Hei,
Poikaystäväni polttaa kannabista. Käyttö ei ole hallinnassa lainkaan. Olemme seurustelleet kohta kolme vuotta, mutta hänen elämänsä ei ole sinä aikana edennyt mihinkään. Eikä se oikeastaan ole edennyt kohta kymmeneen vuoteen. Etenemisellä tarkoitan "normaalia" elämää, johon kuuluu valmistuminen, työpaikan etsiminen, säännöllinen työ, harrastukset, sosiaalinen elämä ja perhe. Omasta mielestään hän on edennyt varmasti paljonkin. Älyllisesti ja itseään löytämällä. En väheksy sitäkään yhtään, mutta en jaksa ymmärtää sitä savunhuuruista elämää, mitä hän nyt elää.
Meidän elämä on pääosin ihan kivaa, emme asu yhdessä vielä, mutta yhteenmuutto on lähitulevaisuutta, samoin on puhuttu perheestä ja lapsista. Rakastan miestäni tietysti, mutta sydäntä raastaa elämä hänen kanssaan. Olen pettynyt niin monta kertaa häneen. Hän lupaa tehdä asioita, ottaa vastuuta itsestään ja elämästään, pitää taukoa polttelussa, etsiä töitä, mutta sanahelinää ne vain ovat. Minua pelottaa, että tulen kyyniseksi tässä, jos joudun vielä monta kerta pettymään. En luota häneen, en usko häneen. Ei hän usko itsekään itseensä. Tässä joku aika sitten aloitti lakon kovin suurieleisesti ja itsevarmasti. No, viikon ketkutteli jotenkin polttamatta, mutta ratkesi sitten. Lakon aloitti ihan omasta tahdostaan ja oma-aloitteisesti, minä en ole jaksanut enää aikoihin "nalkuttaa" hälle liiallisesta polttelusta. Pystymme keskustelemaan asiasta, hän osaa olla vakuuttava, mutta seuraavana päivänä kohtaan taas tutun poissaolevan , punasilmäisen poikaystäväni, ja kaikki lupaukset ja suunnitelmat on hajonneet taas kerran savuna ilmaan.
En tiedä kuinka kauan jaksan enää elää hänen kanssaan. Hän on sanonut, että jos/kun tulen raskaaksi, polttelu loppuu heti, mutta en minä sitä pysty uskomaan. Ja mikäpä syy se vauva olisi lopettaa pössyttely, kun ei sitä syytä ole ollut aikaisemminkaan. Tai syy ehkä, mutta motivaatio ja voimat loppuneet kesken.
Kannabiksen polttelusta on tullut hänelle tapa, josta eroon pääseminen tuntuu olevan erittäin hankalaa. Vaikka mikään ei ole lopullista, tuntuu vain, että hän hukkaa elämäänsä ihan jonninjoutavaan, hukkaa monta mahdollisuutta ja monta ihmissuhdetta hajoaa. Pössyttely on mielestäni itsekästä. On itsekästä vajota omaan savuiseen maailmaan. Ja liian helppo tapa se on ratkaista ongelmia.
Joillakin pössyttely pysyy aisoissa, ja silloin siitä varmasti nauttiikin, mutta on hyvä muistaa, että kannabis voi joillekin olla oikeasti koukuttava aine.
Poikaystäväni polttaa kannabista. Käyttö ei ole hallinnassa lainkaan. Olemme seurustelleet kohta kolme vuotta, mutta hänen elämänsä ei ole sinä aikana edennyt mihinkään. Eikä se oikeastaan ole edennyt kohta kymmeneen vuoteen. Etenemisellä tarkoitan "normaalia" elämää, johon kuuluu valmistuminen, työpaikan etsiminen, säännöllinen työ, harrastukset, sosiaalinen elämä ja perhe. Omasta mielestään hän on edennyt varmasti paljonkin. Älyllisesti ja itseään löytämällä. En väheksy sitäkään yhtään, mutta en jaksa ymmärtää sitä savunhuuruista elämää, mitä hän nyt elää.
Meidän elämä on pääosin ihan kivaa, emme asu yhdessä vielä, mutta yhteenmuutto on lähitulevaisuutta, samoin on puhuttu perheestä ja lapsista. Rakastan miestäni tietysti, mutta sydäntä raastaa elämä hänen kanssaan. Olen pettynyt niin monta kertaa häneen. Hän lupaa tehdä asioita, ottaa vastuuta itsestään ja elämästään, pitää taukoa polttelussa, etsiä töitä, mutta sanahelinää ne vain ovat. Minua pelottaa, että tulen kyyniseksi tässä, jos joudun vielä monta kerta pettymään. En luota häneen, en usko häneen. Ei hän usko itsekään itseensä. Tässä joku aika sitten aloitti lakon kovin suurieleisesti ja itsevarmasti. No, viikon ketkutteli jotenkin polttamatta, mutta ratkesi sitten. Lakon aloitti ihan omasta tahdostaan ja oma-aloitteisesti, minä en ole jaksanut enää aikoihin "nalkuttaa" hälle liiallisesta polttelusta. Pystymme keskustelemaan asiasta, hän osaa olla vakuuttava, mutta seuraavana päivänä kohtaan taas tutun poissaolevan , punasilmäisen poikaystäväni, ja kaikki lupaukset ja suunnitelmat on hajonneet taas kerran savuna ilmaan.
En tiedä kuinka kauan jaksan enää elää hänen kanssaan. Hän on sanonut, että jos/kun tulen raskaaksi, polttelu loppuu heti, mutta en minä sitä pysty uskomaan. Ja mikäpä syy se vauva olisi lopettaa pössyttely, kun ei sitä syytä ole ollut aikaisemminkaan. Tai syy ehkä, mutta motivaatio ja voimat loppuneet kesken.
Kannabiksen polttelusta on tullut hänelle tapa, josta eroon pääseminen tuntuu olevan erittäin hankalaa. Vaikka mikään ei ole lopullista, tuntuu vain, että hän hukkaa elämäänsä ihan jonninjoutavaan, hukkaa monta mahdollisuutta ja monta ihmissuhdetta hajoaa. Pössyttely on mielestäni itsekästä. On itsekästä vajota omaan savuiseen maailmaan. Ja liian helppo tapa se on ratkaista ongelmia.
Joillakin pössyttely pysyy aisoissa, ja silloin siitä varmasti nauttiikin, mutta on hyvä muistaa, että kannabis voi joillekin olla oikeasti koukuttava aine.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Viisaunta jättää ja heti. Älä missään nimessä muuta yhteen. Tee selvä ero.
...vain tehtävä valinta siitä, millaista elämaa haluaa itse elää - ja aloittaa se.
Toisen muuttaminen ei ole ollenkaan niin helppoa, mikäli se on edes mahdollista tai suotavaakaan.
Pitkässä suhteessa olellista lienee se, että tahdotaan elämältä samoja asioita ja jaetaan elämä niiden kautta. Joskus yksinkertaisesti intressit eriävät.
Se on tosi ikävää silloin, kun siitä toisesta oikeasti välittää.
Valintojensa kanssa ihminen on useimmiten yksin.
Järki minulle sanoo juuri tuota. Valinta ja päätös on vain tosi hankalaa tehdä. Mutta itsekäs pitäisi olla myös minun -omasta elämästäni sentään kyse.
En kai ole yrittänyt häntä mitenkään muuttaa -paitsi tietysti sen päivittäisen polttelun osalta. Ymmärtäisin ja hyväkyisin kannabiksen viihdekäytön, mutta tavallisen arkielämän eläminen savuapinan kanssa on melkeinpä mahdotonta. Tässä tapauksessa ainkin, kun itse en ole sellainen.
Ja yksinäiseksi tunnen itseni joka tapauksessa tässä ihmissuhteessa. Olisi ainakin yksi mielipaha ja stressi vähemmän,kun eroaisi...
Jos oma vaimoni alkaisi nimittelemään savuapinaksi saisi hän monoa aika nopeasti ;) Mieti ihan ite mitä haluat elämältäsi ja onko tilanne oikeasti noin paha? Onko vastakkain vain kaksi tapaa elää, vai onko hänellä oikea ongelma? Turha täältä on vastauksia hakea. Sen vaan sanon että harvoin ihmistä saa muuttumaan haluamakseen. Älä unelmoi elämästä, vaan yritä elää unelmaasi. Ei kannata hukata aikaa jos tuntuu että tuo haittaa välejänne, ehkä pieni ero tekee hyvää? Kumpikin ainakin saisi ajatella rauhassa mitä elämältään haluaa. Kuulostele omaa sydäntäsi.
Tämä kyseessä oleva vätys ei ilmeisesti pahastu savuapinaksi nimittelystä koska sisimmässään tajuaa sen olevan totuus. Savuapina on vain niin saamaton, ettei saa aikaiseksi ryhdistäytyä.
Eri asiahan se on jos homma pysyy hanskassa ja polttelu pysyy max. yhtenä iltana viikonlopussa. Sitten kun polttelu on enemmänkin joka-iltaista niin huonosta elämänhallinnastahan siinä on kyse.
Eihän alkoholikaan ole mikään ongelma jos sitä nautitaan joskus juhlatilanteissa ja max. kerran viikossa. Usempana iltana viikossa tapahtuva drinksuttelu sen sijaan kertoo ihan selvästi, että ihmiseltä puuttuu kyky rentoutua ilman päihteitä, eikä ihminen osaa ottaa leppoisasti ja nauttia elämästä ilman päihteiden tuomaa apua.
en tiedä uskoisinko tarinaasi, niin paljon täällä on trolleja ym. paskaa!
saatat hyvinkin olla se yksi ja sama...
mutta vastaanpa kuitenkin, jos hän on todella poltellut vuosia päivittäin, niin hatsi ei vaikuta enää lainkaan huumaavasti.
se vain rentouttaa ja aikaansaa sellaisen normaalin olotilan jollaisen monet saa kahvikupposen tai tupakan jälkeen (tosin niistä vain lyhyemmäksi aikaa)!
jos ei pysty omasta tahdostaan olemaan edes yhtä kk polttamatta hänellä on riippuvuus, jota pitäisi hoitaasitten sen mukaan.
jättäminen tässävaiheessa olisi se huonoin vaihtoehto! se saattaa ajaa vain syvemmälle kovempien huumeiden, kuten alkoholin ja muiden enemmän riippuvuutta aiheuttavien aineiden pariin.
ja tärkein neuvo: jutelkaa ja jutelkaa!
kerro hänelle mikä on tilanne!
kovistele pitämään se kuukauden parin tauko!
ja tietty ennen lastentekoa kannattaisi pitää ainakin 3kk tauko, että elimistö puhdistuisi!
jos ei pysty niin heittäydy mukaan, se on kivaa ;)
Tokihan olen pössyttänytkin, mutta eipä minusta siinä jokapäiväisessä pajauttelussa ole mitään järkeä. Himopajauttelijoille normaali olotila on ilmeisesti olla pilvessä, meille ei niin himoille se on olla selvinpäin.
Pidä vaan oma linjasi. Jos ei ukko tule järkiinsä hyvin pian, ei se tule koskaan. Kuten tiedät, niin polttelulla on sellainen vaikutus, että se vesittää suuria suunnitelmia ja tärkeitä päätöksiä. Poltellessa voi toki syntyä uusia suuria suunnitelmia ja tärkeitä päätöksiä, mutta kauanko ne vaikuttavat? Kuinka usein niitä tulee pistettyä käytäntöön?
Lapsia ei kannata ruveta tekemään ennenkuin mies on osoittanut pystyvänsä olemaan ainakin 6 kk ilman savun savua. On helppo olla kuukausi tai kaksi polttelematta mutta sen jälkeen alkaa taas tuntua siltä että eihän tässä mitään.. voisi taas vähän maistella ja siitä lähtee uusi kierre. Vähintään puoli vuotta pitäisi pystyä pysymään kuivilla ennenkuin on toivoa, että hän oikeasti kykenee hallitsemaan elämäänsä myös selvin päin. Tee tämä hänelle selväksi ja pysy tämän suhteen lujana. Vaikkei pilvi olekaan huumeista vaarallisimpia, niin lapsia pitäisi kuitenkin ajatella sen verran, ettei niitä ihan mihin tahansa olosuhteisiin hanki. Pelkästään jo se passiivisuus, uneliaisuus, unohtelevaisuus ja päättämättömyys jota pilvessä oleva faija osoittaa, on tarpeeksi suuri riski lastenkasvatuksessa. Lapset kaipaavat aktiivista, tässä elämässä kiinniolevaa, päättäväistä faijaa. Puhumattakaan siitä, että pienten lasten kanssa on muutenkin rankkaa, ja jos suurin osa hommista ja vastuusta kaatuu sinulle koska faija on niin "leppoisissa" tunnelmissa, niin tiedät mitä siitä seuraa. Toivotan tsemppiä sulle!
ensiksikin, olisi minusta fiksua selkeästi sanoa, että jos pössyttely ei vähenny, tulee ero.
muistaa kannattaa, että kannabiksesta voi päästä eroon, ja varmasti se on helpompaa kuin tupakasta eroon pääseminen. myös se on huomionarvoista, että hän ei luultavasti ole aineella vielä itseään tuhonnut.
joten voimia sinulle. äläkä tee hätiköityjä ratkaisuja. jos mitään muutosta ei ala tapahtuun, ota ero.
Niin, en haluaisi kiristää häntä, että jos et lopeta tulee ero. Eihän se lopettaminen olisi sitten hänestä lähtöisin.
Me ollaan juteltu asiasta paljon. Asiat vain toistaa itseään. Hän tiedostaa,että hänellä on ongelma, mutta siitä riippuvuudesta ja tottumuksesta hän ei taida yksin, ilman ammattiapua päästä.
Muista se!
Et pysty myöskään muuttamaan häntä, et vaikka ottaisit sen elinikäiseksi työksesi.
Jos ette vielä asu yhdessä, älä edes harkitse yhteen muuttoa.
Äkäkä hyvä ihminen edes harkitse lapsen hankkimista, vaikka toinen lupaisi kuut ja taivaat. Lupaukset voi aina vetää takaisin, kun arki koittaa.
Näin ulkopuolisena ja jo elämää nähneenä, sanoisin, että ota etäisyyttä ja elä omaa elämääsi!
Älä missään nimessä ota mitään syytä niskoillesi kumppanisi valinnoista, hän itse on vastuussa omista ratkaisuistaan ja omasta elämästään.
Onnea matkaan!
Kiitos sinulle viisaista ja oikeista sanoista. Olet varmasti oikeassa. Yritän ottaa etäisyyttä, keskittyä omaan elämääni, työhön ja harrastuksiini (vaikka sitä kyllä olen tehnyt koko ajan, en kai muuten olisi jaksanut) enkä todellakaan ota omille niskoilleni syytä. Tiedän, että minä olen ollut hänelle paljon parempi, mitä hän olisi ansainnut. Olen näyttänyt hänelle muutakin maailmaa ja elämää, ja avartanut näkökantoja, jos hänkin avartanut minun. Mutta minun on vain tajuttava, etten voi häntä muuttaa. Ei myöskään rakkautemme taida olla niin tärkeää hänelle, että olisi sen vuoksi valmis taistelemaan. Tärkeintä hänelle on oman pään sekoittaminen, kasvien kasvattaminen ja pajauttelu. Surullista vain, että älykäs ihminen hukkaa elämänsä mahdollisuudet (ja ehkäpä myös elämänsä rakkauden) pilveen.
Nyt tämä tyttö aukasee silmänsä ja toimii.
Kannattaa jättää se mahdollisimman nopeasti.
Vaikka se lopettaisikin sauhuttelun se on jokatapauksessa entinen narkkari. Jos itse haluat elämältäsi jotain (asunto,työ,perhe,lapset jne...)niin sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jättää se.
Noin mustavalkoisesti en voi ajatella, koska välitän hänestä ja rakastan häntä. Minä olen saavuttanut elämässäni jo paljon, olen mainiosti pystynyt siihen yksinkin enkä epäile ettenkö pystyisi jatkossakin. Hankala on vain tehdä lopullista ratkaisua.
ex-narkkari!!! oletko tosiaan sitä mieltä, että kaikki pilvenpolttelijat ovat automaattisesti "narkkareita"?
"entinen narkkari" huhuhuh, eli jos pajauttelee ennemmin kuin esim. juo viinaa, niin on ikuinen narkkari? sitäkö tässä nyt haetaan takaa,
katso kun tuo savusimpanssi nauraa!
hei herätyyysss...kaikuuko siellä pääkopassa!
tälläinen entisajan noitavaino varmasti aiheuttaa monissa viihdekäyttäjissä kylmiä väreitä ja lisää kuumottelua ja mielenterveysongelmia!
mihin tämä maa on menossa!
noo ei mitään hätää lääkäri määrää varmasti lisää pameja, tuplataan annostus!
monet lääkärit ovat itse jatkuvassa pillerihumalassa...
lopetataan se kemikaaleilla läträäminen ainoa oikea tapa kulkea on orgaaninen...
Viihdekäyttö on asia erikseen. Tässä tapauksessahan ei selväsitkään ollut kysymys mistään viihdekäytöstä vaan päihdeongelmasta, jonka henkilö itsekin myöntää itsellään olevan.
Narkkariksi nimittelyä en kannata itsekään. Monelle viihdekäyttäjälle on varmasti tullut paha mieli siitä että heitä on syyttä suotta nimitelty narkkareiksi.
Sinä voisit sen sijaan ottaa huomioon, että viihdekäyttöön vetoaminen ei ole aina järkevää. Ei varsinkaan keskustelussa, jossa on kysymys IHAN OIKEISTA päihdeongelmista. Päihdeongelmainen haluaisi tietysti viimeiseen saakka pitää kiinni 'rakkaasta tavastaan' ja haluaisi uskoa että hän voi jatkaa käyttöään ikuisesti. Viihdekäytön ihannointi antaa mukavasti toivoa päihdeongelmaiselle. Ainoa vika, että se on valheellista toivoa. Läheskään kaikki eivät koskaan pysty viihdekäyttöön ja heille olisi parempi lopettaa kokonaan.
Oletko puhunut hänelle tarpeeksi vakavaan sävyyn? Ymmärtääkö poikaystäväsi tilanteen vakavuuden?
Kysy häneltä tyttöystävä vai pilvi? Sano hänelle että siirtää polttelun vain viikonloppuihin tai todellakin tulee ero. Sitten pysyt päätöksessäsi.
Itse olen painiskellut hieman saman ongleman kanssa, kyseessä on vain erittäin hyvä kaverini.
Älä ihmeessä mene yhteen asumaan tuollaisen ihmisen kanssa.
Anna hänen ensin osoittaa olevansa ilman huumeita.
2 vuotta.
Sinun tavarasi ja rahasi ovat hänelle tulevaisuudessa vain vaihtotavaraa.
Miten asiat muuttuisivat muka parempaan suuntaan jos asuisitte yhdessä?
Et ole hänestä vastuussa etkä ole hänen äitinsä.
Kuuleppas nyt tylsä... siis raitismies. Täällä on tällähetkellä tämmöinen 29v kuukauden päästä isäksi tuleva entinen himoblaadaaja jonka toilailuja vaimoni on katsellut vuodesta -94 alkaen.
Hamppu ei ole mitään hemmetin viinaa tai huumetta jolle myydään koko elämä ja muidenkin elämä. Ei vaikka olis kuinka hemmetin hamppupää kuten ittekkin olin. Ainakaan mä en koskaan sauhuttanut mitään muuta kuin omia rahoja ja jos loppui niin sitten oltiin ilman vaikka mieli teki kuinka paljon.
Sä tylsä... siis raitismies nyt näet kaiken noiden kaksisenttiä vahvojen narkinpaljastuslasiesi läpi ja mitä ilmeisimmin pohdit vieläpä että miksi itse olet sinkku kun kaltaisemme örvelöt saa naista. Myönnä. (Syy on siinä sun tylsyydessä ja naisen roolittamisessa sun käsityksiin sopivaksi.) (Pistä hamppua palamaan niin tajuat miksi epäonnistut... American Beauty on hyvä opetusleffa itsensä ylittämisen keinoista)
Hamppupäät on ihan hyvää jengiä pohjimmiltaan. Vaikka meiltä ehkä meneekin ehkä sivu suun niin sielu meil pysyy paikoillaan jos sellainen ylipäänsä on. Puhun omasta puolestani ja tuntemieni hamputtelijoiden puolesta. Jotkut muut tarinat voi olla toisenlaisia.
Oonhan mä monta mahdollisuutta hukannut sen "kelloelämän" kannalta enkä päässyt koskaan junaan. Perheemme on köyhä, ei ole minulla omaisuutta juurikaan... mutta ... onnellinen - henkisesti tarkoitan. Tämä aviomies ja isä on läsnä. Mä en aio korvata itseäni ja rooliani tilinauhalla.
Oma lopettamiseni tuli sen myötä kun tyttöystävä tai siis vaimo nykyään ilmoitti että on raskaana. Lopetin hiljalleen parin kuukauden sisällä (kiitos tälle palstalle & päihdelinkille vihjeistä) varsin vähäisin oirein - juttelin lääkärilleni tilanteestani ja sain häneltä muutamia rauhoittavia joilla sain nukuttua yöt ja nyt en sauhuttele enää ollenkaan. Mitä se lopettaminen vaati? ... oikean syyn jonka ITSE kokee oikeaksi syysksi. Ei mitään sen kummempaa.
Hyvä juttu että tiedostat puhuvasi nyt vain omasta kokemuksestasi ja pienen piirin puolesta. Kaikkien tarina ei oikeasti ole noin onnellinen. Lähellekään kaikki hampunpolttelu ei ole onnellista hippielämää ja syvällistä itsensä etsimistä. Ymmärrän että viihdekäyttäjien näkökulmasta polttelua on taipumus romantisoida tähän suuntaan, mutta todellisuudessa moni käyttää hamppua ihan vaan pakokeinona ahdistavasta arjesta. Se on tietysti eri asia miten sen itselleen perustelee. Asioiden todellisen tilan myöntäminen itselleen on usein vaikeaa.
Todellisuudessa hampun ympärillä on päihdeongelmaa vähintään yhtä paljon kuin alkoholinkin ympärillä. Vaikutukset ja seuraukset ovat toki varsin erilaisia, mutta kyllä hampullakin on raskaammalla käytöllä omat varsin ikävät haittavaikutuksensa ihmisen elämään psykologisesi ja sosiaalisesti.
En viettänyt mitään vitun hippielämää vaan hiisasin vuosia liki päivittäin hardcorena jumittaen jumituksen jälkeen, mitä muuta se voisi olla kuin väärinkäyttöä? Todellakin pakenija ja pahinta luokkaa, vietin juuri sitä elämää jota monet täällä morkkaa. (Osittain aiheetta koska näkevät vain silmillään, hamppuhardcoraus ei ole niin kamalaa kuin sen annetaan olettaa olevan - ei se ole mitään "tuskaa". Välinpitämättömyys on myös siunaus.)
Mutta kuten sanoin, sieluani en myynyt ja lähimmäisiäni en satuttanut. Kaikki muu paloi iloisesti piipussa.
Ja ongelmat ... noh. Ystäviä ei enää montaa ole... muutama paikallinen polttelija joiden tiedän olevan ok ja jotka tietää tilanteen. Hiisausvuosinani en ole tehnyt mitään järkevää ja opiskelut jätin kesken joten oon varsinainen poropeukalo ja tiedän aika vähän mistään mitään, taitoni on tehdä hyvää safkaa ja osata kuunnella. Niistä on vähän paha alkaa tehdä työuraa... Psykologisesta puolesta en sitten tiedä kun en pahemmin oo tottunut pohdiskelemaan...
Minä olen (ex)hamppunarkomaani sikäli kuin sellaisia on olemassakaan...
Et kai olettanutkaan että puhun vain ja ainoastan sun elämästäsi viesteissäni? Kyllä mä puhun viesteissäni vähän yleisemmällä tasolla, ihan jo pelkästään sen takia etten susta voi edes muutaman viestisi perusteella kovin paljoa tietää.
Tarkoitin siis sanoa, että aika monet hampun ongelmakäyttäjät perustelevat itselleen ja muille että kyseessä on elämäntapavalinta viitateen mm. hippitouhuihin ja joskus jopa itämaisiin filosofioihin. Useinhan kyseessä on vain itsepetos ja suuri kusetus koska todellisuudessa on kyse siitä, että homma ei vaan kertakaikkiaan pysy hanskassa ja elämässä on jotain ongelmia joihin ei osata tarttua.
Mutta sä kyllä selvästi pystyt katsomaan itseäsi peiliin ja nostan sulle hattua siitä hyvästä. Olen siinä mielessä samaa mieltä sun kanssa, että hamppuhardcoraus ei ehkä ole niin kamalaa kuin vaikka vastaava alkoholihardcoraus voisi olla puhumattakaan kovemmista kamoista.
Kuten itsekin kuitenkin mainitsit niin hintansa sillä on kuitenkin ollut sunkin elämässä ja sen vuoksi haluaisin näitä keskusteluja vähän tasapainottaa muistuttamalla että ei se hampun himokiskominen aina niin onnellista ja mutkatonta ole.
No...
Ongelma on siinä että sä et pakota sitä tyyppiä valitsemaan oikeasti. Naiset nalkuttaa ja nalkuttaminen ei hyödytä mitään ellei se johda konkreettisiin muutoksiin (pelkäätkös jääväsi toiseksi?)
Mä ehdotan että pakkaat kamasi ja lähdet. Ihan oikeasti... mutta jätä ehdoksi että saatat palata jos jätkä kokoaa settinsä kuntoon. Anna vaikka puoli vuotta aikaa, se riittää. Muuta muualle jos asutte yhdessä.
Käytä kovaa keinoa mutta älä anna sen olla lopullinen ratkaisu suuntaan tai toiseen, anna kuitenkin miehes valita "viimeinen sana". Jos hän valitsee hampun (tai jopa alkaa vedellä masennukseensa jotain muutakin) et ole hänelle paras juttu maan päällä ja voit karistaa viimeisetkin pölyt... ja taas hän saa settinsä koottua ja tekee valinnan teistä niin hyvä. Älä kuitenkaan odota heti liian suuria, pitkä savuttelu ja sen lopettaminen ei tee ihmisestä ihan heti supermiestä...
Siis sun kannattaa luottaa siihen että hän rakastaa sinua oikeasti ja tekee - kun pakko tulee - oikein sen kannalta. Tää on sulle erinomainen mahdollisuus ottaa asioista selvää ihan oikeasti myös syvällisellä tasolla.
Samoin voit sanoa suoraan että jos hän aikoo lopettaa tai edes vähentää dramaattisesti niin se ei tule olemaan ihan automaattisesti onnistuva juttu. Joku tuolla kertoikin miten lopetti... "koukku" on elämänlaadullinen enemmän kuin mikään fyysinen riippuvuus-pakko, se on voitettavissa kunhan motivaatiota ja tukea (esim. nukkumiselle) on hyvinkin helposti. Tyhjyyteen mahtuu paljon pilveä... mutta kun siellä ei ole enää pilveä on jäljellä tyhjyys ja se on kaikkein pahin juttu
"Pähkinä X" puhuu täyttä asiaa: "Tyhjyyteen mahtuu paljon pilveä... mutta kun siellä ei ole enää pilveä on jäljellä tyhjyys ja se on kaikkein pahin juttu
Kiitos ihan kauheen paljon viesteistä ja neuvoista. Olen oikeasti ihmeissäni, mutta myös mielissäni lukenut näitä, koska sain tosi hyviä vinkkejä tilanteeseen.Ja huomasin,että samassa tilanteessa on ollut muitakin. Sekin jo auttaa. Sen ainakin tiedän,etten mitään hätiköityä ole tekemässä, koska en halua katua myöhemmin. Rakastan miestäni ja ehkä sen kautta saan vielä hitusen uskoa yrittää auttaa häntä. Ymmärrän, että lopettaminen ei tapahdu yhdessä yössä, mutta tiedän, että savuttelun lopettaminen on mahdollista. Mutta myös se, että minun täytyy olla tiukkana, ja ennen pitkää (jos muut keinot ei enää auta) laittaa mies valitsemaan minun ja hampun väliltä. Koska varmaa on, että perhe-elämää en halua viettää minkään savuapinan (eikä tämä nimitys ole tarkoitettu loukkaavaksi) kanssa. Minä en voi häntä muuttaa, voin vain antaa asiaan omaa mielipidettä ja näkökulmaa, hänen tarvitsee itse löytää se syy lopettamiseen.
Kyllä aurinko jo vähän paistaa tähänkin risukasaan :)
Mä haluaisín vaan toivottaa sulle(ja miehellesi) tsemppiä. Tiedän täysin mitä sä koet nyt, sillä samaa helvettiä katselin itsekin vuosia. Ja tärkein totuus oikeastaan on juuri se mitä itsekin sanoit eli halu lopettamiseen ja oman elämän muuttamiseen lähdettävä, ei kenestäkään muusta, vaan miehestäsi itsestään. Niin kauan kun hänen mielestään hänellä ei mitään ongelmaa, ei mitään korjaavaakaan voi tapahtua.Sinulla se tärkein eli tukijan ja myötäeläjän rooli, mutta ei oman onnellisuutesi saatikka turvallisuutesi kustannuksella.Kuten tiedät.Ja sinun ei pitäisi joutua kilpailemaan miehesi rakkaudesta, ei varsinkaan hasiksen kanssa. Sen kun miehesi oivaltaa ja tajuaa, mikä todella rakastamisen arvoista, niin olette jo pitkällä. :)
Hyvän kirjan lukeminen voi antaa jeesiä vaikeisiin tilanteisiin. Suosittelen sulle Tony Dunderfeltin kirjaa IRTI TUNNEKOUKUISTA
tsekkaa vaikka täältä:
http://www.dialogia.fi/kirjat_uutuudet.html
Jos et itse pössyttele, asia on selvä. Jatka elämääsi, et voi toista muuksi muuttaa! Eikä sinulla ole siihen oikeuttakann, kukin elää tavallaa.