Kestääkö psykiatria arvostelua?

Olen nyt tullut siihen loppputulokseen, että psykiatria ei kestä minkäänlaista arvostelua, se ei kestä päivänvaloa. Jos psykiatria mokaa jossakin, vika on aina potilaan. Syytetään sairautta ja laitetaan kaikki sen piikkiin. Kun sinulla on se ja se... Minkäänlaiseen järkevään keskusteluun hoitajien kanssa on mahdoton alkaa. Potilaita pidetäään suurin piirtein idiootteina. Kaikki ongelmat ratkaistaan pillereillä. Jos on vaikeaa, sanotaan, että et käyttäydy nyt asiallisesti, varsinkin, jos on todella paska fiilis, niin tällaista palautetta saa. Miksi keskustelupalsta, no, valittaminen on kuin seinille huutaisi. En käytä aikaani sellaiseen.

Lääkärit on kivoja, muuta hoitajien suusta voi tulla aivan mitä vain.
Onko kellään vastaavia kokemuksia?
1
Ilmoita


155 Vastausta

Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.


Samoja kokemuksia, paitsi ettei ne lääkäritkään aina ole kivoja, eikä edes asiallisia. Hoitajista minulla piirun verran paremmat kokemukset kuin lääkäreistä, keskimäärin.
6 VASTAUSTA:
Sairas kun ei ymmärrä olevansa poikkeava, vaan uskoo tietävänsä paremmin kuin hoitava henkilö.
Anonyymi kirjoitti:
Sairas kun ei ymmärrä olevansa poikkeava, vaan uskoo tietävänsä paremmin kuin hoitava henkilö.
Tämä lienee juuri se asenne, jolla potilaisiin suhtaudutaan.
Itsellä oli tosiFiksu omalääkäri vuosikaudet. Hoiti ns Kehon sairauksia. Mutta kyllästy Kun Hatanpään sairaalassa on se nokkimis järjestyskseen Meni Yksityis puolelle Toiseen taloon, itse perässä. Niin taas homma pelaa.Niin hoitajien kuin Tumpelo lääkärienkin keskuudessa. Yksikin joka Tutki Näköäni .Ei osanut käyttää sitä hienoa kallista konetta. Kävi kysymässä neuvoja kaksi kertaa. E sittenkään osanut Väärä Dieknoosi. Olisin vain tarvinnut Uudet silmälasit, oikeat sellaiset NK. Optikko teki edeliset kaksi kertaa kun ensimäisillä en nähnyt kunnolla.Ikä näkö, 70 v mittarissa.
Oikeita Lääkäreitä ja Hoitajia kunnioittaen : Markku keskinen.
Päivää. Psykiatria on pseudotiedettä. Se ei voi eikä aiokaan auttaa ihmistä. Mielettömintä siinä on, että erilaisilla psykoosi- ja mielialalääkkeillä yritetään hoitaa mm. lapsille keksitty ADHD-oireyhtymä. Lisäksi psykiatria stigmatisoi ihmisen niin että hän on lopun ikää "hullu", vaikka olisi jo alun perin väärän diagnoosin uhri. Psykiatrian tarkoitus on tuhota "väärinajattelijat" ja mikä tärkeintä! Tehdä tyhjästä rahaa ja paljon toimimattomilla turrutuspillereillä.
Anonyymi kirjoitti:
Sairas kun ei ymmärrä olevansa poikkeava, vaan uskoo tietävänsä paremmin kuin hoitava henkilö.
Ihminen voi olla poikkeava ,vaikka ei olisi edes sairas.Kuka menee milläkin mallilla.
Psykiatrinen sairaus on metafora eli todellisuudessa mitään sairautta ei ole. Väittely perustuu siihen kenen mielipide on hyvä ja kenen huono, onko vihreä kauniimpi väri kuin keltainen. Ja mielipiteistä väitteleminen on lapsellista.
+Lisää kommentti
Itse terapiatyötä tehneenä, voin yhtyä mielipiteeseesi. En ole tosin psykiatri, mutta eiköhän tilanne ole sama silläkin osastolla. Terapeutit pitävät pinttyneesti kiinni oppimistaan terapiamuodoista, oli niillä tehoa tai ei. Työssäni opin, että parempi apu asiakkaalle olisi ollut, jos hän olisi keskustellut vaikkapa keskiverto noin 50v sukulaistädin kanssa. Erilaiset terapiamuodot ovat silkkaa humpuukia. Itse käytin työssäni filosofian opintoja apuna. Irrottauduin pois opitusta "kognitiivinen, ratkaisukeskeinen, verkosto, psykoterapeuttinen, taide ja mitä niitä olikaan jutuista. En jaksanut kysyä enää "ihmekysymyksiä" (jokainen joka käy terapiassa tietää mitä tarkoitan). Joskus ihminen on niin rikki, että kaiken voi alkaa täysin alusta tyyppiä kysymyksellä: onko niin, että mitään ei ole olemassa? Otetaan siis pohja pois ämpäristä. Psykoterapia kestää 2 vuotta. Sinä aikana useimmat mielenongelmat suruineen korjautuvat itsestäänkin.
5 VASTAUSTA:
Mielenongelmat parantuvat, kun se ajattelun suunta eri asioihin muuttuu, eikä pidetä kiinni kynsin hampain oman ajattelun entisestä olleen se ainoa oikea.
"Erilaiset terapiamuodot ovat silkkaa humpuukia. Itse käytin työssäni filosofian opintoja apuna. Irrottauduin pois opitusta kognitiivinen, ratkaisukeskeinen, verkosto, psykoterapeuttinen, taide ja mitä niitä olikaan jutuista."

Tämä on mielenkiintoista kuulla. En ole niin sanotulla mielenterveysalalla, mutta olen alasta kiinnostunut siinä merkityksessä, että luen paljon ja pohdin miksi monet ihmiset, mukaan lukien alalla itse toimivat (psykiatrit, psykologit, psykoterapeutit, sosiaalityöntekijät ja niin edelleen), uskovat sellaiseen puutaheinääjuttuun kuin mitä erilaiset psykoterapiasuuntaukset ovat.

On itsestään selvää, että se mikä auttaa ihmistä pulassa on kiinni hänestä itsestään yksilönä. Mikään "suuntaus" ei ole ratkaiseva vaan miten autettava näkee lähestymistavan hyödyllisenä itselleen ja miten siihen ylipäänsä suhtautuu. Tärkeintä on ihmiskontakti, eli se, että auttaja kuuntelee ja kunnioittaa aidosti autettavaa. Nopeana esimerkkinä yksilöllisyydestä: osa pitää vaikkapa niin sanottua CBT-toimintaa loukkaavana, koska siinä opetetaan ihmistä vähän kuin... anteeksi vain... koiraa. Pidetään ehkä hieman tyhmänäkin. Toisaalta, ymmärrän, että joku voi kokea CBT:n pohdinnan auttavaksi, jos on ihan kadottanut tatsinsa ihmisten väliseen kanssakäymiseen. En näe siinä mitään ongelmaa. Mutta pointti on, että _kaikki_ on kiinni yksilöstä, hänen tarpeistaan, haluistaan, toiveistaan jne sillä elämän hetkellä.

Vastaavasti kuin psykoterapiameiningistä, olen kiinnostunut psykiatrian, psykologian ja psykoanalyysin myyteistä ja miksi ihmiset sekä em. ammattilaisryhmät uskovat sellaiseen humpuukiin.

-Jekku
DMS:n voisi polttaa ja keskittyä yksittäiseen oireeseen tarvitseeko sille edes tehdä mitään ja onko joku perimmäinen syy, miksi tämä oire on tullut. On se keskusteluterapia lääkkeisiin verrattuna siitä parempi, että vaaditaan todella huono terapeutti, että tulee yhtä paljon vahinkoa kuin monista psykiatrisista lääkkeistä.
Anonyymi kirjoitti:
"Erilaiset terapiamuodot ovat silkkaa humpuukia. Itse käytin työssäni filosofian opintoja apuna. Irrottauduin pois opitusta kognitiivinen, ratkaisukeskeinen, verkosto, psykoterapeuttinen, taide ja mitä niitä olikaan jutuista."

Tämä on mielenkiintoista kuulla. En ole niin sanotulla mielenterveysalalla, mutta olen alasta kiinnostunut siinä merkityksessä, että luen paljon ja pohdin miksi monet ihmiset, mukaan lukien alalla itse toimivat (psykiatrit, psykologit, psykoterapeutit, sosiaalityöntekijät ja niin edelleen), uskovat sellaiseen puutaheinääjuttuun kuin mitä erilaiset psykoterapiasuuntaukset ovat.

On itsestään selvää, että se mikä auttaa ihmistä pulassa on kiinni hänestä itsestään yksilönä. Mikään "suuntaus" ei ole ratkaiseva vaan miten autettava näkee lähestymistavan hyödyllisenä itselleen ja miten siihen ylipäänsä suhtautuu. Tärkeintä on ihmiskontakti, eli se, että auttaja kuuntelee ja kunnioittaa aidosti autettavaa. Nopeana esimerkkinä yksilöllisyydestä: osa pitää vaikkapa niin sanottua CBT-toimintaa loukkaavana, koska siinä opetetaan ihmistä vähän kuin... anteeksi vain... koiraa. Pidetään ehkä hieman tyhmänäkin. Toisaalta, ymmärrän, että joku voi kokea CBT:n pohdinnan auttavaksi, jos on ihan kadottanut tatsinsa ihmisten väliseen kanssakäymiseen. En näe siinä mitään ongelmaa. Mutta pointti on, että _kaikki_ on kiinni yksilöstä, hänen tarpeistaan, haluistaan, toiveistaan jne sillä elämän hetkellä.

Vastaavasti kuin psykoterapiameiningistä, olen kiinnostunut psykiatrian, psykologian ja psykoanalyysin myyteistä ja miksi ihmiset sekä em. ammattilaisryhmät uskovat sellaiseen humpuukiin.

-Jekku
Psykoterapiat ovat nykyajan uskontoa. Uskonnollisuus on kehittynyt evoluution mukana, koska se on evolutiivisesti hyödyllinen. Uskonnolliset henkilöt ovat saaneet hiukan enemmän lapsia ja siten geeninsä runsastumaan populaatiossa. Tiedollisesti se on kuitenkin väärä.

Koska uskonnollisuus on vakiintunut jo satoja tuhansia vuosia sitten, se on perintögeenistössämme. Se ei katoa lähivuosituhansina. Uskonnot tulevat ja menevät, mutta taipumus luo uusia, nykyisin terapioita.

Uskontotieteilijät ovat havainneet, että taipumus ei katoa, mutta saa uusia muotoja.
Islam on viimeinen uskonto, uusi ei voi olla. Mutta ihmiset kuka uskoo Jumalalle he vahvistui hengessä. Ja he ottavat elämästä parempi kuka ei usko. Islam on perhenuskonto. Muhammed on viimeinen profeetta. Jumala siunatkoon ja tervehtimään häntä. Amin.
Psykiatri on lääkäri ja hän auttaa kun ihminen ei voi itse päättää ja olla rauhallinen ja nukkua ja lääkärin työ antaa resepti. Puhua ja kuunnella se on psykologin työ ja Suomessa psykiatri auttaa että ihminen voi tavata psykoterapevtin kanssa.
Toivotan kaikkille hyvää elämää, ilman ongelmia! Suomessa ihana ei samaa kun Neuvostoliitolle ja venäjällä, jos sinä menet psykiatrille sitten kaikki tietävät mikä ongelmia sinua ja eivät kaikki ota sinua töihin.
+Lisää kommentti
"Psykoterapia kestää 2 vuotta. Sinä aikana useimmat mielenongelmat suruineen korjautuvat itsestäänkin."

Muuten samaa mieltä, mutta joskus kestää kyllä kauemminkin. Minulla tulee kestämään vielä vuosia, vaikka olen jo melkein 2 v käynyt terapeutilla josta pidän ja johon tunnen luottamusta. Tilanteeni on helpottunut. Minulla vaan on niin vaikea tausta, paljon kiintymyssuhteiden katkeamisia jne. Luottamukseni on eri tavoin petetty noin miljoona kertaa lapsuuden aikana, ja sitten aikuisena kun en osannut pitää puoliani (traumatisoitunut ei yleensä osaa) hankin itse lisää niitä pettymyksiä.

Onnellisuus on lisääntynyt minulla, ja tulevaisuudentoivo. Olen ruvennut suhtautumaan eri tavoin ihmisiin, mm. erittelemään suhteitani heihin ja pitämään puoliani. Olen saanut uusia kontakteja. Mutta en ole läheskään valmis.
2
Ilmoita
Terapia ei kuulu psykiatriaan.Psykiatri ainoastaan diagnisoi ja lääkitsee voidakseen antaa terapiaa psykiatrin on käytävä erillinen terapeuttikoulutus.
3 VASTAUSTA:
Hyvä täsmennys. Psykiatria ja terapia ovat oikeastaan pahasti periaatteellisessa ristiriidassa keskenään. Terapia (suuntauksesta riippumatta) perustuu ihmisen ymmärtämiseen ja sen pohjalta tapahtuvaan tasavertaiseen kohtaamiseen ja auttamiseen, psykiatria taas etsii sairauksia ja sitä mikä ihmisessä on "poikkeavaa", määrätäksen hänelle oikean "hoidon", oli se sitten psykoaktiivinen reseptihuume tai joku tietty psykoterapian muoto.

Jotkut psykiatrit kouluttautuvat terapeuteiksi, itse en menisi lääkäri/psykiatrikoulutuksen pohjalta terapeutiksi erikoistuneelle. Psykologi, sosiaalityöntekijä, psykiatrinen hoitaja tai jopa teologi ovat parempia lähtökohtia. Ollakseen hyvä terapeutti psykiatrin pitäisi ensin osata irrotautua monista ammattikuntansa perusoletuksista ja yleensäkin lääkärimäisestä suhtautumisesta toiseen ihmiseen.
Terapialla varmastikin viittaa farmakoterapiaan, eli "suomeksi", lääkeaineiden käyttöön. Psykoterapia, eli suomeksi, keskusteluapu on oma eri asia. Psykoterapiahan on medikalisoitu toiminta siitä mikä on käytännössä keskustelua. Typerä nimitys, jonka tarkoitus on vain antaa mielikuva, että kyseessä olisi jotain lääketieteellistä. Samalla periaatteella psykiatrit huijaavat ihmisiä kuvittelemaan, että heidän toimintansa perustuisi jotenkin lääketieteeseen. Käytännössähän he pakkoa käyttäen huumaavat ihmisiä passiivisiksi vaimentaen ihmisen ilmaisun ja tai ulkoisen hädänhuudon ja tuskan.

Psykoterapiassa osaltaan vastaantuleva näkemys siitä, että aina kyse ei ole sairaudesta, mikä on sekin virheellinen tulkinta, ei ole sopusoinnusta psykiatrian promoamaan näkemykseen, eikä tämä ole sattumaa. Psykoterapia on psykiatria ovat historian valossa olleet kilpailijoita ja ovat sitä tänäkin päivänä. Psykoterapia on vain alistettu psykiatrian vallan alle. Selvyyttä tuomaan mainittakoot historiasta lyhyesti, että psykiatria oli häviämässä kilpailun psykoterapialle 60-80-luvulla, joten he päätyivät valtaamaan psykoterapian itselleen liittämällä sen osaksi psykiatrian vaikutuspiiriä. Siten psykoterapia alana saa murut sen mukaan mitä psykiatria haluaa antaa. Toki jokainen voi omasta pussistaan kustantaa suoraan ajan psykoterapeutille ilman psykiatriakontaktia, mutta tämä on huomattavasti harvinaisempaa kuin aikoinaan, kun kilpailu oli aitoa. Nykyisellään psykiatria toimii portinvartijana siinä kuka menee mihinkin, mikä takaa heidän alalleen vallan kautta pysyvyyttä ilman kilpailua. Yleistietoa on, ettei psykiatria pärjäisi vapailla markkinoilla keskusteluavulle. Psykiatrit tekevät niin paljon pahaa, että heidän on pakotettava "apunsa" kohteeseen, koska kukaan fiksu ihminen ei siihen suostuisi omasta tahdostaan. Ihmiset menisivät keskustelemaan elämänongelmistaan sen sijaan, että heidät lobotomoidaan, sähköshokitetaan tai kemiallisesti turrutaan hiljaiseksi.

Jos olette kiinnostuneet psykoterapia-alan historiasta suosittelen Thomas Szaszin teosta The Myth of Psychotherapy. Jos teitä kiinnostaa psykiatrian historia suositan samalta tekijältä kirjaa Coercion as Cure: The Critical History of Psychiatry. Varoitan tässä samalla, että huomasin kirjakaupoista löytyvän suomennettuna psykiatrian historiapropandateoksen Edward Shorterilta. Voitte huviksenne lukea vaikka molemmat niin huomaatte miten kerronta historiasta eroaa sen mukaan millaiset intressit teoksen kirjoittajalla on.

-Jekku
Anonyymi kirjoitti:
Hyvä täsmennys. Psykiatria ja terapia ovat oikeastaan pahasti periaatteellisessa ristiriidassa keskenään. Terapia (suuntauksesta riippumatta) perustuu ihmisen ymmärtämiseen ja sen pohjalta tapahtuvaan tasavertaiseen kohtaamiseen ja auttamiseen, psykiatria taas etsii sairauksia ja sitä mikä ihmisessä on "poikkeavaa", määrätäksen hänelle oikean "hoidon", oli se sitten psykoaktiivinen reseptihuume tai joku tietty psykoterapian muoto.

Jotkut psykiatrit kouluttautuvat terapeuteiksi, itse en menisi lääkäri/psykiatrikoulutuksen pohjalta terapeutiksi erikoistuneelle. Psykologi, sosiaalityöntekijä, psykiatrinen hoitaja tai jopa teologi ovat parempia lähtökohtia. Ollakseen hyvä terapeutti psykiatrin pitäisi ensin osata irrotautua monista ammattikuntansa perusoletuksista ja yleensäkin lääkärimäisestä suhtautumisesta toiseen ihmiseen.
Olet varmasti oikeassa. Olen myös miettinyt tuota ja ajatuskin psykiatrille psykoterapiaan menosta inhottaa.
+Lisää kommentti
Ei kestä, missään nimessä. Lekurit tietävät sen itsekin, puhdastta tuhoamista. Pokkaa ja häpyä löytyy, mitään muuta ei sitten löydykään.
Ilmoita
Petteri Pietikäisen Hulluuden historia on myös hyvä. Siinä ei kuitenkaan kerrota riittävästi eikä riittävän tarkasti psykoterapiasta eikä esimerkiksi Avoimesta dialogista. Näiden osalta siinä on jopa joitakin virheitä. Hyvä kirja kuitenkin ja mielestäni jopa peruslukemistoa kaikille psykiatrian historiasta kiinnostuneille ja sen nykyisyyttä miettiville.

Shorterin historiakirja on surkea, aivan kuin hän ei olisi perehtynyt moderniin psykiatriaan mitenkään, vain pyytänyt sähköpostilla " tarvittavat tiedot" Amerikan psykiatriyhdistykseltä.
Ilmoita
Ja Kekahan ei edes kustanna terapiaa jos olet työkyvyttömyyseläkkeellä. Ei kannata hoitaa, jos ihmisestä ei ole hyötyä yhteiskunnalle taloudellisesti. Julkinen puoli, no, täytyy olla painavat perusteet ja samaan aikaan tarpeeksi hyvässä kunnossa. Eli mahdoton yhtälö. En ehkä tule terapiaa saamaan. Hyvin menee.
1 VASTAUS:
No, eihän näiden mielestä ihmistä kannata hoitaa vaikka olisi työelämässä tai opiskelemassa. Työkyvyttömästä saattaa tuntua, että saa kylmempää kyytiä mutta ei se mitään hyvää nykyään ole muutenkaan. Pelkkää arvailua.
+Lisää kommentti
"Ja Kekahan ei edes kustanna terapiaa jos olet työkyvyttömyyseläkkeellä. "

Ei kai Kelassa ole ehdotonta sääntöä, että jos kerran on myönnetty työkyv.eläke, ei voitaisi myöntää kuntoutusterapiaa? Jos tällainen sääntö jossain onkin, luulisin että jos ihminen tulee eläkkeellä ollessaan sen verran parempaan kuntoon että psykiatri voi katsoa hänen hyötyvän kuntoutuksesta ja voivan tulla taas työkykyiseksi, niin terapia voidaan myöntää. Kannattaisi ehkä yrittää tätä vaihtoehtoa.

Tarvitsisit psykiatrinlausunnon, jossa kuvataan ja perustellaan, että eläkkeellä ollessasi kuntosi on kohentunut aikaisemmasta. Olet motivoitunut terapiaan ja psykiatrin mielestä sen avulla voit tulla työkykyiseksi. Tällaisen lausunnon laatiminen ei periaatteessa ole kauhean vaikeaa, mutta se vaatii että sekä sinä että psykiatri panostatte asiaan tosissanne. Ihan joka paikassa sellaisen lausunnon laatiminen ei varmaan onnistu, ei ainakaan julkisella sektorilla, missä kaikki on vähän liukuhihnatyötä.

Joku yksityissektorin psykiatri voisi haastatella sinua muutaman kerran, ja jos hän on kokenut ja hyvä lausuntojen laatija, ja ymmärtää tilanteesi, niin homma varmaan onnistuu.

Yhteiskuntahan säästää, jos työkyvyttömyyseläke voidaan lakkauttaa. Vaikka osa-aikatyökin olisi parempi kuin pelkkä eläke, sekä yhteiskunnalle että ihmiselle itselleenkin...

On surullista ja väärin, että ihmisarvon mitta täällä on taloudellinen tuottavuus.

Kelaan voi kuntoutushakemuksen tueksi lähettää useampiakin asiantuntijalausuntoja. Jos vaikka sinulla on kontakti julkiselle puolelle, sieltä voisi aluksi irrota yksi lausunto joka puoltaa terapiaa työkyvyttömyyseläkkeestä huolimatta. Tämä ei varmaan vielä riitä, kuten sanoin. Sen tueksi voisi hankkia yhden tai vaikka kaksikin yksityistä psykiatrinlausuntoa. Tai psykiatrin ja psykologin lausunnot.

Lausunnoissa voisi tuoda esiin vahvuuksiasi, ja kaikkea mitä ehkä olet tehnyt toipumisesi eteen eläkkeellä ollessasi... Näitä juttuja varmaan löytyy kun mietitte yhdessä... Monethan hyötyvät eläkkeestä siinä mielessä että heillä on aikaa kohentaa kuntoaan, kun ei ole työrasitteita. Ehkä olet harrastanut liikuntaa, parantanut ruokailutottumuksia, löytänyt mielekkäitä harrastuksia ja sieltä kontakteja... Lausunnossa voisi keskittyä elämäntilanteesi positiivisiin puoliin, jättää negatiivisten mielenterveyskauhutarinoiden kuvailu vähemmälle. Ihmistä, ja hänen kuntoaan ja tilannettaan voidaan kuvata niin monella tavalla.

Kelan kuntoutusterapialausuntojen laatiminen on muutenkin aika haastavaa, oli sitten eläke jo myönnetty tai ei. Ihminen ei saa olla liian "terve" eikä liian "sairas". Psykiatrin kynä kun lipsahtaa vahingossa jommallekummalle puolelle, niin terapiaa ei saa. Negatiivisista terapiapäätöksistä voi kuitenkin aina valittaa, ja esittää tueksi lisälausuntoja. Jos terapia on kerran evätty, voi hakea uudestaan muutaman kuukauden päästä. Sitkeys usein palkitaan. Kelan asiantuntijalääkärit ovat ihmisiä hekin ja myöntävät terapiaa mieluummin kuin kieltävät, säännöt vaan velvoittavat välillä ikäviin päätöksiin.
Ilmoita
http://www.antipsychiatry.org/mplib.htm
Siis tuolla on ihan totta nuo lauseet (vaikka jotkut jutut tuossa sivustossa voi mennä yli). Koskaan et pääse terveenä ulos suljetulta osastolta, jos sanot että olet terve. Pitää sanoa, olin sairas, mutta psykiatri auttoi minua. Vähän sama juttu sitten jatkoseurannassa. Tietävät, ettei heidän hommansa oikein kestä tarkempaa tarkastelua usein.
1
Ilmoita
Yhteiskunta on satsannut paljon veroeuroja psykiatriaan. Nyt on sitten pakko pitää yllä kulissia psykiatrian auttavasta vaikutuksesta. Jos kulissi poistettaisiin, niin tulisi paljon työttömiä siltä alalta.

Psykiatrialla on tunnetusti töissä ihmisiä, joilla on itsellään merkittäviä psyykkisiä ongelmia. Ovat lähteneet alalle auttaakseen itseään. Näköjään moni ei ole onnistunut siinä ja käyttää väärin saamaansa valtaa potilaaseen.

Onneksi siellä on töissä terveitäkin, joiden antama apu toimii, mutta on tuurista kiinni kenen kynsiin joutuu.
Ilmoita
Olen miettinyt että eikö Skientologia sopisi suomalaisen laitaoikeiston joka elämän alan disinformaatio vyörytykseen. Miten on?
Ilmoita
"Onneksi siellä on töissä terveitäkin, joiden antama apu toimii, mutta on tuurista kiinni kenen kynsiin joutuu."
Terveet ei siellä oikein pysty toimimaan. Muuttuvat vähintäänkin ympäristönsä kaltaiseksi.

Skientologia: ei pidä herättää nukkuvaa karhua. Onneksi ei ole täällä Suomessa vielä mt-järjestelmän korvike. Imee kuin sieni ainakin USA:ssa...

Kohta kyllä varmaan ruvetaan väittämään ainakin sitä, että se joka kritisoi psykiatriaa on Suomessakin skientologi.
2 VASTAUSTA:
Eiköhän skientologiakin ole parempi kuin psykiatria.
Mikä tahansa on parempi kuin psykiatria,mm. satanismi.
+Lisää kommentti
Ei, kunhan hyvien ihmisten eläke kestää. Niine hyvineen, kun mitään ei tehty.
Ilmoita
Dianetiikka - Uusi tiede mielen terveydestä

Dianetiikka on pysynyt bestsellerinä yli 50 vuotta ja se sisältää löytöjä, joiden on sanottu olevan tärkeämpiä kuin pyörän tai tulen keksiminen. Dianetiikkaa on painettu yli 20 miljoonaa kappaletta ja se on aloittanut liikkeen, joka on levinnyt yli sataan maahan. Se on epäilemättä laajimmin luettu ja merkittävin koskaan kirjoitettu ihmismieltä käsittelevä kirja. Tässä kirjassa esitetään reaktiivisen mielen rakenne ja annetaan täydellinen kuvaus tästä aikaisemmin tuntemattomasta painajaisten, järjettömien pelkojen, hämmennysten ja epävarmuuden lähteestä, joka orjuuttaa ihmistä. Tämä kirja kertoo sinulle, kuinka pääset eroon reaktiivisesta mielestä ja saavutat jotakin, josta ihmiskunta on aikaisemmin pelkästään unelmoinut: clearin tilan. Tässä kirjassa esitettyjen löytöjen joukossa on: Ihmisen päämäärä. Olemassaolon dynaaminen periaate – se mikä motivoi kaikkea elävää. Neljä dynamiikkaa – kaiken elämän liikkeelle panevan voiman neljä osaaluetta. Elossa-pysymisen kaavamainen kuvaus, joka paljastaa ihmisen todellisen elossapysymismahdollisuuden ja miten sen voi saavuttaa. Reaktiivisen mielen löytäminen ja sen täydellinen rakenne. Engrammit – kipua ja kärsimystä sisältävät kokemukset – jotka sisältyvät reaktiiviseen mieleen ja jotka ajavat ihmisen toimimaan järjettömästi vastoin omia toiveitaan ja päämääriään. Prenataalisten engrammien vaiku-tus – mitä tapahtui ennen syntymääsi ja miten nuo tapahtumat vaikuttavat koko sinun myöhempään elämääsi. Täydellinen dianetiikkamenetelmä näiden vahingollisten kokemusten löytämiseen ja niiden poistamiseen, niin että ne eivät enää vai-kuta sinuun, jolloin paljastuu henkilö, jonka olet aina halunnut tuntea – todellinen sinä.
Ilmoita
Ja hän sanoi, älkää antako nälkäiselle kalaa, opettakaa heidät kalastamaan. Mutta kun minä en syö kalaa, enkä sitä nälissäni olisi saanutkaan. Kalastamaankaan ei saa opetella, on helpompaa holhota ja hallita nälkäistä rahalla. Onkohan se kunnianloukkaus, eli rikos ilman minkäänlaista asiayhteyttä todeta toiselle, että päässäsi on vikaa. Ja että on oikein valmiiksi pedattuna jotain pikkunäpräämistä, ei siis palkkatyötä, vaan jotakin muutoin vain pientä.
Ilmoita
Heillle ei ole selvää se, että viranomaista voi arvostella virkatoimiensa johdosta, elinkeinonharjoittajaa elinkeinonharjoittamisensa vuoksi. Heille se on jotakin likaista peliä jossa potilaalla ei ole yksityisyyttä, terveystietoja levitellään ja yksilöä vainotaan.
Ilmoita
Ei kestä arvostelua, siksi kaikkien pitäisikin kannattaa Skientologiaa ja vielä parempi jos liittyy. Skientologia tietää vastauksen kaikkeen ja sillä on hyvin selkeä mielipide mädätyspsykiatriasta.
2 VASTAUSTA:
"Heillle ei ole selvää se, että viranomaista voi arvostella virkatoimiensa johdosta, elinkeinonharjoittajaa elinkeinonharjoittamisensa vuoksi. Heille se on jotakin likaista peliä jossa potilaalla ei ole yksityisyyttä, terveystietoja levitellään ja yksilöä vainotaan. "

Tästä olen samaa mieltä.

Mutta skient. on oikeasti tyhmä ja vaarallinen rahankeruu-uskonto. Anteeksi nyt vaan jos loukkaan jotakuta.
Olen samaa mieltä skientistä. Lähiomainen joutui heidän saalikseen. Koulutettiin kammottavin menoin korkealle. Teki pahoja. Kun halusi päästä irti omaisuus meni-

Jonkinlainen valvonta jäi- Kun palasi normaaliin työelämään, joutuiitse vainotuksi Uskontojen uhrien taholta ahojen tekojensa takia.

Eikä tässä kaikki.
+Lisää kommentti
Ihminen joka on vaikeuksissa elämässään tarvitsee kunnollista psykososiaalista tukea. Siis sitä ihan tavallista kuuntelevaa korvaa. Riittävästi, riittävän kauan ja alussa riittävän nopeasti. Kun tätä ihan luonnollista, monille hyvissä perheoloissa kasvaneelle aika itsestäänselvääkin apua ei ole saatavilla niin - pieleen menee. Päin helvettiä. Siinä ei ole mitään ihmettelemistä. Ihmiselle voi tulla silloin vaikka psykoosidiagnoosi, kunnon hoidon puutteessa se kroonistuu skitsofreniadiagnoosiksi. Joku toinen, vähän eri elämän oloissa elänyt voi saada msennusdiagnoosin, tai ilmaisee tilannettaan vaikka pakkotoiminnoilla. Tai päihteiden käytöllä.

Kun nyky-yhteiskunta kitsastelee sen helpoimman ja halvimman avun tarjoamisessa (siis että istuttaisiin kuuntelemaan kärsivää eikä heti lähdettäisi pois, eikä tuomittaisi ja arvosteltaisi ja stigmatisoitaisi) niin tulee kalliit laskut. Ja ne maksetaan tässä yhteiskunnassa mielellään. Diagnosoiduille hyljeksinnän ja itsevihan pakkopaita. Veronmaksajille korkeat kulut lääkkeiden ja sairaalapaikkojen työkyvyttömyyseläkkeiden muodossa. Nämä maksetaan mielellään. Eihän siten tarvitse katsoa totuutta silmiin - siis kärsimystä...

Mutta skientologia ja monet suomalaisetkin uskonnolliset huuhaa-vastineet ovat haistaneet markkinaraon. Skientologia on amerikkalaismalliin iso ja törkeä. Kaikkihan on siellä isompaa. Onhan se riehunut täälläkin, pienimuotoisesti, taisi olla 90-luvulla... En herättelisi sitä elukkaa talviuniltaan... aina se jonkun nappaa kynnelliseen käpäläänsä, kadulta onnettomana kuljeksimasta.
Ilmoita
Tuohan on täyttä asiaa
Jatketaan palataan
Ilmoita
Kokemuksia tuntemuksia?
1 VASTAUS:
Olen vuosikymmenet etsinyt "mikä minua vaivaa" syitä ja parannuskeinoja.Eläkkeellä jo pitkään ja diagnoosi "sekamuotoinen persoonallisuus-häiriö".Kun "tiedän" ja haen edelleen apua koska olen diagnisoinut isäni Asperger/ADD-henkilöksi joka kävi töissä eläk.ikään asti ilman lääkitystä.Hänen omat "Valiuminsa" oli Vaakuna-viina,ei ollut alkoholisti mutta turvautui viinaan kun EI OLLUT LÄÄKITYSTÄ.Kotona ei ryypännyt,makasi vain omassa huoneessaan,illalla katseli tv:tä sohvalla maaten olkkarissa meidän kanssa mutta ei puhunut ikinä mitään...Ei omille lapsilleen,ei ikinä juteltu tms. !!! Me lapset olimme kuitenkin niin tärkeitä hänelle että siksi hän ei ollut tekemisissä koska peitteli sairauttaan !! Olisimme huomanneet että "isi ei olekaan kuin naapurin isi",eihän meillä ollut silloin muusta elämästä tietoa mutta nyt aikuisena tietää nämä asiat...Lääkärille selittänyt vuosia että tarvitsen OIKEAN DIAGNOOSIN ja lääkityksen eli ADD-lääkitys !! Mulle vastataan ja oikein kirjallisena ettei kaupungilla/julkisilla ole resursseja ja MINÄ EN OLE MUUTENKAAN ENÄÄ TYÖELÄMÄSSÄ vaan eläk. niin en tarvitse diagnoosia !!!??? MUTTA KUN TARVITSEN OIKEAN LÄÄKITYKSEN..ADD ja testo-lääkitys,haluan olla normaali itsevarma mies !! "Me kun emme sinulle piri-reseptiä anneta..." !!?? Sanoin että pitääkö kokeilla huonolaatuista katu-piriä..."Kokeile,aivan OMA VALINTASI " !! Nyt oli viime käynti ihmeellinen,lääkäri/psykiatri sai tietää että en saa TOIMEENTULOTUKEA,kun tuli ilmi ja kysyi itse saanko tt:a... Sitten ymmärsin,vuosikaudet luulleet että haen reseptiä jotta saan ilmaiset lääkkeet sitoumuksella apteekista ja myyn niitä !!! Ei minkäänlaista ammattitaitoa,pelkkiä jonninjoutavia palkan nostajia,virkojen täyttäjiä !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
+Lisää kommentti
Mielenkiintoista keskusteltavaa tämä

Jatketaan
Ilmoita
Psykiatria tutkimuksiin nojautuvana tieteenä nimenomaan kestää arvostelua ja muuttuu hiljalleen uuden tiedon valossa. Psykiatrit, joiden kanssa olen ollut tekemisissä, eivät koskaan ole kiistäneet etteikö psykiatriassa olisi laajamittaisesti joskus tehty virheitä ja ei ole lainkaan mahdotonta, etteikö niitä tehtäisi tälläkin hetkellä.
Kestää siis pikkasen paremmin arvostelua, kuin anonyymit keskustelupalstoillaan.
2 VASTAUSTA:
Amerikkalainen psykiatrian emeritusprofessori Thomas Szasz (1920-2012), joka on julkaissut psykiatriasta yli 30 kirjaa, kertoo seuraavassa videossa, että psyykkisiksi “sairauksiksi” diagnosoidut tilat eivät ole sairauksia ja että kyseisillä diagnooseilla ainoastaan leimataan ja kontrolloidaan ihmisiä. Sairaudet ovat ihmisen elimistön sairauksia, mutta mieli ei ole elin. Mikään käyttäytyminen ei voi olla sairaus. Termi “psyykkinen sairaus” on vain kielikuva, metafora. Sen vuoksi psyykenlääkkeet eivät voi parantaa, koska ei ole olemassa sairauttakaan. Kielikuvaa ei voi parantaa kemiallisesti. Psyykenlääkkeet ovat myrkkyjä.

Kun menin lääketieteelliseen tiedekuntaan 60 vuotta sitten, silloin oli olemassa vain kourallinen psyykkisiä sairauksia. Muistaakseni niitä oli vain kuusi tai seitsemän. Nyt niitä on yli 300. Ja uusia “keksitään” joka päivä.

Mitä nämä Szaszin sanat tarkoittavat? Mitä niistä seuraa? Jos psyykkisiä sairauksia ei ole olemassa lääketieteellisinä sairauksina, niin silloin ei voi olla olemassa myöskään psyyken lääkäreitä eli psykiatreja lääketieteessä. Lääketieteessä ei hoideta metaforisia eli kuvaannollisia sairauksia. Psykiatrit ovat siis puoskareita, jotka eivät ensinkään kuulu lääkärikuntaan. Psykiatria (mielitautioppi) ei ole mikään lääketieteen ala eikä kuulu lääketieteeseen. Edelleen, jos psyykkisiä sairauksia ei ole olemassa lääketieteellisinä sairauksina, silloin ei voi olla olemassa myöskään lääketieteellistä psykiatrista hoitoa, sellainen on puhdasta puoskarointia. Ei voi olla olemassa myöskään psyykenlääkkeitä, ne ovat hermostomyrkkyjä, jotka eivät voi parantaa, ei myöskään psykiatrisia sairaaloita, ne ovat vain säilytyspaikkoja tai vankiloita. Kaikki lääketieteellinen psykiatria on huijausta, valelääketiedettä, joka diagnooseillaan mustamaalaa ja leimaa pysyvästi ihmisiä ja lääkkeillään myrkyttää heitä. Voidaanpa sanoa, että koska puoskarointi, jossa myrkytetään ihmisiä kemiallisilla yhdisteillä, on rikollista, psykiatria, psykiatrinen hoito, psyykenlääkkeet ja psykiatriset hoitolaitokset ovat rikollisuutta, psykokriminaalisuutta, ihmisten tuhoamista. Psykiatrit ovat psykokriminaaleja, jotka tuhoavat potilaitaan kemiallisilla aineilla ja myös silpomalla heidän terveitä aivojaan psykokirurgialla (eri asia kuin neurokirurgia, joka kuuluu oikeaan lääketieteeseen).
jatkuu
Psykiatria ei ole millään tavalla lääketiedettä eikä mitään tiedettä. Se on puhdasta puoskarointia, mielivaltaa. Diagnooseja keksitään äänestämällä psykiatrien kokouksissa, ja tällainen ei ole tiedettä. Psykiatriassa ei ole ainuttakaan tieteellistä testiä. Väitetty aivojen kemiallinen epätasapaino aivoissa on Szaszin mukaan pelkkä valhe, satu, jonka takana on lääketeollisuus (ja sen kumppanina valtiot). Jos jonkin häiriön takana joskus paljastuisikin olevan elimellinen syy, silloin kyseinen häiriö sisällytettäisiin neurologiaan tai sisätautioppiin eikä se enää lainkaan kuuluisi psykiatriaan. Hihasta keksityt diagnoosit sijoitetaan käsikirjaan, jota sitten kaikki maailman psykiatrit pitävät ohjenuoranaan. Lääketeollisuuden etu (lääkkeiden myynnin edistäminen) vaatii jatkuvasti uusien psykiatristen diagnoosien keksimistä, ja tämä on synnyttänyt mainitun “psykiatrian epidemian”. Sielujen lääkäreinä (psykiatreina) esiintyvät puoskarit eivät tiedä edustamastaan alueesta yhtään mitään, sanoo Szasz. Voiko puhtaampaa puoskarointia olla? Puoskarointi kuitenkin paisuu päivä päivältä, ja silloin paisuu itse asiassa yllä mainittu psykorikollisuus, joka myrkyttää, tuhoaa ja tappaa. Kyseessä on itse asiassa rikosasia. Psykiatria on myös irrotettava lääketieteestä, jonne se ei kuulu.
+Lisää kommentti
Mikään lääkäri ei kestä arvostelua. Suututaan heti.
Ilmoita
Monelle on keksitty diaknoosi, esim. joillekkin kiusatuille ja keksityille "kouluampujille" ja tuhottu heidän tulevaisuutensa. Itselleni keksittiin diaknoosi, että saatiin työpaikasta ulos. Tämä tapaus hoidettiin lisäksi niin, että työpaikastani ilmoitettiin Yliopistosairaalaan, että mikä diaknoosi minulle pitää laittaa, etten palaisi enää kyseiseen työpaikkaan. Sain sairaalassa kuulla kaikki haukkumispuhelut työpaikastani, hoitajat antoivat kuunnella.

Keksityt diaknoosit pysyvät sairaalan arkistossa elämäsi loppuun asti ja tuhoavat elämääsi!

Mielenterveyslääkkeet eivät paranna vaan helpottavat JOILLAKIN elämän laatua. Koska joillekkin on annettu keksittyjä diaknooseja, meidän mielenterveyssairauksista parantuneet -tilasto ei pidä paikkaansa!
Ilmoita
Luin kirjan: Liikunta parantaa vaivan kuin vaivan, en muista kirjan nimeä. Jos sinulla on mielenterveyssairaus, alat käymään HÖLKKÄLENKEILLÄ ainakin joka toinen päivä tai ensiksi voisit vahvistaa lihakset PUNTTISALILLA, ettei selkä mene mm.

ET SYÖ VÄSYTTÄVIÄ MIELENTERVEYSLÄÄKKEITÄ VAAN TAISTELET ITSESI TERVEEKSI HÖLKKÄÄMÄLLÄ JA TERVEELLISILLÄ ELÄMÄNTAVOILLA!

ET TUPAKOI JA KÄYTÄ ALKOHOLIA AINAKAAN SAIRAANA OLLESSA!
1 VASTAUS:
Miksi sinä hyvä mies huudat? Sanomassasi ei ole mitään järkeä. Et ehkä ymmärtänyt lukemasi kirjaa?
+Lisää kommentti
<<Olen nyt tullut siihen loppputulokseen, että psykiatria ei kestä minkäänlaista arvostelua, se ei kestä päivänvaloa. Jos psykiatria mokaa jossakin, vika on aina potilaan.<<

Sama virheautomatiikka on myös entisajan uskonnoissa. Kaikki viat löytyvät ihmisestä itsestää. Varmin todiste viallisesta ajattelusta on, että vastustaa uskontoa.

Psykiatria on vain nykyajan uskontoa.
1 VASTAUS:
Tästä olen täysin samaa mieltä.

Psykiatria on sekulaarisen aikakautemme uskonto. Psykiatrialla on liitto valtion kanssa samalla tavalla kuin aikanaan kirkolla oli, mikä antaa psykiatreille vastaavat vallankäytön valtuudet kuin entsiaikaan papeilla oli.

-2Dex
+Lisää kommentti
Die psychiatrie ei kestä eikä sen tarvitse kestää arvostelua, koska se on
niin ylimielisten henkilöiden ajatushautomo, etteivät he pysty muuhun
kuin syyttelemään "potilaitaan" vaivoista, jotka
he "yhdessä" ovat keksineet.

Suurin vaiva näiden mielestä voi olla mikä tahansa,
mutta suurimpien listalla ovat työttömyys,
ja jollet sillä hetkellä ole koulussa kun siellä
testattavana pyörit, sinun pitäisi olla,
koska millään muulla ei ole tavalliselle,
psykiatrisen laitoksenkaan jäsenelle
mitään väliä: vain työ ja vain koulu
ja niiden 24/7 tahkoaminen, muu
on turhaa. Ja työn pitää olla sellaista
mistä tulee rahaa (virallisia pelimerkkejä),
ja koulun sellaista mistä tulee virallisia oppimispisteitä.

Jos et käy koulua tai olet työtön on sinulle kiire
keksiä jokin ylimääräinen nimike.
Ketään ei kiinnosta muu, kuin nimittää
henkilöä jollain yhdessä keksityllä
termillä, vaikka "pösilö" ja keksiä
tähän liittyen tarinoita. Kun yksi
"pösilö" on kulutettu loppuun, huomaa
helposti, että se on vähän ikävää, kun ei
"pösilölle" voi myydä mitään.
"Skitsofreenikko" on paljon parempi,
keksitään että se voi parantaa
"itsensä". Saadaan se hukutettua
tarinoihin "millainen habituksen
kuuluu olla", yms. hiukset kammatut
jotta lääkkeiden käyttöä jota myydään
ensisijaisesti saadaan toissijaisesti
vähän hämmennettyä.

Jos ihmisten nimike osa1 on
"hankalat tapaukset" eli
"idiootit" eli
psykiatrian mielestä
"työttömät ja opiskelemattomat"
niin nimike osa2 on nämä
aspergerit ja skitsofreenikot
jotka useimpien mielestä
"käy vähän hitaalla" tai on
"aivan sairaan kakoja"
joka tapauksessa
"se on skitsofreeninen" eli yhteisnimike
jollekin nipulle harhannäky/kuulotaipumuksia
on laitettu myymään lääkkeitä.

Ja mitä harhat on? Niitä asioita
joita ei voi kuin jotenkin mystisesti
todistetulle hyvälle ystävälle,
jos niitä on, minulla ei,
kertoa. Kerroin silti, koska
minua ei haittaa, että kiusaavat,
härnäävät, leikkivät vuoroin
kiusaajaa ja vuoroin h-opettajaa,
h tarkoittaa mitä haluatkin,
turha kertoa neologismeista mitään,
nekin ovat skitsojen tarkoitushakuisen
etsinnän yksi asia. Jos niitä esiintyy,
on saletisti pöpi. No siinä on yksi
todiste pöpiydestäni. Jankkaa sitä
koko loppupäivä.

Itse en kertoisi "harhoista"
edes puolisolle, koska
ne eivät kuulu kellekään,
ne voivat olla mitä vain.
Ihmisten pitäisi lukea
"lääkkeetön elämä" niminen
juttu tarkemmin. Vaikka
professori Knuutilan vai kuka
se on, mielestä siinä on asiavirheitä,
niin tätä ne peruslöökörit juuri tekevät.

>> Etsivät virheitä <<

Eikös sitä sanota, että "ikävä tyyppi",
kun kertoo jotain mistä ei itse pidä.
No löökörit etsivät kaikesta virheitä,
samoin etsii koko terveyshenkilöstö,
väärä virne naamalla, helposti
tunnistettavissa huijaajaksi,
se vain yrittää pitää kiinni
työpaikastaan kertomalla
asioita jotka ei pidä paikkaansa,
sillä suurin osa mönkiäisiä luulee,
että kiusaamisesta palkitaan
työpaikoilla, koulutuspaikoilla,
yms. kunhan kiusattu ei joko
huomaa sitä tai ei heti
reagoi siihen.

H-opettajatkin pitää kiusaamisesta.
Näin ne voivat niitä selvitellessään
todeta "ihan sama paljonko
juuri sinua kiusataan,
ei kukaan maajusseista pidä,
leipä ei tule maalta,
se tulee kaupasta"

"Eikä tietokoneistakaan
kukaan pidä, ne eivät
ole tulleet
tieteilijöiden keksinnöistä,
nekin tulivat vain minun
lähimarketista"

Tässä yhden h-opettajan
näkemyksiä, jotka se
kelpuuttaisi koevastauksekseen.

Miksi?

Koska tämä viesti on vitsi.
Tästä ei saa onkia kouluhyötyä,
eikä sitä saa käyttää työpaikka- koti- tai koulu-kiusaamiseen.
Ilmoita
Koko mielenterveysala perustuu siihen, että lääkärit kirjoittavat reseptejä potilailleen. Lääkkeet ovat niin kalllita, että se kannataa lääkärille. He saavat osan rahasta lääkeyhtiöiltä. Lisää pillereitä. Jos on erikoiskorvattavuus niin yhteiskunta maksaa mömmöt eli se siivoja tai kassamyyjä. Yksi kaikkien aikojen suurimmista kusetuksista.

Sitten ne ryhmät - usein laitetaan "poikkevat" johonkin humpuukikeskusteluun muka saamaan vertaistukea. Pitää olla jotain toimintaa nääs, jotta pysytään hoidossa eikä karata.
1 VASTAUS:
Juuri kapitalismi ja marxismi muokkaavat mm. diagnoosikriteereitä vähintään kerran vuodessa.
https://www.madinamerica.com/2019/05/capitalism-mental-health/
Tuon tutkimustiedon lisäksi kannattaa lukea Raamatusta 2 Piet. 2 kokonaan.
Psykiatrit ovat Pietarin mainitsemia valheenopettajia, jotka eivät piittaa uhreistaan, vaan jatkavat rahanhimossa ja viekoitellen oppimatta virheistään (esim. ihmisoikeusrikkomukset).
+Lisää kommentti
Taho - Tarpeenmukainen hoito ry

Yhdistyksen tarkoituksena on mahdollistaa kaikille heidän itse haluamansa, heidän tarpeensa mukainen psyykkinen hoito mielen pulmatilanteissa. Yhdistyksen innoittajana on ollut mm. avoimen dialogin hoitomalli Keroputaalla. Yhdistys suhtautuu kriittisesti vallitsevaan biolääketieteelliseen lähestymistapaan ja sen sovelluksiin mielen pulmatilanteissa. Korostamme yksilön itsemääräämisoikeutta ja valinnanvapautta.

Hulluna Suomessa - Mad in Finland
https://madinfinland.org/
Ilmoita
"Psykiatria tutkimuksiin nojautuvana tieteenä nimenomaan kestää arvostelua ja muuttuu hiljalleen uuden tiedon valossa. "

Sitäpä se juuri ei tee. Psykiatria pitää härkäpäisesti kiinni monista tieteellisten tutkimusten vääriksi osoittamista uskomuksista. Näitä on ensinnäkin koko biomedikaalinen paradigma mielen ongelmien hoitamisessa. Lisäksi lukuisat yksittäiset vanhentuneet käsitykset, kuten eri psyykenlääkkeiden vaikutukset ja diagnoosien validiteetti. Psykiatria on jämähtänyt paikalleen näiden osalta siilipuolustukseen.

"Psykiatrit, joiden kanssa olen ollut tekemisissä, eivät koskaan ole kiistäneet etteikö psykiatriassa olisi laajamittaisesti joskus tehty virheitä ja ei ole lainkaan mahdotonta, etteikö niitä tehtäisi tälläkin hetkellä."

Olet tietysti asioinut fiksujen ja avarakatseisten psykiatri-henkilöiden kanssa. Niin minäkin olen. Ei heidän ole mitenkään vaikea myöntää minulle ja muillekin yksityisissä keskusteluissa monia psykiatrian ongelmia ja harha-askeleita. Kunpa he tekisivät niin hiukan julkisemmin! Työyhteisöissään, tutkimusyhteisöissään ja ehkä jopa joskus lehtien palstoillakin (tai täällä, missä moni heidän "potilaistaan" ajoittain liikkuu). Se olisi heille kuitenkin liian vaikeaa ja haastavaa. Siinä menisi heiltä ammatillinen uskottavuus. Sillä psykiatria, edellä kuvaamassani pattitilanteessa istuen, uhkaa jokaista ammatillisen yhteisönsä jäsentä ulossulkemisella (maineen menetys, uralla etenemisen tyssääminen jne.) mikäli tämä selvin sanoin tuo esiin havaitsemansa ja ajattelemansa epäkohdat.

Psykiatria ehkä uusiutuu, mutta hyvin hitaasti. Se uusiutuu -reipastuu - hitaammin kuin moni muu ala, koska siihen on latautunut niin paljon sellaista, mikä merkitsee monille vakavia eturistiriitoja. Alkaen tietenkin lääketeollisuuden eduista, mutta päättyen koko yhteiskunnan laajempiin intresseihin: esimerkiksi siihen, että meille kaikille olisi aika raskasta luopua monista "hulluutta" koskevista harhakäsityksistä, ja diagnosoitujen ihmisen käsittelemisestä jonain erityisryhmänä, johon muiden ei tarvitse millään tavoin samaistua.
Ilmoita
Katsokaapas muuten tämä psykologian tohtori John Readin haastattelu youtube-videolta. Siinä hän kertoo erään 80 sähköshokkia vastentahtoisesti saaneen nuoren miehen tilanteesta, ja sivuaa samalla koko psykiatrian nykytilaa.

https://www.youtube.com/watch?v=ySpnthyErbw
0 VASTAUS:
+Lisää kommentti
“Executed army officers were Russians, the noblemen, priests, monks, deputies were Russians. . . . In 1920s, the pre-revolutionary engineers and scientists were exiled or killed. They were Russians, while their place was taken by Jews. The best Russian Psychiatric institute in Moscow, its Russian members were arrested or exiled, while their place was taken by the Jews. Important Jewish doctors blocked the advancement of Russian medical scientists. The best intellectual and artistic elites of Russian people were killed, while the Jews grew and flourished in these years.”

–Aleksandr Solzhenitsyn, renowned author and survivor of the Soviet gulags (regarding the Soviet post-revolutionary period of the 1920’s)
Ilmoita
Osuin tälläiseen YouTube kanavalla. Käyskääs katsomassa.

Toinen perspektiivi
Julkaistu 30.1.2019
Carina Palkeinen kertoo omakohtaiset musertavat kokemuksensa Suomen psykiatrisesta "hoidosta". Kuinka pakkohoito toimii pelotteena ja lääkkeillä huumaaminen on ainoa hoito ja systeemistä ei ole ulospääsyä.
Ilmoita
Ei kestä ja on joutunut ihmettelemään miten media vaikenee väärinkäytöksistä.Lääkärit saa palkkioita lääkefirmoilta kun määräävät niitten lääkkeitä.Tuo on lääkealan hinta kilpailua vääristävää toimintaa.Kummallista että muun bisneksen ollessa kyseessä tuollaiseen alan kilpailu vääristämiseen puututaan ja on lain vastaista.Sekin erikoista että hoitopuoli ei nykyään suostu ymmärtämään että on normaalia kun on joskus ihmisellä n.s.huonoja päiviä ja vastaan otolle kun tullaan kipeänä niin on normaalia olla huonolla tuulella.Apua sieltä lääkäriltä onmenty hakemaan.Lääkefirmat pitää lääkäreitä juoksupoikinaan.
Ilmoita
Psykiatria on huijaus, hallinnan ja rahanteon väline siinä missä politiikkakin. Aiheesta on paljon tietoa ja kirjallisuutta.

Itselläni kokemusta siten, että lähdin moista sontaa 15 vuotta sitten opiskelemaan. Erittäin kyseenalaistavana ihmisenä huomasin kuitenkin asioita, jotka soittivat hälytyskelloja oitis. Tämä kokemus myös herätti omasta illuusiosta ja ns. paranin, sekä lopetin opinnot siihen paikkaan. Taitaa suurin osa alan lääkäreistä ja hoitajista olla itse potilaita.

”Sairaus”, joka ihmisiä yleisesti vaivaa on aivopesu. Ihmiset aivopestään lapsesta lähtien rahan omistavan tahon orjiksi. Tämä sairaus - illuusiotila saa ihmiset voimaan pahoin ja oireilemaan monin tavoin. Kun astelet hoidattamaan mielenterveyttäsi, astelet suoraan rahan omistavan tahon kätyreiden luokse, jotka yrittävät saada sinut takaisin oravanpyörään - orjuuteen - illuusioon.

Ihmisissä on paljon täysin normaaleja piirteitä, jotka eivät vain sovi tähän yhteiskuntaan, jonka vuoksi ihminen alkaa myös oireilla monin tavoin. Nämä oireet sitten nimetään sairauksiksi ja ihminen itse syyllistetään ongelmaksi.

Jos ihmisen oireilut ovat tarpeeksi huonossa pisteessä, ei välttämättä ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa hoito vastaan. Suosittelisin jokaista mielenterveyttään pohtivaa etsimään henkilöä, jonka kanssa jutella, syventymään tilaan ja ongelmiin huolella itse. On tietysti tilanteita, että edellä mainittu ei onnistu.

Tsemppiä kaikille ja hyvää kesää kemikaalivanoista ja ilmastomanipuloinnista huolimatta!

Toivottavasti autoin jotakin ymmärtämään.
3 VASTAUSTA:
"Toivottavasti autoin jotakin ymmärtämään. "

Autoit.
Psykiatrian diagnostiikan olemassaoloa tukee lainsäädäntö, jonka mukaan ihmisille maksetaan sairaspäivärahaa /kuntoutuskorvauksia/keskusteluapua psykiatrian diagnoosien perusteella, jos tämä ei kykene yhteiskunna vaatimuksiin työvelvoitteesta. Esim ns masennus diagnoosin alla on todellisuudessa kirjava joukko ihmisiä, joiden ongelmat voi johtua yliuupumuksesta töissä,lääkeharmeista, elämän traumoista, fyysisiin sairauksiin jota ei olla löydetty tai jota ei tunnusteta työkyvyttömyyden syyksi kuten CFS. Ennen monia sairauksia on pidetry mielen sairauksina ennenkun nille löydettiin fysiologinen perusta.

Psykiatria myös invalidisoi ihmisiä aivoja ja keskushermostoa vahingoittavilla hoidoillaan tulkiten niitä jatkossa mielenterveysongelmiksi usein viimeistellen potilaan kohtalon yhä isommilla lääkesatseilla ja sähköllä, jossa potilaan sanat kokemista harmeista jäävät kuuroille korville.

Tunnen suurta sympatiaa psykiatrian uhreja kohtaan.
Eli siis summa summarum. Yhteiskunta tukee näkökulmaa sekä rahallisesti, että ideologisesti, minkä mukaan ihmisten elämänongelmia ja avun ja rahallisen tuen saamiseksi ihmisten ongelmia katsotaan lääketieteellisten lasien läpi. Tämä on varmaan osaltaan johtanut psyykenlääkkeiden suureen määrämismäärään ja yhä kasvavaan näkökulmaan, missä elämänongelmat nähdään lääketieteellisinä sairaustiloina lääkityksineen.
+Lisää kommentti
Olen vahvasti sitä mieltä, että luonto ja liikunta edistää mielenterveyttä ja voi auttaa jopa paremmin kuin mitkään lääkkeet tai psykoterapiat. Psykiatrit eivät kestä arvostelua, koska kyseinen itsestäänselvä väite mitätöitiin.

Mielisairauksista en tiedä, mutta jos kärsitte mielenterveydenhäiriöstä kuten masennus, niin vähäinenkin luontoliikunta saattaa auttaa tervehtymään paremmin kuin psykiatria, jonka hoidoista tulevista sivuvaikutuksista toipumiseen voi mennä 10 vuotta.

Harvassa on psykiatreja ja psykologeja, jotka kykenevät edes keskustelemaan luontoliikunnasta parhaana parantajana.
1 VASTAUS:
Hölkkäämällä pääsette jopa harhoista eroon, käy hölkkäämässä vaikka joka päivä parin viikon ajan, ihmeitä alkaa tapahtua. Ehkä kannattaa aloittaa kuitenkin punttisalilla vahvistamalla lihakset ensin kuntoon.

Jos masennusta ei hoida, se pahentuu skitsofreniaksi!
+Lisää kommentti
Psykologia ja psykoterapiat perustuvat hypoteesiin ja uskoon, ei empiiriseen tietoon.
Farmakologinen lääkehoito hoito puolestaan perustuu ihmiskehon kemiaan. Lääkkeiden vaikutus ihmiseen on empiirisesti eli kokeellisesti testattu. Siis koko psykiatria ei ole "huuhaata".
Mutta lääkkeitä määrätessään psykiatrit ovat Suomessa lääketeollisuuden agentteja. Mutta toisaalta mielenterveys ongelmiin ihminen ei juuri muuta apua saa kuin lääkkeitä.
Suomessa vain harva saa "uskomus hoitoa" ja intensiivistä psykoterapiaa, koska se on hyvin kallista.
Mutta masennuslääkeitä meille syötetään niin paljon, että Suomen kalatkin ovat onnellisia.
1 VASTAUS:
https://www.sitruunakustannus.fi/tappava-psykiatria-ja-laumlaumlkinnaumln-harha.html

tappava_psykiatria_lukunäyte.pdf
Download File

Ei ole epäilystäkään siitä, että psykoterapia on ujouteen parempi hoitomuoto kuin lääkkeet. 24 viikkoa kestäneessä kokeessa 375 sosiaalisista
peloista kärsivää potilasta satunnaistettiin joko saamaan sertraliinia tai altistumaan vähitellen pelätyille oireille.8
Altistus ja sertraliini tuottivat samansuuntaisia tuloksia, mutta puolen vuoden seuranta osoitti, että altistusryhmäläisten pelot vähenivät jatkuvasti mutta sertraliiniryhmäläisten eivät. Se onkin
odotuksenmukaista. Lääkittyinä ihmiset eivät opi selviytymään ahdistuksen
kanssa. Psykoterapialla sen sijaan on yleensä pysyvä teho.
Lasten ja nuorten lievää tai keskivaikeaa ahdistusta käsittelevässä
Cochrane-katsauksessa, joka käsitti 41 koetta, havaittiin kognitiivisella käyttäytymisterapialla olevan suuri teho.9
Toipumisen ristitulosuhde verrattuna
jonotuslistaryhmään (ei hoitoa) oli 0,13 (95 %:n luottamusväli 0,09–0,19)
ja ahdistusoireiden vähenemisessä vaikutuksen suuruus oli –0,98 (95 %:n
luottamusväli –1,21– –0,74). Henkilökohtaisen-, ryhmä- ja perhe/vanhempiterapioiden välillä ei löytynyt eroa eikä kognitiivisella käyttäytymisterapialla ollut sen parempaa tehoa kuin muilla psykologisissa hoidoilla tai tavanomaisen protokollan mukaisella hoidolla. Tulos arvioitiin sokkoutetusti 32
kokeessa 41:stä. Teho oli pienempi suurissa kokeissa mutta myös niissä teho
oli huomattavaa.
Myös yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä aikuisilla käsittelevässä
Cochrane-katsauksessa, jossa tutkittiin psykologisten hoitomuotojen tehoa,
löydettiin positiivisia vaikutuksia.10
Eräässä systemaattisessa katsauksessa havaittiin psykoterapialla olevan
selvä teho masennukseen, vaikutuksen suuruus 0,67, mutta teho väheni kun
potilaiden määrä kasvoi ja kun tämä oli otettu huomioon, vaikutuksen suuruus
oli 0,42.11 Vuonna 2013 tehty koe käsitti 469 masennuspotilasta, jotka eivät
yleislääkärin hoidossa olleet saaneet lääkkeistä apua. Siinä selvisi, että lääkehoidon rinnalla annetusta kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta oli kohtalainen hyöty, vaikutuksen suuruus 0,53.12

Aikuisilla tehdyistä kokeista laaditussa Cochrane-katsauksessa selvisi,
että psykoterapialla hoidetuilla potilailla oireita oli paljon vähemmän kuin
niillä, jotka saivat tavanomaisen protokollan mukaista hoitoa (jonotuslistaryhmä), vaikutuksen suuruus –1,24; 95 %:n luottamusväli –1,61– –0,87 (7
koetta ja 241 potilasta).16 Vaikutus saatiin huolimatta siitä, että kaikissa paitsi
yhdessä kokeessa jotkut potilaat molemmissa ryhmissä saivat samaan aikaan
lääkehoitoa.
Toisessa aikuistutkimuksia sisältäneessä Cochrane-katsauksessa löytyi
vielä suurempi vaikutus verrattuna jonotuslistaryhmään, vaikutuksen suuruus
–1,65; 95 %:n luottamusväli –2,62– –0,67 (itse laskemani tulos), mutta tämä tulos perustui vain kolmeen pieneen kokeeseen, joissa oli yhteensä 87 potilasta.17
Katsaus osoitti lisäksi, että psykoterapia tehosi masennuslääkkeitä (klomipramiini tai sertraliini) paremmin, vaikutuksen suuruus –0,36, 95 %:n luottamusväli –0,72–0,00 (itse laskemani) (kolme koetta, joissa yhteensä 118 potilasta).
SSRI-lääkkeiden vaikutus on pakko-oireisen häiriön hoidossa huomattavasti psykoterapiaa pienempi. 17 koetta ja 3 087 aikuista käsittäneessä
Cochrane-katsauksessa saatiin vaikutukseksi –0,46; 95 %:n luottamusväli
–0,55– –0,37 (itse laskemani).18
+Lisää kommentti
Kyllähän tuo on totta.Mielenkiinosta kävin 2000 luvun alussa MT toimistossa,jossa valittelin masennusuta.Muutaman vuoden olin ja lähdin pois.
Itseasiassa nämä psykiatrit ovat lääkefirmojen talutusnuorassa (provikat),kun testaillaan uusia myrkkyjä.Onneksi älysin lähteä ns.hyvä sään aikana pois.
Tosin mielisairaalassa en ole ollut ja enkä myöskään terapioissa.
Tässä linkki siitä,mitä nämä kallonkutistajat ovat loppujen lopuksi.

https://www.mediuutiset.fi/uutiset/laakarit-hoitavat-sairautensa-itse/26286acd-38c3-3797-bfdb-1ca517c504be
1 VASTAUS:
Kukaan ei pelkän "mielenkiinnon" vuoksi "käy" MT toimistoissa. Kyllä siihen hoitoon hakeudutaan vaikkapa juuri sen masennuksen takia. Melko pitkään se "käynti" kesti, jopa muutaman vuoden. Terapiaahan juurikin sait nämä vuodet, joko kuitenkaan vaivaasi ei ilmeisesti saatu paranemaan.
+Lisää kommentti
Itse en ole tarvinnut näitä palveluja, mutta seurannut sivusta j a yksi asia on satavarma. Vaik olis mitenkä hyvä psykiatri, psykölogi mitä näitä onkaan, niin JOS apua tarvitseva henkilö ei halua ? tai pysty avautumaan milläänlailla kellekään oikeista asioista, niin mitenkään ei voida auttaa, pelkillä pillereillä ei saada aikaan mitään ratkaisuja .korkeintaan lykätään niitä eteempäin. Joskus tuntuu, kun kuuntelee , niin psykölogit /atrit olisivat itsekin jonkin avun tarpeessa. Ikävää , mutta totta. Faktoja ei pääse karkuun. Monesti YKSI AINOA TODELLINEN YSTÄVÄ, pystyy jopa auttaan paremmin.!! Onko niitä kaikilla, se on eri asia.??
1 VASTAUS:
No minkähän ihmeen takia sitä menisikään psykologille juttelemaan, jos ei ole aikomustakaan avautua ongelmistaan. Silloin onkin järkevämpää jutella niistä ongelmistaan sen ystävän kanssa, jos sellaisen sattuu omaamaan
+Lisää kommentti
Lääketiede on edelleen suurelta osin alkeellista. Syy on se, että kunkin ihmisen kemia ja hermoston rakenne ovat erilaisia. Kun lääkäri määrää lääkettä, hän määrää kuin ne olisivat eri ihmisillä samanlaisia. Mutta lääkkeellä onkin eri ihmisiin erilainen vaikutus, sekä tarkoitettu että sivuvaikutus.

Terveyskeskuslääkäri määräsi minulle β-salpaajaa verenpaineen alentamiseksi. Sain erittäin vakavia painajaisunioireita, mutta osasin yhdistää ne lääkitykseen vasta kahden vuoden päästä. Sama lääkäri kertoi vasta silloin, että ne ovat β-salpaajilla tavallisia sivuvaikutuksia.

Kun seuraavan kerran toinen lääkäri yritti määräätä β-salpaajaa, kerroin karmeasta kaksivuotisesta kokemuksesta. Tämä sanoi, etteivät "ne nykyiset β-salpaajat aiheuta mitään painajaisia". Suostuin ottamaan, ja heti kauhu alkoi.

Runsas puoli vuotta sitten jouduin sairaalaan hengitysvaikeuksien takia. Sairaalalääkärit näkivät tilaisuutensa koittaneen ja määräsivät samalla verenpainelääkkeitä. Vahingoista viisastuneena kerroin heille, ettei missään tapauksessa saa olla β-salpaajaa, ja kerroin niiden kamalasta vaikutuksesta minuun.

Kertomuksestani huolimatta lääkäri määräsi minulle juuri β-salpaajaa. Huomasin epäillä sitä, koska sain kammottavia painajaisia. Tarkistin asian netistä. Niitähän ne olivatkin. Lääkäri ei maininnut, että hän määräsi niitä nimenomaisesta toiveestani huolimatta.

Vaimoni siskon mies ei saanut mitään haitallisia oireita β-salpaajista.
4 VASTAUSTA:
Mistä löysit tuon hienon beeta-merkin

Sofistikoitunutta ;)
al-jabin ei auta muu kuin odotella sitä aivoinfarktia, kun ei lääkitykset sovi.
Anonyymi kirjoitti:
Mistä löysit tuon hienon beeta-merkin

Sofistikoitunutta ;)
Tietokoneeseeni on asennettu Libre Office Writer. Oli ainakin vuosia sitten ilmainen.
Anonyymi kirjoitti:
al-jabin ei auta muu kuin odotella sitä aivoinfarktia, kun ei lääkitykset sovi.
Minulle kelpaa mikä tahansa kuolinsyy. Mieluiten kuitenkin sellainen, jossa ei jää kitumaan. Aivoinfarkti vaikuttaisi hyvältä, jos se olisi riittävän suuri ja veisi kerralla hengen. Sama tietysti sydäninfarktin kanssa.

Varmin tapa kuolla on kuitenkin syöpä. Jos sitä ei "hoideta" pian kuolee todennäköisemmin siihen kuin infarktiin.
+Lisää kommentti
Joku kirjoitti näin: "Farmakologinen lääkehoito hoito puolestaan perustuu ihmiskehon kemiaan. Lääkkeiden vaikutus ihmiseen on empiirisesti eli kokeellisesti testattu. Siis koko psykiatria ei ole "huuhaata".

Näinhän meille kerrotaan, ja niin haluaisi jokainen uskoa. Mutta valitettavasti luotettava ja puolueeton tieteellinen tutkimus osoittaa toista. Perustietoa saa helposti ainakin seuraavista kahdesta suomenkielisestä videosta. Ne ovat Yleisradion asiantuntijahaastatteluja ja tiiviitä ja selkeitä seurata. Nämä kun katsoo ensin voi sitten vaikka hakea itse lisää tietoa eri lähteistä:

Ylen Dosentti-ohjelma:
Onko Suomi sairas lääkkeistä?
https://www.youtube.com/watch?v=UYNqCCqUzow

YLE MOT - Masentavat lääkkeet
https://www.youtube.com/watch?v=sd0IW_MqJvA
Ilmoita
Käydyssä keskustelussa on esitetty myös näkemys, että "psyyken sairaus" olisi tyystin eri asia kuin muu sairaus. Täysin väärin. Aivojen toiminta on aivan samalla tavalla sähköis-kemiallista, kuin muunkin elimistön. Ei ole muuta psyykeä kuin aivojen toiminta.

Jos aivoihin voidaan jollakin tavalla vaikuttaa, niin kemiallisesti eli lääkkeillä. Usein se ei onnistu. Sen sijaan psykoterapia on šamanismin tasolla olevaa stiignafuuliaa, yhtä vaikuttavaa. Siis vain placebovaikutus on.

x x x

Inkkarihoitoihin turvautujat ovat usein itse valinneet alansa hoitaakseen itseään. Monet papit, psykologit ja psykiatrit ovat itse näin rekrytoineet itsensä. On vaikea myöntää, että koko monivuotinen ja kallis akateeminen opiskelu on mennyt hukkaan ja onkin joutunut pilkatulle alalle.
10 VASTAUSTA:
Missä on tutkimus joka todistaa että aivotoiminnan häiriöt ovat "psyyken sairauksien" aiheuttajia?

Aivoihin voidaan vaikuttaa muinkin tavoin kuin lääkkeillä.

Aivojen muovautuvuus
Plastisuus= aivojen muovautuvuus tarkoittaa muutoksia hermoston rakenteessa ja toiminnassa
Esimerkiksi uusien asioiden oppiminen muuttaa synapsien välisiä yhteyksiä.

Miten plastisuus ilmenee yksittäisillä ihmisillä?:
Dokumentissa oli nainen joka oli syntynyt ilman toista aivopuoliskoa. Silti hänen toinen aivopuolisko muokkautui toimimaan ja käsittelemään asioita niin, että hän pystyy elämään normaalisti.

Miten plastisuutta on tutkittu ja mitä on saatu selville?:

On esimerkiksi laitettu kaksi koeryhmää. Toinen laitettiin soittamaan helppoa piano pimputusta. Heidän aivojaan tutkitaan ja aivojen osa joka käsittelee musiikkia ja luovuutta kasvaa. Toinen ryhmä laitettiin pianon ääreen ja heidän piti vain kuvitella liikuttelevansa sormiaan samalla lailla kuin pianoa soittavatkin. Vaikka he vain kuvittelivat soittavansa sama aivoalue kehittyi ja kasvoi. Ihmisten aivot pystyvät ihmeelliseen muovautumiseen, mutta sillä on kääntöpuolikin sillä ne pystyvät myös vastakkaiseen, eli ne pystyvät unohtamaan ja hävittämään vähemmän käytetyn informaation ilman että me pystymme itse siihen vaikuttamaan.
Eipä ollut hävittänyt vähemmän käytettyä infomaatiota. Joskus seoina ostin kuvaristikkolehtiä. Ihan hyvin kävi täyttäminen. Kauhistui sitä roskatiedon määrää, joka ihan helposti löytyi muististani., esim.kaikenmaailman julkkisten nimiä, kauemaankin ajassa.

Mihinkä tutkimukseen perustat väitten, että aivot unohtavat vähemmän käytetyn informaation. Et mihinkään, koska sellaista ei ole voitu tutkia. - Siinä vaan mahtipontisesti kirjoittelet kaiknlaista.
Anonyymi kirjoitti:
Missä on tutkimus joka todistaa että aivotoiminnan häiriöt ovat "psyyken sairauksien" aiheuttajia?

Aivoihin voidaan vaikuttaa muinkin tavoin kuin lääkkeillä.

Aivojen muovautuvuus
Plastisuus= aivojen muovautuvuus tarkoittaa muutoksia hermoston rakenteessa ja toiminnassa
Esimerkiksi uusien asioiden oppiminen muuttaa synapsien välisiä yhteyksiä.

Miten plastisuus ilmenee yksittäisillä ihmisillä?:
Dokumentissa oli nainen joka oli syntynyt ilman toista aivopuoliskoa. Silti hänen toinen aivopuolisko muokkautui toimimaan ja käsittelemään asioita niin, että hän pystyy elämään normaalisti.

Miten plastisuutta on tutkittu ja mitä on saatu selville?:

On esimerkiksi laitettu kaksi koeryhmää. Toinen laitettiin soittamaan helppoa piano pimputusta. Heidän aivojaan tutkitaan ja aivojen osa joka käsittelee musiikkia ja luovuutta kasvaa. Toinen ryhmä laitettiin pianon ääreen ja heidän piti vain kuvitella liikuttelevansa sormiaan samalla lailla kuin pianoa soittavatkin. Vaikka he vain kuvittelivat soittavansa sama aivoalue kehittyi ja kasvoi. Ihmisten aivot pystyvät ihmeelliseen muovautumiseen, mutta sillä on kääntöpuolikin sillä ne pystyvät myös vastakkaiseen, eli ne pystyvät unohtamaan ja hävittämään vähemmän käytetyn informaation ilman että me pystymme itse siihen vaikuttamaan.
Aivojen plastisuus on tunnettu ja kauan tiedetty asia. Se on ainakin imettäväisillä, luultavasti laajemminkin selkärankaisilla, esiintyvä keino sopeutua ympäristöön lyhytaikaisesti.

Plastisuus vaikuttaa jo syntymästä lähtien koko elämän ajan, mutta ei sisällöltään ei periydy, vaikka itse plastisuus on geneettinen ja periytyy. Samankaltainen sopeuttava keino on epigeeninen periytyvyys, joka tosin periytyy ituradan kautta, mutta purkautuu parissa sukupolvessa.

Kysymys ei ole siitä, että plastisuutta ei olisi, mutta psykologistipiireissä se nähdään niin voimakkaana, ettei sillä ole määrää, ei laatua.

Terapiaideologiassa unohtuu, että voimakkaitten ja pysyvien vaikutteiden alaisena on usein oltu monia vuosia, jopa kymmeniä, ja nämä muka saataisiin poistettua muutamalla terapiatunnilla. Tätä kysymystä terapian kannattajat eivät usein tule edes ajatelleeksi. Vaikutusaika on yleensä ollut monikymmenkertainen terapiaan verrattuna.

Pohjimmiltaan on kyse luonnontieteellisen ja psykologistisen ihmiskäsityksen erosta.
Anonyymi kirjoitti:
Eipä ollut hävittänyt vähemmän käytettyä infomaatiota. Joskus seoina ostin kuvaristikkolehtiä. Ihan hyvin kävi täyttäminen. Kauhistui sitä roskatiedon määrää, joka ihan helposti löytyi muististani., esim.kaikenmaailman julkkisten nimiä, kauemaankin ajassa.

Mihinkä tutkimukseen perustat väitten, että aivot unohtavat vähemmän käytetyn informaation. Et mihinkään, koska sellaista ei ole voitu tutkia. - Siinä vaan mahtipontisesti kirjoittelet kaiknlaista.
Tarvitsetko todella tutkimusta todisteeksi siitä että ihmiset unohtavat asioita?
Anonyymi kirjoitti:
Eipä ollut hävittänyt vähemmän käytettyä infomaatiota. Joskus seoina ostin kuvaristikkolehtiä. Ihan hyvin kävi täyttäminen. Kauhistui sitä roskatiedon määrää, joka ihan helposti löytyi muististani., esim.kaikenmaailman julkkisten nimiä, kauemaankin ajassa.

Mihinkä tutkimukseen perustat väitten, että aivot unohtavat vähemmän käytetyn informaation. Et mihinkään, koska sellaista ei ole voitu tutkia. - Siinä vaan mahtipontisesti kirjoittelet kaiknlaista.
Ihmisen aivojen käyttämä energia on noin 20 % ihmisen koko energiankulutuksesta. Oppi, jonka mukaan käyttäisimme aivojen kapasiteetista vain 5 - 10 prosenttia, on kulkutarina.

Muinaisaikana ihminen eli alituisesti nälkärajalla. Ei aivoihin voinut tällaisen energian kulutuksen kanssa samaan aikaan rakentua varakapasitteetia kuin hyvin vähän. Jos olisi kehittynyt merkittävästi, olisi pienellä varakapasiteetilla ollut merkittävä valintaetu.

Aivot ovat siis siten kehittyneet, kuin pari sataa tuhatta vuotta sitten savannilla tarvittiin, eikä yli sen. Jos esimerkiksi opiskelee vanhempana uutta kieltä, se sekä on vaikeampaa että muuta opittua kuluu pois samaa tahtia. Vaikka tuntuu, että muistamme merkityksettömiäkin asioita, se vain kertoo, ettei pakkaamis- ja purkamismekanismi ole täydellinen, niin kuin meissä mikään ei ole täydellistä.
"Käydyssä keskustelussa on esitetty myös näkemys, että 'psyyken sairaus' olisi tyystin eri asia kuin muu sairaus. Täysin väärin. Aivojen toiminta on aivan samalla tavalla sähköis-kemiallista, kuin muunkin elimistön. Ei ole muuta psyykeä kuin aivojen toiminta."

Sinulla menee asioita sekaisin keskenään. Ensinnäkin psyyke tai mieli, kuten sielu ja henki, ovat ihmisen keksimiä abstraktioita. Sellaisia ei tieteellisesti katsoen ole. Toiseksi, tästä seuraa triviaalisti, että psyykensairaus on aina kielikuvallinen sairaus. Toisin sanoen, se ei ole oikea sairaus. Oikeat sairaudet (esim. influenssa) ja psyykensairaudet ovat täysin eri asioita. Se että aivoissa tapahtuu koko ajan sähkökemiallista liikettä, vaikka tässä kirjoittaessani ja sinun lukiessasi viestiä, ei tarkoita, että kyseessä on sairaus. Sairaus on fyysinen tai kemiallinen poikkeavuus kropassa, ei fyysistä tai kemiallista toimintaa kropassa.

Olet astunut tuohon samaiseen psykiatrian virittämään epäselvän kielenkäytön miinaan, johon niin moni on langennut.

-2Dex
Anonyymi kirjoitti:
"Käydyssä keskustelussa on esitetty myös näkemys, että 'psyyken sairaus' olisi tyystin eri asia kuin muu sairaus. Täysin väärin. Aivojen toiminta on aivan samalla tavalla sähköis-kemiallista, kuin muunkin elimistön. Ei ole muuta psyykeä kuin aivojen toiminta."

Sinulla menee asioita sekaisin keskenään. Ensinnäkin psyyke tai mieli, kuten sielu ja henki, ovat ihmisen keksimiä abstraktioita. Sellaisia ei tieteellisesti katsoen ole. Toiseksi, tästä seuraa triviaalisti, että psyykensairaus on aina kielikuvallinen sairaus. Toisin sanoen, se ei ole oikea sairaus. Oikeat sairaudet (esim. influenssa) ja psyykensairaudet ovat täysin eri asioita. Se että aivoissa tapahtuu koko ajan sähkökemiallista liikettä, vaikka tässä kirjoittaessani ja sinun lukiessasi viestiä, ei tarkoita, että kyseessä on sairaus. Sairaus on fyysinen tai kemiallinen poikkeavuus kropassa, ei fyysistä tai kemiallista toimintaa kropassa.

Olet astunut tuohon samaiseen psykiatrian virittämään epäselvän kielenkäytön miinaan, johon niin moni on langennut.

-2Dex
Tieteellisessä mielessä ajattelu ja sen mukaan toimiminen ovat sähkökemiallisia ilmiöitä, siis puhtaasti materiaalisia tapahtumia. Ei se, että ne eivät ole muuta kuin materian funktio, eikä jotakin eri susbtanssia, kuten menneet ihmiset luulivat, tee niitä olemattomiksi.

Koko sairauskäsite on arkikieltä. Jos puramme sen juuriaan myöten, voimme havaita vain, että tuo tai tämä kyttäytyminen on evoluution kannalta karsiutuva tai hyödyllinen. Hyödyllinen käyttäytyminen tulee evoluution myötä keskimäärin valituksi, haitallinen taas vähenee populaatiossa. Haitallisia nimitämme sairauksiksi.

Ei ole mitään eroa sillä, karsiutuuko sukulinja aivojen vai muun kehon virheellisen toiminnan johdosta.

Otetaan konkreettinen esimerkki. Jos eräät aivosolut vaurioituvat, syntyy skitsofreniaksi nimetty tila. Tila syntyy joko virustartunnasta, ulkoa tulevasta myrkystä, kuten huumeista, tai sisäsyntyisesti, kun ylimääräinen dopamiini muuttuu myrkyllisiksi tuotteiksi, jotka tuhoavat soluja. Saattaa olla muitakin syitä.

Virustartunnoissa kaikki eivät saa sairautta, eivät saa edes tartuntaa, koska se on satunnaista. Siten skitsofreniayhtäläisyys identtisillä kaksosillakin on noin 50 %. Toisaalta skitsofreniaan eri ihmiset reagoivat eri tavalla. Joillakin on vahva, joillakin heikko immuunipuolustus virusta vastaan. Siksi vain prosentti, pari saa taudin.

Joka tapauksessa taudin saaneilla on myrkyllisiä yhdisteitä tai viruspartikkeleita aivo-selkäydinnesteessä. Eräät hermoradat ovat pysyvästi vaurioituneita. Seuraa poikkeava käyttäytyminen.

Jos tällaista tilaa ei voi nimittää arkikielisesti sairaudeksi, ei meillä ole missään muussakaan "sairaudessa" lupaa käyttää arkikielen sanaa.
al-jabr kirjoitti:
Tieteellisessä mielessä ajattelu ja sen mukaan toimiminen ovat sähkökemiallisia ilmiöitä, siis puhtaasti materiaalisia tapahtumia. Ei se, että ne eivät ole muuta kuin materian funktio, eikä jotakin eri susbtanssia, kuten menneet ihmiset luulivat, tee niitä olemattomiksi.

Koko sairauskäsite on arkikieltä. Jos puramme sen juuriaan myöten, voimme havaita vain, että tuo tai tämä kyttäytyminen on evoluution kannalta karsiutuva tai hyödyllinen. Hyödyllinen käyttäytyminen tulee evoluution myötä keskimäärin valituksi, haitallinen taas vähenee populaatiossa. Haitallisia nimitämme sairauksiksi.

Ei ole mitään eroa sillä, karsiutuuko sukulinja aivojen vai muun kehon virheellisen toiminnan johdosta.

Otetaan konkreettinen esimerkki. Jos eräät aivosolut vaurioituvat, syntyy skitsofreniaksi nimetty tila. Tila syntyy joko virustartunnasta, ulkoa tulevasta myrkystä, kuten huumeista, tai sisäsyntyisesti, kun ylimääräinen dopamiini muuttuu myrkyllisiksi tuotteiksi, jotka tuhoavat soluja. Saattaa olla muitakin syitä.

Virustartunnoissa kaikki eivät saa sairautta, eivät saa edes tartuntaa, koska se on satunnaista. Siten skitsofreniayhtäläisyys identtisillä kaksosillakin on noin 50 %. Toisaalta skitsofreniaan eri ihmiset reagoivat eri tavalla. Joillakin on vahva, joillakin heikko immuunipuolustus virusta vastaan. Siksi vain prosentti, pari saa taudin.

Joka tapauksessa taudin saaneilla on myrkyllisiä yhdisteitä tai viruspartikkeleita aivo-selkäydinnesteessä. Eräät hermoradat ovat pysyvästi vaurioituneita. Seuraa poikkeava käyttäytyminen.

Jos tällaista tilaa ei voi nimittää arkikielisesti sairaudeksi, ei meillä ole missään muussakaan "sairaudessa" lupaa käyttää arkikielen sanaa.
"Hyödyllinen käyttäytyminen tulee evoluution myötä keskimäärin valituksi, haitallinen taas vähenee populaatiossa."

En ole varma mitä tekemistä evoluutiolla on tämän aiheen kanssa, mutta totta on, että ne eläimet pärjäävät ja jäävät eloon, joiden ominaisuudet ja käyttäytyminen suosii selviytymistä. Ne joiden ominaisuudet ja käytös taas ei, kuolevat pois, elleivät sitten siirry toiselle alueelle, jolla kyseisillä ominaisuuksilla ja käytöksellä pärjää paremmin.

"Haitallisia [käyttäytymismalleja] nimitämme sairauksiksi."

Emmepäs. Nimitämme sairauksiksi kehossa olevia epänormaaleja fyysisiä tai kemiallisia poikkeamia. Käytös, ajatus tai tunne ei ole eivätkä voi olla sairaus. Sairauksia ei määritellä siten. Tämä on lääketieteen perusteita.

"Jos eräät aivosolut vaurioituvat, syntyy skitsofreniaksi nimetty tila."

Tai sitten ei. Sehän riippuu siitä uskooko skitsofreniaan vai ei. Henkilökohtaisesti en usko. Minun maailmassani aivosolujen vaurioiduttua syntyy aivovaurio. Aivovaurioilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä jotkut ihmiset ja viranomaiset kutsuvat skitsofreniaksi. Skitsofrenia, kuten kaikki mielisairaudet, viittaavat ei-toivottuun käytökseen, ajatteluun, tunteisiin tai niiden yhdistelmiin, eivät fyysisiin tai kemiallisiin poikkeavuuksiin ihmiskehossa.

"skitsofreniayhtäläisyys identtisillä kaksosillakin on noin 50 %"

Jos viittaat tällä, että oletetulla skitsofrenia-sairaudella olisi geneettinen komponentti, olet väärässä. Perustelut ovat samat kuin edellä. Käytös ei periydy. Vain biologiset ominaisuudet periytyvät. Tämä huomataan jopa eläinmaailmassa (!), jossa eri lajin kanssa asuvat eläimet oppivat käyttäytymään kuin ne joiden läsnä ne ovat kasvaneet.

-2Dex
Anonyymi kirjoitti:
"Hyödyllinen käyttäytyminen tulee evoluution myötä keskimäärin valituksi, haitallinen taas vähenee populaatiossa."

En ole varma mitä tekemistä evoluutiolla on tämän aiheen kanssa, mutta totta on, että ne eläimet pärjäävät ja jäävät eloon, joiden ominaisuudet ja käyttäytyminen suosii selviytymistä. Ne joiden ominaisuudet ja käytös taas ei, kuolevat pois, elleivät sitten siirry toiselle alueelle, jolla kyseisillä ominaisuuksilla ja käytöksellä pärjää paremmin.

"Haitallisia [käyttäytymismalleja] nimitämme sairauksiksi."

Emmepäs. Nimitämme sairauksiksi kehossa olevia epänormaaleja fyysisiä tai kemiallisia poikkeamia. Käytös, ajatus tai tunne ei ole eivätkä voi olla sairaus. Sairauksia ei määritellä siten. Tämä on lääketieteen perusteita.

"Jos eräät aivosolut vaurioituvat, syntyy skitsofreniaksi nimetty tila."

Tai sitten ei. Sehän riippuu siitä uskooko skitsofreniaan vai ei. Henkilökohtaisesti en usko. Minun maailmassani aivosolujen vaurioiduttua syntyy aivovaurio. Aivovaurioilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä jotkut ihmiset ja viranomaiset kutsuvat skitsofreniaksi. Skitsofrenia, kuten kaikki mielisairaudet, viittaavat ei-toivottuun käytökseen, ajatteluun, tunteisiin tai niiden yhdistelmiin, eivät fyysisiin tai kemiallisiin poikkeavuuksiin ihmiskehossa.

"skitsofreniayhtäläisyys identtisillä kaksosillakin on noin 50 %"

Jos viittaat tällä, että oletetulla skitsofrenia-sairaudella olisi geneettinen komponentti, olet väärässä. Perustelut ovat samat kuin edellä. Käytös ei periydy. Vain biologiset ominaisuudet periytyvät. Tämä huomataan jopa eläinmaailmassa (!), jossa eri lajin kanssa asuvat eläimet oppivat käyttäytymään kuin ne joiden läsnä ne ovat kasvaneet.

-2Dex
<< Käytös ei periydy.>>

Tämä varmaan jo kertoo, mitä uskot tieteestä.
al-jabr kirjoitti:
<< Käytös ei periydy.>>

Tämä varmaan jo kertoo, mitä uskot tieteestä.
Tietenkään käytös ei periydy. Käytös on seurausta siitä miten opimme toimimaan eri tilanteissa, mitä valintoja teemme. Siihen vaikuttaa kasvatus. Siksi ihmiset käyttäytyvät niin eri tavoin ja tekevät hyvin erilaisia päätöksiä, koska meillä kaikilla on erilainen tausta, tiedot, arvot ja asenteet, jotka olemme oppineet elämämme aikana.

Vain biologiset ominaisuudet, kuten esimerkkeinä silmien väri, pituus ja ihonväri periytyvät (kirjaimellisesti). Köyhyys, käytös ja vaikkapa yhteiskunnallinen asema periytyvät vain kielikuvallisessa merkityksessä.

Perustan maailmankuvani vakaasti tieteeseen, joten siitä minua on turha yrittää soimata.

-2Dex
+Lisää kommentti
"Terapiaahan juurikin sait nämä vuodet, joko kuitenkaan vaivaasi ei ilmeisesti saatu paranemaan."

Näin kommentoi joku ylempänä mielenterveystoimistossa masennuksen vuoksi käyneelle. Huomio: MT:ssä ei yleensä ole koulutettuja psykoterapeutteja! Vaan ainoastaan psykologeja ja psykiatrisia sairaanhoitajia, joilla yleensä ei ole psykoterapiakoulutusta. Heidän kanssaan käydyistä keskusteluista ei käytetäkään siksi psykoterapia-nimikettä, vaan ne ovat vain psykologisia keskusteluja tai hoitokeskusteluja. Niitä on myös sallittua sanoa terapiaksi, mutta se on erotettava siis psykoterapiasta. Psykoterapia on Valviran hyväksymä koulutus ja psykoterapeutti on suojattu nimike.

Psykoterapiakoulutuksen pitää täyttää tietyt kriteerit jotta Valvira hyväksyy sen. Kriteereihin kuuluu erilaisia koulutusvaatimuksia, ja olennaisesti koulutettavan oma terapia. Se oma terapiajakso on kuitenkin monissa koulutusohjelmissa aika lyhyt, 40-80 kertaa. Monet asiakkaat tarvitsevat paljon tätä pitempää terapiaa, esim. Kelan kuntoutuspsykoterapia on 2-3 vuotta. Voi kysyä riittääkö terapeutille näin lyhyt tutustumijakso omaan itseen ja omiin ongelmiin. Pisin oma koulutusterapia on psykodynaamisilla ja joillakin kuvataideterapeuteilla. Näitä asioita voi kysyä esimerkiksi Valviran neuvontapuhelimesta, jos miettii terapiaan hakeutumista.
1 VASTAUS:
Se nyt on sama millä nimikkeillä sitä terapiaa käydään ja noinkin pitkillä käyntikerroilla kyllä jo ehtii hyvin tutustumaan henkilöön.
+Lisää kommentti
No ei se ihan sama ole jos terapeuttien ammattitaito on yhtään kiinni koulutuksesta ja käydystä omasta terapiasta.
1 VASTAUS:
Niin ja autismikirjon henkilöä ei saisi terapoida henkilö joka ei tiedä mitään autismista. Sellaisesta huonosta terapiasta on paljon haittaa vain.
+Lisää kommentti
Alkuperäinen kysymys on hyvä. Psykiatriaa voi ja pitää arvostella, sillä se on pelkkä uskomustiede. Mitä ovat neuroosi, mania, skitsofrenia muuta kuin luokiteltuja oireita, joista psykiatri valikoi mielestään sopivan potilaalleen. Ikävintä on se, että diagnoosi jää papereihisi, eikä kukaan korjaa virheellisiä diagnooseja. Itselleni on diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö 28 vuotta sitten. Koska minulla ei ole ollut masennusoireita lainkaan sen jälkeen, olen yrittänyt saada diagnoosin poistetuksi. Omasta mielestäni paloin loppuun työssäni ja masennuin hetkeksi. Tulos jäi laihaksi; kukaan psykiatri ei halua sorkkia ammattitoverinsa arviota. Vai voiko mielensairaus olla täysin oireeton?
Arvailutiedettä. Uskon että poppamiehen parantavat mielensairauksia pätevämmin kuin nämä lukeneet psykiatrit.
1 VASTAUS:
Oletko nyt sitten "parantunut" ja et tarvitse edes lääkitystä?
+Lisää kommentti
Psykiatria on viime vuosikymmrnillä ja 1900-luvun lopulla huomattavasti kehittynyt. 1. Psykofarmaka Largactil paljolti tyhjensi osastoja skitsofreeniköista 1850-luvulta alkaen. Vastaavasti ssri- ja snri-masennuslääkkeet ovat auttaneet ihmisiä huomattavasti. Hyvään henkiseen vointiin tarvitaan myös hyvä, monipuolinen ja oikea ravitsemus aivojen hyödyksi; Kiinan kulttuurivallankumouksen aikana Mao aiheutti Kiinaan ravitsemuspuutteilla
skitsofrenia-epidemian. Useiden psykiatristen tautikokonaisuuksien osalta joudutaan vielä keskittymään psyykkisten oirekokonaisuuksien havainnointiin diagnoosin teossa mutta osassa psyykkisiä tauteja aivojen aineenvaihdunta-prosessit ja aivoihin kehittyneet ruumiilliset muutokset tunnetaan jo verraten hyvin.
2 VASTAUSTA:
Vangit viskattaa Yhdysvalloissa kaduille psykiatrisista laitoksista 1950-luvulla valtion säästösyistä johtuen. Klooripromatsiinilla ei ollut tekemistä asian kanssa. Olet lukenut jostain psykiatrista propagandaa, jossa "kunnia" annetaan klooripromatsiinille tai muulle "psykiatrian kehitykselle", mitä ikinä se milloinkin tarkoittaa.

"Kiinan kulttuurivallankumouksen aikana Mao aiheutti Kiinaan ravitsemuspuutteilla skitsofrenia-epidemian."

Ei aiheuttanut mitään mielikuvitussairausepidemioita, vaan nälänhädän ja siitä seuranneet miljoonat nälkäkuolemat.

-2Dex
Osaatko kertoa meille, mitä tarkoittaa aivojen aineenvaihduntaprosessit ja ruumiilliset muutokset? Miksi tällaisia muutoksia ei voida jo nyt käyttää diagnoosin apuvälineinä? Esimerkiksi jos tutkit kahden ryhmän eroavuuksia aivojen rakenteissa ja toiminnassa, löydät tusinan eroja ja niitä selittäviä tekijöitä. Se että ryhmätasolla löydetään tilastollisesti merkitseviä eroja ei tarkoita, että yksilötasolla niistä olisi mitään hyötyä "sairauden" diagnosoinnissa, koska suurin osa myös sairaaksi luokiteltuun kuuluvista potilaista on aivan normaaleja ja toisaalta osa verrokkiryhmään kuuluvista on poikkeavia. Erot ovat TILASTOLLISIA. Siinä tutkitaan populaatioita, ryhmiä, joiden oletetaan pelkän diagnoosin perusteella eroavan toisistaan. Todellisuudessa nämä ryhmät eroavat lukuisilla muillakin tavoilla toisistaan -lääkehistorian, elämäntapojen ja ylipäätään elinympäristönsä osalta. Jos yksilötasolla tunnettaisiin tietyn diagnoosin keholliset mekanismit, ne voitaisiin tunnistaa patofysiologisen prosessin pohjalta. Toisaalta myös sosiaaliset ja psykologiset tekijät ilmenevät osin kehollisina korrelaatteina, joten tämäkään tieto ei tekisi psykiatrisesta häiriöstä somaattista sairautta suoraan.

Ja oikeasti tuloksiin vaikuttaa myös se, että tutkijat ovat ihmisiä, jotka tykkäävät rahasta siinä missä muutkin ihmiset. Heistä on kivaa saada mainetta, mukava varmistaa oma rahoituspohjansa ja elää mukavasti huolista piittaamatta. Siksi he liiottelevat tutkimustensa tuloksia systemaattisesti, rahoittajiensa toiveesta. Esimerkiksi ADHD-diagnoosin saaneiden lasten ja aikuisten aivorakenteellisia poikkeavuuksia käsitellyt Hoogman et al. (2017) julkaisivat tutkimuksen, jonka mukaan ADHD-diagnoosin saaneiden lasten aivot poikkeavat normaalipopulaation aivojen rakenteista. Tämä ei sinänsä ollut valehtelua, sillä tietyt aivojen osa-alueet tosiaan poikkesivat tilastollisesti näiden kahden eri ryhmän välillä. Mutta ero oli käytännössä niin olematon, ettei sillä ollut mitään merkitystä. Erojen suuruuta kuvaava Cohenin D oli esimerkiksi accumbens-tumakkeessa 0.19 alle 15-vuotiailla lapsilla. Tämä tarkoittaa, että ero on olemattoman pieni, ja todennäköisesti ei johdu ainakaan diagnoosiin liittyvästä sairaudesta, vaan muista tekijöistä. Silti tämän tutkimuksen tuloksia toitotettiin todisteena siitä, että se todistaa ADHD:n olevan aivosairaus. Jos vilpittömiä ollaan, niin kyllä tuo tutkimuksen tulkinta ainakin todistaa, että psykiatrian alan lääketieteellistä tutkimusta vaivaa vaikea korruptio-ongelma. Samat ongelmat vaivaavat kaikkia psyykkisiä häiriöitä koskevaa tutkimusta.
+Lisää kommentti
Päivää. Psykiatria on pseudotiedettä. Se ei voi eikä aiokaan auttaa ihmistä. Mielettömintä siinä on, että erilaisilla psykoosi- ja mielialalääkkeillä yritetään hoitaa mm. lapsille keksitty ADHD-oireyhtymä. Lisäksi psykiatria stigmatisoi ihmisen niin että hän on lopun ikää "hullu", vaikka olisi jo alun perin väärän diagnoosin uhri. Psykiatrian tarkoitus on tuhota "väärinajattelijat" ja mikä tärkeintä! Tehdä tyhjästä rahaa ja paljon toimimattomilla turrutuspillereillä.
Ilmoita
Päivää. Psykiatria on pseudotiedettä. Se ei voi eikä aiokaan auttaa ihmistä. Mielettömintä siinä on, että erilaisilla psykoosi- ja mielialalääkkeillä yritetään hoitaa mm. lapsille keksitty ADHD-oireyhtymä. Lisäksi psykiatria stigmatisoi ihmisen niin että hän on lopun ikää "hullu", vaikka olisi jo alun perin väärän diagnoosin uhri. Psykiatrian tarkoitus on tuhota "väärinajattelijat" ja mikä tärkeintä! Tehdä tyhjästä rahaa ja paljon toimimattomilla turrutuspillereillä.
Ilmoita
Onhan se tiedossa että sykiatrian puolelle menee kaikki ne lääkärit ja hoitajat jotka ei muolla tule toimeen (pärjää , saavat lopputilin )
Harvoin nuossa sykiatrian sairaaloissa potilaat valitta ,ei ainakaan valituksia tutkita ,"sehän on päästään vialla"
Onhan noissa laitoksissa jopa lääkäriä ja hoitajia potilaana suljetullakin osastolla,
Kunhan jotenkin saaraa hoirettua jäävät yleensä töihin tuohon sairaalaan ,
Totuushan on että seura tekee kaltaisekseen
Ilmoita
Päivää. Psykiatria on pseudotiedettä. Se ei voi eikä aiokaan auttaa ihmistä. Mielettömintä siinä on, että erilaisilla psykoosi- ja mielialalääkkeillä yritetään hoitaa mm. lapsille keksitty ADHD-oireyhtymä. Lisäksi psykiatria stigmatisoi ihmisen niin että hän on lopun ikää "hullu", vaikka olisi jo alun perin väärän diagnoosin uhri. Psykiatrian tarkoitus on tuhota "väärinajattelijat" ja mikä tärkeintä! Tehdä tyhjästä rahaa ja paljon toimimattomilla turrutuspillereillä.
Ilmoita
Ovatko kaikki innokkaimmat psykiatrian vastustajat ensipsykoosiaan sairastavia skitsofreeneja?
1 VASTAUS:
Riippuu ihan keneltä kysyy. Jos psykiatreilta, totta kai ovat. Jos joltain hieman rehellisemmältä taholta niin sanovat, että vaikea olla, kun skitsofrenia-nimistä sairautta ei ole tieteellisesti katsoen olemassa. Se kuka on mieleltään sairas ja kuka terve on toki mielipidekysymys. Psykiatrinen "diagnosointi", eli oikeammin leimaaminen, on vain ihmisten mustamaalaamista, ei oikeaa lääketieteellistä diagnosointia.

-2Dex
+Lisää kommentti
Kyllä niissä psykiatreissakin kaikenlaisia on, ei ole ollenkaan tavatonta esim., että psykiatri mies käyttää naispotilaitaan seksuaalisesti hyväksi. Tällaistakin tapahtuu Suomessa, mutta potilas pistetään hiljaiseksi erilaisin alistavin keinoin, niin psykiatrian hoitohenkilökunta saa olla rauhassa ja paeta vastuuta omasta häiriintyneestä toiminnastaan ja omasta mielenterveydestään.

Olen huomannut, että joiden psykiatriantyöntekijöiden, etenkin naisten ja niiden naisten jotka laittautuvat ulkonäöllisesti töihin paljon, mielenkiinto työelämässä on enemmänkin tuoda itseään esille ja päästä näyttelemään itseään johonkin, kuin potilaiden kohtaaminen ja auttaminen. Tämä on tosi väärin ja kertoo siitä miten alas voi ihminen nyky länsimaalaisena aikakautena vajota. Ja kyseessä ei ole vain nuoria naistyöntekijöitä, vaan ihan keski-ikäiset naiset voivat psykiatrian työntekijöinä käyttäytyä näin. Eikä heidän toimintaansa ole koko aikaa esimies vahtimassa. Se voi tuoda liikaa vapautta heille ja saa heidät kontrollittomiksi omaan käytökseensä liittyen. Siellä kun on niin helppo heittää kaikki psyykkisesti oireilevan potilaan piikkiin. Ja joissain tapauksissa, esim. mies esimies, voi vaan tykätä tällaisesta "vosahtavasta" nais sairaanhoitajasta tai lääkäristä, eikä näe hänen eriskummallisessa ja asiattomassa käytöksessään mitään väärää. Sitten naispsykiatreissa voi olla niitä subjektinaisia, joille työelämä tarjoaa mukavia haasteita ja heillä voi olla hyvin korostunut pätemisen tarve ja olla urallaan se kaikkein pro, ja tämäkin voi estää potilaan aitoa kohtaamista, välittämistä ja avunsaamista.
1 VASTAUS:
Se on joillekin elämän ja uran kohokohta,kun saadaan miespotilaat kuolaamaan itseään.Sitten torutaan,kun potilaat lähentelevät.Kestoripset senkun räpsyy ja jos potilaalla on jotain vastaavaa,niin kateelllisia ollaan ja suututaan.Räps räps
+Lisää kommentti
"itselleni on diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö 28 vuotta sitten. Koska minulla ei ole ollut masennusoireita lainkaan sen jälkeen, olen yrittänyt saada diagnoosin poistetuksi. Omasta mielestäni paloin loppuun työssäni ja masennuin hetkeksi. Tulos jäi laihaksi; kukaan psykiatri ei halua sorkkia ammattitoverinsa arviota. "

Julkisen sektorin papereista on erittäin vaikea saada mitään psykiatrista diagnoosia kumotuksi. Sen sijaan asiaan voi vaikuttaa vaatimalla heitä kirjaamaan potilaspapereihisi toisen asiantuntijan eriävä mielipide. Toinen asiantuntija voi olla julkinen tai yksityinen, ja heitä voi olla useampiakin.

Eriävä mielipide on pakko kirjata, sillä potilaslaki velvoittaa kirjaamaan potilaskertomuksiin kaikki hoidon kannalta merkittävät konsultaatiot. Jos lähetät hoidostasi vastaavalle psykiatrille (mielellään ylilääkärille) toisen psykiatrin kirjoittaman lausunnon mielentilastasi, hänen on pakko tehdä tästä merkintä potilaskertomukseesi. Esim. näin: "...potilasta siitä ja siitä asti hoitanut psykiatri X katsoo ettei hän kärsi maanis-depressiivisestä mielialashäiriöstä, vaan..." jne. Mitä kauemmin kyseinen toinen psykiatri on hoitanut sinua (tapaamisten määrä ja mistä lähtien on oltava lausunnossa), sitä parempi.

Yksityiseltä psykiatrilta lausunnon hankkiminen on mutkatonta, kunhan psykiatri tutustuu sinuun tarpeeksi. Käyntejä ei välttämättä tarvitse kuin muutama. Oleellista on tietysti valita psykiatri, jonka kanssa yhteistyö sujuu ja jolla on riittävä asiantuntemus.

Yksityinen maksaa enemmän. Ei aina maltaita kuitenkaan, sillä kalleimmat taksat on lääkärikeskuksissa, edullisimmat niillä psykiatreilla, jotka pitävät omaa vastaanottoa ilman sivukuluja. Näitä psykiatreja löytyy esimerkiksi terapeuttiluetteloista.

Eriävän mielipiteen voi julkiselta saada siten, että hyödyntää nykyistä hoitopaikan valintamahdollisuutta. Kiireettömissä tapauksissa voi nimittäin lain mukaan varata ajan toisen sairaanhoitopiirin lääkäriltä. Jos erikoissairaanhoito vaatii lähetettä, sen voi kirjoittaa suht. edullisesti yksityinen yleislääkärikin. Toisessa sh-piirissä lähete otetaan vastaan tavanomaiseen tapaan, ja vastaanotolle pääsee jonottaen kuten omassakin paikassa.

Julkiselta voi sitten saada mahdollisesti lausunnon, tai ainakin potilaskertomukseesi merkinnän siitä mikä heidän mielestään on tilanteesi ja diagnoosisi. Yksityinen psykiatri kirjoittaisi todennäköisesti heti eriävän lausuntonsa, mikäli sattuisi olemaan sitä mieltä. Julkisella kuitenkin tulee helpommin vastaan varpaille astumis- ongelma: hekään eivät välttämättä mielellään kyseenalaista viereisessä sairaanhoitopiirissä toimivan kaverinsa mielipidettä. Maailma on pieni, varsinkin terveydenhuollossa ja julkisella sektorilla. Mutta jos et saakaan varsinaista lausuntoa, tehdään kuitenkin käynnistäsi potilaskertomus, jonka voit tulostaa Omakannasta ja esittää omassa sh-piirissäsi. Hyvässä lykyssä siinä lukee, että sinulla ei ole kyseistä "mielenterveyden häiriötä" , heidän tutkimustensa perusteella. Tämän kun postitat kirjallisena nykyiseen hoitopaikkaasi ja vaadit heitä tekemään siitä merkinnnän potilastietoihisi, niin asia alkaa selvitä.

Diagnoosisi ei tällä tavoin tule kumotuksi, tietenkään. Kaikkien pitää saada olla "kaikkitietäviä." Silti, kun asioit jatkossa terveydenhuollossa, lääkärit ja muut näkevät potilastiedoistasi että diagnoosisi on kyseenalaistettu. Se on paljon, se. Sillä lääkärit tietävät yleisesti aika hyvin, että diagnoosien tekeminen on vaikeaa, ja erityisesti psykiatriassa tulee helposti vääriä diagnooseja.

Psykiatristen diagnoosien reliabiliteetti eli luotettavuus, sehän on yleisesti noin 0.5 eli joka toiselta psykiatrilta saisit eri diagnoosin riippuen siitä mitä kerrot ja millä tuulella he ovat ja mitä he ovat sattuneet viimeksi lukemaan.
6 VASTAUSTA:
Kirjoitat asiaa asiallisesti, hyvä "Anonyymi 31.5.2019 10:28".

Psykiatrisen hoidon ja diagnoosien ongelmista kannattaa keskustella oman terveyskeskuksen yleislääketieteen erikoislääkärin kanssa. Sitä kautta saa nopeimmin apua myös niissä tilanteissa, jos on joutunut haitallisen psykiatrisen hoidon kohteeksi, on se haitallinen hoito annettu sitten julkisella tai yksityisellä sektorilla.

Valitettavasti yksityissektori mahdollistaa heikon valvonnan vuoksi, ja liian monien psykiatrikollegoiden välinpitämättömyyden vuoksi senkin, että eri syistä rannalle jääneet psykiatrit saavat aivan vapaasti kalastella itselleen potilaita epäkunniakkain keinoin.

Ehkä nämä psykiatrit eivät ymmärrä tekevänsä väärin, kun vetelevät hatustaan potilailleen psykiatrisia diagnooseja vain jotta voivat samalla suositella potilailleen saman puljun tarjoamaa psykoterapiaa, tai jopa omaa psykoterapiaansa, jos ovat laillistettuja psykoterapeutteja. Sillä jos ymmärtäisivät, eivät kai he silloin niin toimisi. Maantapojakin on monenlaisia. (Mutta voi psykiatrin ammattitaidottomuus olla maantapa?)

En tiedä, miten yleistä tuollainen toiminta on. Ehkä Kela on jotain selvittänyt? Kelahan maksaa joko kuntoutuspsykoterapiana tai sairaudenhoitona ne psykoterapiat, joissa potilailla on myös psykiatrin määräämä lääkitys, koska silloin "hoito" on käypä hoito -suositusten mukaista. Tässä kuviossa psyykelääkereseptien kirjoittelu saattaakin olla psykiatreille taloudellisesti kannattavaakin toimintaa.

Valviran vuosikertomuksesta voi lukea, että viime vuonna Kela on ilmoittanut Valviralle epäkohdista, jotka liittyvät tiettyjen lääkäreiden antamiin hoitoihin ja diagnooseihin. Suomen Psykiatriyhdistyksen tuoreen blogikirjoituksen ja sen kirjoittajan tekemän valtuustoaloitteen perusteella voikin jo tehdä sen johtopäätöksen, että vaikuttaa siltä kuin jonkun/joidenkin psykiarien antamissa hoidoissa ja diagnooseissa olisi tarkistamisen varaa, ja siksikin terveyskeskuksiin pitää saada äkkiä riittävät resurssit, jotta haavoittuvassa tilanteessa olevat potilaat eivät joutuisi huonoille ja terveyttä vaarantaville hoitopoluille. (Yllättävää muuten, miten paljon saa tietoa Suomen sotepalvelujen tilanteesta ihan vaan kunnallispolitiikkaa seuraamalla ja yhteisissä kahvipöydissä istumalla!)

Lopuksi vielä kiitos, hyvää keskustelua tässä ketjussa, vaikka aloittajalla onkin mustavalkoinen näkemys hoitajien ja lääkäreiden asenteista ja suhtautumisesta potilaisiin. Psykiatreista olen kuullut sellaista, että heidän joukossaan on kielteistä suhtautumista hoitajiin esimerkiksi jos hoitajat ovat tehneet heistä ilmoituksia Valviraan tai työpaikan johdolle. Tämä asia on hyvä pitää mielessä aina kun kirjoituksissa kovin kärjekkäästi asetetaan näitä ammattiryhmiä vastakkain. Mutta kokemukset on toki hyvä ja tärkeää tuoda esille, siksi aloittajan näkemys paikallaan!

Kun näitä juttuja täällä lukee niin kaikki kannattaa kyseenalaistaa, ja sitten vertailla lukemiaan ja kuulemiaan asioita keskenään ja arvioida miten totta mikäkin väitetty asia on. Tämäkin teksti pitää kyseenalaistaa! :)
Anonyymi kirjoitti:
Kirjoitat asiaa asiallisesti, hyvä "Anonyymi 31.5.2019 10:28".

Psykiatrisen hoidon ja diagnoosien ongelmista kannattaa keskustella oman terveyskeskuksen yleislääketieteen erikoislääkärin kanssa. Sitä kautta saa nopeimmin apua myös niissä tilanteissa, jos on joutunut haitallisen psykiatrisen hoidon kohteeksi, on se haitallinen hoito annettu sitten julkisella tai yksityisellä sektorilla.

Valitettavasti yksityissektori mahdollistaa heikon valvonnan vuoksi, ja liian monien psykiatrikollegoiden välinpitämättömyyden vuoksi senkin, että eri syistä rannalle jääneet psykiatrit saavat aivan vapaasti kalastella itselleen potilaita epäkunniakkain keinoin.

Ehkä nämä psykiatrit eivät ymmärrä tekevänsä väärin, kun vetelevät hatustaan potilailleen psykiatrisia diagnooseja vain jotta voivat samalla suositella potilailleen saman puljun tarjoamaa psykoterapiaa, tai jopa omaa psykoterapiaansa, jos ovat laillistettuja psykoterapeutteja. Sillä jos ymmärtäisivät, eivät kai he silloin niin toimisi. Maantapojakin on monenlaisia. (Mutta voi psykiatrin ammattitaidottomuus olla maantapa?)

En tiedä, miten yleistä tuollainen toiminta on. Ehkä Kela on jotain selvittänyt? Kelahan maksaa joko kuntoutuspsykoterapiana tai sairaudenhoitona ne psykoterapiat, joissa potilailla on myös psykiatrin määräämä lääkitys, koska silloin "hoito" on käypä hoito -suositusten mukaista. Tässä kuviossa psyykelääkereseptien kirjoittelu saattaakin olla psykiatreille taloudellisesti kannattavaakin toimintaa.

Valviran vuosikertomuksesta voi lukea, että viime vuonna Kela on ilmoittanut Valviralle epäkohdista, jotka liittyvät tiettyjen lääkäreiden antamiin hoitoihin ja diagnooseihin. Suomen Psykiatriyhdistyksen tuoreen blogikirjoituksen ja sen kirjoittajan tekemän valtuustoaloitteen perusteella voikin jo tehdä sen johtopäätöksen, että vaikuttaa siltä kuin jonkun/joidenkin psykiarien antamissa hoidoissa ja diagnooseissa olisi tarkistamisen varaa, ja siksikin terveyskeskuksiin pitää saada äkkiä riittävät resurssit, jotta haavoittuvassa tilanteessa olevat potilaat eivät joutuisi huonoille ja terveyttä vaarantaville hoitopoluille. (Yllättävää muuten, miten paljon saa tietoa Suomen sotepalvelujen tilanteesta ihan vaan kunnallispolitiikkaa seuraamalla ja yhteisissä kahvipöydissä istumalla!)

Lopuksi vielä kiitos, hyvää keskustelua tässä ketjussa, vaikka aloittajalla onkin mustavalkoinen näkemys hoitajien ja lääkäreiden asenteista ja suhtautumisesta potilaisiin. Psykiatreista olen kuullut sellaista, että heidän joukossaan on kielteistä suhtautumista hoitajiin esimerkiksi jos hoitajat ovat tehneet heistä ilmoituksia Valviraan tai työpaikan johdolle. Tämä asia on hyvä pitää mielessä aina kun kirjoituksissa kovin kärjekkäästi asetetaan näitä ammattiryhmiä vastakkain. Mutta kokemukset on toki hyvä ja tärkeää tuoda esille, siksi aloittajan näkemys paikallaan!

Kun näitä juttuja täällä lukee niin kaikki kannattaa kyseenalaistaa, ja sitten vertailla lukemiaan ja kuulemiaan asioita keskenään ja arvioida miten totta mikäkin väitetty asia on. Tämäkin teksti pitää kyseenalaistaa! :)
Suurin ongelma on se että erityisesti julkisen puolen psykiatrit mustamaalaavat,myrkyttävät ja murhaavat potilaitaan psyykenmyrkyillä.Psykiatrit ovat puoskareita ja rikollisia joilta edes lapset eivät ole turvassa.
Se onkin suuri ongelma, kun julkisella ja yksityisellä sektorilla työskentelee sellaisiakin psykiatreja, jotka mustamaalaavat työkavereitaan ja potilaitaan heti kun itse joutuvat kantelun kohteeksi.

Ihan aiheesta monen potilaan kokemus on se, että huonosta hoidosta ja kohtelusta valittaminen on turhaa. Ketjun aloittajakin kirjoittaa: "Valittaminen on kuin seinille huutaisi. En käytä aikaani sellaiseen."

Muistutuksen tai kantelun tekeminen onkin henkisesti hyvin raskasta, ja siihen menee paljon aikaa.

Mutta vääryyksistä kantelemisessa on aina se hyvä puoli, että kun tarpeeksi moni potilas kantelee samasta asiasta, niin esimerkiksi oikeusasiamiehen kellot alkavat hälyttää, jos toistuvasti käy niin, ettei kantelut tuota muutosta kantelun kohteena olevan psykiatrin väärään toimintaan. Ja silloin viimeistään alkaa muutos parempaan tapahtua.

Onneksi nykyään monissa hoitopaikoissa arvostetaan sitä, että potilaat antavat kielteistäkin palautetta, eikä vaan kiitosta kiitoksen perään.

Iltalehdessä oli 29.5.2019 juttu, jonka lopussa hoitaja toteaa: " On hienoa, että tämä potilasryhmä valittaa, että uskalletaan sanoa ja puhua asioista. Haluamme kehittää hoitoamme ja sitä, että potilaat saisivat siitä mahdollisimman hyvän tuloksen." Jutun nimi on <Opioidiriippuvaisia jäänyt Helsingissä ilman korvaushoitolääkkeitä vain minuutin myöhästymisen vuoksi – ”Henkistä piinaa ja kidutusta potilaille”>

Respektiä tuolle asenteelle, joka kertoo siitä, että valittaminen kannattaa, ja siihen nykyään oikein kannustetaan niissä paikoissa, joissa tavoitteena on hyvä hoito.
Anonyymi kirjoitti:
Suurin ongelma on se että erityisesti julkisen puolen psykiatrit mustamaalaavat,myrkyttävät ja murhaavat potilaitaan psyykenmyrkyillä.Psykiatrit ovat puoskareita ja rikollisia joilta edes lapset eivät ole turvassa.
Kommentoin tähän vielä tätä "suurinta ongelmaa", koska se kaiketikin on monen potilaan kokemus, signaali psykiatristen hoitojen toivottoman huonosta tilanteesta, joka on kestänyt iät ja ajat.

Nyt kun uusi hallitus aloittaa hallitusohjelmansa toteuttamisen, niin jokaisen kynnelle kykenevän, voimissaan olevan henkilön, kannattaisi viestittää sille selkein esimerkein, miksi sote-valvonta pitää yhdistää nopeasti. Tapausesimerkeistä olisi mahdollista havaita muun muassa se, että valvovien viranomaisten ajama sote-valvontamalli lisäisi potilaiden terveyttä ja turvallisuutta. Keskitetty sote-valvontamalli antaisi nykyistä tilannetta paremmat mahdollisuudet puuttua hoidon ja potilasturvallisuuden ongelmiin heti ongelmien vakavuuden edellyttämin keinoin. On potilaiden etu, että sote-valvontasysteemi ei ole pirstaloitunut vaikka psykiatria/mielenterveyspalvelut ovatkin.

Tuntumani on, että sote-valvonnan yhdistämisen jälkeen olisi paremmat mahdollisuudet saada hoitoyksiköissä omavalvontakin toimivaksi, mitä se ei nykyään ole. Juuri mielenterveyspalvelujen omavalvonnan toimimattomuuden takia monen potilaan arkikokemukseksi jää se, että psykiatrit ovat puoskareita rikollisia, kuten yllä anonyymi kirjoittaa... ja että valittamiseen ei kannata laittaa aikaansa, kuten ketjun aloittaja kirjoittaa.

Mustamaalauksesta kirjoittava anonyymi on oikeassa siten, että edelleen liian usein psykiatrian sisällä ongelmiin puututaan ja niitä korjataan vanhan koulukunnan mukaisesti eli pitkän ja vaikeimman tien kautta. Ja se tie on rakennettu kaunasta ja katkeruudesta, kyvyttömyydestä toimia paineessa eettisesti oikein, kostonhalustakin - ja sillä tiellä vastuullisesti aletaan toimia vasta suuren pakon edessä.

Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin! Nykyään erityisesti julkisella sektorilla, virkavastuulla toimivien terveydenhuollon ammattihenkilöiden, siis myös psykiatrien, ohjaaminen myös onnistuu valvontatoimien avulla, eli vaikka se olisikin vaikeaa niin ei enää mahdotonta. (Enkä sano tätä ilkkumismielessä, että hähhähhääkylläteidätkinsaadaanruotuun vaikka ensin niin tunsin, sillä enemmän olen hyvilläni muiden potilaiden puolesta, koska he ainakin saavat korjaustoimien vuoksi jatkossa hyvää hoitoa ja kohtelua.)

Lopuksi kokemustietoa kaikille, joita valittaminen huonosta hoidosta ja kohtelusta arveluttaa: Itse olen todennut, että potilaslain antamien oikeuksien käyttäminen tuottaa tulosta, eli kyllä valittaminen kannattaa. Valittaminen monin muistutuksin/kanteluin on esimerkiksi antanut minulle rohkeutta ja sitä kautta avannut ulospääsyä synkkääkin synkemmästä elämäntilanteesta, ja lopulta myös omalla tavallaan opastanut reitin sinne, missä on varmistunut että oma kokemukseni terveydentilastani on totta - tuntui hienolta kun alkoi päästä eroon haitallisen hoidon kärsimystaakasta. Enkä ikinä unohda sitä tunnetta jonka koin sillä hetkellä kun minulle sanottiin että kiitos kun kerroit, kiitos kun sain kuunnella. Hyvää kesän jatkoa kaikille!
Anonyymi kirjoitti:
Kommentoin tähän vielä tätä "suurinta ongelmaa", koska se kaiketikin on monen potilaan kokemus, signaali psykiatristen hoitojen toivottoman huonosta tilanteesta, joka on kestänyt iät ja ajat.

Nyt kun uusi hallitus aloittaa hallitusohjelmansa toteuttamisen, niin jokaisen kynnelle kykenevän, voimissaan olevan henkilön, kannattaisi viestittää sille selkein esimerkein, miksi sote-valvonta pitää yhdistää nopeasti. Tapausesimerkeistä olisi mahdollista havaita muun muassa se, että valvovien viranomaisten ajama sote-valvontamalli lisäisi potilaiden terveyttä ja turvallisuutta. Keskitetty sote-valvontamalli antaisi nykyistä tilannetta paremmat mahdollisuudet puuttua hoidon ja potilasturvallisuuden ongelmiin heti ongelmien vakavuuden edellyttämin keinoin. On potilaiden etu, että sote-valvontasysteemi ei ole pirstaloitunut vaikka psykiatria/mielenterveyspalvelut ovatkin.

Tuntumani on, että sote-valvonnan yhdistämisen jälkeen olisi paremmat mahdollisuudet saada hoitoyksiköissä omavalvontakin toimivaksi, mitä se ei nykyään ole. Juuri mielenterveyspalvelujen omavalvonnan toimimattomuuden takia monen potilaan arkikokemukseksi jää se, että psykiatrit ovat puoskareita rikollisia, kuten yllä anonyymi kirjoittaa... ja että valittamiseen ei kannata laittaa aikaansa, kuten ketjun aloittaja kirjoittaa.

Mustamaalauksesta kirjoittava anonyymi on oikeassa siten, että edelleen liian usein psykiatrian sisällä ongelmiin puututaan ja niitä korjataan vanhan koulukunnan mukaisesti eli pitkän ja vaikeimman tien kautta. Ja se tie on rakennettu kaunasta ja katkeruudesta, kyvyttömyydestä toimia paineessa eettisesti oikein, kostonhalustakin - ja sillä tiellä vastuullisesti aletaan toimia vasta suuren pakon edessä.

Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin! Nykyään erityisesti julkisella sektorilla, virkavastuulla toimivien terveydenhuollon ammattihenkilöiden, siis myös psykiatrien, ohjaaminen myös onnistuu valvontatoimien avulla, eli vaikka se olisikin vaikeaa niin ei enää mahdotonta. (Enkä sano tätä ilkkumismielessä, että hähhähhääkylläteidätkinsaadaanruotuun vaikka ensin niin tunsin, sillä enemmän olen hyvilläni muiden potilaiden puolesta, koska he ainakin saavat korjaustoimien vuoksi jatkossa hyvää hoitoa ja kohtelua.)

Lopuksi kokemustietoa kaikille, joita valittaminen huonosta hoidosta ja kohtelusta arveluttaa: Itse olen todennut, että potilaslain antamien oikeuksien käyttäminen tuottaa tulosta, eli kyllä valittaminen kannattaa. Valittaminen monin muistutuksin/kanteluin on esimerkiksi antanut minulle rohkeutta ja sitä kautta avannut ulospääsyä synkkääkin synkemmästä elämäntilanteesta, ja lopulta myös omalla tavallaan opastanut reitin sinne, missä on varmistunut että oma kokemukseni terveydentilastani on totta - tuntui hienolta kun alkoi päästä eroon haitallisen hoidon kärsimystaakasta. Enkä ikinä unohda sitä tunnetta jonka koin sillä hetkellä kun minulle sanottiin että kiitos kun kerroit, kiitos kun sain kuunnella. Hyvää kesän jatkoa kaikille!
Hyvää Kesää Sinullekin! Oli mukava lukea tälläistäkin viestiä.
Anonyymi kirjoitti:
Kommentoin tähän vielä tätä "suurinta ongelmaa", koska se kaiketikin on monen potilaan kokemus, signaali psykiatristen hoitojen toivottoman huonosta tilanteesta, joka on kestänyt iät ja ajat.

Nyt kun uusi hallitus aloittaa hallitusohjelmansa toteuttamisen, niin jokaisen kynnelle kykenevän, voimissaan olevan henkilön, kannattaisi viestittää sille selkein esimerkein, miksi sote-valvonta pitää yhdistää nopeasti. Tapausesimerkeistä olisi mahdollista havaita muun muassa se, että valvovien viranomaisten ajama sote-valvontamalli lisäisi potilaiden terveyttä ja turvallisuutta. Keskitetty sote-valvontamalli antaisi nykyistä tilannetta paremmat mahdollisuudet puuttua hoidon ja potilasturvallisuuden ongelmiin heti ongelmien vakavuuden edellyttämin keinoin. On potilaiden etu, että sote-valvontasysteemi ei ole pirstaloitunut vaikka psykiatria/mielenterveyspalvelut ovatkin.

Tuntumani on, että sote-valvonnan yhdistämisen jälkeen olisi paremmat mahdollisuudet saada hoitoyksiköissä omavalvontakin toimivaksi, mitä se ei nykyään ole. Juuri mielenterveyspalvelujen omavalvonnan toimimattomuuden takia monen potilaan arkikokemukseksi jää se, että psykiatrit ovat puoskareita rikollisia, kuten yllä anonyymi kirjoittaa... ja että valittamiseen ei kannata laittaa aikaansa, kuten ketjun aloittaja kirjoittaa.

Mustamaalauksesta kirjoittava anonyymi on oikeassa siten, että edelleen liian usein psykiatrian sisällä ongelmiin puututaan ja niitä korjataan vanhan koulukunnan mukaisesti eli pitkän ja vaikeimman tien kautta. Ja se tie on rakennettu kaunasta ja katkeruudesta, kyvyttömyydestä toimia paineessa eettisesti oikein, kostonhalustakin - ja sillä tiellä vastuullisesti aletaan toimia vasta suuren pakon edessä.

Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin! Nykyään erityisesti julkisella sektorilla, virkavastuulla toimivien terveydenhuollon ammattihenkilöiden, siis myös psykiatrien, ohjaaminen myös onnistuu valvontatoimien avulla, eli vaikka se olisikin vaikeaa niin ei enää mahdotonta. (Enkä sano tätä ilkkumismielessä, että hähhähhääkylläteidätkinsaadaanruotuun vaikka ensin niin tunsin, sillä enemmän olen hyvilläni muiden potilaiden puolesta, koska he ainakin saavat korjaustoimien vuoksi jatkossa hyvää hoitoa ja kohtelua.)

Lopuksi kokemustietoa kaikille, joita valittaminen huonosta hoidosta ja kohtelusta arveluttaa: Itse olen todennut, että potilaslain antamien oikeuksien käyttäminen tuottaa tulosta, eli kyllä valittaminen kannattaa. Valittaminen monin muistutuksin/kanteluin on esimerkiksi antanut minulle rohkeutta ja sitä kautta avannut ulospääsyä synkkääkin synkemmästä elämäntilanteesta, ja lopulta myös omalla tavallaan opastanut reitin sinne, missä on varmistunut että oma kokemukseni terveydentilastani on totta - tuntui hienolta kun alkoi päästä eroon haitallisen hoidon kärsimystaakasta. Enkä ikinä unohda sitä tunnetta jonka koin sillä hetkellä kun minulle sanottiin että kiitos kun kerroit, kiitos kun sain kuunnella. Hyvää kesän jatkoa kaikille!
Kiitos samoin. Lämpöistä ja aurinkoista kesää myös Sinulle!
+Lisää kommentti
Aivan liian harvat lääkärit, hoitajat, psykiatrit tietävät yhtään mitään neurokirjon häiriöistä, varsinkaan naisten aspergerista. Uskaltaako kukaan edes arvata kuinka paljon vääriä diagnooseja ihmisillä on. Ne kun ovat vain mielipiteitä ja pahimmat lääkärit pitävät niistä jääräpäisesti kiinni
Ilmoita
Yhdellä tuttavallani on asperger. Sitä ennen hän ehti saada mm. skitsofreniadiagnoosin, masennusdiagnoosin, epävakaan persoonallisuushäiriödiagnoosin ja vaativan persoonallisuuden piirteitä -diagnoosin. Tarpeetonta sanoakin että kaikki potaskaa. Tunnen hänet hyvin. Ainoa noista mikä piti vähän paikkansa ajoittain oli lievä masennus, koska hänen elämäntilanteensa oli aika vaikea mm. työttömyyden ja somaattisen sairauden vuoksi. Mutta silloinkin, kun hän sai masennusdiagnoosin, hän ei ollut masentunut, vaan toisena ajankohtana. Eli mikään ei ollut oikein, muuta kuin tuo asperger. Ja kaiken kruunuksi: sen asperger-diagnoosin hän sai selville itse. Lukemalla. Sitten hän meni usean lääkärin vastaanotolle, mm. neurologin, ja sai lopulta kirjoihinsa "oikean" diagnoosin.

Niistä vääristä diagnooseista ei tietenkään ole kumottu yhtäkään. Ne on tehty eri paikoissa, julkisella, eri ajankohtina. ja kaikki ovat edelleen voimassa tahoillaan. Kumoaminen vaatisi vaivaa ja ehkä ulkopuolisia lausuntojakin. Tuttavani ei ole jaksanut ryhtyä siihen.

Psykiatriset diagnoosit ovat huuhaata. Asperger on psykiatristen diagnoosien luettelossa, mutta sen pohja on todistetusti neurologinen - vaikka siitäkin asiasta kiistellään, tiede ei ole sanonut vielä viimeistä sanaa... asperger on kuitenkin paremmin dokumentoitu neurologisena häiriönä kuin psyykediagnoosit.
1 VASTAUS:
Pääpiirteissään sama täällä, itse lukemalla ja taistelemalla tuulimyllyjä vastaan terveydenhuollossa. Toivotaan parempaa tulevaisuutta että näitä vaikeasti ymmärrys - ja tietämättömyysvammaisia ns. hoitohekilöitä olisi nykyistä vähemmän.
+Lisää kommentti
Kannatti katsoa:

https://www.youtube.com/watch?v=GaTPG8I1W70

Toinen perspektiivi
Julkaistu 30.1.2019
Carina Palkeinen kertoo omakohtaiset musertavat kokemuksensa Suomen psykiatrisesta "hoidosta". Kuinka pakkohoito toimii pelotteena ja lääkkeillä huumaaminen on ainoa hoito ja systeemistä ei ole ulospääsyä.
1 VASTAUS:
Minustakin oli katsomisen arvoinen.
+Lisää kommentti
UUSIN TUTKIMUS: MASENNUSGEENEJÄ EI OLE OLEMASSA

Coloradon yliopisto testasi 62.000 - 443.000 ihmistä, ja apulaisprofessori Matthev Keller totesi The Atlantic -lehdelle, että todisteita masennuksen ja geenien yhteydestä ei löytynyt.

Aikaisemmin 20 vuoden ajan tähän pelkän kohina tutkimukseen on tuhlattu satoja miljardeja dollareita.

Tarkoitus on ollut löytää masennukselle altistuvia geenejä ja saada tutkimukselle mahdollisimman suuri rahoitus. Ja etteivät rahoittajat pettyisi, tutkijoilla on ollut suuri paine löytää masennusta aiheuttavia geenejä.

Myös Suomessa on vallalla käsitys, että esimerkiksi kaksisuuntaisen masennuksen sairastamisen suuri riski on periytyvä.
1 VASTAUS:
"Myös Suomessa on vallalla käsitys, että esimerkiksi kaksisuuntaisen masennuksen sairastamisen suuri riski on periytyvä."

Eikä ole. Suomessakin kouluttautuneiden ja viranomaisten keskuudessa on vallalla käsitys, että kaikki mielisairaudet, mukaan lukien kaksisuuntainen mielialahäiriö, ovat sairauksia vain kielikuvallisesti. Ei kukaan viisas ihminen usko, että mitkään pseudosairaudet periytyisivät. Koko ajatus on absurdi. Miten joku mitä ei ole olemassa voi periytyä, tai olla periytymättä?! Vain asiaanperehtymättömät, joista näissä asioissa suurin osa kansalaisista koostuu, uskoo psykiatriseen dogmaan. Muistakaa, että entisaikaa suurin osa kansalaisista uskoi myös noitiin samalla kuin inkvisiittorit ja valtiojohto sekä yhteiskunnan kouluttautuneimmat tiesivät, että koko noitajahti on valhetta.

Tämä jatkuva keskustelu mielisairauksien luonteesta, hoidosta, yleisyydestä, periytyvyydestä ja niin edelleen on luomassa vain verhoa tyhmiä kansalaisia varten sen tosiasian peittämiseksi, että kaikki on pelkkää kangastusta, kuin jahtaisimme aaveita. Todelliset tarkoitusperät on luoda uskottavuus psykiatrian lääketiede-statukselle ja oikeuttaa psykiatrinen vallankäyttö valtion ei-toivottuja ihmisiä kohtaan. That's it. Mitään mielisairauksia ei ole olemassa vaan pelissä on se miten länsimainen "vapaaksi yhteiskunnaksi" julistautunut ja näennäisesti ihmisoikeuksia kunnioittava valtio hankkiutuu eroon missäkin aikakaudessa ei-toivotuista kansalaisistaan.

Se, joka ei tätä asiaa ymmärrä, ei tunne psykiatrian historiaa. Mikäli haluatte oppia, suositan lukemaan Thomas Szaszilta vaikkapa teokset Critical History of Psychiatry sekä Cruel Compassion: Psychiatric Control of Society's Unwanted. Lisää tietoa saatavissa osoitteessa szasz com.

-2Dex
+Lisää kommentti
Kuka enää uskoo Sigmund Freudin teorioihin ja vuosia kalliiseen vuosia kestävää "nyökkyterapiaan" eli psykoanalyysiin? Se mitä tänään pidetään totena, ei huomenna pidä paikkaansa.
3 VASTAUSTA:
Ihan totta. Sigmund Freudin höpötykset ovat täyttä humpuukia. Hän tiesi sen itsekin! Mitä tulee Freudin "mielipiteiden" taustaan, hän oli nuorena esitellyt Wienissä korkea-arvoisille kollegoilleen "teorian", jonka mukaan naiset ovat allapäin, tiuskivat ja kapinoivat, koska heidän miehensä kohtelevat heitä niin huonosti. Hän sai yleisöltään jääkylmän vastaanoton "teorialleen". Tästä Freud päätteli nopeasti, että nyt tuli sanottua totuus väärässä paikassa. Ja, että totuutta ei näissä piireissä kannata ääneen todeta. Myöhemmin hän "oikaisikin" päätelmiään ja esitteli samaiselle yleisölle, että kyseessä olikin naisissa oleva vika. Naisten kaltoinkohtelulla miesten toimesta ei ollutkaan osuutta naisten suruun ja kapinointiin. Mistään kaltoin kohtelusta ei edes enää mainittu. Yleisö antoi isot suosionosoitukset.

Siten Freud ymmärsi miten mielenterveysporukoissa toimitaan ja loput hänen kirjoituksistaan onkin historiaa. Hän etsi syyt aina sieltä mistä valtaapitävät halusivat niiden löytyvän.

Jos ketään kiinnostaa, psykoterapiastakin, mukaan lukien Sigmund Freudin höpinät, löytyy hyvä teos edesmenneeltä psykiatrian emeritusprofessori Thomas Szaszilta nimellä The Myth of Psychotherapy: Mental Healing as Religion, Rhetoric & Repression.

-2Dex
Freudin teoria on pseudotiedettä:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Psykoanalyysin_kritiikki
Samoin psykiatria on pseudotiede, kuten Amerikassa on osoitettu usein.
Somaattinen lääketiede on tiedettä, mutta kun tutkimusta tehdään jatkuvasti, tieteelliset totuudet muuttuvat vähän väliä.

Se mikä eilen oli ainoa totuus jostakin asiasta, ei enää tänään pidä paikkaansa.Asia saattaakin olla päin vastoin.
+Lisää kommentti
Psykoanalyysi on hyvä ja osa Freudin teorioista on edelleen voimassa. Niitä on kehitetty. Mikään ei pysy sellaisena kuin ennen. Nykyään ovat muodissa lyhyet, pinnalliset hoidot ja niiden nimiin vannotaan uskonkappaleena, kuten psykoanalyysiin joskus muinoin.
Ilmoita
Psykiatri on traaginen hahmo. Hän on opiskellut alalle selvitelläkseen omia ristiriitaisia tuntemuksiaan, mutta joutunutkin sitten muiden lääkärien halveksimaksi.

Eivät lääkärit tätä sano päin naamaa, mutta supattelevat keskenään, että toinen on omituinen. Psykiatri koettaa nostaa arvonantoaan omituisella muodilla, kuten pukeutumisellaan ja sarvisankaisilla silmälaseillaan, tujottavalla tai toisaalle suunnatulla katseellaan sekä muulla maneerisella käyttäytymisellään. Siten hän vain pahentaa tilannetta.

Kaikkei vaikeinta on niillä psykiatreilla, jotka ovat uskoneet puheterapiaan, mutta itsekin ovat menettäneet uskonsa, kun tuloksia ei tule.
3 VASTAUSTA:
Tutustu hieman useampiin psykiatreihin, niin huomaat puheterapian tulokset. Sorahtava r ja sössöttävä s on saatu useimmilta pois!
Anonyymi kirjoitti:
Tutustu hieman useampiin psykiatreihin, niin huomaat puheterapian tulokset. Sorahtava r ja sössöttävä s on saatu useimmilta pois!
Tässä puheterapia ei tarkoittanut puheen virheiden korjaamista, vaan psyykisten ongelmien korjaamista puheen avulla. Sanan konteksti tarkentaa kulloisenkin tarkoituksen. Tässä puheterapia tarkoitti terapiaa, jossa ei aina käytetä lääkitystä.
Eiköhän saamasi vastaus ollut vitsi, että on psykiatrit jostakin saamastaan avusta hyötyneet.
+Lisää kommentti
Kyllä muuten totta, terveyskeskuslääkärikin sanoi,että sellaisia ne psykiatrit ovat,ei niistä kannata niin välittää. Joo, ja puheterapia ? No ei se nyt niin tärkeää ole kai,että psykiatri pystyy puhumaan, ei kai sillä mitään sanottavaa voi olla? Senkus sössöttää sössölääkereseptinsä reseptille ja tuhoaa ihmiset,joiden kokee olevan häntä kiusanneet lapset vuonna nolla ja kirves.
Sössölääkkeet! Niitä ne määrää,laitetaan aivot sössöiksi.
Ilmoita
Mitkä ovat Suomessa toimivat psykiatriaa vastustavat järjestöt?
Ilmoita
Sosiaalihuollossa
Vuonna 2000 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tuomitsi Suomen valtion maksamaan korvauksia lasten huostaanottoon liittyvässä jutussa, jossa skitsofreniaa sairastavan naisen ja hänen puolisonsa oikeutta yksityis- ja perhe-elämän kunnioitukseen oli loukattu. Heidän lapsensa otettiin etukäteen huostaan suoraan synnytyssairaalasta vuonna 1993 ja vanhempien ja lasten tapaamista rajoitettiin.[160] Vanhemmille ilmoitettiin heti alun alkaen, että kyseessä on pitkäaikainen huostaanotto. Vaikka naisen huostaanoton vuoksi heikentynyt mielenterveys parani, viranomaiset eivät yrittäneetkään yhdistää perhettä, minkä takia yhdistäminen kävi lopulta mahdottomaksi.[161] Huostaanoton arviointia on sittemmin tarkennettu.[160]

Kaikki vanhukset eivät välttämättä saa skitsofreniadiagnoosin takia paikkaa vanhuspalveluista, vaan vanhus saattaa joutua asumaan mielenterveysyksikössä, vaikka sairauden oireet olisivat olleet hallinnassa kymmeniä vuosia.[155]
Ilmoita
"Mitkä ovat Suomessa toimivat psykiatriaa vastustavat järjestöt?"

Joskus oli sellainen kuin Psykiatrian uhrit, mutta ei taida olla enää.

Varsinaisesti psykiatriaa vastustavia järjestöjä ei taida Suomessa tällä hetkellä olla. Lähinnä on ruohonjuuritason psykiatriakriittinen kansanliike Mad in America ja sen suomalainen versio Mad in Finland.

"Antipsykiatria" -termiä käytetään nykyään eniten psykiatrian itsensä piirissä, lyömäaseena jolla koetetaan mitätöidä kaikki vähänkin kriittinen suhtautuminen psykiatriaan ja nykyiseen mielenterveysjärjestelmään.

https://www.madinamerica.com/
https://madinfinland.org/
2 VASTAUSTA:
Minäkään en ole tietoinen Suomessa toimivista psykiatriaa vastustavista järjestöistä. Maailmanlaajuisesti on ehkäpä hieman surullista, että skientologia kirkon alajärjestö CCHR on yhä maailman merkittävän järjestö psykiatrista orjuutta vastaan. MindFreedom on toinen mikä tulee mieleen. Sen lisäksi on erilaisia sivustoja, joilla lakimiehet tai muut toimijat levittävät tietoutta aktiivisesti. Esimerkkejä näistä ovat PsychRights ja Wayne Ramsayn oma sivusto. Thomas Szaszin toimii passiivisena tietolähteenä psykiatriaan liittyen. Paikallisia aktiivisesti kampanjoivia järjestöjä on maailmalla varmasti enemmänkin.

Antipsykiatria käsite on tosiaan leimakirves, jolla psykiatrian ala ja muut psykiatriset apologistit pyrkivät mitätöimään tai sivuuttamaan toimintaa koskevan kritiikin. Vaikka henkilökohtaisesti vastustan psykiatrista pakottamista en hyväksy millään tavalla mitään antipsykiatria nimityksiä liitettäväksi itseeni. Kannatan vapauttaa _vapaaehtoiseen_ psykiatriaan aikuisten välillä. Olen vapauden puolesta ja _vain_ psykiatrista pakottamista vastaan. Jos joku haluaa uskoa mielisairauksiin, noitiin, aaveisiin tai käyttää huumaavia aineita, aiheuttaa itsellensä epileptisiä kohtauksia tai sorvata aivoyhteyksiään poikki skalpellilla olojaan tai itseään parantaakseen, mitä ikinä hän sillä tarkoittaakaan, minulla ei ole mitään sitä vastaan. Kannatan kuitenkin rehellistä ja avointa tiedonjakoa, jotta asianosainen tietää mihin ryhtyy.

Psykiatriassa sekä valehdellaan toimenpiteiden seuraamuksista että käytetään pakkoa heitä kohtaan, jotka haluavat kyseiset toimenpiteet välttää. Psykiatrian selkäranka on riistää vapaus ja itsepäätäntävalta ihmisiltä, jotka eivät oler rikoslakia rikkoneet. Tällainen psykiatrian harjoittama toiminta ei ole pelkästään Suomen perustuslain vastaista vaan myös kansainvälisen ihmisoikeusjulistuksen vastaista. Psykiatrinen pakottaminen täyttää myös ihmisoikeustuomioistuimen määritelmän rikoksesta ihmisyyttä vastaan (crime against humanity). Vapausaatteen, jota itse kannatan, näkökulmasta psykiatrinen pakottaminen on valtaisa moraalinen rikos.

MadInAmerica-sivusto on blogikeskittymä, jossa julkaistaan erilaisia mielipiteitä alaan liittyen. Älköön kuitenkaan kuvitelko, että sivuston linja olisi psykiatrisen pakottamisen lakkauttaminen. Ylläpitäjä Robert Whitaker on ilmaissut, että sivustolla haetaan psykiatrista reformia, mikä on, kuten Thomas Szasz asian on erinomaisesti ilmaissut, kuin orjaplantaasin koristelua. Psykiatria (psykiatrinen pakottaminen) on moraalinen vääryys, mitä ei tule reformoida vaan se tulee lakkauttaa. Orjuutta ei pidä lähteä reformoimaan, se tulee lakkauttaa.

-2Dex
Anonyymi kirjoitti:
Minäkään en ole tietoinen Suomessa toimivista psykiatriaa vastustavista järjestöistä. Maailmanlaajuisesti on ehkäpä hieman surullista, että skientologia kirkon alajärjestö CCHR on yhä maailman merkittävän järjestö psykiatrista orjuutta vastaan. MindFreedom on toinen mikä tulee mieleen. Sen lisäksi on erilaisia sivustoja, joilla lakimiehet tai muut toimijat levittävät tietoutta aktiivisesti. Esimerkkejä näistä ovat PsychRights ja Wayne Ramsayn oma sivusto. Thomas Szaszin toimii passiivisena tietolähteenä psykiatriaan liittyen. Paikallisia aktiivisesti kampanjoivia järjestöjä on maailmalla varmasti enemmänkin.

Antipsykiatria käsite on tosiaan leimakirves, jolla psykiatrian ala ja muut psykiatriset apologistit pyrkivät mitätöimään tai sivuuttamaan toimintaa koskevan kritiikin. Vaikka henkilökohtaisesti vastustan psykiatrista pakottamista en hyväksy millään tavalla mitään antipsykiatria nimityksiä liitettäväksi itseeni. Kannatan vapauttaa _vapaaehtoiseen_ psykiatriaan aikuisten välillä. Olen vapauden puolesta ja _vain_ psykiatrista pakottamista vastaan. Jos joku haluaa uskoa mielisairauksiin, noitiin, aaveisiin tai käyttää huumaavia aineita, aiheuttaa itsellensä epileptisiä kohtauksia tai sorvata aivoyhteyksiään poikki skalpellilla olojaan tai itseään parantaakseen, mitä ikinä hän sillä tarkoittaakaan, minulla ei ole mitään sitä vastaan. Kannatan kuitenkin rehellistä ja avointa tiedonjakoa, jotta asianosainen tietää mihin ryhtyy.

Psykiatriassa sekä valehdellaan toimenpiteiden seuraamuksista että käytetään pakkoa heitä kohtaan, jotka haluavat kyseiset toimenpiteet välttää. Psykiatrian selkäranka on riistää vapaus ja itsepäätäntävalta ihmisiltä, jotka eivät oler rikoslakia rikkoneet. Tällainen psykiatrian harjoittama toiminta ei ole pelkästään Suomen perustuslain vastaista vaan myös kansainvälisen ihmisoikeusjulistuksen vastaista. Psykiatrinen pakottaminen täyttää myös ihmisoikeustuomioistuimen määritelmän rikoksesta ihmisyyttä vastaan (crime against humanity). Vapausaatteen, jota itse kannatan, näkökulmasta psykiatrinen pakottaminen on valtaisa moraalinen rikos.

MadInAmerica-sivusto on blogikeskittymä, jossa julkaistaan erilaisia mielipiteitä alaan liittyen. Älköön kuitenkaan kuvitelko, että sivuston linja olisi psykiatrisen pakottamisen lakkauttaminen. Ylläpitäjä Robert Whitaker on ilmaissut, että sivustolla haetaan psykiatrista reformia, mikä on, kuten Thomas Szasz asian on erinomaisesti ilmaissut, kuin orjaplantaasin koristelua. Psykiatria (psykiatrinen pakottaminen) on moraalinen vääryys, mitä ei tule reformoida vaan se tulee lakkauttaa. Orjuutta ei pidä lähteä reformoimaan, se tulee lakkauttaa.

-2Dex
https://www.madinamerica.com/2019/05/psychiatrists-argue-attention-iatrogenic-harms/

Psykiatrit sivuavat farmakologisia harmeja ja sivuvaikutuksia, somaattisia oireita jne.
+Lisää kommentti
"MadInAmerica-sivusto on blogikeskittymä, jossa julkaistaan erilaisia mielipiteitä alaan liittyen. Älköön kuitenkaan kuvitelko, että sivuston linja olisi psykiatrisen pakottamisen lakkauttaminen. "

Missä on MIA:n sivuilla luettavissa kannanotto pakkohoitoasioihin? En ole huomannut sellaista. Koska liike ei ole asettanut tavoitteekseen ainakaan toistaiseksi ottaa kantaa asiaan suuntaan tai toiseen. Keskustelufoorumi on kuitenkin avoin. En usko että asiallisesti perusteltua kirjoitusta aiheesta kieltäydyttäisiin julkaisemasta, joko Suomessa tai maailman sivustolla.

Jumitat minusta vähän liikaa täällä median katvealueella, keskustelupalstalla, sekä lähteiden ja esikuvien osalta Szaszissa, vaikka muitakin on jotka ovat julkaisseet relevanttia tekstiä aiheesta; monet pakkohoitoasiaa omasta kokemuksestaan tuntevat sekä järjestöistä peräti Yhdistyneet Kansakunnat.

Hiukan valmiutta katsoa asioita eri mieltä olevien ja kantaasi ymmärtämättömien näkökulmasta, niin en olisi yllättynyt vaikka pakkohoito joskus kiellettäisiinkin, aloittamasi laajan ja syvällisen yhteiskunnallisen keskustelun tuloksena.

Ensimmäisen mutkana matkassa on varmasti monen mielessä kysymys vaihtoehdoista: mitä sitten? Pakkohoitokysymys koostuu useanlaisista eettisistä ja käytännöllisistä ristiriidoista, jotka vaativat konkreettisia ja tarkkaan eriteltyjä tarkasteluja. Tällaiset tarkastelut puuttuvat ainakin Suomesta kokonaan. Tämäkään ketju ei ole keskittynyt pakkohoitoasioihin, eikä tila riitä jos asiaa ruvettaisiin tosissaan pohtimaan.
1 VASTAUS:
Voi olla, että muistan asian hieman väärin. MIA ei ehkä ole ottanut kantaa suoraan suuntaan tai toiseen, mikä on ihan ymmärrettävää siinä mielessä, että blogi on ensisijaisesti yleistä keskustelua varten. Muistan lukeneeni jonkin MIA:n toimituksen tekemän jutun, jota yritin etsiä löytämättä, jossa kannustetaan psykiatriseen muutokseen, ei psykiatrian hävittämiseen. Nämä kaksi asiaa, psykiatrinen reformi ja psykiatrisen pakottamisen säilyttäminen, ovat käytännössä samaa asiaa, mistä varmaankin olen tuon ajatuksen johtanut.

Psykiatriset reformit ovat, kuten ylempänä totesin, sama kuin yrittäisi reformoida orjuutta. Psykiatrian selkäranka on pakottaminen. Ilman pakottamista ei ole psykiatriaa sellaisena kuin sen olemme tunteneet 1600-luvulta lähtien. Kaikki psykiatriassa rakentuu pakottamisen ympärille. Mielisairauskonseptin ainoa tarkoitus on oikeuttaa ihmisten vapaudenriisto.. Siten psykiatristen myyttien, kuten mielisairauksien olemassaolon promoaminen ja samalla psykiatrisen pakottamisen vastustaminen agendoina ovat ristiriidassa keskenään. Kaikenlainen puhe psykiatrisesta reformista on yhtä tarkoituksettoman pakottamisen säilymisen tai tarkoituksellisen pakottamisen säilyttämisen kanssa. Psykiatriaa ei ole eikä voi olla ilman pakottamista samalla tavalla kuin orjuutta ei ole ilman pakottamista.

Periaatteessa psykiatriaahan voitaisiin harjoittaa vapauspohjalta, mutta tällöin se ei toimisi siinä roolissa, jota valtio psykiatrialta odottaa. Psykiatria on sosiaalikontrollin väline, ei lääketiedettä. Psykiatria ei ole auttamassa kohteitaan vaan kohteen sidosryhmiä. MIA promoaa niin sanottua psykiatrista reformia, mikä tulee hyvin esiin toimituksen kannanotoista vuodesta toiseen.

Monet psykiatrisen pakottamisen uhrit promoavat psykiatrisia myyttejä mielisairauksia kirjaimellisina sairauksina, vaativat sosiaalietuuksia mielisairausperustein, haluavat ja odottavat erityiskohtelua yhteiskunnassa ja niin edelleen. Monet heistä ainoastaan kritisoivat sitä miten _heitä_ on kohdeltu ja miten _heitä_ on pidetty vangittuna ollenkaan tai liian pitkään. Moni on valmis lukitsemaan laitoksiin ihmisiä, kunhan eivät vain itse kuulu vangittaviin. Harva sanoo, että rikokseen syyllistymättömien vangitseminen on yksiselitteisesti väärin riippumatta syistä. Vastaava moraalinen rappio koskee YK:n lausuntoja. Irtisanoudun kaikesta sellaisesta humpuukista.

Toisin kuin kritisoit, uskon, että osaan nähdä psykiatriaan liittyviä asioita useista eri näkökulmasta ja useiden eri tahojen ja ihmisten näkökulmasta. Kyse ei ole siitä ettenkö ymmärtäisi eri näkökulmia vaan siitä mitä mieltä olen asioista.

"Ensimmäisen mutkana matkassa on varmasti monen mielessä kysymys vaihtoehdoista: mitä sitten? Pakkohoitokysymys koostuu useanlaisista eettisistä ja käytännöllisistä ristiriidoista, jotka vaativat konkreettisia ja tarkkaan eriteltyjä tarkasteluja."

Psykiatrisen pakottamisen lakkauttaminen on samanaikaisesti helppo kuin vaikea asia. Helpon siitä tekee se, että psykiatristen laitosten kalteriovet avataan ja ihmiset saavat käyttäytyä, tuntea ja ajatella vapaasti ensimmäistä kertaa Suomen historiassa, kunhan rikoslakia noudattavat. Psykiatrian ja valtion liitto katkaistaan eikä täten oikeussalissa enää kelpuuteta psykiatrisia lausuntoja sen enempää kuin kirkonväen lausuntojakaan. Ihmiset, joilla on elämässä paha olla voivat hakeutua keskustelemaan asioistaan vapailla markkinoilla. Apuatarjoavia tahoja tulee jatkossakin riittämään vaikka muille jakaa. Periaatteessa julkisillakin varoilla voitaisiin tehdä jokin elämänongelmien selvittämis- ja auttamisjärjestelmä, mutta se ei tietenkään olisi mitenkään enää yhteydessä mihinkään pseudosairausmyytteihin ja näennäissairastamiseen tai -lääkäritoimintaan.

Vaikea asia on lähinnä valtiolle ja psykiatrista politiikkaa kannataville toimijoille ja kansalaisille. Valtio ei enää voi käyttää psykiatrista kansalaisiaan vastaan, kun se haluaa eroon vääränlaiseksi näkemistään kansalaisista. Psykiatrisen pakottamisen kumoaminen johtaa merkittävään yksilövapauksien kasvuun ja valtion vallan heikentymiseen ja se on asia, jota valtio ei koskaan hyväksy ilman taistelua.

Toisin sanoen, psykiatrisen pakottamisen lakkauttaminen ei ole mikään ongelma, ei vaikeaa toteuttaa. Korvaavat vapaaehtoisuuteen perustuvat auttamisjärjestelmät syntyvät itsestään ilman, että meidän tarvitsee tehdä mitään. Samalla tavalla aikanaan kauhisteltiin mitä siitä seuraa, kun mustat orjat vapautetaan. Mitä tilalle, kysyi kansa ja plantaasiherrat. Mitä siitä tulee, jos ei ole orjuutta ja orjia! Ken työt tekee? Lisäksi, niin kuin psykiatrit nykyään mielisairaiksi leimaamistaan ihmisistä, plantaasiherrat selittivät tekopyhinä mustista etteivät pärjäisi omillaan. Plantaasiherrahan oli vain auttamassa. Kävi ilmi, että ihmiset osaavat tehdä työsopimuksia ja hankkia elantonsa itse ihonväristä riippumatta. Orjuuden tilalle oli syntynyt molemmin puolin vapaaehtoisesti tehty työsopimus, ilman, että kukaan laittoi asian eteen paljoa tikkua ristiin.
+Lisää kommentti
Minulla on huonoja kokemuksia psykiatreista. Jouduin vuosituhannen alkupuolella menemään psykiatrille, koska TE-toimiston virkailija sellaista suositteli, tai siis TE-toimiston psykologi. Olin jäänyt työttömäksi ja olin TE-toimiston psykologin mielestä masentunut ja hän sanoi, että laittaa lähetteen psykiatrille. Eihän minun olisi tarvinnut sinne edes mennä, mutta en tiennyt, että minulla olisi ollut oikeus kieltäytyä siitä. Niistä tutkimuksista ja keskusteluista siellä psykiatrian puolella oli minulle siis suurta haittaa, koska vastasin rehellisesti kysymyksiin mm. yliluonnollisista kokemuksista. Olin nähnyt siis enkeleitä, eikä siitä olisi pitänyt tietenkään mitään siellä puhua. Tehtiin minulle jotakin diagnoosia, mutta mitään lääkityksiä ei ole koskaan määrätty. Terveyskeskuslääkäri on myöhemmin, mm. pari vuotta sitten kysynyt minulta niistä diagnooseista ja sanoin hänelle, että minä en välitä niistä diagnooseista, enkä edes muista mitä ne ovat. Olin silloin lääkärin vastaanotolla korvatulehduksen vuoksi ja lääkäri hermostui sitten, kun sanoin, että se psykiatri, joka niitä diagnooseja tekee olisi epäpätevä. Sen enkeli-ilmestyksen sain siis eräässä seurakunnassa 90-luvulla ja kerroin siitä siellä seurakunnan tilaisuudessa; ennustin joitakin tulevaisuuden tapahtumia, jotka sitten kyllä tapahtuivat ja se asia on tavallaan todistettukin. Mutta siellä psykiatrian puolella tähän asiaan suhtauduttiin ivallisesti ja pilkallisesti, sanottiin, että ei ole mahdollista sellainen ns. ennustaminen. Ja käytettiin ko. asiaa myös diagnoosin tekemiseen; sehän oli vain yksittäinen asia ja siis kertaluontoinen yliluonnollinen kokemus.
1 VASTAUS:
Ne psykiatrit ja psykologit ovat ilmeisesti suurin osa itse seinähulluja.
+Lisää kommentti
Itsenäisen työn proplematiikka ja umpikuja ongelma?
Kun joutuu päättämään toisen ihmisen asioista, nousee kynnys.
Jos teet virheen, ei ole helppo tunnustaa sitä avoimesti ja rehellisesti.
Se on myös este alan eteenpäin menemiselle. Kehitystä ei voi tulla eikä uusia löytöjä, kun virheet hävetään, peitetään kunnian menetyksen pelossa tai ammattiylpeytenä.
Muillakin aloilla on samaa. Se on surullista.
Valehdellaan siis toinen toisillemme. Sen haluaa kaikki?
Itseään suojellakseen.
Miksi kerron tästä? Siksi että olen itse omakohtaisesti huomannut asian.
Minä uskallan tunnustaa ja kertoa, kuten asiat oikeasti ovat.

Sitten ymmärrän myös aiheettomat syytökset tai epäilyt.
Niitä riittää varmasti.
Kirjoitan siksi, että olkaamme rehellisiä. Se on parasta mitä ihmisellä voi olla.
Ilmoita
Psykiatriassa ei tapahdu kehitystä koska psykiatria ei noudata tieteellistä metodia.
2 VASTAUSTA:
Täystollot psykiatrit ja psykologit pilaavat kaikkien lääkäreiden maineen, ei vain oman alansa mainetta.

Kupittaallakin olisi tullut juurtajaksain selvittää, miten sen Kurvisen potilasasikirjat oli täynnä vääriä ja valheellisia lääkäriarviointeja? Eikä tietenkään tämä Kurvinen ole ainoa vaan kaikkien potilasasiakirjaväärennökset olisi tullut käydä läpi.
Anonyymi kirjoitti:
Täystollot psykiatrit ja psykologit pilaavat kaikkien lääkäreiden maineen, ei vain oman alansa mainetta.

Kupittaallakin olisi tullut juurtajaksain selvittää, miten sen Kurvisen potilasasikirjat oli täynnä vääriä ja valheellisia lääkäriarviointeja? Eikä tietenkään tämä Kurvinen ole ainoa vaan kaikkien potilasasiakirjaväärennökset olisi tullut käydä läpi.
Minä tosiaan avohoidon psykologille mainitsin siitä enkelihavainnosta ja sitten myös muutamia vuosia aikaisemmin olleesta ufohavainnosta 90-luvun alussa. Lähinnä näiden 2:n "yliluonnollisen havainnon" pohjalta minulle tehtiin sitä diagnoosia, olisi kai joku "estynyt persoonallisuus" muka. Tk-lääkäri kyseli tästä asiasta tosiaan ja hermostui, kun en osannut vastata hänen kysymyksiin, minäkin siinä tilanteessa hermostuin ja sanoin suoraan, että ko. psykiatri on tietämätön jne.. Ne enkelit välittävivät minulle tiedon tulevasta onnettomuudesta, pari suomalaista surmattiin Venäjän Karjalassa sitten ja olisi voinut käydä huonomminkin, jos en olisi ilmoittanut asiasta etukäteen.
+Lisää kommentti
Tuo kohtelu mitä olet saanut on ihan tosiaan vaan typerää ja ammattitaidotonta psykiatrien ja tk-lääkäreidenkin puuhastelua. Hullua nykytilanteessa on erityisesti se, että nämä humpuukitohtorien eli psykiatrien merkinnät tulee vastaan muuallakin lääkärissä, kuten terveyskeskuksessa. Ne voivat siis tulla vastaan tosi laajalti, kun on tämä Kanta.

Olen itse usein käynyt meediolla, ja selvänäkijöiltäkin olen joskus kysynyt. Tiedän että heillä on oikeita kykyjä. En suhtaudu asiaan mitenkään voimakkaan tunteellisesti tai ajattele siitä mitään kummoisempaa, onpahan vaan yksi erityinen kyky mikä joillakin on. Nämä henkilöt jotka tunnen ovat asiallisia ja tavallisia, ystävällisiä ja maanläheisiä ihmisiä, Tekevät tai ovat tehneet vuosia töitä ihan tavallisissa paikoissa eikä heistä päällepäin näkisi mikä erityiskyky heillä on.

Hullua se tosiaan on että yhdestä yliluonnollisesta kokemuksesta voi tulla diagnoosi. Ja että siitä kysellään sitten tk:ssakin. Oli mikä tahansa diagnoosi sen pitäisi pysyä psykiatrian omassa piirissä eikä leimata ihmisiä muualla. Varsinkin koska oli mikä diagnoosi tahansa, siitä ei ymmärretä kuitenkaan riittävästi somaattisten lääkärien taholla. Tulee vain turha stigma.
5 VASTAUSTA:
Kiitos kommentista !. Minä en jaksa uudelleen mihinkään psykiatrisiin vastaanottoihin nyt lähteä, kun mitään tarvettakaan ei siis siihen ole. Niitä diagnooseja on vaikea muuttaa varmasti ja pitäisi siis olla joku toinen lääkärikin. Siis minä en ole kuin sen yhden kerran nähnyt niitä enkeleitä selvästi ja se siis tapahtui niin, että minulla oli siis silmät kiinni. Ne psykiatrit omasta mielestään tietävät ne asiat ja niinhän ko. psykiatri vakuutteli, että kyllä meillä sitä tietoa vain on. Hän sanoi myös, ettei Jumalaa ole olemassa, niinhän hänen täytyy uskoa ja muka tietääkin, kun hän pitää sellaisia enkelinäkyjä ns. "harha-aistimuksina". Minulle se enkelinäky tietysti on varma todiste Jumalankin olemassa olosta; tai siis niitä oli monta enkeliä, joita näin, ns. ihmisten suojelusenkeleitä.
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos kommentista !. Minä en jaksa uudelleen mihinkään psykiatrisiin vastaanottoihin nyt lähteä, kun mitään tarvettakaan ei siis siihen ole. Niitä diagnooseja on vaikea muuttaa varmasti ja pitäisi siis olla joku toinen lääkärikin. Siis minä en ole kuin sen yhden kerran nähnyt niitä enkeleitä selvästi ja se siis tapahtui niin, että minulla oli siis silmät kiinni. Ne psykiatrit omasta mielestään tietävät ne asiat ja niinhän ko. psykiatri vakuutteli, että kyllä meillä sitä tietoa vain on. Hän sanoi myös, ettei Jumalaa ole olemassa, niinhän hänen täytyy uskoa ja muka tietääkin, kun hän pitää sellaisia enkelinäkyjä ns. "harha-aistimuksina". Minulle se enkelinäky tietysti on varma todiste Jumalankin olemassa olosta; tai siis niitä oli monta enkeliä, joita näin, ns. ihmisten suojelusenkeleitä.
Psykiatriko todella sanoi sinulle, että jumalaa ei ole olemassa? Mikä mäntti. Riippumatta siitä mitä itse uskoo tai mitä uskonnoista ajattelee, ei pitäisi mennä toisten maailmankatsomuksia kritisoimaan tuollaisessa tilanteessa. Pitäisi osata kunnioittaa toisten näkemyksiä ja katsontatapaa, mutta psykiatreille tämä toisen ihmisen kunnioitus ja arvostaminen on uusi asia ihan muissakin kuin vain uskontokontekstissa. Eiväthän he piittää ihmisistä ylipäänsä pätkääkään. Miksi ylipäänsä mennä psykiatrille, jos ymmärtää mitä vastassa on.
Anonyymi kirjoitti:
Psykiatriko todella sanoi sinulle, että jumalaa ei ole olemassa? Mikä mäntti. Riippumatta siitä mitä itse uskoo tai mitä uskonnoista ajattelee, ei pitäisi mennä toisten maailmankatsomuksia kritisoimaan tuollaisessa tilanteessa. Pitäisi osata kunnioittaa toisten näkemyksiä ja katsontatapaa, mutta psykiatreille tämä toisen ihmisen kunnioitus ja arvostaminen on uusi asia ihan muissakin kuin vain uskontokontekstissa. Eiväthän he piittää ihmisistä ylipäänsä pätkääkään. Miksi ylipäänsä mennä psykiatrille, jos ymmärtää mitä vastassa on.
Kyllä se sanoi, ettei jumalaa ole olemassa, ainakin 2 kertaa. Siinä tilanteessa oli myös sairaanhoitaja mukana ja se oli ns. loppuhaastattelu. Minulla on ne paperit jossain mapissa, mutta en viitsi niitä kaivaa esille, vuosi oli jotain 2007 suunnilleen. Terveyskeskuksen tiedostoissa on sinällään täysin väärin merkitty esim. se asia, että olisin hakeutunut itse psykiatrian avosairaanhoitoon. Asiahan oli niin, että TE-toimiston psykologi suostutteli minulle sitä ja minä sanoin, etten haluaisi sinne ollenkaan mennä, hän siis laittoi kuitenkin sen lähetteen sinne. TE-toimiston psykologin mukaan niistä käynneistä ei ainakaan mitään haittaa olisi, hän sanoi, että psykiatri siellä olisi puolueeton henkilö tekemään arvion. Minä siis sanoin, etteivät ne psykiatrit yleensä ole mitään uskovaisia. Niiden käyntien jälkeen psykiatri tervehti minua kaupungilla, kuin jotain hyvää kaveria, enkä siitäkään pitänyt. Siinä loppuhaastattelussa tuotiin esille myös se seikka, ettei minusta olisi enää ollenkaan työelämään, koska olisin niin ahdistunut. Minä olen siis niiden käyntien jälkeen tehnyt palkkatyötä noin 4 vuotta eli sekään asia ei siis ole pitänyt paikkaansa.
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä se sanoi, ettei jumalaa ole olemassa, ainakin 2 kertaa. Siinä tilanteessa oli myös sairaanhoitaja mukana ja se oli ns. loppuhaastattelu. Minulla on ne paperit jossain mapissa, mutta en viitsi niitä kaivaa esille, vuosi oli jotain 2007 suunnilleen. Terveyskeskuksen tiedostoissa on sinällään täysin väärin merkitty esim. se asia, että olisin hakeutunut itse psykiatrian avosairaanhoitoon. Asiahan oli niin, että TE-toimiston psykologi suostutteli minulle sitä ja minä sanoin, etten haluaisi sinne ollenkaan mennä, hän siis laittoi kuitenkin sen lähetteen sinne. TE-toimiston psykologin mukaan niistä käynneistä ei ainakaan mitään haittaa olisi, hän sanoi, että psykiatri siellä olisi puolueeton henkilö tekemään arvion. Minä siis sanoin, etteivät ne psykiatrit yleensä ole mitään uskovaisia. Niiden käyntien jälkeen psykiatri tervehti minua kaupungilla, kuin jotain hyvää kaveria, enkä siitäkään pitänyt. Siinä loppuhaastattelussa tuotiin esille myös se seikka, ettei minusta olisi enää ollenkaan työelämään, koska olisin niin ahdistunut. Minä olen siis niiden käyntien jälkeen tehnyt palkkatyötä noin 4 vuotta eli sekään asia ei siis ole pitänyt paikkaansa.
Psykiatrit sekaantuvat ihmisten elämään joka osa-alueella. Sitä tehtävää he toki ovat valtion edustajana nimen omaan suorittamassa. Silti todella sikamaista lähteä toisen maailmankatsomusta tuolla tavalla kritisoimaan. Psykiatrian tiedetään jahtaavan hartaasti uskovaisia leimaamalla uskonnollisuuden myös mielisairaudeksi. Tuomio on usein skitsofrenia. Psykiatrit eivät saa tervehtiä kontaktejaan ilman, että vastapuoli tekee aloitteen. Todella törkeää. Mutta sitä se psykiatria on, alusta loppuun.

Jos kukaan suosittelee psykiatrian vastaanottoa liittyen yhtään mihinkään, heillä ei ole hyvät mielessä suosittelun kohteen kannalta. En ikinä suostuisi näkemään ketään psykiatria. Jos jostain syystä olisin pakotettuna, en kommentoisi mitään. Edes nimeäni. Vaatisin kertaalleen paikalle asianajajan ja ilman hänen seuraansa en kommentoisi enempää. Joskus asianajajiinkaan ei voi luottaa, jos ovat läheisessä suhteessa valtion ja psykiatrisen järjestelmän kanssa. Lukuisia päämiehiä on puukottanut selkään oma asianajaja psykiatrisissa tapauksissa.

Suoraan sanoen, tyhmiä ovat he, jotka uskovat psykiatreja yhtään missään asiassa. Psykiatrien uskottavuus perustunee monien silmissä erilaisiin myyttehin, muun muassa siihen, että psykiatreilla olisi jokin erikoiskyky nähdä mitä henkilö ajattelee, tuntee, mihin henkilö pystyy tai mitä hän aikoo tehdä tulevaisuudessa. Ikään kuin ennustuskyky. Huvittavaakin olisi, elleivät ihmiset ottaisi sitä tosissaan.
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä se sanoi, ettei jumalaa ole olemassa, ainakin 2 kertaa. Siinä tilanteessa oli myös sairaanhoitaja mukana ja se oli ns. loppuhaastattelu. Minulla on ne paperit jossain mapissa, mutta en viitsi niitä kaivaa esille, vuosi oli jotain 2007 suunnilleen. Terveyskeskuksen tiedostoissa on sinällään täysin väärin merkitty esim. se asia, että olisin hakeutunut itse psykiatrian avosairaanhoitoon. Asiahan oli niin, että TE-toimiston psykologi suostutteli minulle sitä ja minä sanoin, etten haluaisi sinne ollenkaan mennä, hän siis laittoi kuitenkin sen lähetteen sinne. TE-toimiston psykologin mukaan niistä käynneistä ei ainakaan mitään haittaa olisi, hän sanoi, että psykiatri siellä olisi puolueeton henkilö tekemään arvion. Minä siis sanoin, etteivät ne psykiatrit yleensä ole mitään uskovaisia. Niiden käyntien jälkeen psykiatri tervehti minua kaupungilla, kuin jotain hyvää kaveria, enkä siitäkään pitänyt. Siinä loppuhaastattelussa tuotiin esille myös se seikka, ettei minusta olisi enää ollenkaan työelämään, koska olisin niin ahdistunut. Minä olen siis niiden käyntien jälkeen tehnyt palkkatyötä noin 4 vuotta eli sekään asia ei siis ole pitänyt paikkaansa.
Ainakin selvä enemmistö psykiatreista on okkultisteja ja ateisteja.
Okkultismiin kuuluu, että ihminen on jumala Steinerin viidennen evankeliumin mukaisesti, mutta Mooseksen lain ensimmäisen käskyn vastaisesti. Tämän lisäksi Freudin ja Dunderfeltin oppeihin kuuluu okkultismi, vaikka Wikipediassa Freud mainitaan ateistina.
+Lisää kommentti
Aloittajan otsikon kysymykseen vastaan että ehkä kohta kestää psykiatria arvostelua. Arvostelun kestäminen kun vaatii joskus opettelua ja nyt on tullut tässä asiassa opettelun aika psykiatrialle. Nykyään psykiatrian ongelmista puhutaan avoimemmin. Ja kun kauan tiedetyistä ongelmista keskustellaan psykiatrian sisällä avoimesti, niin avoimuus ihan itsestään kasvattaa alan sisäistä rohkeutta ottaa vastaan silmiä avaavaa kritiikkiä.

Aloittajan kirjoituksen loppukysymykseen (Lääkärit on kivoja, muuta hoitajien suusta voi tulla aivan mitä vain. Onko kellään vastaavia kokemuksia?) vastaan että ei ole vastaavaa kokemusta. Kokemukseni mukaan sekä lääkärit että hoitajat ovat kivoja, ja kokemukseni mukaan sekä lääkäreiden ja hoitajien suusta voi tulla mitä vain. Kysymys on ammattitaidosta tai sen puutteesta. Ammattitaidottomilla psykiatreilla ja psyk.hoitajilla on ammattitaidottomien ongelmat ja puutteet. Mutta nou hätä, puutteet korjaantuvat täydennyskoulutuksella ja kaikin puolin toinen toistaan kunnioittavalla asenteella työyhteisössä, kun ongelmia korjataan.

Suosittelen että kun on valituksen aihetta niin valittakaa kirjallisella palautteella, muistutuksella tai kantelulla. Ei se ole ollenkaan tyhjille seinille huutamista. Kun ongelmia aletaan selvittää virallisesti, niin siitä on loppupeleissä hyötyä kaikille. Koko terveydenhuoltojärjestelmä hyötyy siitä, kun psykiatriankin piirissä ongelmien selvittelyjen myötä työntekijät ja johto saavat ohjausta siitä, miten tulee toimia potilaiden kanssa, jotta hyvä hoito ei kärsi ja potilaat voivat parantua.
2 VASTAUSTA:
Psykiatrian kulmakivi ovat lääkkeet joista on enemmän haittaa kuin hyötyä mutta koska psykiatreilla ei ole mitään muita keinoja käytettävissään tätä ei voida myöntää.Ilman lääkkeitään psykiatrit olisivat hyödyttömiä koulutus olisi hukkaan heitettyä koska meillä on jo koulutettuja psykologeja ja terapeutteja.
Anonyymi kirjoitti:
Psykiatrian kulmakivi ovat lääkkeet joista on enemmän haittaa kuin hyötyä mutta koska psykiatreilla ei ole mitään muita keinoja käytettävissään tätä ei voida myöntää.Ilman lääkkeitään psykiatrit olisivat hyödyttömiä koulutus olisi hukkaan heitettyä koska meillä on jo koulutettuja psykologeja ja terapeutteja.
Psykiatrian kulmakivi on pakottaminen. Voivathan psykiatrit sähköshokittaa ja aivosilpoa ihmisiä, jos kemikaaleja eivät käytä. Toki "lääkkeet", eli oikeammin huumausaineet, tuovat psykiatreille uskottavuutta lääkäreitä, mitä he todellisuudessa eivät ole. Lääkäriuskottavuus näkökulmasta nappejen voisi sanoa olevan tärkein tukipilari, kun taas psykiatrian olemassaolon näkökulmasta pakottaminen on selvä ykkönen.
+Lisää kommentti
Sinä joka kirjoitit:
" Nykyään psykiatrian ongelmista puhutaan avoimemmin. " ja
"Suosittelen että kun on valituksen aihetta niin valittakaa kirjallisella palautteella, muistutuksella tai kantelulla. Ei se ole ollenkaan tyhjille seinille huutamista. "

Kysyn, oletko ehkä itse mielenterveysjärjestelmässä töissä tai sinne opiskeleva.

Pyydän perustelemaan edellä lainaamiani kohtia. Missä ja miten käy ilmi, että psykiatrian sisällä käytäisiin nykyään avoimemmin keskustelua? Itselläni ei ole sitä kuvaa. Vaan aika lailla päinvastoin. Jos joku ammattilainen vakavasti kritisoi järjestelmää, niin se on joko hyvin harvinaista tai sitten selvästi alan ulkoreunan toimija - yksityinen tms. tai sitten sellainen suorapuheisuutensa takia erotettu kuten psykologi Aku Kopakkala.

Kysyn myös, mihin perustuu postiivinen kuvasi siitä miten palautteet otettaisiin vastaan ja mitä niistä seuraisi. Uskon toki että joissain paikoissa voi seurata jotain hyvääkin, onhan laitoksissa ja niissä toimivissa ihmisissä kuitenkin eroa. Omien kokemusteni perusteella kuitenkin, ja mitä olen muilta potilaana olleilta eri puolilta maata kuullut, yleisesti tilanne ei ole tämä. Voisin kertoa kauhean, uskomattoman, turhauttavan ja pelottavan tositarinan siitä mitä tapahtui kun itse valitin kohtelustani erääseen suureen sairaanhoitopiiriin. Se on liian pitkä juttu tähän hetkeen ja tilaan. Sen verran kuitenkin, että kyse oli huolellisesti laaditusta kantelusta, joka oli laadittu käyttäen apuna vertaisten ja potilasasiamiehen apua. Prosessi oli monivaiheinen eikä johtanut mihinkään. Sain ylimalkaisia vastauksia, joissa suurin osa vaatimuksiani oli vain ohitettu ilman perusteluja, ja osaan vastattu tavalla, joka ei potilasasiamiehenkään mukaan ollut asiallinen eikä riittävä. Tulen jatkamaan avissa, mutta siitähän tiedämme jo ettei sieltä tule mitään, jos edes ottavat käsittelyynkään, kun puolet potilaiden kanteluista hylätään jo kättelyssä.

Systeemi on sellainen, ettei sitä uskoisi jos ei itse olisi kokenut.

Niin kauan voi selvitä kohtuullisesti, pienillä naarmuilla tai jopa ilman, jos on kaikesta aina ihan samaa mieltä ja kiitollinen kaikesta. Aina ei sekään riitä.

Ihmisten suhtautuminen psykiatriaan perustuu kai aika paljon mielen pohjalla olevaan uhkaan... Tietoon tai aavistukseen siitä mitä psykiatria voi tehdä, jos ei ole sen kanssa hyvissä väleissä. Vähän tiedostamaton juttu,ja koko yhteiskunnan laajuinen, uskoisin. Luulen, että aika monella on tukholmansyndrooma. Sekä niillä, jotka jo ovat mt-järjestelmässä, että niillä, jotka eivät ole vaan katsovat sitä sivusta ja miettivät, mitä sitten jos joskus joudun tai haluan mennä tuonne. Paras olla kritisoimatta, ainakaan tosissaan. Se on liian vaarallinen. Pakkokeinoineen, stigmoineen jne.

Jokainenhan voi joskus joutua tilanteeseen, jossa omat henkiset voimavarat eivät riitä ja tarvitsee muiden apua. Että silloin olisi ainakin turvassa, se on toive. Että se toive ei toteudu nykypsykiatriassa, on ikävä asia ymmärtää.
1 VASTAUS:
Hyvin kirjoitettu, sillä virheolettamuksella, että asiat olisivat olleet joskus paremmin. Psykiatria on aina olla satanistisen (en ole uskovainen) julmaa ja tulee aina olemaan. Ihmisten pahoinpitely ja alistaminen auttamisen nimeen päättää vasta, kun psykiatrinen pakottaminen hävitetään, ei aikaisemmin.

Ajatus siitä, että psykiatria suhtautuisi nykyään tai koskaan kritiikkiin avoimemmin on naiivi. Tietenkään psykiatria ei voi suhtautua kritiikkiin avoimesti, koska sitä kautta alan olemassaolo vaarantuu. Jos psykiatria tunnustaisi tosiasiat, muun muassa, että mielisairaus on kielikuva, he olisivat heti vaarassa menettää oikeutuksen voimakeinoihin. Mikäli psykiatria menettäisi voimakeinonsa, se menettäisi kaiken. On yleisesti tunnettua, ettei psykiatria pärjää kilpailussa vapailla markkinoilla keskustelupalveluille. Psykiatria väistää todellisuuden maalaamalla elämään reagoimisen sairaudeksi ja tekee eettisistä, moraalisista ja sosiaalisista tilanteista näennäisesti lääketieteellisiä. Tämä siksi, että he saisivat pitää kansan silmissä uskottavuutta yllä lääkäristatukselleen. (Psykiatrithan eivät ole oikeasti lääkäreitä. Psykiatria ei ole lääketiedettä vaan sosiaalikontrollia). Sen takia psykiatria on aina pyrkinyt vaientamaan keskustelun alan pseudotieteellisyydestä sekä yleisestä moraalittomuudesta, ja tulee aina jatkossakin tekemään niin.

Valitusten tekeminen psykiatriaa koskevaa toimintaa kohtaan kertoo niin ikään valittajan naiiviudesta. Koska psykiatriassa vallitsee mielivalta, he voivat tehdä mitä vaan. Ainoa mitä tarvitsevat, on kirjoittaa papereihin jotain psykiatrisen dogman mukaista, joka sallii päällekäymisen. Oikeuden edessä psykiatrinen lausunto voittaa aina, koska tuomarit pitävät psykiatreja niin sanotun mielenterveyden asiantuntijoina. Mielenterveys/-sairaus on oikeusfiktio, jota ei voi haastaa. Täten lopputulos on arvattavissa joka kerta.

Tästä aiheesta on kirjoittanut laajasti mm. edesmennyt psykiatrian emeritusprofessori Thomas Szasz (1920-2012) kirjoissaan Law, Liberty, and Psychiatry sekä Psychiatric Justice. Suosittelen kaikille, joita aihe kiinnostaa tai ovat itse parhaillaan oikeudessa millä tavalla tahansa ja mukana on psykiatrista peliä.

-2Dex
+Lisää kommentti
Sinä joka kysyt: "Oletko ehkä itse mielenterveysjärjestelmässä töissä tai sinne opiskeleva". Hyvä että kysyit, minä vastaan: En ole mielenterveysjärjestössä töissä enkä sinne opiskeleva. Oma tilanteeni on sellainen, ettei sen pitäisi olla edes mahdollista Suomessa, jossa terveydenhuollon ammattihenkilöitä valvotaan sekä julkisella että yksityisellä sektorilla.

i) Olen joutunut vaikeissa elämäntilanteissa ns. väärinkäytösten kohteeksi, ja kokonaistilanteeni on tullut valvovien viranomaisten tietoon vasta, kun olen tehnyt muistutuskuvioiden jälkeen kanteluita Aviin ja oikeusasiamiehelle, ja kun olen ollut myös yhteydessä Valviraan ns. lopputilanteessa joka kerta, kun jouduin terveyttäni vaarantavan toiminnan kohteeksi niiden yksityissektoritoimijoiden taholta, jotka olivat valitukseni kohteita (jotka lopulta onnistuivatkin vaikuttamaan minuun siten, etten tehnyt saamastani hyödyttömästä ja haitallisesta hoidosta potilasvahinkoilmoitusta ja peruin Avi-kantelun).

ii) Kokonaistilannettani ajatellen minulla on myös syytä epäillä, että olen joutunut lainvastaisten vastatoimien kohteeksi niiden taholta, jotka ovat olleet osallisia ns. väärinkäytöksiin, joista olen kertonut havaintojani valvoville viranomaisille. Ilmaisen tämän nyt näin ympäripyöreästi, koska asiani suhteen "prosessi" on käynnissä, ja koska olen myös havainnut, että psykiatriaan liittyvien selvittelyjen suurimpia ongelmia on joidenkin alalla toimivien käsienpesuinto ja syiden vierittäminen toisten niskaan; eli ehkä ne selvittelyt ovat helpompia, mitä vähemmän julkisesti asioita puidaan; ehkä...?

iii) Seuraava saattaa antaa jotain kuvaa psykiatriseen diagnosointiin ja hoitoihin liittyvien vakavien ongelmien selvittelyjen vaikeudesta. Kun olin yhteydessä Valviran viranomaiseen sanoilla "en enää tiennyt keneltä voisin tätä asiaa kysyä, joten soitin Teille", niin sen asian yhteydessä aloin spontaanisti puhua myös äärimmäisen ahdistavasta hoitotilanteesta, josta totesin että "niin kauheaa kuin tämä onkin, niin ilman kokemaani kaltoinkohtelua Kupittaan sairaalassa, en lopulta olisi voinut havaita tämän hoitosuhteen vahingollisuutta", ja "tällä päällä en ikikuunaan olisi pysynyt tässä hoitosuhteessa". "Tällä päällä" tarkoitti, että olin päässyt lopulta eroon haitallisista masennuslääkityksistä, ja sen jälkeen minulla oli alkanut yritys päästä eroon vahingollisesta hoitosuhteesta, siinä lopulta onnistuen. (Kupittaan psykiatrisessa sairaalassa olin muutaman päivän; hoitopäätös johtui itsemurhariskistä vaikean elämäntilanteeni vuoksi; lääkityksen vaikea haittajavieroitusoirerumba esti selviytymistäni; minut kotiutettiin pikaisesti kun olin joutunut hoitajan kaltoinkohtelemaksi osastolla.) Myöhemmin kirjoitin kirjeen tälle Valviran viranomaiselle, ja kerroin miten se asiani oli edennyt, jonka vuoksi olin ottanut häneen yhteyttä. Kerroin myös kirjeessä, että mikäli ryhtyisin tekemään kantelua kertomani hoitosuhteen ongelmista, niin tarvitsisin juristia avukseni (ja siihen minulla ei ole varaa); olin tässä arvelussani täysin oikeassa, että tuon hoitosuhteen kantelu- ja potilasvahinkoasia ei ilman juristiapua onnistu.

iv) Omalta osaltani selvittelyjen loppuvaiheessa terveyteni vaarantui ja taas siksikin otin yhteyttä terveyskeskukseeni. Vein sinne erikoisen hoitosuhteeni psykiatri-psykoterapeutin tekemät potilasasiakirjaviritelmät, eikä siitä enempää muuta kuin: Nyt minulla on omalääkärinä terveyskeskuksen yleislääketieteen erikoislääkäri, ja häneltä saan aina ajan tarvittaessa, ja vointini on hyvä ja olen toimintakykyinen, ja nyt yritän saada psykiarisen "hoidon" romuttamat raha-asiani kuntoon. Minulle aiheutetun kärsimyksen vuoksi suruni on hämmentävä ja suuri. Mutta suuri on nyt elämänilonikin, onhan tässä kuitenkin vielä loppuelämää edessä.

v) Elämästäni varastettiin iso osa väärällä haitallisella hoidolla, koska yksityissektorilla työskentelevä psykiatri-psykoterapeutti ei toiminut ammatillisesti ja eettisesti oikein, ja koska kukaan ei puuttunut hänen toimintaansa, vaikka se hoitopaikka jossa hän vastaanotti potilaita on ollut pakostakin hänen toiminnasta tietoinen, sekä kunta ja sairaanhoitopiiri myös. Kun sanon, että valvovien viranomaisten on syytä kiittää minua tiedoista, joita ovat saaneet kauttani kirjallisissa kanteluissa, puhelinkeskustelutallenteissa ja muissa puhelinkeskusteluissa, niin toistan vain ystävieni sanoja :) :) :) Itse en "näissä asioissa" kiitä ketään, koska kiitollisuuttani on myös käytetty niin väärin kuin vain voi väärin käyttää, liittyen ns. tukholma-syndroomaan, näin minä tämän koen.

vi) Sinulle, joka minulta kysyit, sanon vielä tämän: Niihin muistutusvastauksiin nyt vaan ei kannata luottaa. Ehdottomasti kannattaa viedä asia kanteluna Aviin. On tärkeää, että valvovat viranomaiset saavat tietoa epäkohdista kantelujen kautta, ja on tärkeää että valvovat viranomaiset saavat tietoa myös siitä, että muistutuskäsittelyt eivät ole olleet asianmukaisia, totuudellisia, tai että ne ovat olleet jopa potilaan terveyttä vaarantavia.
Ilmoita
Kiitos vastauksesta, oli kattava. Onneksi olkoon, mitä olet jaksanut. Mietin ja palaan ehkä vielä vastaukseesi. Hyvä että on tällaista keskustelua, siitä on varmasti apua monelle ja minullekin oli vastauksestasi.
1
Ilmoita

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Kestääkö psykiatria arvostelua?

Olen nyt tullut siihen loppputulokseen, että psykiatria ei kestä minkäänlaista arvostelua, se ei kestä päivänvaloa. Jos psykiatria mokaa jossakin, vika on aina potilaan. Syytetään sairautta ja laitetaan kaikki sen piikkiin. Kun sinulla on se ja se... Minkäänlaiseen järkevään keskusteluun hoitajien kanssa on mahdoton alkaa. Potilaita pidetäään suurin piirtein idiootteina. Kaikki ongelmat ratkaistaan pillereillä. Jos on vaikeaa, sanotaan, että et käyttäydy nyt asiallisesti, varsinkin, jos on todella paska fiilis, niin tällaista palautetta saa. Miksi keskustelupalsta, no, valittaminen on kuin seinille huutaisi. En käytä aikaani sellaiseen.

Lääkärit on kivoja, muuta hoitajien suusta voi tulla aivan mitä vain.
Onko kellään vastaavia kokemuksia?

5000 merkkiä jäljellä

Rekisteröidy, jos haluat käyttää nimimerkkiä.

Peruuta