Syntyvyyden laskiessa ja vapaaehtoisen lapsettomuuden lisääntyessä yhä useampi suomalainen nainen ei tule äidiksi eikä koe äitiyden tuomia asioita elämässään.
Äitiys voi jäädä kokematta muistakin syistä, eikä lapsettomuus ole aina oma valinta.
Äitien ja isien uupuminen on noussut voimakkaasti esille perhettä koskevassa keskustelussa. Osaltaan se on ollut vaikuttamassa siihen, että toimivan neuvolajärjestelmän ja hyvien sosiaalietuuksien Suomessa syntyvyys on painunut 1800-luvun nälkävuosien tasolle.
On arvokasta, että perhe-elämän vaikeuksista osataan puhua ja hakea niihin apua. Ongelmakeskeisen perhepuheen kääntöpuolena on perhe-elämän ja äitiyden leimautuminen itsestään selvästi raskaaksi asiaksi ja urasuunnittelua hidastavaksi taakaksi.
Ongelmakeskeisestä näkökulmasta katsottuna puhe tasapainoisesta perhe-elämästä ja äitiyden mukanaan tuomasta onnellisuudesta voi tuntua jopa epäuskottavalta. Voiko vauvan hymy ilahduttaa, jos taustalla on katkonaiset yöunet ja korvatulehdusten kierre?
Lapsiperhearjen sujumisen ja vanhemmuuden tuoman ilon esille nostamiseen on herätty viime viikkoina. Mediat ovat julkaisseet haastatteluja, joissa kerrotaan vanhemmuuden mukanaan tuomista hyvistä asioista, kuten merkityksellisyyden ja onnen kokemuksista.
Nyt onkin korkea aika tuoda yhteiskunnalliseen keskusteluun perhe-elämän myönteisiä puolia. Moni äiti kokee saavansa perheestä voimaa ja hyvinvointia muille elämän osa-alueille kuten työelämään. Iloa ja hyvää mieltä tulee arkisista asioista: lähekkäin oleilusta, yhteisistä puuhista ja keskinäisestä jutustelusta.
Moni kristitty nainen on kuvannut äitiyden lähentäneen suhdetta Jumalaan. Jo odotus ja myöhemmin lapsen syntymä ovat ihmeellisiä, Jumalan luomistyöhön liittyviä asioita. Erityistä luottamusta Jumalaan kysyy lapsen menettäminen, joka tulee myös esille tässä lehdessä.
Päivämies toivoo, että jokainen äiti saisi elää todeksi Siionin laulun sanat: Jumala, lapsissamme enennät iloamme, kirkastat kotimme (SL 138:4). Samalla äidit voisivat vapaasti tuntea iloa, tyytyväisyyttä ja ylpeyttä omasta perheestään.
Äitiys voi jäädä kokematta muistakin syistä, eikä lapsettomuus ole aina oma valinta.
Äitien ja isien uupuminen on noussut voimakkaasti esille perhettä koskevassa keskustelussa. Osaltaan se on ollut vaikuttamassa siihen, että toimivan neuvolajärjestelmän ja hyvien sosiaalietuuksien Suomessa syntyvyys on painunut 1800-luvun nälkävuosien tasolle.
On arvokasta, että perhe-elämän vaikeuksista osataan puhua ja hakea niihin apua. Ongelmakeskeisen perhepuheen kääntöpuolena on perhe-elämän ja äitiyden leimautuminen itsestään selvästi raskaaksi asiaksi ja urasuunnittelua hidastavaksi taakaksi.
Ongelmakeskeisestä näkökulmasta katsottuna puhe tasapainoisesta perhe-elämästä ja äitiyden mukanaan tuomasta onnellisuudesta voi tuntua jopa epäuskottavalta. Voiko vauvan hymy ilahduttaa, jos taustalla on katkonaiset yöunet ja korvatulehdusten kierre?
Lapsiperhearjen sujumisen ja vanhemmuuden tuoman ilon esille nostamiseen on herätty viime viikkoina. Mediat ovat julkaisseet haastatteluja, joissa kerrotaan vanhemmuuden mukanaan tuomista hyvistä asioista, kuten merkityksellisyyden ja onnen kokemuksista.
Nyt onkin korkea aika tuoda yhteiskunnalliseen keskusteluun perhe-elämän myönteisiä puolia. Moni äiti kokee saavansa perheestä voimaa ja hyvinvointia muille elämän osa-alueille kuten työelämään. Iloa ja hyvää mieltä tulee arkisista asioista: lähekkäin oleilusta, yhteisistä puuhista ja keskinäisestä jutustelusta.
Moni kristitty nainen on kuvannut äitiyden lähentäneen suhdetta Jumalaan. Jo odotus ja myöhemmin lapsen syntymä ovat ihmeellisiä, Jumalan luomistyöhön liittyviä asioita. Erityistä luottamusta Jumalaan kysyy lapsen menettäminen, joka tulee myös esille tässä lehdessä.
Päivämies toivoo, että jokainen äiti saisi elää todeksi Siionin laulun sanat: Jumala, lapsissamme enennät iloamme, kirkastat kotimme (SL 138:4). Samalla äidit voisivat vapaasti tuntea iloa, tyytyväisyyttä ja ylpeyttä omasta perheestään.
Vastaukset 20
Vanhimmat
"Nyt onkin korkea aika tuoda yhteiskunnalliseen keskusteluun perhe-elämän myönteisiä puolia. Moni äiti kokee saavansa perheestä voimaa ja hyvinvointia muille elämän osa-alueille kuten työelämään. Iloa ja hyvää mieltä tulee arkisista asioista: lähekkäin oleilusta, yhteisistä puuhista ja keskinäisestä jutustelusta."
Täyttä sontaa eli lantaa.
Moni äiti parantelee synnytyksen jälkeen revenneitä paikkojaan seuraavaan synnytykseen asti.
Moni äiti ei ehdi työelämään, koskapa jatkuvasti raskaana, lapset kipeänä eikä muutenkaan jaksa.
Läheisyyttä ei ehdi antaa eikä saada, koska aina joku tenavista on kituset auki milloin mistäkin syystä. Vaippojen vaihtoa, oksennusten pesemistä, pyykkästä, kokkausta... Että jutustele siinä sitten.
Herra Päivämies voisi itse kokea synnytyksen ihanuuden.
Oletko Herra Päivämies muuten alkujaankin VL- uskovainen, vai liittynyt VL- kulttiin aikuisena?
Eikös se Päivämies ole lestadiolaisten sanomalehti:-)
Alotus taas ylipitkä löpinä.
Miksi tehdä lapsia kun voi lennellä kukasta kukkaan ja nauttia kaikista niistä ihanista antimista, mitä Herra tarjoaa?
Taas noita juttuja, joissa isyys unohdetaan tahallaan.
”Minua leikattiin halki kuin paistia”
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006097555.html
"– Olin pakotettuna epäluonnolliseen asentoon heiluvalle sairaalasängylle kaikkien tuijotettavaksi kuin näyttelyesine."
"– Kätilö tuli saliin naureskellen ja kysyen "jokos aletaan tilaamaan epiduraalia". Kätilö oli vahingoniloinen synnytyskivuistani eikä tehnyt elettäkään, että olisi tukenut minua."
"– Sitä, mitä minulle tehtiin synnytyssalissa, kutsuttaisiin kaikissa muissa tilanteissa sanalla raiskaus."
Lainaukset IS.
Että rohkeasti vain synnytystalkoisiin. Ei se synnyttäminen satu. Tai ehkä joskus. Mutta Jumala antaa voimia.
Moottorsaha oes kätevä aka halakasussa.
Ois muute aika kätsyä, jos synnytykset voitas hoitaa RY:llä. Siellä se Jumalan antama voima on taatusti suurempaa kuin jossain epäuskosten hallinnoimassa synnytyssalissa.
Puhujaveljet hoitas kivunlievitykset kätten päälle panemisella ja rukouksilla. Jos kersa kuolee synnytyksessä, pääsee hän suit sait sukkelaan Lestaadiolaisten taivaaseen.
Ja äidin murhekin ois paljon pienempää, kun se lohduttava Jumalan sana on siinä samassa tilassa.
SRK, ota koppi
Turhaa tehdä lapsia. Seksistä kuuluu nauttia ja ehkäisy on nykyaikaa. Olen rakastellut elämäni aikana 18 eri naisen kanssa ja ikää mittarissa 40. Vielä janoan lisää!
Kohta loppuu sun rakastelut.
Helvetissä oot iän kaiken puutteessa.
no voi yksinkertaisuutta !
samanlaisiA yksinkertaisia akkoja kyllä riittää tässäkin maassa jotka nylykyttää vaikka saappaanvartta mennen tullen. siinäpä se aivotoiminta sitten olikin.
Aikuinen ihminen ja helvetistä puhut. Luuletko, ettei Herra arvosta ja armahda kovia panomiehiä?
Kuulehan. Ei se pimpsan päälle pääseminen ihan helppo homma ole, siinä saa suunnitella ja miettiä oivaa strategiaa pitkään. Se on kuin hidasta kalastamista koko ajan kova halu päällä. Mutta onni suosii rohkeaa ja välillä se potkaisee!
Miksi seksistä kuuluu nauttia? Eikös joku voisi kehittää pillerin, joka saa seksin maistumaan turhalta, epämiellyttävältä, tuskalliselta jne jne. Olisi hyvä luonnonmukaiseen ehkäisyyn!
Järjellinen ihminen tajkuaa että se on todella vähäinen osa elämän kokonaisuutta, hiukan kuin iso p.eru silloin tällöin.
hetken täräys ja kas siinä se olikin. turhaan on siitä tehty niin iso numero, mutta kuten sanoin, avainsana on se "järjellinen" !
Seksi on tarkoitettu vain lisääntymistä varten
Mulukun uittaminen reijässä ilman lisääntymistarvetta on syntiä. Sellanen häntäheikki joutuu sit pallittomana helevettiin
Meinaatko että tuo on vl-kaava asiaan? "Työntö, nosto ja karistus" :-)
Kuitenkin asiallisesti ottaen kirjoituksesi osui naulankantaan. Elämän mausteesta on tehty epäjumala ja luulen että Raamattu tarkoittaa"Hekkuman synnillä" juuri tuota.
Tarkistin tuon monien naisten panemisen tuolta SRK:n lakikirjasta.
Elikkäs tilanne on nyt seuraava: Jos oot pannuna vain uskovaisia naisia, niin pääset kyllä Taivaaseen, mutta iliman palleja.
Jos oot pannuna epäuskoisia naisia, jouvvut helevettiin palleines. Siellä helevetissähän naisisssa ei ole reikiä.
Että hyvinhän sulle ei missään tappauksessa tuu käymään
Merkille pantavaa näissä SRK,pläjäyksissä on se kun mies kirjoittaa sen niin siinä on kirjoittajan nimi perässä. Tämä aloitus on naisen tekemä kun kirjoittajan nimi puuttuu.
Älkää liikaa kuitenkaan ylpistykö.
"Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta." - 1 Kor. 1: 31