Paimen tuntee lampaat nimeltä

Hyvä Paimen kutsuu lampaitaan ja kokoaa ne yhteen laumaan.
Lapsena pyhäkoulussa sain kuvataulun, johon oli piirretty Herra Jeesus niityllä paimenena sauva kädessään. Me lapset saimme jokaisella pyhäkoulukerralla kuvaan liimattavan pienen lampaan. Opimme, että olemme pieniä lampaita Jeesus-paimenen lammastarhassa. Se on jäänyt mieleeni turvallisena opetuksena.

Kuva paimenesta ja laumasta on tuttu jo Vanhasta testamentista, jossa on kaunis paimenpsalmi: ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.” (Ps. 23:1–2.)

Jeesus ottaa jälleen kerran vertauksen aiheen kuulijoille tutusta ympäristöstä. Paimen ja lammaslauma olivat tuohon aikaan tavallinen näky Palestiinan kukkuloilla. Paimenen ammatti oli kuitenkin vähäarvoinen eikä paimen kelvannut edes todistajaksi oikeudessa.

Kahdenlaisia paimenia

Jeesus puhuu kahdenlaisista paimenista: itsestään, Hyvästä Paimenesta, ja palkkapaimenesta, joka ei välitä lampaistaan.

Jo Vanhan testamentin profeetat varoittivat vääristä paimenista, jotka eivät välittäneet etsiä eksyneitä lampaita ja hajottivat laumaa (Jer. 23:1–2, Hes. 34:2–10). Tällaisia paimenia olivat monet heidän aikansa Israelin hengelliset johtajat.
Laumaa hajottavia paimenia olivat myös apostoli Paavalin kuvaamat Galatiaan tulleet ”toisen evankeliumin saarnaajat” (Gal. 1:6–9) ja Paavalin jäähyväispuheessaan efesolaisille ennustamat ”julmat sudet, jotka eivät laumaa säästä” (Ap. t. 20:29–30).

Jeesus sanoo, että hyvä paimen panee henkensä alttiiksi lampaiden edestä. Vastikään pitkänperjantain tapahtumissa on muisteltu, miten Hyvä Paimen, Herra Jeesus Kristus, antoi oman henkensä sovittaen kaikkien synnit.

Nimeltä tunnetut

Hyvä Paimen kutsuu äänellään lampaitaan seuraamaan häntä eli uskomaan hänen sovitustyöhönsä. Hän tuntee omat lampaansa, ja nämä, eli Jumalan lapset, tuntevat hänen kutsuvan äänensä ja seuraavat häntä.

Virressä 392 laulamme: ”Hän tuntee kaikki nimeltä, jokaisen laumassansa. Hän palauttaa eksyneen ja syliin ottaa uupuneen, vie heikot helmassansa.”

Jeesus vie heikot ja väsyneetkin lampaat virvoittavan veden ääreen kuulemaan häneen ääntään, Jumalan sanaa ja sen ydintä, evankeliumia syntien anteeksiantamuksesta.

Joskus lampaat ovat niin uupuneita, että Jeesus kantaa niitä sylissään. Vaikeiden elämäntilanteiden uuvuttama voi kokea, kuinka uskon kautta avautuva läheisyys omaan Vapahtajaan lohduttaa ja antaa voimaa – saa ikään kuin levätä Kristuksen sylissä.

Uskovat yhdellä koolla

Tekstissä Jeesus puhui fariseuksille, kiivaille juutalaisille. Niinpä puhe lampaista, jotka eivät ole tästä lammastarhasta, tarkoitti alkavaa uutta lähetyksen aikaa, jolloin Jeesus lähetti omiaan julistamaan evankeliumia myös pakanakansojen keskelle. Pääsiäisen ilosanoma lähti leviämään Jerusalemista kaikkialle maailmaan.

Näin kaikki ihmiset saavat kuulla Jeesuksen äänen ja ne, jotka uskovat, kootaan yhteen laumaan yhden paimenen kaitsettavaksi. Tämä lauma on se ”Kristuksen ruumis” (1. Kor. 12:27), jossa Jumalan lapset ovat yhdistetty toisiinsa ja Hyvään Paimeneen.

Jumalan elävästä seurakunnasta kuuluu edelleen kutsuva evankeliumi, jotta eksyneetkin lampaat koottaisiin Hyvän Paimenen helmaan.

Teksti: Kari Kaunisto