Olisitko mieluummin tietämättä toisen tunteista

En tiedä, mitä yrität sanoa joten en jää edes miettimään mitä aloituksellasi yrität kertoa. Minä noteeraan vain oikeat yhteydenotot.

Kai kerroit oikeassa elämässä, muuten mitään mahdollista virhettä ei ole edes tehty.

Haluaisin tietää. Tärkeää olisi saada tietää.

Aina sanotaan että tunteistaan kannattaa kertoa, sillä vaikka olisi miten mahdoton tilanne, niin ei mahdottomuutta ole olemassakaan. Ei kai se virhe voi olla jos tunteistaan kertoo?

Olen itse pohdiskellut samaa, samassa "mahdottomassa" tilanteessa. Tuntuu todelta vaikealta olla kertomatta/osoittamatta tunteitani (vaikka vaikeaa niistä kertominenkin olisi). Mutta samalla pelottaa että kuinka suuri virhe se voisi mahdollisesti olla.

Itse tietenkin tahtoisin kuulla, mikäli hänellä olisi tunteita vaikka tilanne onkin mahdoton,

Olisi mielummin tietämätön. Turha sitä on itseään kuisata mahdottomalla.

Millainen on mahdoton tilanne?

Samanlainen tilanne, jota olen pitkään miettinyt kertoako vai ei ja lopulta päätin ottaa riskin ja ainakin "osittain" kerroin. Ajattelin, että olisi saatava tietää tavalla tai toisella, jotta pääsisi tästä eteenpäin. Itse tahtoisin myös tietää, vaikka miten olisi mahdotonta. Toistaiseksi odottelen vastausta.

Turha ruokkia tunteita jos tilanne mahdoton

En ajattele sitä virheeksi, tekosi oli inhimillinen ja ymmärrän että sinun oli "pakko" toimia niin. Realistisesti ajateltuna "tulevaisuudenkuva" ei ole toimiva tietyistä syistä johtuen. On liian paljon eroja tietyissä asioissa.

Sillä on merkitystä jos hän tunnustaisi. On.

Olen siis jo kertonut, mutten saanut koskaan tietää miten hän sen otti.

Itse ajattelen että niin mahdotonta tilannetta ei olekaan että ei saisi tunteitaan kertoa. Olen ns. Toivottoman mahdottomassa tilanteessa itse. Jos hän kertoisi minulle tunteistaan olisin enemmän kuin onnellinen. Uskon että silloin kaikki esteet olisi voitettavissa. (N)

Jos olen ollut palavasti ihastunut, on toinen osapuoli kuullut asiasta. Oli tilanne mahdoton tai ei.

Minä ajattelisin niin että jos minulle joku kertoisi ( ja on kertonutkin) tunteistaan niin että se on ollut tuolle kartojalle tarpeen niistä puhuminen.

Jos hän ei kokisi sitä tarpeelliseksi, ei hän kertoisikaan.

Eli jos se helpottaa jotenkin kertojaa ja selkeyttää tilannetta niin on hyvä kertoa.

Parempi on kertoa ja voihan tuon mahdottomuuden mainita kertoessakin, että haluaa tilanteesta riippumatta kertoa mitä tuntee.

En voi kertoa tunteistani koska olen ymmärtänyt hänen olevan varattu.Hän on ystäväni.Miksi sekoittaisin hänen elämäänsa,maailmaansa pamauttamalla rakkauden tunnustuksia <3 se ei olisi oikein.Haluan uskoa että tällä on jokin muu tarkoitus,,ehkäpä oppia jotakin ;)Olen kirjoittanut aiheesta siinä toivossa että helpottaisi,selkeyttäisi asiaa :/ olen sanonut hänelle että välitän todella paljon ja että ajatuksissani päivittäin...tulee kylläkin sellainen olo että en ole rehellinen hänelle..hankalaa <3 <3

Mielestäni yksinkertaisin vastaus on tämä.

Toisen näkökulmasta ainoa syy olla kertomatta hänelle omista tunteistansa on se, ettei se toinen ole kiinnostunut kuulemaan. Mutta silloin, kuin toinen toivoo sinut avautumaan, täytyy tehdä sen ilman muuta.

Oman näkökulmastasi kukaan ei voi tietää paremmin kuin sinä itse, mikä on tässä tilanteessä oikea tapa toimia, ja vaikka et itse vielä tiedä siitä tällä hetkellä, tiedät joskus aikaisempi tai myöhempi. Ehkä saatat unohtaa koko juttu tai sitten kaduttaa.

Niin, voisi kysyä siltä toiselta, onko hän kiinnostunut kuulemaan, että olet kiinnostunut hänestä. Jos toinen vastaa, ettei ole kiinnostunut niin ei kannata kertoa sitä, mitä kerroit jo.

Mieluummin tietäisin. Varsinkin jos itsellä on myös tunteita, niin tavallaan se tekisi tasa-arvoiseksi, kun kumpikin kamppailisi, eikä yksin vain. Ja onhan se hienoa kuulla merkitsevänsä jollekin.