Jumalan voima ja viisaus Kristuksessa

Korintti oli tärkeä kauppakaupunki ja Kreikan kaupungeista väkirikkaimpia. Väestö koostui monista eri kansallisuuksista, ja myös idän mysteeriuskonnoilla oli paljon kannattajia. Paavali saapui Korintin seurakuntaan toisella lähetysmatkallaan todennäköisesti vuonna 50.
Viisaus tai oppineisuus ei pelasta

Paavalin viittaus ”viisaisiin” ja ”oppineisiin” (1. Kor. 1:20) kattaa sekä kreikkalaiset että juutalaiset seurakunnan jäsenet. Kreikkalaisilla oli maallisten mittapuiden mukaan paljon inhimillistä viisautta, jonka avulla he kykenivät puhumaan ja väittelemään asiasta kuin asiasta ja ratkaisemaan moninaisia ongelmia. Juutalaiset puolestaan arvostivat oppineisuutta.

Paavalin mukaan mikään tämän maailman viisaus ei voi saada aikaan sitä, minkä ristin sanoma on tehnyt. Apostoli kiteyttää: ”Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat.” (1. Kor. 1:21.)

Ristin sanoma näyttäytyy hulluutena

Jumalan tarkoitus on pelastaa maailma ristin sanoman kautta (1. Kor. 1:18). Juutalaiset etsivät kuitenkin ihmetekoja ja kreikkalaiset viisautta. Juutalaisille ihmeteot ja yliluonnolliset merkit olivat pyrkimystä tunnistaa Messias ja tämän tuoma vapautus. Kreikkalaisille taas inhimillinen, filosofinen viisaus oli ylpeyden aihe.

Paavali kuitenkin julisti ainoaa pelastuksen tietä: ristiinnaulittua Jeesusta Kristusta (1. Kor. 1:23). Juutalaisille se oli herjausta, koska he odottivat poliittista vapauttajaa, soturikuningasta, joka ei ole ulkonaisesti heikko vaan voimakas.

Kreikkalaisten taas oli mahdoton uskoa ristillä kuolleeseen Messiaaseen. Heidän ajattelussaan ristillä kuolivat vain rikolliset. Toisekseen koko ajatus ihmiseksi tulleesta Jumalasta oli heille mahdoton. Kreikkalaisessa ajattelussa nimittäin aineellisuus edusti pahaa ja näin ollen kaikki jumaluus voi olla vain henkeä.

Usko on avaraa armoa

Paavalin julistamassa ristin sanomassa ilmentyy Jumalan pelastava voima. Kyseessä on lopulta Jumalan viisas suunnitelma. Omana aikanaan kirkkoisä Augustinus pohdiskeli Jumalan rakkauden salaisuutta ja sovitustyötä:

”Meidän sovitustamme Kristuksen kuoleman kautta ei saa käsittää niin, että Poika olisi sovittanut meidät, jotta Isä joka vihasi meitä (syntimme tähden) alkaisikin rakastaa meitä. Ei, meidät sovitettiin Hänen kanssaan, kun hän jo rakasti meitä huolimatta Hänen vihollisuudestaan meitä kohtaan meidän syntimme tähden.”

Pääsiäinen heijastaa kristinuskon ydintä. Pelastus annetaan lahjaksi – Jumalan rakkautta ei voi ansaita. Ensimmäisten vuosisatojen kristityt ilmaisivat tämän osuvasti: ”Hän pyhimmällä piinallaan, hän katkeralla kuolollaan ja ylösnousemisellaan toi meidät armoon avaraan” (Vk. 95:2).

Risto Räihä