Tämä, mitä nyt näemme Suomessa

Suomessa ei 1990-luvulla ollut vielä tilaa ja aikaa murrokselle, joka on nyt käynnissä. Suomi koki laman ja Neuvostoliitto hajosi. Suomi liittyi Euroopan unioniin ja länsi-integraatio vahvistui.

Murros on johtanut siihen, että liberaali–konservatiivi-ulottuvuus saa koko ajan suuremman painoarvon politiikassa samalla, kun oikeisto–vasemmisto-akseli menettää merkitystään. Muutos ei kuitenkaan ole ollut niin nopea ja radikaali, kuin asiantuntijat aiemmin ennustivat. Jotkut ennustivat oikeisto–vasemmisto-ulottuvuuden häviävän jopa kokonaan.
-Eihän se mihinkään ole edelleenkään hävinnyt, jos ajatellaan tämänkertaistakin vaalitulosta. Ei tämä vielä murtunut ole, mutta arvoulottuvuus on noussut merkittävällä tavalla vanhan oikeisto–vasemmistoulottuvuuden rinnalle. Varmasti osalle äänestäjistä arvoulottuvuus on jo ensisijainen äänestyspäätökseen vaikuttava tekijä.”

Suurin osa äänestäjistä äänesti edelleen puolueita, jotka asemoituvat oikeisto–vasemmistoakselilla peruslähtökohdiltaan. Niiden historia, perustava konfliktiulottuvuus, on työn ja pääoman välisessä vastakkainasettelussa.
Nin sanotuille perinteisille puolueille arvoakselille asemoituminen on haastavaa, koska niiden äänestäjäkunta on heterogeenista arvoulottuvuuden suhteen. Asemoitumista on kuitenkin pakko tehdä, koska arvoulottuvuus on tullut jäädäkseen. Sitä vastoin esimerkiksi perussuomalaisten tai vihreiden asemoiminen oikeisto–vasemmistoakselilla on yhtälailla hankalaa.

Mats Löfström jatkaa Ahvenanmaan edustajana eduskunnassa saaden 11 600 ääntä, tosin perustuslaillisessa oikeusvaltiossa hänen kuuluisi istua itsehallinnollisten maakuntien edustajainhuoneessa Suomen pääkaupungissa ainoaa kuntaa Helsinkiä edustavan Jussi Halla-ahon kanssa, joka sai ääniä 30 596 kappaletta. Muita itsehallinnollisia maakuntia, joista jokainen suomalainen kunta saisi perustuslailliset itsemääräämisoikeudet kuten Ahvenanmaan maakunnassa olisivat; Itä-Uusimaa, Keski-Uusimaa ja Länsi-uusimaa, Turun maakunta, Rauman maakunta, Porin maakunta, Pirkanmaan maakunta, Hämeenlinnan maakunta, Lahden maakunta, Kymin maakunta, Etelä-karjalan maakunta, Mikkelin maakunta, Varkauden maakunta, Kuopion maakunta, Iisalmen maakunta, Pohjois-Karjalan maakunta, Nurmes/Lieksan maakunta, Etelä-pohjanmaan maakunta, Vaasan maakunta, Pietarsaaren maakunta, Jyväskylän maakunta, Äänekosken maakunta, Kokkolan maakunta, Kainuun maakunta, Koillismaan maakunta, Oulun maakunta, Etelä-Lapin maakunta ja Pohjois-Lapin maakunta.

Tämä havainto antaa lähtökohdan, josta käsin hallituspohjapohdintoja voi halutessaan jatkaakin: onhan tässä vaihtoehtoja – eduskuntavaalituloksesta on monta reittiä erilaisiin matemaattisesti mahdollisiin enemmistöhallituksiin – mutta kestäviä hallituspolitiikkatuloksia on odotettavissa lähinnä vain siinä tapauksessa, että hallituspuolueet edustavat keskenään luontevasti yhteensovitettavia näkemyksiä.