Luottamus täyteen armoon

Luottamus täyteen armoon
Usko ja elämä - Matkaevääksi 4.7.2018 10:00 | Päivämies


Tuntuuko sinusta joskus siltä, että maailma ja elämä on armotonta? Elämme monenlaisten vaatimusten paineessa ja joudumme vastuuseen teoistamme. Otetut lainat on maksettava takaisin, ja aikakin kuluu vääjäämättömästi.
Eteen saattaa yllättäen tulla vastoinkäymisiä, jotka tuntuvat ylitsepääsemättömiltä. Saattaa tulla peruuttamaton menetys vakavan vammautumisen, sairauden, taloudellisen tappion tai jopa kuoleman myötä.

Saa uskoa anteeksi

Suviseurojen tunnuslause ”Sinun syntisi annetaan anteeksi” muistuttaa ihmiselämän tärkeimmästä asiasta: ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan” (Matt. 6:33). Jumalan valtakunnan evankeliumin uskomalla saa synnit anteeksi armosta. Samalla saa Jumalan rauhan, ”joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa” (Fil. 4:7).

Armollinen Jumala rakastaa luomaansa ihmistä niin paljon, että haluaa tarjota lahjavanhurskauden Poikansa sovitustyön kautta. Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan veri puhdistaa kaikesta synnistä (1. Joh. 1:7). Kysytään vain halua uskoa. Se joka ottaa Jeesuksen sovintotyön uskolla vastaan, saa voiman tulla Jumalan lapseksi (Joh. 1:12). Jumala antaa Pyhän
Hengen kautta voiman myös pysyä Jumalan lapsena.

Jumalan hallussa koko elämä

Jumala on totuuden ja järjestyksen Jumala. Hän on säätänyt armojärjestyksen: ”Ihminen tulee vanhurskaaksi, kun hän uskoo, ilman lain vaatimia tekoja” (Room. 3:28). Hyvät teot ovat seurausta Pyhän Hengen ohjaamasta elämänparannuksesta, joka on uskon hedelmä. Uskovan täytyy ja on lupa tehdä hyvää, mutta se ei vanhurskauta häntä: ”Olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään” (Luuk. 17:10).

Ihminen mielellään muuttaisi armojärjestystä. Hän tekisi mielellään uskon omalle minälleen ja taipumuksilleen sopivammaksi. Omia töitä tehdessään ihminen ei kuitenkaan muista keneltä saaduilla lahjoilla ne on tehty. Omat työt ovat kuitenkin Jumalan sanan mukaan hänen edessään kuin tahrainen riepu (Jes. 64:6).

Ihmisen ei ole helppoa antautua Jumalan johdettavaksi. Ajallinen elämä houkuttaa, eikä iankaikkisuuskutsu tunnu ajankohtaiselta. Jeesus muistutti: ”Se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka sen minun tähteni kadottaa, on sen pelastava” (Luuk. 9:24). Usko kiinnittää jo ajassa elämään, jolla on alku, muttei loppua.

Laki pysäyttää, armo vapauttaa

Jumalan armon kokenut ei ole lain alla. Laki on siksi, että epäuskossa elävä tuntisi Jumalan tahdon: ”Laki tuli maailmaan sitä varten, että rikkomus tulisi suuremmaksi” (Room. 5:20). Laki ottaa ihmisen kiinni ajatuksista, sanoista, töistä ja laiminlyönneistä.

Roomalaiskirje jatkaa: ”Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä armo on tullut ylenpalttiseksi.” Jumalan armo on mittaamaton sille, joka tunnustaa syntinsä ja haluaa uskoa rikkomuksensa anteeksi. Ne on uskottavissa Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi rauhaan, vapauteen ja iloon asti.

Jumalan laki pysäyttää ja herättelee epäuskoista, mutta Jumalan sanassa evankeliumi lohduttaa ja virvoittaa uskovaisia (Room. 3:19–26; Room. 15:4; Ps. 94:19).

Armo opettajaksi

Kun on saanut synnit anteeksi, armo opettaa elämään siveästi ja jumalisesti. Armo ”kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa” (Tit. 2:12).

Armo opettaa myös tyytymään siihen, mitä Jumala hyvän tahtonsa jälkeen antaa ohjatessaan omiaan kohti taivasta ja iankaikkista elämää.

Veli Tuomivaara