Pyörremyrsky kävi elämässä, huh!

Pohjana on se, että kasvoin narsisti-isän varjossa ja sen jälkeen olen mielestäni tunnistanut narsistit/narsistisia taipumuksia omaavat aika helposti, ja jostain syystä he vihaavat minua jopa ensinäkemältä ?! Tätä seuraavaa tapausta en tunnistanut ja nyt mietin oliko kyseessä narsisti tai joku muu...

Mutta itse asiaan...Tapasin taannoin "ihanan" miehen, jonka kanssa hälytyskellot alkoivat soimaan jo alussa, vaikka jutut meni niin hyvin yhteen ettei oikeastaan ikinä ole mennyt kenenkään kanssa. ( siis liian hyvää ollakseen totta ) Ensin kellot soivat ihan hiljaa ja sitten tapaamisten myötä aloin pelkkää hälytyskelloa enkä tajunnut yhtään miksi olin sisäisesti niin stressaantunut. Mies oli jollakin tapaa sisäisesti kylmä ja "tyhjän" oloinen ja tuntui jopa kun hän ei saisi jotain roolia päälle mun kanssa ja oli siksi hukassa. Jotenkin tunnistaisin tästä jälkikäteen isäni, joka joidenkin ihmisten kanssa meni lukkoon eikä pystynytkään esittämään rooliaan. Ja tietenkin isäni vihasi näitä ihmisiä sydemensä pohjasta ja nämä olivat niitä idiootteja! Tässä vaiheessa jotenkin ajattelin, että meillä voi olla alkujännitystä tms ja jatkoin tapailua kuitenkin. Ja yritin olla normaali, mutta en enää pystynyt rentoutumaan ja olemaan oma itseni, koska aloin varomaan... jotain...

Alussa oli pikkujuttuja menneisyydestä mitä kertoili mm. kaikki exät oli tietysti hulluja, treffikumppanit olleet outoja, ei ollut ystäviä ja piti muita ihmisiä tyhminä, inhosi lapsia, oli lopettanut muuton yhteydessä lemmikkinsä, muuttanut usein, mielialojen kanssa oli ongelmia jne. Seksuaalinen vetovoima oli kuitenkin olemassa, seksi oli todella hyvää ja lisäksi tämä ihastuminen sotki päätä, yritin selittää asioita parhain päin vaikka itsekin aloin ymmärtämään, että jotain vikaa tässä on. Lisäksi KAIKKI pyöri hänen ympärillään ja tapaamisissa tunsin olevani joku statisti hänen jutuillensa ja oma persoona vain kutistui kutistumistaan, en ollutkaan enää se alun "mahtava" poikkeava ja hurmaava ihminen, vaan alkoi tulla sellaista pientä kritiikkiä, ei itseasiassa mitään myönteistä enää tullutkaan.

Lopulta pienen riidan myötä katkaisin kaikki yhteydet eikä hänkään ottanut enää yhteyttä. Onneksi. Luultavasti uudet kuviot alkoi samantien. Hetken suremisen jälkeen aloin nähdä tilanteen selvemmin, että ei hemmetti mitä oikein tapahtui ja mitä mulle tapahtui! Ja oliko kyseessä narsisti, jota en jostain syystä tunnistanut lainkaan vaan luulin kyseessä olevan vain erikoinen tyyppi. Puuttui sellaiset romanttiset lipevyydet eikä ollut sellainen iloinen seuramies manipulointitaitoineen. Oli sellaista hiljaista muotoa, jos yleensäkin oli, ja olisi kiva tietää mitä mieltä täällä ollaan.