuodoilla.

Lue lisää

Millä tavoin ateismi on uskonto? Miten perustelet tämän väitteen?

Ateismissa ei ole samanlaista "kyseenalaistamattoman uskon" pakkoa kuin teistisissä uskonnoissa.

Ateismi on epäilystä ja todisteiden vaatimista yliluonnollisiin uskonnollisiin väittämiin liittyen.

Miten epäilys uskonnollisia väittämiä kohtaan voisi täyttää uskonnon kriteerit?sillä 1)ateismissa ei ole mitään doktriinia/mytologiaa mihin pitäisi uskoa kyseenalaistamatta 2) ateismissa ei ole mitään henkiolentoa jonka kanssa yritettäisiin kommunikoida rituaalein yms.

Anonyymi kirjoitti:

Ja HÖPÖN LÖPÖN. Lukuun ottamatta uskonnollisissa yhteisöissä kasvaneita Suomi on täysin sekulaari ja uskonnoton yhteiskunta. Keskivertosuomalainen ei tiedä edes perusperiaatteita kristinuskosta.

Psyyken sairaudet ovat 95% valehtelua. Ihminen keksii erilaisia merkkikieliä ("oireita") joiden avulla hän vetoaa ympäristöönsä ilmaistakseen elämänsä ratkaisemattomia ristiriitoja ja sielunsa tuskaa. Suurin osa mielenterveyshäiriöistä kuuluu tähän sarjaan:

https://www.youtube.com/watch?v=0T2R8pTpcoo

Tuon ikäiselle lapselle ympäristöön vetoaminen on normaalia, ja äidin pitäisi suhtautua pojan tunteisiin vakavasti eikä tehdä niistä pilkkaa. "Mielenterveyshäiriöiset" ovat yleensä tuolle tasolle henkisesti jääneitä aikuisia. Mielenterveyshuolto kannustaa ja houkuttelee asiakkaitaan keksimään mitä mielikuvituksellisimpia teko- oireita itselleen joiden avulla ilmaistaan psykologista tuskaa ja elämän traumoja.

Suomessa ollaan vieläpä erityisen oirekeskeisiä mikä tulee ilmi jo siitä millaista kieltä tuolla areenalla käytetään. Kun englannin kielessä puhutaan esim. "disorderista" jonka sanatarkka käännös on "epäjärjestys", käytetään suomen kielessä esimerkiksi termiä "oireyhtymä". Englanninkielisessä maailmassa ajatellaan että on olemassa ihmisen mieli jossa on jonkinlainen järjestys. Kun ihminen voi psykologisesti huonosti hänen mielensä on epäjärjestyksessä. Suomalaisessa ajattelussa nylkytetään oireita, ja keskitytään niputtamaan erilaisia ihmisen keksimiä oireita yhteen ryppäiksi, joista saadaan sitten näitä "oireyhtymiä".

Mielenterveyshäiriöt ovat pääsääntöisesti vain aikuisuuden puutetta. Usein sille miksi aikuinen ei halua olla aikuinen eikä vastuullinen itsestään on ihan ymmärrettäviä syitä. Mutta se ei tarkoita että ihminen on sairas.

Loput 5% - siis esim. ne psykoottiset tilat jotka eivät ole "radiolähettimet- hampaissa"- teeskenneltyjä - lienevät sitten oikeasti neurologisia häiriötiloja. Mutta nekin pitäisi todentaa lääketieteellisin testein ennen kuin ne voidaan luokitella sairauksiksi. Ja lisäksi ihminen voi omalla käytöksellään muokata aivojensa rakenteita. Eli myös nämä aivojen rakenteiden muutokset voi olla ihmisen itsensä aiheuttamia. Vähän sama efekti kuin syömishäiriöisen tai huumeiden käyttäjien itse itselleen aiheuttamat fysiologiset vauriot.

Lue lisää

Suomi ei kyllä ole erityisen sekulääri yhteiskunta vaikkei tätä nyt varsinaiseksi teokratiseksi diktatuuriksi voi väittää, vaikka sellaisesta totalitäärisestä uskontokriitikoita vainoavasta yhteiskuntamallista on edelleen jäänteitä Suomen lainsäädännössä.

Siitä kertoo mm. Jumalanpilkka-lain olemassaolo missä uskontokritiikki tehdään tarkoitushakuisesti hankalaksi. "Rienaava", pyhäksi koettuja asioita loukkaava ja uskonrauhaa rikkova kritiikki on lain mukaan kielletty. Mutta kaikki uskonnollista dogmatiikkaa kritisoiva teksti on luonteeltaan "uskonrauhaa rikkovaa" tekstin ilmaisun muodosta riippumatta.

Jos raamattu on pyhäksi koettu asia, niin silloin siihen kohdistuva kritiikki tai kyseenalaistaminen voidaan kokea "pyhiä asioita loukkaavaksi" tai "uskonrauhaa rikkovaksi" milloinka uskontokriitikolle ei anneta paljoakaan yhtään liikkumavaraa kritiikin tai kirjoitusten suhteen.

Kyllä tällaisista esi-keskiaikaisista, toisinajattelijoita ja uskonto/yhteiskuntakriitikoita vainoavista lakipykälistä pitäisi päästä eroon ennenkuin Suomea voitaisiin kutsua sekulääriseksi yhteiskunnaksi.

Toisekseen Suomen koulutusjärjestelmä ei ole anna sekulääriä uskonnon opetusta, mikä asettaisi kristinuskon samalle viivalle muiden maailman uskontojen kanssa. Uskonnon opetus on kristillisesti vinoutunutta.

Suomalaisille annetaan sellainen kuva kuin kristinusko olisi ainoa oikea uskonto sekä kyseenalaistamaton suomalainen traditio(vaikka kristinusko on alunperin lähi-idästä lähtöisin oleva vientituote), eikä opeteta kriittistä ja objektiivista lähestymistapaa uskonnollisiin väittämiin, mikä olisi sekulääriä koulutusta.

Ainut kerta jolloin suomalainen koulutusjärjestelmä käsitteli epäilyksiä uskonnon suhteen omalla osallani, oli filosofian pakollisen kurssin oppitunnilla lukiossa, missä ateismi oli puheenaiheena mikä tuntui tuolloin vieraalta ajattelumallilta kaiken uskonnollisen indoktrinaation jälkeen.

Kirkko on soluttautunut suomalaiseen koulutusjärjestelmään joka tuottaa kirkolle herranpelossa kuuliaisia kirkollisverojen ynnä muiden kirkollisten maksujen maksajia.

Tieteellinen objektiivisuus uskontojen suhteen, sekä uskonnollisten väittämien kyseenalaistaminen on käsittääkseni edelleen tabu suomalaisessa koulutusjärjestelmässä.

Ei tällaisissa asioissa pitäisi olla tabuja, sillä tulevat sukupolvemme ansaitsevat vain laadukkainta mahdollista koulutusta, jossa arvioidaan informaatiota objektiivisin kriteerein, eikä dogmaattisilla kriteereillä jotka eivät pyri objektiivisen tiedon hankintaan vaan uskon ylläpitämiseen ja samalla kirkon taloudellisen menestyksen & valta-aseman pönkittämiseen.

Edellisten sukupolvien uskonnollisten pelkotilojen ei pitäisi rajoittaa nykyisten & tulevien sukupolvien ajattelua. Kyllä ihmiset voivat vapaa-ajallaan harjoittaa haluamiaan uskontoja, mutta mielestäni verorahoilla rahoitetun koulutusjärjestelmän pitäisi kouluttaa ihmiset arvioimaan omaa elämäänsä realistisilla kriteereillä. On verorahojen tuhlaamista, jos niillä johdetaan ihmisiä uskonnolliseen haihatteluun, realistisemman ajattelun sijasta.

Maailma todistettavasti pyörii reaalimaailman ilmiöiden ympärillä ja olisi yhteiskunnalle suotavaa jos ihmiset keskittyisivät reaalimaailman ilmiöihin, yliluonnollisten mytologioiden sijasta joiden väitettyä todenperäisyyttä ei ole näytetty todeksi.

Menneiden sukupolvien virheiden korjaaminen , sekä yhteiskunnallisten järjestelmien parantaminen on meidän vastuulla

Anonyymi kirjoitti:

Millä tavoin ateismi on uskonto? Miten perustelet tämän väitteen?

Ateismissa ei ole samanlaista "kyseenalaistamattoman uskon" pakkoa kuin teistisissä uskonnoissa.

Ateismi on epäilystä ja todisteiden vaatimista yliluonnollisiin uskonnollisiin väittämiin liittyen.

Miten epäilys uskonnollisia väittämiä kohtaan voisi täyttää uskonnon kriteerit?sillä 1)ateismissa ei ole mitään doktriinia/mytologiaa mihin pitäisi uskoa kyseenalaistamatta 2) ateismissa ei ole mitään henkiolentoa jonka kanssa yritettäisiin kommunikoida rituaalein yms.

Lue lisää

"Millä tavoin ateismi on uskonto? Miten perustelet tämän väitteen?"

Tuohon voisi vastata paljon perusteellisemminkin, mutta ensisijaisesti ajattelen siinä sitä, kuinka moni ainakin minun tuntemistani ateisteista ei vaikuta pystyvän elämään epävarmuuden kanssa. Siis sen ajatuksen kanssa, että eivät tiedä, ja että kukaan ei tiedä, sellaisia ihmiselämän peruspuitteiden rakennusperiaatteita kuten jatkuuko elämä kuoleman jälkeen, miten maailmankaikkeus on syntynyt, mihin aika loppuu jne. Tieteellähän on näihin kysymyksiin toki jotain sanottavaa, mutta äärimmäisen rajallisesti vain. Epävarmuuden kanssa eläminen on haastavaa, ja vaatii ihmiseltä sisäistä perusturvallisuuden tunnetta, joka tulee jostain muusta kuin valmiisiin "maailmanselityksiin" uskomisesta. Tiede"usko" voi olla ja joidenkin ihmisten kohdalla näyttää olevankin tällainen graniitinkova maailmanselitys - eräänlainen jumalan korvike.

Jotkut tuntemani ateistit ahdistuvat kovasti kun heidän skeptisiä todistelujaan uskaltaa epäillä tai suhtautua niihin varauksella. Jotkut ihan rehellisesti kertovatkin ahdistuvansa, ja kokevansa tarvetta vakuuttaa kaikille, että esimerkiksi jotkut yliluonnolliset kokemukset ovat vain aivokemian tuotetta. Rehellisyyttä arvostan kyllä sinänsä paljonkin. Tässä esimerkkitapauksessa viittaankin oikeastaan erääseen tunnettuun skeptikkoon, aivotutkimukseen hyvin perehtyneeseen psykologiin Jukka Häkkiseen, jonka haastattelu oli hiljattain jossain sanomalehdessä. - Siinä kohtaa siis ajattelin, että siinäpä vasta tiedeuskovainen... Mutta Häkkinen kyllä on avarakatseinen näkemyksissään ja antaa muidenkin näkemysten "elää..." toisin kuin moni muu uskovainen ateistien tai jumaluskovaisten piireistä.

Siis täydellinen varmuus omasta maailmanselitysmallista on mielestäni yksi "uskovaisuuden" merkki. Oikeastaan se täyttääkin kysymyksesi kohdan 1: 2doktriinia/mytologiaa mihin pitäisi uskoa kyseenalaistamatta ". On ateisteilla doktriini ja he uskovat siihen ilmeisen kyseenalaistamatta. Että tiede voi selittää kaiken, ainakin joskus, jos ei nyt vielä.

Jos uskonnon määritelmään ajatellaan kuuluvan varmuus jonkun henkiolennon olemassaolosta, sitten ei ateisti toki ole uskovainen.

Itse koen pystyväni sietämään aika paljon epävarmuutta maailmankaikkeutta koskevissa oletuksissani. Suhtaudun avoimesti kaikenlaisiin selityksiin, mutta luotan siihen, että voin elää tässä maailmassa tietämättä kaikkea. Kuvitella toki voi, eikä ihminen varmaan voi ollakaan kuvittelematta ainakin joskus, mitä tapahtuu niissä sfääreissä, joihin havainnoillamme ja päättelyllämme ei ole pääsyä. Sellaiset mielikuvat ja ehkä niihin ajoittain kuuluva uskontapainen tunnekin voi olla eräs henkisyyden muoto. Ihminen elää koko ajan sen kanssa, mistä ei tiedä loppujen lopuksi mitään. AnonyymiEilen 19:18

Anonyymi kirjoitti:

Suomi ei kyllä ole erityisen sekulääri yhteiskunta vaikkei tätä nyt varsinaiseksi teokratiseksi diktatuuriksi voi väittää, vaikka sellaisesta totalitäärisestä uskontokriitikoita vainoavasta yhteiskuntamallista on edelleen jäänteitä Suomen lainsäädännössä.

Siitä kertoo mm. Jumalanpilkka-lain olemassaolo missä uskontokritiikki tehdään tarkoitushakuisesti hankalaksi. "Rienaava", pyhäksi koettuja asioita loukkaava ja uskonrauhaa rikkova kritiikki on lain mukaan kielletty. Mutta kaikki uskonnollista dogmatiikkaa kritisoiva teksti on luonteeltaan "uskonrauhaa rikkovaa" tekstin ilmaisun muodosta riippumatta.

Jos raamattu on pyhäksi koettu asia, niin silloin siihen kohdistuva kritiikki tai kyseenalaistaminen voidaan kokea "pyhiä asioita loukkaavaksi" tai "uskonrauhaa rikkovaksi" milloinka uskontokriitikolle ei anneta paljoakaan yhtään liikkumavaraa kritiikin tai kirjoitusten suhteen.

Kyllä tällaisista esi-keskiaikaisista, toisinajattelijoita ja uskonto/yhteiskuntakriitikoita vainoavista lakipykälistä pitäisi päästä eroon ennenkuin Suomea voitaisiin kutsua sekulääriseksi yhteiskunnaksi.

Toisekseen Suomen koulutusjärjestelmä ei ole anna sekulääriä uskonnon opetusta, mikä asettaisi kristinuskon samalle viivalle muiden maailman uskontojen kanssa. Uskonnon opetus on kristillisesti vinoutunutta.

Suomalaisille annetaan sellainen kuva kuin kristinusko olisi ainoa oikea uskonto sekä kyseenalaistamaton suomalainen traditio(vaikka kristinusko on alunperin lähi-idästä lähtöisin oleva vientituote), eikä opeteta kriittistä ja objektiivista lähestymistapaa uskonnollisiin väittämiin, mikä olisi sekulääriä koulutusta.

Ainut kerta jolloin suomalainen koulutusjärjestelmä käsitteli epäilyksiä uskonnon suhteen omalla osallani, oli filosofian pakollisen kurssin oppitunnilla lukiossa, missä ateismi oli puheenaiheena mikä tuntui tuolloin vieraalta ajattelumallilta kaiken uskonnollisen indoktrinaation jälkeen.

Kirkko on soluttautunut suomalaiseen koulutusjärjestelmään joka tuottaa kirkolle herranpelossa kuuliaisia kirkollisverojen ynnä muiden kirkollisten maksujen maksajia.

Tieteellinen objektiivisuus uskontojen suhteen, sekä uskonnollisten väittämien kyseenalaistaminen on käsittääkseni edelleen tabu suomalaisessa koulutusjärjestelmässä.

Ei tällaisissa asioissa pitäisi olla tabuja, sillä tulevat sukupolvemme ansaitsevat vain laadukkainta mahdollista koulutusta, jossa arvioidaan informaatiota objektiivisin kriteerein, eikä dogmaattisilla kriteereillä jotka eivät pyri objektiivisen tiedon hankintaan vaan uskon ylläpitämiseen ja samalla kirkon taloudellisen menestyksen & valta-aseman pönkittämiseen.

Edellisten sukupolvien uskonnollisten pelkotilojen ei pitäisi rajoittaa nykyisten & tulevien sukupolvien ajattelua. Kyllä ihmiset voivat vapaa-ajallaan harjoittaa haluamiaan uskontoja, mutta mielestäni verorahoilla rahoitetun koulutusjärjestelmän pitäisi kouluttaa ihmiset arvioimaan omaa elämäänsä realistisilla kriteereillä. On verorahojen tuhlaamista, jos niillä johdetaan ihmisiä uskonnolliseen haihatteluun, realistisemman ajattelun sijasta.

Maailma todistettavasti pyörii reaalimaailman ilmiöiden ympärillä ja olisi yhteiskunnalle suotavaa jos ihmiset keskittyisivät reaalimaailman ilmiöihin, yliluonnollisten mytologioiden sijasta joiden väitettyä todenperäisyyttä ei ole näytetty todeksi.

Menneiden sukupolvien virheiden korjaaminen , sekä yhteiskunnallisten järjestelmien parantaminen on meidän vastuulla

Lue lisää

Miten jumalanpilkkalaki liittyy tämän foorumin aihepiiriin saati tämän keskustelun teemaan?

Ainoa yhtymäkohta uskonto- aiheeseen tässä asiayhteydessä on se, että psykiatrinen uskomusjärjestelmä jota nykyisin sanotaan pehmeämmin mielenterveyshuolloksi, on korvannut uskonnon meidän yhteiskunnassa.

Suomessa on vain marginaaliin kuuluvia ryhmiä (esim. lestadiolais- zone muut uskonnolliset fundisyhteisöt) jotka oikeasti suhtautuvat vakavasti Jumala- uskoonsa. Sen sijaan liki 100% väestöstä suhtautuu vakavasti mielenterveyteen liittyviin diagnooseihin, uskovat että ne ovat totta, ja mieluusti tarkkailevat toisiaan ja itseään ja omaa käytöstään kuin ulkopuolisena, mahdollisia mielenterveyshäiriöitä itsestään ja toisistaan etsien. Samaan tapaan kuin ennen vanhaan uskottiin Jumalaan todellisena olentona, ja tarkkailtiin sekä itseä että toisia mahdollisten syntien takia. Nykyisin ei näin enää tehdä.

Anonyymi kirjoitti:

Miten jumalanpilkkalaki liittyy tämän foorumin aihepiiriin saati tämän keskustelun teemaan?

Ainoa yhtymäkohta uskonto- aiheeseen tässä asiayhteydessä on se, että psykiatrinen uskomusjärjestelmä jota nykyisin sanotaan pehmeämmin mielenterveyshuolloksi, on korvannut uskonnon meidän yhteiskunnassa.

Suomessa on vain marginaaliin kuuluvia ryhmiä (esim. lestadiolais- zone muut uskonnolliset fundisyhteisöt) jotka oikeasti suhtautuvat vakavasti Jumala- uskoonsa. Sen sijaan liki 100% väestöstä suhtautuu vakavasti mielenterveyteen liittyviin diagnooseihin, uskovat että ne ovat totta, ja mieluusti tarkkailevat toisiaan ja itseään ja omaa käytöstään kuin ulkopuolisena, mahdollisia mielenterveyshäiriöitä itsestään ja toisistaan etsien. Samaan tapaan kuin ennen vanhaan uskottiin Jumalaan todellisena olentona, ja tarkkailtiin sekä itseä että toisia mahdollisten syntien takia. Nykyisin ei näin enää tehdä.

Lue lisää

"psykiatrinen uskomusjärjestelmä jota nykyisin sanotaan pehmeämmin mielenterveyshuolloksi, on korvannut uskonnon meidän yhteiskunnassa."

Aivan totta, ja tähän ovat itse asiassa jotkut mielenterveysjärjestelmän piirissä toimivat ja alaa tieteellisesti tutkivatkin kiinnittäneet huomiota. Itse toivoisin, että ns. "potilaatkin" ymmärtäisivät tämän, ja katsoa asiaa kriittisesti.

Ihmisellä on tarve uskoa johonkin absoluuttiseen hyvään ja ylimaallisen voimakkaaseen. Vähän kuin vauvana oli kokemus vanhemmista. On pelottava kokemus, kun tietää, ettei älyllään kykene ymmärtämään kovinkaan paljon niistä maailmankaikkeuden lainalaisuuksista, jotka säätelevät omaa ja kanssaihmisten eloonjäämistä.
AnonyymiEilen 19:18

Anonyymi kirjoitti:

"psykiatrinen uskomusjärjestelmä jota nykyisin sanotaan pehmeämmin mielenterveyshuolloksi, on korvannut uskonnon meidän yhteiskunnassa."

Aivan totta, ja tähän ovat itse asiassa jotkut mielenterveysjärjestelmän piirissä toimivat ja alaa tieteellisesti tutkivatkin kiinnittäneet huomiota. Itse toivoisin, että ns. "potilaatkin" ymmärtäisivät tämän, ja katsoa asiaa kriittisesti.

Ihmisellä on tarve uskoa johonkin absoluuttiseen hyvään ja ylimaallisen voimakkaaseen. Vähän kuin vauvana oli kokemus vanhemmista. On pelottava kokemus, kun tietää, ettei älyllään kykene ymmärtämään kovinkaan paljon niistä maailmankaikkeuden lainalaisuuksista, jotka säätelevät omaa ja kanssaihmisten eloonjäämistä.
AnonyymiEilen 19:18

Lue lisää

Nimeä joku "alaa tieteellisesti tutkiva" taho tai henkilö.

Pointti psykiatrian kritiikissä ei ole se, ettäkö vain tieteellisesti todistettavissa olevat asiat ovat vakavasti otettavia ja kaikki se mikä ei ole tieteellisesti todistettavissa olisi jotenkin naurettavaa, ei vakavasti otettavaa.

Esimerkiksi psyykkinen kärsimys on totta sen kokijalle (ja ympäristölle johon se tarttuu) riippumatta siitä onko se tieteellisesti todistettavissa. Mutta suurin osa psyykkisestä kärsimyksestä johtuu vain ja ainoastaan siitä, millä tavoin ihminen itse päättää käyttäytyä. Joko siitä miten psyykkisesti kärsivä ihminen itse päättää käyttäytyä, tai miten hänen ympärillään olevat ihmiset käyttäytyvät. Yleensä psyykkinen kärsimys on seurausta kummastakin. Se aiheutuu siitä millä tavalla ihmiset itse päättävät interaktata toistensa kanssa.

Antipsykiatrinen liike vetoaa "tieteeseen" vain siinä miten sairaudet määritellään ja miten niitä hoidetaan.

"Mielenterveyshäiriöinen" psykiatria- uskovainen ihminen puhuu omasta toiminnastaan että "minulla on ollut liiallista salilla käymistä viime aikoina" ja odottaa että joku itsen ulkopuolinen asiantuntija lopettaa "minun liiallisen salilla käymisen".

Addiktiivisesti käyttäytyvä ihminen joka ei ole psykiatria- uskovainen sanoo "minä olen käynyt liikaa salilla viime aikoina" ja tiedostaa että vain hän itse voi lopettaa liiallisen salilla käymisensä.

Psykiatria- uskovainen sanoo "minulla on masennus".

Ei- psykiatriauskovainen sanoo "minä olen masentunut".

Anonyymi kirjoitti:

Miten jumalanpilkkalaki liittyy tämän foorumin aihepiiriin saati tämän keskustelun teemaan?

Ainoa yhtymäkohta uskonto- aiheeseen tässä asiayhteydessä on se, että psykiatrinen uskomusjärjestelmä jota nykyisin sanotaan pehmeämmin mielenterveyshuolloksi, on korvannut uskonnon meidän yhteiskunnassa.

Suomessa on vain marginaaliin kuuluvia ryhmiä (esim. lestadiolais- zone muut uskonnolliset fundisyhteisöt) jotka oikeasti suhtautuvat vakavasti Jumala- uskoonsa. Sen sijaan liki 100% väestöstä suhtautuu vakavasti mielenterveyteen liittyviin diagnooseihin, uskovat että ne ovat totta, ja mieluusti tarkkailevat toisiaan ja itseään ja omaa käytöstään kuin ulkopuolisena, mahdollisia mielenterveyshäiriöitä itsestään ja toisistaan etsien. Samaan tapaan kuin ennen vanhaan uskottiin Jumalaan todellisena olentona, ja tarkkailtiin sekä itseä että toisia mahdollisten syntien takia. Nykyisin ei näin enää tehdä.

Lue lisää

Sikäli se liittyy epäsuorasti tämän keskustelun teemaan. Eli yhteiskunnallisen mielenterveyspotilaihin suhteessa auktoriteetti asemassa olevan psykiatrian ja psykiatrisen protokollan arvosteluun. Onko kirkon ja uskonnollisten yhteisöjen keskustelu-ilmapiiri joka on Suomessa arvostelun vastainen, levinnyt salakavalasti myös valtion psykiatrisiin instituutioihin, sillä tuossa arvostelun & kritiikin vastaisessa ilmapiirissä psykiatrit & psykiatrisia instituutioita organisoivat ja kehittävät tahot ovat kasvaneet.

Onko psykiatrisista sairaaloista tullut luonteeltaan dogmaattisia, eikä potilaiden, tai potilaiden omaisten kritiikkiä oteta vakavasti, koska ollaan niin jumalallisen kaikkitietäviä hoitoprotokollan absoluuttisesta oikeellisuudesta?

Siinäpä kysymys pohdittavaksi.

Jos potilailla ja näiden omaisilla on paljon negatiivisia kokemuksia julkisesta psykiatrisesta hoidosta, niin otetaanko näiden kritiikki vakavasti, vai sivuutetaanko kritiikki koska "protokolla on täysin kunnossa eikä vaadi muutoksia".

Mielestäni psykiatrisen hoidon ei pitäisi vieraantua potilaiden sisäisistä kokemuksista sillä, sieltä mielisairauden alkuperäiset kognitiiviset häiriöt juontuvat.

Ei lääkkeiden pitäisi olla kuin väliaikainen hoitokeino psykoottisiin häiriöihin. Jos ihminen syö vuosikausia kovia lääkkeitä niin on selkeää, että psykiatrian lääkehoidot eivät ole tehokkaita psykoottisten häiriöiden kesyttäjiä sillä ne ovat kognitiivis-fyysisiä häiriöitä. Niillä on myös fyysiset syyt, jotka ovat kehossa ja varsinkin selän lihasjännityksissä, sekä rintakehän virheasennoissa jotka muuttavat hengityksen pinnalliseksi "hätätilahengitykseksi", jonka aivot tulkitsevat jatkuvana hätätilana.

Myös kehon lihasjännitykset ja hermojen puristustilat luovat osaltaan tunne-elämän häiriöitä ja psykoottisia oireita.

Näihin lääkehoito ei paneudu ollenkaan.

Psykoottisia oireita pahentavat fyysiset kehon jännitystilat ja virheasennot pysyvät samoina kun potilasta vain turrutetaan vahvoilla psyykelääkkeillä. Ihmisen aivot & hermosto ovat herkkiä systeemi mihin vaikuttaa muutkin asiat kuin aivojen välittäjäaineet. Jos keho on jatkuvasti "hälytystilassa" turhien lihasjännitysten takia, mitkä ovat peräisin aiemmista kokemuksista niin mieli alkaa myös oireilemaan.

Psykiatrisessa hoidossa on paljon kehitettävää. Kehon ja mielen yhteyttä ei pitäisi unohtaa sillä nykyinen psykiatria keskittyy lähinnä aivokemioihin

Anonyymi kirjoitti:

Sikäli se liittyy epäsuorasti tämän keskustelun teemaan. Eli yhteiskunnallisen mielenterveyspotilaihin suhteessa auktoriteetti asemassa olevan psykiatrian ja psykiatrisen protokollan arvosteluun. Onko kirkon ja uskonnollisten yhteisöjen keskustelu-ilmapiiri joka on Suomessa arvostelun vastainen, levinnyt salakavalasti myös valtion psykiatrisiin instituutioihin, sillä tuossa arvostelun & kritiikin vastaisessa ilmapiirissä psykiatrit & psykiatrisia instituutioita organisoivat ja kehittävät tahot ovat kasvaneet.

Onko psykiatrisista sairaaloista tullut luonteeltaan dogmaattisia, eikä potilaiden, tai potilaiden omaisten kritiikkiä oteta vakavasti, koska ollaan niin jumalallisen kaikkitietäviä hoitoprotokollan absoluuttisesta oikeellisuudesta?

Siinäpä kysymys pohdittavaksi.

Jos potilailla ja näiden omaisilla on paljon negatiivisia kokemuksia julkisesta psykiatrisesta hoidosta, niin otetaanko näiden kritiikki vakavasti, vai sivuutetaanko kritiikki koska "protokolla on täysin kunnossa eikä vaadi muutoksia".

Mielestäni psykiatrisen hoidon ei pitäisi vieraantua potilaiden sisäisistä kokemuksista sillä, sieltä mielisairauden alkuperäiset kognitiiviset häiriöt juontuvat.

Ei lääkkeiden pitäisi olla kuin väliaikainen hoitokeino psykoottisiin häiriöihin. Jos ihminen syö vuosikausia kovia lääkkeitä niin on selkeää, että psykiatrian lääkehoidot eivät ole tehokkaita psykoottisten häiriöiden kesyttäjiä sillä ne ovat kognitiivis-fyysisiä häiriöitä. Niillä on myös fyysiset syyt, jotka ovat kehossa ja varsinkin selän lihasjännityksissä, sekä rintakehän virheasennoissa jotka muuttavat hengityksen pinnalliseksi "hätätilahengitykseksi", jonka aivot tulkitsevat jatkuvana hätätilana.

Myös kehon lihasjännitykset ja hermojen puristustilat luovat osaltaan tunne-elämän häiriöitä ja psykoottisia oireita.

Näihin lääkehoito ei paneudu ollenkaan.

Psykoottisia oireita pahentavat fyysiset kehon jännitystilat ja virheasennot pysyvät samoina kun potilasta vain turrutetaan vahvoilla psyykelääkkeillä. Ihmisen aivot & hermosto ovat herkkiä systeemi mihin vaikuttaa muutkin asiat kuin aivojen välittäjäaineet. Jos keho on jatkuvasti "hälytystilassa" turhien lihasjännitysten takia, mitkä ovat peräisin aiemmista kokemuksista niin mieli alkaa myös oireilemaan.

Psykiatrisessa hoidossa on paljon kehitettävää. Kehon ja mielen yhteyttä ei pitäisi unohtaa sillä nykyinen psykiatria keskittyy lähinnä aivokemioihin

Lue lisää

Hyvä pointti tuo fysiikan osuus. Psyykenlääkkeet kuitenkin vielä pahentavat psyykkisen kärsimyksen fyysistä ulottuvuutta. Kun esim. normaalissa ahdistuksessa keho ja mieli tuntee tuskaa, hengitys ei kulje, sydän hakkaa ja ihminen tuntee itsensä fyysisestikin "kipeäksi", niin psyykenlääkkeissä nämä tuskat saattavat jopa moninkertaistua. Eivät esimerkiksi tardiivisen dyskinesian jännitystilat ja pakkoliikkeet ole mitenkään kivutonta koettavaa. Ja silmien vetäminen eli ylöskääntyminen voi olla paitsi pelottavaa myös fyysisesti kivuliasta. Puhumattakaan vakavista somaattisista pitkäaikaissairauksista mitä useimpien vahvojen psyykenlääkkeiden jatkuvasta käytöstä seuraa: diabetes, sydämen rytmihäiriöt, kilpirauhas- ja maksaongelmat jne. Ja että neuroleptit tosiaan tuhoavat aivosolukkoa, aivan konkreettisesti, se on tutkimuksin todettu. Jos nämä vaikutukset eivät ole oikeaa, somaattista sairautta, niin mikä on.

Fysiikkaan vaikuttamalla voidaan siis tosiaan helpottaa ihmisen psyykkistä tuskaa monella tavalla . Mainitsemasi keinot esim. hengitysharjoitukset, ja paljon muuta. Psyykkisesti kärsivän keho ei tarvitse "kuritusta" vaan "silitystä".

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä pointti tuo fysiikan osuus. Psyykenlääkkeet kuitenkin vielä pahentavat psyykkisen kärsimyksen fyysistä ulottuvuutta. Kun esim. normaalissa ahdistuksessa keho ja mieli tuntee tuskaa, hengitys ei kulje, sydän hakkaa ja ihminen tuntee itsensä fyysisestikin "kipeäksi", niin psyykenlääkkeissä nämä tuskat saattavat jopa moninkertaistua. Eivät esimerkiksi tardiivisen dyskinesian jännitystilat ja pakkoliikkeet ole mitenkään kivutonta koettavaa. Ja silmien vetäminen eli ylöskääntyminen voi olla paitsi pelottavaa myös fyysisesti kivuliasta. Puhumattakaan vakavista somaattisista pitkäaikaissairauksista mitä useimpien vahvojen psyykenlääkkeiden jatkuvasta käytöstä seuraa: diabetes, sydämen rytmihäiriöt, kilpirauhas- ja maksaongelmat jne. Ja että neuroleptit tosiaan tuhoavat aivosolukkoa, aivan konkreettisesti, se on tutkimuksin todettu. Jos nämä vaikutukset eivät ole oikeaa, somaattista sairautta, niin mikä on.

Fysiikkaan vaikuttamalla voidaan siis tosiaan helpottaa ihmisen psyykkistä tuskaa monella tavalla . Mainitsemasi keinot esim. hengitysharjoitukset, ja paljon muuta. Psyykkisesti kärsivän keho ei tarvitse "kuritusta" vaan "silitystä".

Lue lisää

"Ja että neuroleptit tosiaan tuhoavat aivosolukkoa, aivan konkreettisesti, se on tutkimuksin todettu."

Lobotomia on ymmärtääkseni kielletty juuri sillä perusteella, että se vaurioittaa pysyvästi aivoja.Olettaisi, että neurolepteilla pakkolääkitsemiset voisi ja pitäisi kieltää samasta syystä.

Anonyymi kirjoitti:

"Ja että neuroleptit tosiaan tuhoavat aivosolukkoa, aivan konkreettisesti, se on tutkimuksin todettu."

Lobotomia on ymmärtääkseni kielletty juuri sillä perusteella, että se vaurioittaa pysyvästi aivoja.Olettaisi, että neurolepteilla pakkolääkitsemiset voisi ja pitäisi kieltää samasta syystä.

Lue lisää

Eivät psykiatrit välitä, eivät ihan oikeasti välitä, siitä että psykoottisilta ihmisiltä häviää aivokudosta "lääkkeiden" takia. Kun psykoosi kuitenkin saadaan niillä pois.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä pointti tuo fysiikan osuus. Psyykenlääkkeet kuitenkin vielä pahentavat psyykkisen kärsimyksen fyysistä ulottuvuutta. Kun esim. normaalissa ahdistuksessa keho ja mieli tuntee tuskaa, hengitys ei kulje, sydän hakkaa ja ihminen tuntee itsensä fyysisestikin "kipeäksi", niin psyykenlääkkeissä nämä tuskat saattavat jopa moninkertaistua. Eivät esimerkiksi tardiivisen dyskinesian jännitystilat ja pakkoliikkeet ole mitenkään kivutonta koettavaa. Ja silmien vetäminen eli ylöskääntyminen voi olla paitsi pelottavaa myös fyysisesti kivuliasta. Puhumattakaan vakavista somaattisista pitkäaikaissairauksista mitä useimpien vahvojen psyykenlääkkeiden jatkuvasta käytöstä seuraa: diabetes, sydämen rytmihäiriöt, kilpirauhas- ja maksaongelmat jne. Ja että neuroleptit tosiaan tuhoavat aivosolukkoa, aivan konkreettisesti, se on tutkimuksin todettu. Jos nämä vaikutukset eivät ole oikeaa, somaattista sairautta, niin mikä on.

Fysiikkaan vaikuttamalla voidaan siis tosiaan helpottaa ihmisen psyykkistä tuskaa monella tavalla . Mainitsemasi keinot esim. hengitysharjoitukset, ja paljon muuta. Psyykkisesti kärsivän keho ei tarvitse "kuritusta" vaan "silitystä".

Lue lisää

Eli onko niin, että psyykenlääkkeet aiheuttavat potilaalle hitaan kemiallisen lobotomia? Pelätty "oire" pysyy kurissa, mutta muutoin ihmisen persoona ja kroppa hapertuvat?

Ihmisten pitäisi itse saada päättää ottavatko lääkettä, joka tuhoaa aivokudosta.

Mutta jos on diagnoosina joku psykoosikategoriasta, niin ei saa itse päättää. Ei sitä, eikä periaatteessa mitään.

Suomi24 tekoälytön automaatti poistelee viestejä täysin sattumanvaraisesti, totuuksilla tahi linkkien laadulla ei ole siihen asiaan vaikutusta juurikaan.

Onko se ettei osaa käyttäytyä foorumilla sen merkki ettei osaa käyttäytyä muutenkaan yhteiskunnassa?

"koulutukseen tulee porukkaa, joka ei pärjää muilla erikoistumisaloilla tai yleislääkärinä."

Mikä on tietysti psykiatrisen potilaan kannalta huono asia. Mutta ongelmahan ei ole vain se mitä tapahtuu psykiatrisen hoidon piirissä. Psykiatrisella uskomusjärjestelmällä ja myöskin terapiakulttuurilla jotka yhdessä muodostavat mielenterveyskulttuurin on ollut vaikutus koko yhteiskuntaan. Se on muuttanut koko käsityksen siitä miten ihmiselämän ongelmiin ja ihmisenä olemiseen suhtaudutaan. Ihmiselämästä on tullut sairauksien vaellus kohti hautaa.

Kaikki sosiaalisen elämän ongelmat on patologisoitu ja ihmisestä on tehty avuton uhri jopa oman käytöksensä edessä. Ihmiset puhuvat omasta käytöksestäänkin kuin ulkopuolisia tarkkailijoina. Kun tavallinen ihminen puhuu omasta toiminnastaan hän sanoo "minulla on ollut ylensyömistä viime aikoina" eikä "minä olen ylensyönyt viime aikoina". Työpaikoilla on "huono työpaikkailmapiiri" aivan kuin se olisi joku tyhjästä ilmestynyt ilmassa leijuva aromi johon työpaikalla työskentelevät ihmiset eivät itse millään tavoin vaikuta. Aikuisten huomionhakuista käytöstä katsotan läpi sormien koska ajatellaan kaikki johtuu henkisestä pahoinvoinnista eikä "sairasta" ihmistä saa arvostella. Arkielämässäkin on erkaannuttu niin kauaksi sellaisten itsestäänselvien syy- seuraussuhteiden tajuamisesta että jos menet joka päivä työpaikalle vittuilemaan muille, se aiheuttaa henkistä pahoinvointia sekä itsessä että muissa. Kiusaaminenkin on nykyisin sairautta, huonot käytöstavat on sairautta, asennevammat on sairautta, tyhmyys on sairautta, itsekkyys on sairautta jne.

Mielenterveyskulttuuri on luonut yhteiskunnan jossa syyllisyyttä ja vastuuntuntoa ei ole.

Anonyymi kirjoitti:

"koulutukseen tulee porukkaa, joka ei pärjää muilla erikoistumisaloilla tai yleislääkärinä."

Mikä on tietysti psykiatrisen potilaan kannalta huono asia. Mutta ongelmahan ei ole vain se mitä tapahtuu psykiatrisen hoidon piirissä. Psykiatrisella uskomusjärjestelmällä ja myöskin terapiakulttuurilla jotka yhdessä muodostavat mielenterveyskulttuurin on ollut vaikutus koko yhteiskuntaan. Se on muuttanut koko käsityksen siitä miten ihmiselämän ongelmiin ja ihmisenä olemiseen suhtaudutaan. Ihmiselämästä on tullut sairauksien vaellus kohti hautaa.

Kaikki sosiaalisen elämän ongelmat on patologisoitu ja ihmisestä on tehty avuton uhri jopa oman käytöksensä edessä. Ihmiset puhuvat omasta käytöksestäänkin kuin ulkopuolisia tarkkailijoina. Kun tavallinen ihminen puhuu omasta toiminnastaan hän sanoo "minulla on ollut ylensyömistä viime aikoina" eikä "minä olen ylensyönyt viime aikoina". Työpaikoilla on "huono työpaikkailmapiiri" aivan kuin se olisi joku tyhjästä ilmestynyt ilmassa leijuva aromi johon työpaikalla työskentelevät ihmiset eivät itse millään tavoin vaikuta. Aikuisten huomionhakuista käytöstä katsotan läpi sormien koska ajatellaan kaikki johtuu henkisestä pahoinvoinnista eikä "sairasta" ihmistä saa arvostella. Arkielämässäkin on erkaannuttu niin kauaksi sellaisten itsestäänselvien syy- seuraussuhteiden tajuamisesta että jos menet joka päivä työpaikalle vittuilemaan muille, se aiheuttaa henkistä pahoinvointia sekä itsessä että muissa. Kiusaaminenkin on nykyisin sairautta, huonot käytöstavat on sairautta, asennevammat on sairautta, tyhmyys on sairautta, itsekkyys on sairautta jne.

Mielenterveyskulttuuri on luonut yhteiskunnan jossa syyllisyyttä ja vastuuntuntoa ei ole.

Lue lisää

Syyllisyys, vastuu, moraali on psykiatrian toimesta poistettu yhteiskunnasta ja ihmisten ajattelusta. Se on erittäin vaarallista, sillä tosiasiassa ne eivät kuitenkaan häviä mihinkään. Ne vain naamioituvat ja vaihtavat paikkaa. Medikalisaatiossa hallitsevat siirtelevät niitä kuin shakkipelin nappuloita minne haluavat.

Loppujen lopuksi medikalisaatiossa syyllisyydelle ja vastuulle käy niin, että ainoa joka sitä taakkaa kantaa, on potilas. Hän ei tietenkään ymmärrä omista asioistaan yhtään mitään, eikä voi siis syyttääkään ketään, mutta häntä kuitenkin vastuutetaan "hoitomyönteisyyteen." "Ottamaan vastuuta hoidostaan." Käytännössä tämä tarkoittaa lääkärien ohjeiden noudattamista kaikessa, niin lääkkeiden otossa kuin sosiaalisessa toiminnassa ja oman identiteetinkin hahmottamisessa.

Yhteiskuntarauha säilyy näin, ja monet ovat tyytyväisiä. Hullut eivät näy kaduilla. Kotien ristiriidat on piilotettu. Vanhempia, opettajia, ketään vallassaolevaa ei syyllistetä mistään, poliittisia päättäjiä korkeintaan joskus, heitäkin vain kohtuullisesti, sen verran kuin näennäisdemokratiassa sopii. - Hullut ovat hulluja, siis vain sairaita. Ja nykyään heitä onneksi kohdellaan lempeästi... paljon paremmin kuin ennen, medikalisaation kannattajat muistuttavat. Eihän heitä enää esim. kahlehdita seinään.

Suosittelen lukemaan Petteri Pietikäisen kirjan Hullluuden historia. Ajat eivät loppujen lopuksi ole muuttuneet kovin paljon.

Jep. Kukaan ei näe lääkkeistä johtuvia oireita vaan ne kirjataan sairauksien oireina. Lääkkeitä saatetaan alaa hurjalla tahdilla alas ja vaihdella osastolla. Vieroitusoireet ignorataan. Potilasta voidaan myös ylilääkitä koktaileilla jotka eivät todellakaan ole kovin evidense based hoitoa. Lääkekoktaileja on tutkittu vielä vähemmän kuin muita lääkkeitä erityisesti pitkässä käytössä. Sitten kun potilaan vointi heikkenee (mihin voi olla suurena syynä yllämainitut hoitotoimenpiteet) tai ei käykään niin ideaalisti että potilas sietää hyvin lääkkeitä tai tapahtuu huonoja lääkereaktioita niin osastolla tyrkytetään vielä lisää lääkkeitä koska ne on se mitä hoito on. Tuo menee helposti väkivallan tasolle jos haittoja lääkitään lääkkeillä eikä potilas pysty edes kieltäytymään lääkkeistä. Voi olla hankala ilmaista itseään lisäksi ylilääkittynä tai muuten huonovointisena

Pahimmillaan kyseinen hoito traumatisoi potilaan tai on se viimeinen asia mikä ajaa yli laidan.

Sympatiani jokaiselle potilaalle jotka on joutuneet psykiatrian typerän puoskaroinnin kohteeksi

Sitten kun jonkun aikaa potilasta on pidetty ylilääkittynä vastuullinen psykiatri alkaa purkamaan lääkkeitä. Pudotellaan toinen lääke pois. Oi hupsista vointi hiukan huononee. Lisätään vähän sitä toista. Neuroleptin tarvetta, potilas käyttäytyy hiukan oudosti.
Jossain vaiheessa potilas tasapainottuu lääkkeillä kun lääkevenkslaus lopetetaan ja pysytään yhdessä lääkkessä. Ihme! Paranemista on tapahtunut! Potilas on paranemassa! Potilaan vaikea sairaus on alettu saamaan hallintaan. Oikea lääke on löydetty! Kaikki kiitos lääkkeille. (Tosiasiassa potilas on toipumassa kuukausien toksisista lääkehuuruista eri lääkkeillä ja lääkevähennys ja lääkkeiden "yksinkertaistaminen" on auttanut. Potilas ei voi kovin hyvin lääkkeillä ja kokee elämänlaatunsa kurjaksi mutta hei, lääkkeissä on haittansa ja sairauskin pahentaa oloa.)

Lopulta kun potilas ei ihan hyvin siinäkään vaiheessa voi, annetaan vielä sähköhoitoa. Lääkeannosta lasketaan. Ja kappas potilaan vointi vieläkin kohenee. Vaan onko se sähköhoito joka auttoi vai se että huonosti lääkkeitä sietäneeltä potilaalta tiputettiin lääkkeet minimiin.

Toki joillakin sähköhoito voi pahentaa asioita vielä ennestään. Muisti ja kognitiivinen toiminta pahenee ennestään.

Anonyymi kirjoitti:

Jep. Kukaan ei näe lääkkeistä johtuvia oireita vaan ne kirjataan sairauksien oireina. Lääkkeitä saatetaan alaa hurjalla tahdilla alas ja vaihdella osastolla. Vieroitusoireet ignorataan. Potilasta voidaan myös ylilääkitä koktaileilla jotka eivät todellakaan ole kovin evidense based hoitoa. Lääkekoktaileja on tutkittu vielä vähemmän kuin muita lääkkeitä erityisesti pitkässä käytössä. Sitten kun potilaan vointi heikkenee (mihin voi olla suurena syynä yllämainitut hoitotoimenpiteet) tai ei käykään niin ideaalisti että potilas sietää hyvin lääkkeitä tai tapahtuu huonoja lääkereaktioita niin osastolla tyrkytetään vielä lisää lääkkeitä koska ne on se mitä hoito on. Tuo menee helposti väkivallan tasolle jos haittoja lääkitään lääkkeillä eikä potilas pysty edes kieltäytymään lääkkeistä. Voi olla hankala ilmaista itseään lisäksi ylilääkittynä tai muuten huonovointisena

Pahimmillaan kyseinen hoito traumatisoi potilaan tai on se viimeinen asia mikä ajaa yli laidan.

Sympatiani jokaiselle potilaalle jotka on joutuneet psykiatrian typerän puoskaroinnin kohteeksi

Sitten kun jonkun aikaa potilasta on pidetty ylilääkittynä vastuullinen psykiatri alkaa purkamaan lääkkeitä. Pudotellaan toinen lääke pois. Oi hupsista vointi hiukan huononee. Lisätään vähän sitä toista. Neuroleptin tarvetta, potilas käyttäytyy hiukan oudosti.
Jossain vaiheessa potilas tasapainottuu lääkkeillä kun lääkevenkslaus lopetetaan ja pysytään yhdessä lääkkessä. Ihme! Paranemista on tapahtunut! Potilas on paranemassa! Potilaan vaikea sairaus on alettu saamaan hallintaan. Oikea lääke on löydetty! Kaikki kiitos lääkkeille. (Tosiasiassa potilas on toipumassa kuukausien toksisista lääkehuuruista eri lääkkeillä ja lääkevähennys ja lääkkeiden "yksinkertaistaminen" on auttanut. Potilas ei voi kovin hyvin lääkkeillä ja kokee elämänlaatunsa kurjaksi mutta hei, lääkkeissä on haittansa ja sairauskin pahentaa oloa.)

Lopulta kun potilas ei ihan hyvin siinäkään vaiheessa voi, annetaan vielä sähköhoitoa. Lääkeannosta lasketaan. Ja kappas potilaan vointi vieläkin kohenee. Vaan onko se sähköhoito joka auttoi vai se että huonosti lääkkeitä sietäneeltä potilaalta tiputettiin lääkkeet minimiin.

Toki joillakin sähköhoito voi pahentaa asioita vielä ennestään. Muisti ja kognitiivinen toiminta pahenee ennestään.

Lue lisää

Montako potilaskertomusta tähän nyt on sotkettu samaan tarinaan?

"Pitkä ketju lukea, t" Sinulle, onneksi olkoon että pääsit lääkkeistä ja vointisi on parantunut! :) Olen iloinen puolestasi. Olet rohkea.

Minulla on sama juttu, kun lopetin lääkkeet niin aloin voida huomattavasti paremmin.
Myöhemminkin niitä on yritetty vielä tyrkyttää mutten ole suostunut käyttämään.

Haluan elää tässä maailmassa enkä jatkuvassa aivosumussa.

"Yksi lisäys: mennessäni siis vapaaehtoisesti hoitoon ("hullu" kun olin), niin lääkäri teki pakkohoitopäätöksen. Tästä suivaantuneena soitin hätäkeskukseen (tiedän, moni muukin tekee niin)."

Joo, tuo on hullua. Siis todella, ihminen kokee, että lain pitäisi olla hänen puolellaan. Minäkin varmaan tuossa tilanteessa ajattelisin poliisia apuun. Noin se menee.

Luottamukseni poliisiin on ylipäätään suurempi kuin lääkäreihin. Monet tilanteet, joissa ihmisiä raahataan pakkohoitoon, olisivat enemmän poliisiasioita kuin psykiatrian. Psykiatria usein vain pahentaa sekaisin olevien ihmisten tilannetta, vaikka kuvittelevat auttavansa. Poliisin putkassa joku riehuva "hullu" (oikeasti: traumatisoitunut, hätääntynyt, siksi sekavasti käyttäytyvä ja mahdollisesti uhkailevakin ihminen) saisi todellisuudessa parempaa kohtelua kuin sairaaloissa. Näin ei pitäisi olla sivistysvaltiossa, mutta on. Se on sairasta. Eihän kukaan haluaisi laittaa apua tarvitsevaa ihmistä putkaan, mutta kun siellä putkassa hänellä olisi edes mahdollisuus rauhoittua muutaman päivän, ruokaa, ja kohtelu asiallisempaa kuin mielisairaalassa. - En haluaisi ajatella näin, mutta ajattelen, perusteena omat ja muiden kokemukset. En ole tyytyväinen tilanteeseen. Haluaisin ahdistuneille ja sekaisin oleville ihmisille (jollainen jokainen voi joskus olla, jos tapahtuu tarpeeksi traumaa) tukea ja turvapaikan, joka ei olisi putka, mutta ei varsinkaan nykyinen psykiatrinen sairaala Suomessa. Jotain muuta.

Käytännöllisesti katsoen moikkaan joka päivä tusinaa psykoosi sairasta kadulla. Pitäskö sen olla joku juttu?

Anonyymi kirjoitti:

Käytännöllisesti katsoen moikkaan joka päivä tusinaa psykoosi sairasta kadulla. Pitäskö sen olla joku juttu?

Tavalla tai toisella sekavia ihmisiä liikkuu kaduilla paljon enemmän kuin mitä heitä on hoidon piirissä.

Monet jopa haluavat apua tai päästä hoitoon mutta se ei onnistu.
Itse en tosin enää herkästi lähtisi, on sen verran paljon kokemusta taustalla.

"Olen nyt niin kypsynyt tähän kaikkeen miten Suomessa toimitaan. ps. näettekö enää skitsofreenikoita liikkuvan yleisillä paikoilla. Onko sairaus jo hävinnyt keskuudestamme?´"

Ei sekavasti käyttäytyviä, omassa todellisuudessaan eläviä ihmisiä (=psykoosidiagnosoituja) tarvitse lukita minnekään. Hyvin harva on vaaraksi itselleen tai toisille. Parempi olisi, jos voisimme kestää toisiamme sellaisissakin mielentiloissa, jotka ovat tavanomaisesta poikkeavia.

Italiassa Franco Basaglia sai aikaan uudistuksen, jossa "hulluja" ei lukittu minnekään, vaan he saivat sairaalaosastosta turvapaikan, josta saivat poistua milloin halusivat. Siellä oli keskustelua, ryhmätoimintaa ja muuta henkistä tukea. Heihin ei kohdistettu pakkokeinoja. Systeemi toimi hyvin ja kaupunkilaiset tottuivat siihen, että hieman eri tavalla käyttäytyviä tuli vastaan kadulla. Opittiin ymmärtämään, että ihmisen käytös ja olemus heijastaa hänen elämäntilannettaan.

Suvaitsevaisuus parantaa kaikkien yhteisön jäsenten turvallisuudentunnetta. Poikkeavilta vaikuttavien jahtaaminen ja leimaaminen sitä vastoin heikentää turvallisuudentunnetta, koska jokainen tietää sisimmässään, että jos ei pidä varaansa, voi itsekin joutua leimatuksi ja eristetyksi muista.

Meissä kaikissa on potentiaali "hulluuteen", ts. esimerkiksi riski joutua psykoosidiagnosoiduksi, jos elämä ottaa yliotteen meistä.

Suosittelen lukemiseksi Claes Anderssonin kirjaa Hulluudestamme ja hulluudestanne.

Anonyymi kirjoitti:

"Olen nyt niin kypsynyt tähän kaikkeen miten Suomessa toimitaan. ps. näettekö enää skitsofreenikoita liikkuvan yleisillä paikoilla. Onko sairaus jo hävinnyt keskuudestamme?´"

Ei sekavasti käyttäytyviä, omassa todellisuudessaan eläviä ihmisiä (=psykoosidiagnosoituja) tarvitse lukita minnekään. Hyvin harva on vaaraksi itselleen tai toisille. Parempi olisi, jos voisimme kestää toisiamme sellaisissakin mielentiloissa, jotka ovat tavanomaisesta poikkeavia.

Italiassa Franco Basaglia sai aikaan uudistuksen, jossa "hulluja" ei lukittu minnekään, vaan he saivat sairaalaosastosta turvapaikan, josta saivat poistua milloin halusivat. Siellä oli keskustelua, ryhmätoimintaa ja muuta henkistä tukea. Heihin ei kohdistettu pakkokeinoja. Systeemi toimi hyvin ja kaupunkilaiset tottuivat siihen, että hieman eri tavalla käyttäytyviä tuli vastaan kadulla. Opittiin ymmärtämään, että ihmisen käytös ja olemus heijastaa hänen elämäntilannettaan.

Suvaitsevaisuus parantaa kaikkien yhteisön jäsenten turvallisuudentunnetta. Poikkeavilta vaikuttavien jahtaaminen ja leimaaminen sitä vastoin heikentää turvallisuudentunnetta, koska jokainen tietää sisimmässään, että jos ei pidä varaansa, voi itsekin joutua leimatuksi ja eristetyksi muista.

Meissä kaikissa on potentiaali "hulluuteen", ts. esimerkiksi riski joutua psykoosidiagnosoiduksi, jos elämä ottaa yliotteen meistä.

Suosittelen lukemiseksi Claes Anderssonin kirjaa Hulluudestamme ja hulluudestanne.

Lue lisää

Tähän on pakko mainita tuosta jahtaamisesta sen verran että itsekin olen psykoosisairaus-diagnoosin saanut henkilö, mutta minusta ei tunnu millään tavalla että minua jotenkin jahdattaisiin tai vainottaisiin.
Turvallisuudentunteeni on aivan kunnossa.

Tosin tajuan myös olevani hyvässä kunnossa siihen nähden ettei ole edes mitään pakkohoitoon joutumisen pelkoa tms.
Kun on tarpeeksi hyvässä kunnossa niin ei tarvitse elää pitämällä "varaansa" jatkuvasti.

Tilanteen kun tiedostan ja suurin osa kavereistani ja tuttavistani tietävät taustastani jotakin niin se ei haittaa elämääni millään tavalla.

Minähän olen minä, en ole ollenkaan se diagnoosi.
En anna diagnoosin määrittää elämistäni ja olemistani, se vain valitettavasti roikkuu kirjoissa ja kansissa koska siitä ei näköjään ikinä eroon pääse.

Anonyymi kirjoitti:

Tähän on pakko mainita tuosta jahtaamisesta sen verran että itsekin olen psykoosisairaus-diagnoosin saanut henkilö, mutta minusta ei tunnu millään tavalla että minua jotenkin jahdattaisiin tai vainottaisiin.
Turvallisuudentunteeni on aivan kunnossa.

Tosin tajuan myös olevani hyvässä kunnossa siihen nähden ettei ole edes mitään pakkohoitoon joutumisen pelkoa tms.
Kun on tarpeeksi hyvässä kunnossa niin ei tarvitse elää pitämällä "varaansa" jatkuvasti.

Tilanteen kun tiedostan ja suurin osa kavereistani ja tuttavistani tietävät taustastani jotakin niin se ei haittaa elämääni millään tavalla.

Minähän olen minä, en ole ollenkaan se diagnoosi.
En anna diagnoosin määrittää elämistäni ja olemistani, se vain valitettavasti roikkuu kirjoissa ja kansissa koska siitä ei näköjään ikinä eroon pääse.

Lue lisää

Minä olen kokenut pilkkaa omalla asuinalueellani, edessä ja takana huutelua, skitsoksi nimittelyä.Ystävät kaikonneet.Olen iloinen jos joku kykenee hyvään elämään. Minäkin pystyisin,mutta aina kun alan voida paremmin,niin taas vedetään matto alta. Eipä paljon tee mieli liikkua ihmisten parissa.

Anonyymi kirjoitti:

Tähän on pakko mainita tuosta jahtaamisesta sen verran että itsekin olen psykoosisairaus-diagnoosin saanut henkilö, mutta minusta ei tunnu millään tavalla että minua jotenkin jahdattaisiin tai vainottaisiin.
Turvallisuudentunteeni on aivan kunnossa.

Tosin tajuan myös olevani hyvässä kunnossa siihen nähden ettei ole edes mitään pakkohoitoon joutumisen pelkoa tms.
Kun on tarpeeksi hyvässä kunnossa niin ei tarvitse elää pitämällä "varaansa" jatkuvasti.

Tilanteen kun tiedostan ja suurin osa kavereistani ja tuttavistani tietävät taustastani jotakin niin se ei haittaa elämääni millään tavalla.

Minähän olen minä, en ole ollenkaan se diagnoosi.
En anna diagnoosin määrittää elämistäni ja olemistani, se vain valitettavasti roikkuu kirjoissa ja kansissa koska siitä ei näköjään ikinä eroon pääse.

Lue lisää

"Minähän olen minä, en ole ollenkaan se diagnoosi.
En anna diagnoosin määrittää elämistäni ja olemistani, se vain valitettavasti roikkuu kirjoissa ja kansissa koska siitä ei näköjään ikinä eroon pääse."

Ole onnellinen, jos sinulla on vain yksi diagnoosi. Meillä muilla on useampia.

Anonyymi kirjoitti:

Tähän on pakko mainita tuosta jahtaamisesta sen verran että itsekin olen psykoosisairaus-diagnoosin saanut henkilö, mutta minusta ei tunnu millään tavalla että minua jotenkin jahdattaisiin tai vainottaisiin.
Turvallisuudentunteeni on aivan kunnossa.

Tosin tajuan myös olevani hyvässä kunnossa siihen nähden ettei ole edes mitään pakkohoitoon joutumisen pelkoa tms.
Kun on tarpeeksi hyvässä kunnossa niin ei tarvitse elää pitämällä "varaansa" jatkuvasti.

Tilanteen kun tiedostan ja suurin osa kavereistani ja tuttavistani tietävät taustastani jotakin niin se ei haittaa elämääni millään tavalla.

Minähän olen minä, en ole ollenkaan se diagnoosi.
En anna diagnoosin määrittää elämistäni ja olemistani, se vain valitettavasti roikkuu kirjoissa ja kansissa koska siitä ei näköjään ikinä eroon pääse.

Lue lisää

" se vain valitettavasti roikkuu kirjoissa ja kansissa koska siitä ei näköjään ikinä eroon pääse"

Jos muutat riittävän kauas Suomesta niin nuo jäävät taakse.

Ei toki realistinen vaihtoehto monellekaan, mutta joillekin kyllä.

Onko Saatanan valtakunnassa jotakin pahaa?

Anonyymi kirjoitti:

Onko Saatanan valtakunnassa jotakin pahaa?

Saatana juuri on se psykiatrikunnan Wanhin. Vrt. arkkiatri.

Minun ympärillä on kavereita ja ystäviä, enkä ole kokenut, että kukaan etsisi minkäänlaisella pakolla joitakin sairauksia minusta.
Suurin osa jopa tietää mt-taustastani, ja ovat hyväksyneet minut sellaisena kuin olen.

En itsekään etsi muista ihmisistä jokaista mahdollista virhettä, keskityn ennemmin niihin parempiin ja positiivisiin puoliin.

Kaikki me ollaan ihmisiä, ja jokseenkin tasavertaisia ihmisinä ( näin ainakin itse haluan ajatella ).

"Potilaan ympärillä on "ystäviä" jotka etsivät hänestä väkipakolla jotain ihme sairauksia koska se on heidän tapansa hakea hyväksyntää omassa moraalipiirissään jonka mielipidejohtajana toimii lääkäri tai "pikkupsykologi" jonka sanomisia ei saa kyseenalaistaa."

Tunnistan tämän ilmiön.

Psykiatrisen hoidon vahingoittama potilas hylätään. Jätetään "hankalana tapauksena" selviytymään oman onnensa nojaan. Lääkereseptejä uusitaan jopa kymmeniä vuosia etänä ilman, että kukaan kyselee potilaan voinnin perään. Onko Suomessa sellaista psykiatria, joka viime kädessä välittäisi hevonv**akaan toimintansa seurauksista?

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrisen hoidon vahingoittama potilas hylätään. Jätetään "hankalana tapauksena" selviytymään oman onnensa nojaan. Lääkereseptejä uusitaan jopa kymmeniä vuosia etänä ilman, että kukaan kyselee potilaan voinnin perään. Onko Suomessa sellaista psykiatria, joka viime kädessä välittäisi hevonv**akaan toimintansa seurauksista?

Lue lisää

Mitä niille aidosti hankalille potilaille pitäisi tehdä?

Anonyymi kirjoitti:

Mitä niille aidosti hankalille potilaille pitäisi tehdä?

Olen eri kommentoija. Ensinnäkin kysyisin, mitä tarkoitat "aidosti hankalilla potilailla"?

"Hankaluus" on niin erilaista hoitohenkilöstä riippuen. En vähättele aihetta suinkaan, haasteita varmasti on, mutta miten se määritellään vaihtelee ja vastauskin riippuu siitä.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä niille aidosti hankalille potilaille pitäisi tehdä?

"Mitä niille aidosti hankalille potilaille pitäisi tehdä?"

Heidät pitäisi saada omaksumaan elinikäinen sairaan rooli vailla toivoa parantumisesta. Heihin pitäisi saada myös iskostettua avuttomuus ja riippuvuus hoitavasta tahosta. Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä, heidän tulisi pysyä hautaan saakka mielialalääkityksellä pilleritehtaiden uskollisena asiakkaana.

No, itsehän en ajattele näin. On kuitenkin suuri joukko ihmisiä, jotka näin ajattelevat.

Anonyymi kirjoitti:

"Mitä niille aidosti hankalille potilaille pitäisi tehdä?"

Heidät pitäisi saada omaksumaan elinikäinen sairaan rooli vailla toivoa parantumisesta. Heihin pitäisi saada myös iskostettua avuttomuus ja riippuvuus hoitavasta tahosta. Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä, heidän tulisi pysyä hautaan saakka mielialalääkityksellä pilleritehtaiden uskollisena asiakkaana.

No, itsehän en ajattele näin. On kuitenkin suuri joukko ihmisiä, jotka näin ajattelevat.

Lue lisää

Hankalat potilaat ovat hoitojärjestelmän uhreja, lääkärit sitovat heidät lääkkeillä olemaan sairaan roolissa tässä järjestelmässä. Hoitava taho on aivopessyt potilaat omaksumaan itselleen juuri noita piirteitä, elinikäinen sairaus, toivottomuutta tilansa parantumisesta, avuttomuutta muuttaa itseään. Sinä olet sairas, sinä olet sairas toitotus ja lääkkeiden syöttäminen lamaannuttaa kenet tahansa terveenkin ihmisen.

Anonyymi kirjoitti:

Hankalat potilaat ovat hoitojärjestelmän uhreja, lääkärit sitovat heidät lääkkeillä olemaan sairaan roolissa tässä järjestelmässä. Hoitava taho on aivopessyt potilaat omaksumaan itselleen juuri noita piirteitä, elinikäinen sairaus, toivottomuutta tilansa parantumisesta, avuttomuutta muuttaa itseään. Sinä olet sairas, sinä olet sairas toitotus ja lääkkeiden syöttäminen lamaannuttaa kenet tahansa terveenkin ihmisen.

Lue lisää

Tosiasiassa "hankalat" potilaat, joita kutsutaan yleensä hoitokielteisiksi, saattavat pitkällä aikavälillä olla toimintakykyisempiä kuin ns. helpot, hoitomyöntyväiset potilaat. Esimerkiksi Martin Harrow tutki kumppaneineen 20 vuotta psykoosisairaita ihmisiä ja huomasi, että juuri "hankaluuteen" eli hoitokielteisyyteen ja hoidon varhaiseen lopettamiseen liittyi kuusinkertainen todennäköisyys parantua mistä tahansa psykoosisairaudesta, kun muut taustatekijät otettiin huomioon.

Ihmiset, jotka usein omin päin lopettivat hoidon kesken jopa vastoin lääkärin tahtoa, katosivat hoitojärjestelmästä. Tällaisia ihmisiä ei tavoita useinkaan hoitojärjestelmä eivätkä ne tutkijat, jotka tutkivat hoitojen tehoa. Mielikuva joita ihmiset saavat "skitsofreniasta" ja "kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä" muodostuu kaikista muista kuin "hankalista" potilaista. Kuvitelma, että nuo hoitojärjestelmästä katoavat potilaat, jotka kieltäytyvät kaikesta avusta, olisivat jotain katuojassa eläviä kodittomia sekopäitä, on syntynyt oikeasti lähinnä hoitomyöntyväisten potilaiden tai hyvin lyhyen aikavälin tutkimuksista.

Ihmiset jotka lopettavat hoidon varhain, menevät töihin, hankkivat koulutuksen ja jättävät sairausidentiteetin taakseen enemmän tai vähemmän. Yhdestä Harrowin tutkimista potilaista tuli myöhemmin professori, joistakin tuli opettajia tai lakimiehiä. Ei heillä ole minkäänlaista interssiä mennä kroonikkosairaana lääkeriippuvaisena johonkin neuroleptitutkimukseen koehenkilöksi tutkimaan, mitä kaikkea jännittävää tapahtuu kun vuosikausien ajan nautittu lääke lopetetaan kahdessa viikossa ja tilalle annetaan plasebo tai ei mitään.

Mutta tieteellisissä tutkimuksissa nämä reaktiot kvantifioidaan matemaattiselle kielelle ja laskeskellaan arvioita, että mitä tapahtuu ihmisille jotka lopettivat jo lääkkeen vuosikausia sitten ja kärsivät mahdolliset vieroitusoireet ilman apua, kuten kärsivät kaikki muutkin elämänsä ongelmat kuten väkivaltaisen psykoosin ja muut taustalla vaikuttavat traumat. Nämä "hankalat" potilaat saattavat olla juuri niitä, jotka eivät omaksu sairaan identiteettiä eivätkä koe samanlaista avuttomuutta kuin muut. He ovat todellisuudessa äärimmäisen resilienttejä ihmisiä, jota ovat selviytyneet hyvin vähäisellä avulla elämänsä vaikeuksista. Ilman psykoterapiaa, äärimmäisen stigmatisoivan diagnoosin, traumatisoivien pakkohoitojen ja usein myös heikkojen sosiaalisten tukiverkostojen turvin. En ymmärrä, miksi juuri nämä "hankalat" potilaat olisivat erityinen ongelma yhteiskunnan kannalta.

Anonyymi kirjoitti:

Tosiasiassa "hankalat" potilaat, joita kutsutaan yleensä hoitokielteisiksi, saattavat pitkällä aikavälillä olla toimintakykyisempiä kuin ns. helpot, hoitomyöntyväiset potilaat. Esimerkiksi Martin Harrow tutki kumppaneineen 20 vuotta psykoosisairaita ihmisiä ja huomasi, että juuri "hankaluuteen" eli hoitokielteisyyteen ja hoidon varhaiseen lopettamiseen liittyi kuusinkertainen todennäköisyys parantua mistä tahansa psykoosisairaudesta, kun muut taustatekijät otettiin huomioon.

Ihmiset, jotka usein omin päin lopettivat hoidon kesken jopa vastoin lääkärin tahtoa, katosivat hoitojärjestelmästä. Tällaisia ihmisiä ei tavoita useinkaan hoitojärjestelmä eivätkä ne tutkijat, jotka tutkivat hoitojen tehoa. Mielikuva joita ihmiset saavat "skitsofreniasta" ja "kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä" muodostuu kaikista muista kuin "hankalista" potilaista. Kuvitelma, että nuo hoitojärjestelmästä katoavat potilaat, jotka kieltäytyvät kaikesta avusta, olisivat jotain katuojassa eläviä kodittomia sekopäitä, on syntynyt oikeasti lähinnä hoitomyöntyväisten potilaiden tai hyvin lyhyen aikavälin tutkimuksista.

Ihmiset jotka lopettavat hoidon varhain, menevät töihin, hankkivat koulutuksen ja jättävät sairausidentiteetin taakseen enemmän tai vähemmän. Yhdestä Harrowin tutkimista potilaista tuli myöhemmin professori, joistakin tuli opettajia tai lakimiehiä. Ei heillä ole minkäänlaista interssiä mennä kroonikkosairaana lääkeriippuvaisena johonkin neuroleptitutkimukseen koehenkilöksi tutkimaan, mitä kaikkea jännittävää tapahtuu kun vuosikausien ajan nautittu lääke lopetetaan kahdessa viikossa ja tilalle annetaan plasebo tai ei mitään.

Mutta tieteellisissä tutkimuksissa nämä reaktiot kvantifioidaan matemaattiselle kielelle ja laskeskellaan arvioita, että mitä tapahtuu ihmisille jotka lopettivat jo lääkkeen vuosikausia sitten ja kärsivät mahdolliset vieroitusoireet ilman apua, kuten kärsivät kaikki muutkin elämänsä ongelmat kuten väkivaltaisen psykoosin ja muut taustalla vaikuttavat traumat. Nämä "hankalat" potilaat saattavat olla juuri niitä, jotka eivät omaksu sairaan identiteettiä eivätkä koe samanlaista avuttomuutta kuin muut. He ovat todellisuudessa äärimmäisen resilienttejä ihmisiä, jota ovat selviytyneet hyvin vähäisellä avulla elämänsä vaikeuksista. Ilman psykoterapiaa, äärimmäisen stigmatisoivan diagnoosin, traumatisoivien pakkohoitojen ja usein myös heikkojen sosiaalisten tukiverkostojen turvin. En ymmärrä, miksi juuri nämä "hankalat" potilaat olisivat erityinen ongelma yhteiskunnan kannalta.

Lue lisää

"Ilman psykoterapiaa, äärimmäisen stigmatisoivan diagnoosin, traumatisoivien pakkohoitojen ja usein myös heikkojen sosiaalisten tukiverkostojen turvin"

Hatunnosto näille ihmisille. Varmasti heitä on tämänkin palstan lukijoiden joukossa.

Anonyymi kirjoitti:

Hankalat potilaat ovat hoitojärjestelmän uhreja, lääkärit sitovat heidät lääkkeillä olemaan sairaan roolissa tässä järjestelmässä. Hoitava taho on aivopessyt potilaat omaksumaan itselleen juuri noita piirteitä, elinikäinen sairaus, toivottomuutta tilansa parantumisesta, avuttomuutta muuttaa itseään. Sinä olet sairas, sinä olet sairas toitotus ja lääkkeiden syöttäminen lamaannuttaa kenet tahansa terveenkin ihmisen.

Lue lisää

Ihminen/potilas, joka uhriutuu ja alistuu, ei ole lainkaan hankala. Eikös sellainen ole ns. " unelmapotilas ".
Hankalia ovat varmaan enemmänkin he, jotka eivät alistu kaikkeen ja osaavat pitää puolensa ja ilmaista mielipiteensä.

Ainakin psykiatrian puolella saa tällaisen käsityksen.

Anonyymi kirjoitti:

Hankalat potilaat ovat hoitojärjestelmän uhreja, lääkärit sitovat heidät lääkkeillä olemaan sairaan roolissa tässä järjestelmässä. Hoitava taho on aivopessyt potilaat omaksumaan itselleen juuri noita piirteitä, elinikäinen sairaus, toivottomuutta tilansa parantumisesta, avuttomuutta muuttaa itseään. Sinä olet sairas, sinä olet sairas toitotus ja lääkkeiden syöttäminen lamaannuttaa kenet tahansa terveenkin ihmisen.

Lue lisää

Ja kuinka hyvältä tuntuukaan, kun se muutos onnistuu.
Vähänkin kun löytää toivoa, niin paljon on mahdollisuuksia saada itsensä parempaan kuntoon.
Se, että alistuisi " sairaaksi ", on pahimmasta päästä. Toivoton ihminen lamaantuu aika herkästi, helppoa " heittäytyä " hoidettavaksi, luulee ehkä pääsevänsä helpommalla, mitä se ei todellakaan ole.

Anonyymi kirjoitti:

Hankalat potilaat ovat hoitojärjestelmän uhreja, lääkärit sitovat heidät lääkkeillä olemaan sairaan roolissa tässä järjestelmässä. Hoitava taho on aivopessyt potilaat omaksumaan itselleen juuri noita piirteitä, elinikäinen sairaus, toivottomuutta tilansa parantumisesta, avuttomuutta muuttaa itseään. Sinä olet sairas, sinä olet sairas toitotus ja lääkkeiden syöttäminen lamaannuttaa kenet tahansa terveenkin ihmisen.

Lue lisää

Sairaus ja sairausidentiteetti ovat kaksi eri asiaa.

Sairaus on jokin toteennäytettävä ominaisuus ihmisessä, tai ainakin pitäisi olla.

Identiteetti on ihmisen subjektiivinen käsitys omasta itsestään ja sehän voi olla ihan mitä tahansa, vain mielikuvitus on rajana.

Tunnen erään "dementikon" joka kovasti puhuu sairaudestaan ja käy säännöllisesti dementikkojen tukiryhmässä. Hän on ikäisekseen hyvämuistinen, ei todellakaan "kekkoset hiihtele". On aika lailla vapaan kansalaisen oloinen, ei mitenkään laitostunut.

Ihminen on herkästi aivopestävä. Mainos lisää tuotteen myyntiä. Mainosten teho perustuu toistoon, ei sen älylliseen painoarvoon. Sairausidentiteettiä on opetettu potilaalle usein tarhaiästä lähtien.

Mihinkähän pohjaat ja perustelet näkemyksesi?

Anonyymi kirjoitti:

Mihinkähän pohjaat ja perustelet näkemyksesi?

Ei ole tälläkään arvostelulla katoamassa minnekkään.

Kannattaa muistaa että virheettömyys tai ihmeparantaminen on eri asia kuin se että onko asiat suhteellisesti niin hyvin että se kestää kritiikin.

Moni äänestää jaloillaan jo nyt. Suurimmassa vaarassa ovat varmaan ne, jotka eivät vielä ole joutuneet ko. hoitojen kanssa tekemisiin. He eivät ole asioista perillä, eivätkä luottavaisina hoitoon hakeutuessaan tiedä, millainen kärsimys heitä pahimmillaan voi odottaa. Tähän varmaan joku kohta kommentoi, että onhan moni saanut sieltä avun. Hyvä niin, mutta sekö oikeuttaa ja mitätöi vahinkoa kokeneiden kärsimykset?

Anonyymi kirjoitti:

Moni äänestää jaloillaan jo nyt. Suurimmassa vaarassa ovat varmaan ne, jotka eivät vielä ole joutuneet ko. hoitojen kanssa tekemisiin. He eivät ole asioista perillä, eivätkä luottavaisina hoitoon hakeutuessaan tiedä, millainen kärsimys heitä pahimmillaan voi odottaa. Tähän varmaan joku kohta kommentoi, että onhan moni saanut sieltä avun. Hyvä niin, mutta sekö oikeuttaa ja mitätöi vahinkoa kokeneiden kärsimykset?

Lue lisää

Samasta syystä minäkin olen huolissani. Moni esim. tämän päivän nuorista ei tiedä, millaista on kyseinen hoitosysteemi, tavat kohdella ja hoitaa oikeasti ovat. Moni luottaa sokeasti ja hyväuskoisesti systeemiin, etenkin siksi, koska terveydenhuoltoa ja sen toimivuutta, että se on ensiluokkaista, ja julkisuudessa niin kovasti kehutaan. Suomen terveydenhuoltoon on totuttu luottamaan, koska tässä yhteiskunnassa niin väitetään ja sanotaan. Soraääniä ja kritiikkiä ei joko saa sanoa, esittää, sitä ei sallita, tai hyväksytä. Moni ei tiedä, että niistä sairaaloissa ym. paikoissa annetuista diagnooseista jää pysyvät merkinnät omakantaan ja elinikäinen stigma, terveydenhuollossa asioidessa se tietty asenteellisuus, joka seuraa koko loppuelämän ajan. Monet ovat häpeän, pettymyksen aiheuttamien tunteiden, tai koettujen traumojen takia vaienneet, koska kokemukset ovat voineet olla, etenkin tunnetasolla todella kipeitä ja arkoja. Aihe on tabu, josta on vaikea puhua.

En tiedä, onko kovin moni saanut todellista apua, tukea ja kunnollista hoitoa psykiatrialta, tai alalla toimivilta henkilöiltä. Mitään laaja-alaisia tilastoja kun niistä ei ole ainakaan esitetty. Ja lisäksi osa on saattanut niihin sillloisiin nenän eteen annettuihin feedbackeihin vastata ylipositiivisesti, että jos kritisoi mitään, pelkää siitä tulevia seurauksia. Tai sitten moni ei tiedä, että hoito voisi olla aivan toisenlaista. Esim. enemmän vuorovaikutteista keskustelua ja avoimempaa keskustelua. Ja taustalla olevien juurisyiden selvittämistä ja ongelmien ratkaisemista.

Psykiatriassa, ylipäätään lääketieteessä ja psykiatriassa olisi hyvä miettiä sitä, mikä ja mitkä ovat ne periaatteet, joiden mukaan ihmisiä hoidetaan? Mikä on se ykkösprioriteetti? Raha, lääketeollisuuden rikastuttaminen, medikalisaation edistäminen, alalla olevien, kuten lääkäreiden hyvä tienaaminen, vai se, että uskotellaan ja että valehdellaan, näyttäen asioiden ja hoidon olevan oikeanlaista, hyvälaatuista ja ihmisiä hyödyttävää, auttavaa ja hyvinvointia edistävää, vaikka se ei sitä todellisuudessa ja oikeasti käytännössä ole.

Ihmisten hyvinvoinnin ja sen edistämisen, jaksamisen, pärjäämisen, oireiden taustalla olevien, sekä kunkin ihmisen kohdalla oireiden juuri ja taustasyiden selvittäminen ja tasaveroisemman kohtaamisen hoitohenkilöstön versus potilas ja asiallisen kohtelun pitäisi olla etusijalla ja tärkeintä hoitoalalla toimivilla.

Anonyymi kirjoitti:

Samasta syystä minäkin olen huolissani. Moni esim. tämän päivän nuorista ei tiedä, millaista on kyseinen hoitosysteemi, tavat kohdella ja hoitaa oikeasti ovat. Moni luottaa sokeasti ja hyväuskoisesti systeemiin, etenkin siksi, koska terveydenhuoltoa ja sen toimivuutta, että se on ensiluokkaista, ja julkisuudessa niin kovasti kehutaan. Suomen terveydenhuoltoon on totuttu luottamaan, koska tässä yhteiskunnassa niin väitetään ja sanotaan. Soraääniä ja kritiikkiä ei joko saa sanoa, esittää, sitä ei sallita, tai hyväksytä. Moni ei tiedä, että niistä sairaaloissa ym. paikoissa annetuista diagnooseista jää pysyvät merkinnät omakantaan ja elinikäinen stigma, terveydenhuollossa asioidessa se tietty asenteellisuus, joka seuraa koko loppuelämän ajan. Monet ovat häpeän, pettymyksen aiheuttamien tunteiden, tai koettujen traumojen takia vaienneet, koska kokemukset ovat voineet olla, etenkin tunnetasolla todella kipeitä ja arkoja. Aihe on tabu, josta on vaikea puhua.

En tiedä, onko kovin moni saanut todellista apua, tukea ja kunnollista hoitoa psykiatrialta, tai alalla toimivilta henkilöiltä. Mitään laaja-alaisia tilastoja kun niistä ei ole ainakaan esitetty. Ja lisäksi osa on saattanut niihin sillloisiin nenän eteen annettuihin feedbackeihin vastata ylipositiivisesti, että jos kritisoi mitään, pelkää siitä tulevia seurauksia. Tai sitten moni ei tiedä, että hoito voisi olla aivan toisenlaista. Esim. enemmän vuorovaikutteista keskustelua ja avoimempaa keskustelua. Ja taustalla olevien juurisyiden selvittämistä ja ongelmien ratkaisemista.

Psykiatriassa, ylipäätään lääketieteessä ja psykiatriassa olisi hyvä miettiä sitä, mikä ja mitkä ovat ne periaatteet, joiden mukaan ihmisiä hoidetaan? Mikä on se ykkösprioriteetti? Raha, lääketeollisuuden rikastuttaminen, medikalisaation edistäminen, alalla olevien, kuten lääkäreiden hyvä tienaaminen, vai se, että uskotellaan ja että valehdellaan, näyttäen asioiden ja hoidon olevan oikeanlaista, hyvälaatuista ja ihmisiä hyödyttävää, auttavaa ja hyvinvointia edistävää, vaikka se ei sitä todellisuudessa ja oikeasti käytännössä ole.

Ihmisten hyvinvoinnin ja sen edistämisen, jaksamisen, pärjäämisen, oireiden taustalla olevien, sekä kunkin ihmisen kohdalla oireiden juuri ja taustasyiden selvittäminen ja tasaveroisemman kohtaamisen hoitohenkilöstön versus potilas ja asiallisen kohtelun pitäisi olla etusijalla ja tärkeintä hoitoalalla toimivilla.

Lue lisää

Kun olen kertonut kokemistani oireista lääkkeiden seurauksena tai antanut kriitiikkiä olen monelta psykiatrialta kohdannut lähinnä epäuskoa ja vähättelyä. "Ei minun potilaillani tällaista ole tapahtunut" "Nämä lääkkeet ei aiheuta sellaista". He varmaan luulevat että he tekevät niin mahtavaa työtä ja psykiatria on niin erehtymätöntä ettei juuri haittaa tule. Heillä on maaginen taito nähdä lukuisten erilaisten lääkkeiden yhteis- ja pitkän tähtäimen vaikutukset kun niitä on syöty putkeen yksi toisensa jälkeen. Heidän mielestään kun lääke on pois kehosta se ei ole jättänyt mitään haittoja kehoon. Haitoilta voi ummistaa silmänsä kutsumalla niitä esim. uusivaksi mt ongelmaksi. Jos joku esim on itkuinen ja tunteet heittelee tai on järkyttynyt vieroitusoireiden takia joista ei ole edes mainittu määräyshetkellä ja käy läpi masennuslääkevieroitusta joku lääkäri voi tulkita tuonkin vain mielenterveyden ongelman kautta. Yksi tuttuni joka syö useita psykiatrian pillereitä, hänen olonsa heittelee jatkuvasti. Mietin mitä osaa näyttelee heittelevät pitoisuudet lääkkeissä, yhteisvaikutukset, yritykset vähentää yhtä kun kokee jostakin lääkkeestä haittaa mistä ei ole täysin varma mikä se on. Hänen psykiatrinsa tuskin tuollaista juuri pohtii. Itselläni olisi todella kummallinen olo jos tuommoisia lääkemääriä vetäisin.

Myöskään alkuperäinen lääkäri kuka lääkkeet alunperin määrää ei välttämättä koskaan kuule hoidon seurauksista pitemmällä aikavälillä. Sille ensimmäiselle psykiatrille voisin tällaisen palautteen välittää: jätit kertomatta paljon lääkkeiden haitoista, olennaisia osia mitkä olisi vaikuttaneet halukkuuteeni käyttää niitä esim.vieroitusoireet. Kävin läpi pitkäkestoisia helvetillisiä oloja vieroituksessa ja lääkkeet sai olotilani heittelehtimään. Menetin vuosia lääkehaitoille jolloin elämänlaatuni oli mitä oli ja aina en edes tunnistanut kun joku lääke leikkasi tunteita. Mistä minä nuorena olisin sen tiennyt?
Nykyään yritän elää lääkkeettä ja toivon etten olisi koskaan tarjoamiinne rohtoihin koskenut vaan olisin saanut kasvaa ihmisenä kokien tunteita nuoresta pitäen niitä lääkkeillä muokkaamatta saatika että joudun lopun elämäni miettimään mitä nuo psykoaktiiviset lääkkeet minussa muutti kun söin niitä kun aivoni vielä kehittyivät.. Minussa ei koskaan ollut mitään biologista vikaa mitä lääkkeet olisivat korjanneet. Lääkkeenne eivät edes olleet pitkällä aikavälillä tehokkaita vaan koukuttavia ja haittavaikutuksiin upposi elämästä isompia aikoja kuin hyötyä sai. Elämästä tuli kammottavaa lääkkeiden tuottamien haittojen myötä kuten jos lääkkeen unohti ja päässä oli sähköiskumaisia tuntemuksia. Edelleenkin niistä koen haittaa vaikla ne lopetin.

Mutta sinäkin varmana itsestäsi näet varmaan itsesi jonain suurena ammattilaisena joka tiedät mitä teet... Kuka seuraa potilaan hoitoa pitemmällä tähtäimellä? Ei välttämättä kukaan. Aina vaan uusiin lääkäreihin törmäsi.

Anonyymi kirjoitti:

Kun olen kertonut kokemistani oireista lääkkeiden seurauksena tai antanut kriitiikkiä olen monelta psykiatrialta kohdannut lähinnä epäuskoa ja vähättelyä. "Ei minun potilaillani tällaista ole tapahtunut" "Nämä lääkkeet ei aiheuta sellaista". He varmaan luulevat että he tekevät niin mahtavaa työtä ja psykiatria on niin erehtymätöntä ettei juuri haittaa tule. Heillä on maaginen taito nähdä lukuisten erilaisten lääkkeiden yhteis- ja pitkän tähtäimen vaikutukset kun niitä on syöty putkeen yksi toisensa jälkeen. Heidän mielestään kun lääke on pois kehosta se ei ole jättänyt mitään haittoja kehoon. Haitoilta voi ummistaa silmänsä kutsumalla niitä esim. uusivaksi mt ongelmaksi. Jos joku esim on itkuinen ja tunteet heittelee tai on järkyttynyt vieroitusoireiden takia joista ei ole edes mainittu määräyshetkellä ja käy läpi masennuslääkevieroitusta joku lääkäri voi tulkita tuonkin vain mielenterveyden ongelman kautta. Yksi tuttuni joka syö useita psykiatrian pillereitä, hänen olonsa heittelee jatkuvasti. Mietin mitä osaa näyttelee heittelevät pitoisuudet lääkkeissä, yhteisvaikutukset, yritykset vähentää yhtä kun kokee jostakin lääkkeestä haittaa mistä ei ole täysin varma mikä se on. Hänen psykiatrinsa tuskin tuollaista juuri pohtii. Itselläni olisi todella kummallinen olo jos tuommoisia lääkemääriä vetäisin.

Myöskään alkuperäinen lääkäri kuka lääkkeet alunperin määrää ei välttämättä koskaan kuule hoidon seurauksista pitemmällä aikavälillä. Sille ensimmäiselle psykiatrille voisin tällaisen palautteen välittää: jätit kertomatta paljon lääkkeiden haitoista, olennaisia osia mitkä olisi vaikuttaneet halukkuuteeni käyttää niitä esim.vieroitusoireet. Kävin läpi pitkäkestoisia helvetillisiä oloja vieroituksessa ja lääkkeet sai olotilani heittelehtimään. Menetin vuosia lääkehaitoille jolloin elämänlaatuni oli mitä oli ja aina en edes tunnistanut kun joku lääke leikkasi tunteita. Mistä minä nuorena olisin sen tiennyt?
Nykyään yritän elää lääkkeettä ja toivon etten olisi koskaan tarjoamiinne rohtoihin koskenut vaan olisin saanut kasvaa ihmisenä kokien tunteita nuoresta pitäen niitä lääkkeillä muokkaamatta saatika että joudun lopun elämäni miettimään mitä nuo psykoaktiiviset lääkkeet minussa muutti kun söin niitä kun aivoni vielä kehittyivät.. Minussa ei koskaan ollut mitään biologista vikaa mitä lääkkeet olisivat korjanneet. Lääkkeenne eivät edes olleet pitkällä aikavälillä tehokkaita vaan koukuttavia ja haittavaikutuksiin upposi elämästä isompia aikoja kuin hyötyä sai. Elämästä tuli kammottavaa lääkkeiden tuottamien haittojen myötä kuten jos lääkkeen unohti ja päässä oli sähköiskumaisia tuntemuksia. Edelleenkin niistä koen haittaa vaikla ne lopetin.

Mutta sinäkin varmana itsestäsi näet varmaan itsesi jonain suurena ammattilaisena joka tiedät mitä teet... Kuka seuraa potilaan hoitoa pitemmällä tähtäimellä? Ei välttämättä kukaan. Aina vaan uusiin lääkäreihin törmäsi.

Lue lisää

Olin itse juuri tuollainen naiivi nuori aikuinen joka luotti ammattilaiseen. Ja minkä hinnan maksoinkaan? En suosittele ketään läheistäni tai tuttuani hakeutumaan julkisen puolen mt-hoitoihin.

Tälläkin hetkellä psykiatriassa tehdään niin paljon kyselyitä, että ihmiset eivät jaksa vastata niihin, ainakaan sillä tavalla että niiden perusteella voitaisi olennaisesti parantaa palveluita lyhyellä aikavälillä.

Anonyymi kirjoitti:

Tälläkin hetkellä psykiatriassa tehdään niin paljon kyselyitä, että ihmiset eivät jaksa vastata niihin, ainakaan sillä tavalla että niiden perusteella voitaisi olennaisesti parantaa palveluita lyhyellä aikavälillä.

Lue lisää

Jännä kun en itse ole törmännyt yhteenkään kyselyyn.

Anonyymi kirjoitti:

Samasta syystä minäkin olen huolissani. Moni esim. tämän päivän nuorista ei tiedä, millaista on kyseinen hoitosysteemi, tavat kohdella ja hoitaa oikeasti ovat. Moni luottaa sokeasti ja hyväuskoisesti systeemiin, etenkin siksi, koska terveydenhuoltoa ja sen toimivuutta, että se on ensiluokkaista, ja julkisuudessa niin kovasti kehutaan. Suomen terveydenhuoltoon on totuttu luottamaan, koska tässä yhteiskunnassa niin väitetään ja sanotaan. Soraääniä ja kritiikkiä ei joko saa sanoa, esittää, sitä ei sallita, tai hyväksytä. Moni ei tiedä, että niistä sairaaloissa ym. paikoissa annetuista diagnooseista jää pysyvät merkinnät omakantaan ja elinikäinen stigma, terveydenhuollossa asioidessa se tietty asenteellisuus, joka seuraa koko loppuelämän ajan. Monet ovat häpeän, pettymyksen aiheuttamien tunteiden, tai koettujen traumojen takia vaienneet, koska kokemukset ovat voineet olla, etenkin tunnetasolla todella kipeitä ja arkoja. Aihe on tabu, josta on vaikea puhua.

En tiedä, onko kovin moni saanut todellista apua, tukea ja kunnollista hoitoa psykiatrialta, tai alalla toimivilta henkilöiltä. Mitään laaja-alaisia tilastoja kun niistä ei ole ainakaan esitetty. Ja lisäksi osa on saattanut niihin sillloisiin nenän eteen annettuihin feedbackeihin vastata ylipositiivisesti, että jos kritisoi mitään, pelkää siitä tulevia seurauksia. Tai sitten moni ei tiedä, että hoito voisi olla aivan toisenlaista. Esim. enemmän vuorovaikutteista keskustelua ja avoimempaa keskustelua. Ja taustalla olevien juurisyiden selvittämistä ja ongelmien ratkaisemista.

Psykiatriassa, ylipäätään lääketieteessä ja psykiatriassa olisi hyvä miettiä sitä, mikä ja mitkä ovat ne periaatteet, joiden mukaan ihmisiä hoidetaan? Mikä on se ykkösprioriteetti? Raha, lääketeollisuuden rikastuttaminen, medikalisaation edistäminen, alalla olevien, kuten lääkäreiden hyvä tienaaminen, vai se, että uskotellaan ja että valehdellaan, näyttäen asioiden ja hoidon olevan oikeanlaista, hyvälaatuista ja ihmisiä hyödyttävää, auttavaa ja hyvinvointia edistävää, vaikka se ei sitä todellisuudessa ja oikeasti käytännössä ole.

Ihmisten hyvinvoinnin ja sen edistämisen, jaksamisen, pärjäämisen, oireiden taustalla olevien, sekä kunkin ihmisen kohdalla oireiden juuri ja taustasyiden selvittäminen ja tasaveroisemman kohtaamisen hoitohenkilöstön versus potilas ja asiallisen kohtelun pitäisi olla etusijalla ja tärkeintä hoitoalalla toimivilla.

Lue lisää

"Psykiatriassa, ylipäätään lääketieteessä ja psykiatriassa olisi hyvä miettiä sitä, mikä ja mitkä ovat ne periaatteet, joiden mukaan ihmisiä hoidetaan"

Hoitoalalla pyritään käyttämään tutkimusten mukaan tehokkaimpia menetelmiä. Niin kivaa kun se kädestä pitäminen ja menneisyyden voivottelu onkin, niin hoidollisesta näkökulmasta se on tehotonta.

Anonyymi kirjoitti:

Jännä kun en itse ole törmännyt yhteenkään kyselyyn.

Voisko johtua siitä että niitä tehdään psykiatrian piirissä oleville ihmisille joita asia koskee, eikä niille jotka suureen ääneen netissä selittää että mikseivät tarvitse psykiatriaa tai mitään siihen liittyvää??

Anonyymi kirjoitti:

"Psykiatriassa, ylipäätään lääketieteessä ja psykiatriassa olisi hyvä miettiä sitä, mikä ja mitkä ovat ne periaatteet, joiden mukaan ihmisiä hoidetaan"

Hoitoalalla pyritään käyttämään tutkimusten mukaan tehokkaimpia menetelmiä. Niin kivaa kun se kädestä pitäminen ja menneisyyden voivottelu onkin, niin hoidollisesta näkökulmasta se on tehotonta.

Lue lisää

Kyllä minä tuonkin perustelun olen usein kuullut ja että siihen lähes aina vedotaan. Edellinen kommentoija tarkoitti omalla näkemyksellään lääkekeskeistä ja diagnoosipohjaista hoitoa. Psykiatriassa ja ihmisiä hoidettaessa ei kiinnitetä mitään huomiota kunkin ihmisen henkilö ja menneisyydessä tapahtuneisiin asioihin. Vaikka juuri niillä, etenkin lapsuudessa, nuoruudessa ja aukuisiän kynnyksellä tapahtuneilla asioilla, etenkin haavoittavilla ja traumatisoivilla tapahtumilla on paljon merkitystä myöhemminkin tapahtuville oireiluille, kuten masennukselle, tai jopa psykoosien puhkeamiselle. Tai oikeastaan milloin ja missä iässä vain. Se, mikä on perusongelmana ja vikana nykyisessä psykiatriassa on juuri tuo henkilökunnan osoittama tunnekylmyys ja empatia puute. Lääkkeitä kyllä tarjotaan, koska alalla uskotaan, että ne hoitavat potilasta. Mutta vika on juuri siinä, että ne oireilujen takana ja taustalla olevat syyt jäävät täysin selvittämättä, etenkin julkisella puolella. Esim. nimenomaan juuri traumaattiset kokemukset. Joten eihän ne potilaat mistään lääkehoidoista silloin hyödy. Ihmiset jäävät tavallaan täysin yksin, oman onnensa nojaan ja kärsimään oireiluistaan. Koska psykiatriassa ei keskitytä niihin olennaisiin ja tärkeisiin asioihin, mihin pitäisi. Eli juuri nimenomaan oireilujen oleviin juuri, eli taustasyihin.

Kommentoija totesi viimeisessä lauseessaan, että "Niin kivaa, kuin se kädestä pitäminen ja menneisyyden voivottelu onkin, niin hoidollisesta näkökulmasta se on tehotonta". Minusta hoidon pitäisi kyllä perustua jokaisen apua ja tukea tarvitsevan kohdalla enemmän inhimilliseen ja empaattiseen lähestymiseen. Ei se tarkoita välttämättä mitään "päänsilittelyä". Vaan ihan normaali perushyviä, ystävällisiä ja kohteliaita käytöstapoja. Joita aika harvoin kyseisellä alalla olevat osoittavat potilaitaan kohtaan. Autoritääristä ja ylemmyyydentuntoista ja oman asemansa osoittamista siellä kylläkin on nähty ja esitetty.