Miten mun pitäisi suhtautua siihen kun poikaystäväni on tavannut salaa exäänsä...? Sain selville että poikaystäväni oli käynyt lenkillä pari viikkoa sitten exänsä kanssa. Hän ei kertonut minulle siitä... ei katsonut kuulemma tarpeelliseksi. Sain sen kuitenkin itse selville jutusteluiden kautta. Poikaystäväni kertoi syyksi tähän tapaamiseen sen että exänsä oli pyydellyt häntä jo muutamaan otteeseen lenkille... He kuulemma vaihtoivat vain kuulumiset. Muuten siinä ei ole mitään pahaa jos vaihtaa kuulumisia, mutta herääkin epäily että miksi poikaystäväni jätti mainitsematta tämän tapaamisen.... onko kellään muilla vastaavia kokemuksia tai ajatuksia tästä?
kun poikaystävä on tavannut salaa exäänsä...
just_life
197472
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ikävä sanoa, mutta etköhän itsekkin tiedä että joudut sanomaan poikaystävällesi, että teehän valintasi: joko sinä tai se exä.
"Kuulumiset vaihdettiin"..jep jep, ja minkähän takia? Ystävyys voi muuttua rakkaudeksi, mutta rakkaus ei koskaan ystävyydeksi.
Niin, että suna en kattelis enää hetkeäkään kun miehes lämmittelee uudelleen exäänsä vaikka vielä seurustelee sun kanssa!
Siis mä en ollenkaan ymmärrä tuota "valitse minut tai eksäsi". Meidän piti eksäni kanssa pysyä ystävinä ja pysyimmekin yli vuoden, kunnes hän löysi naisen joka ei hyväksynyt minua.
Miehen piti valita minut tai hänet!
Miksi pitää valita ystävä tai rakkaus?
Se on aivan totaalisen väärin!
Emmeköhän me sen vuoden erossa olon aikana olisi jo palanneet yhteen jos niikseen olisi, me tosiaan oltiin vain kavereita, mutta kun ei mene perille tyhmään päähän niin ei mene.
Kenellä on oikeus rikkoa ystävyyssuhteita?
Onko siinä sitten lupaava alku suhteelle, joka on alkanut tuhoamalla toisen ystävyys?
Olen ollut exäni kanssa ystävä jo neljä vuotta, enkä kyllä sulattaisi mitään "valitse minut tai hänet" kiristystä avomieheltäni. Exäni ja nykyiseni ovat tavanneet, käyn exän kanssa joskus kahvilla ja kerron nykyiselle, jos siihen on jotain syytä (samoin kuin kerron muittenkin kavereitten kanssa kahvittelusta). Ihminen on mustasukkainen ja epävarma jos ei voi hyväksyä kaveruutta exän kanssa (tietty asiasta pitää olla avoin), ankä minä halua sellaista puolisoa. Miehenikin näkee exäänsä (osin koska heillä on yhteinen kummilapsi), eikä se ole mikään ongelma.
Sen uus nainen oli aivan oikeassa, miehet ei ajattele samalla tavalla kuin naiset ja miehen paras ja läheisin naispuolinen ystävä on sen tyttökaveri, näin sen kuulu olla. Usein eron jälkeen jotkut ovat edelleen ystäviä, mutta kun (varsinkin miehillä) uusi kumppani löytyy, ei ole syytä ylläpitää tälläinen ystävyys yhtä läheisenä kuten esim. soitella jne.
Voi olla, että exä on vain ystävä ja voi olla, että se haluaa sen miehen takaisin. Jos uusi kumppani ei halua odottaa ja kattoa miten se menee, itse lopettaisin tälläisen ystävyyden heti. Tyttö(tai poika)ystävä on kyllä se tärkein ihminen.
Olin ihan samassa tilanteessa joskus kuin sinä, enkä syytä miestä siitä, ettei sen tyttökaveri halua, että pidetään yhteyttä. Tuskinpa se tekee sen epäonnelliseksi, ihan onnelliselta se nyt vaikuttaa :)
Sun kato pitää nyt löytää uusi ystävä!
Vastaapa itsellesi rehellisesti seuraaviin kysymyksiin:
Jos poikaystäväsi olisi kysynyt lupaa tavata exä, olisitko antanut?
Miten poikaystäväsi olisi luullut sinun reagoivan, jos olisi kysynyt lupaa?
Jos poikaystäväsi ajatteli, että saat raivarin tai mustasukkaisuuspuuskan, jos hän kysyy lupaa tavata exänsä, hän ei kysynyt lupaa. Hän meni sieltä, mistä aita on matalin. Hän yritti mennä helpoimman tien kautta. No, nyt hän jäi valheesta kiinni. Sen sijaan, että syyttäisit poikaystävääsi ja, mikä olisi vielä hullumpaa, uhkaisit jättää hänet, yritä selvittää, miksi hän ei kertonut sinulle tapaavansa exää.
Voi olla, että poikaystäväsi haluaisi pitää vielä jonkinlaista yhteyttä exäänsä. Siinä ei ole mitään väärää. Ei vanhoja ihmissuhteita tarvitse kuopata sen takia, että aloitetaan uusi.
Eli selvitä nyt ensimmäiseksi se, miksei poikaystäväsi voinut kertoa sinulle tapaamisesta. Syy voi olla - ja luultavasti on - käytännössä aivan viaton.
Mies ei uskaltanut kertoa,koska pelkäsi riitaa. Oli kuitenkin väärin jättää kertomatta, koska se aiheuttaa parisuhteessa luottamuspulaa. Ei exä voi koskaan tulla niin tärkeäksi, että hänen tapaamisensa takia pitää valehdella.
Oma miesystävä piti aikanaan selkäni takana yhteyttä exäänsä, joka oli kovin kiinni vielä miehessä. Aluksi en pitänyt siitä yhtään ja aiheutin paljon mielipahaa meille molemmille. Ajan mittaa aloin olemaan kuitenkin rauhallisesti ja ajattelemaan, että mikäli hän jättää, pärjään yksin.
Pikkuhiljaa exä jäi pois kuvioista.
Jos tuo exä olisi ollut rehellisesti vain ystävä, olisi hän halunnut myös tutustua minuun ja ollut sitä miehelle vieläkin. Ilmeisesti vaan ne päälimmäiset tunteet viilenivät, joten enää ei ole tarvetta sitten miehelleni tekstiviestejä jne. laitella. Joten heidän suhteensa ainakin perustui kaipuuseen entistä kohtaan, ainakin naisen puolelta.Silti eroa ei meille tullut, että minä ainakin katselisin rauhassa ja puhuisin asiat selviksi miehen kanssa, että toivoisi hänen ilmoittavat vastaisuudessa mikäli pitää lenkille lähteä.
että jos exän kanssa ollaan kavereita niin kyllä siitä pitää kertoa uudelle.
Muutenhan se vaikuttaisi epäilyttävältä.
Toisaalta voihan se olla ettei vaan tullut mieleen sanoa kun kyseessä oli pelkkä lenkkipolulla jutustelu, kuka nyt jaksaa kertoilla kenen kanssa milloinkin on lenkillä jutustellut?
Tottakai on väärin jättää kertomatta. En sitä sinänsä puolustele. Minusta tärkeintä on kuitenkin selvittää, mistä valehtelu johtuu. Jos syynä on ollut vain se, että mies on pelännyt puolison reaktiota, asia selviää juttelemalla.
Muistakaa, että älkää koskaan rankaisko puolisoanne rehellisyydestä. Sillä saatte vain tapettua rehellisyyden. Jos haluatte rehellisyyttä, kannustakaa siihen!
Pettämistä (pientä ja suurta) mun mielestä on se mitä ei teksi kumppanin läsnäolossa. Pieni mustasukkaisuus on luonnollista ja usko tai älä on ihan luonnollista ettei kumppani ilahtuu kun toinen lähtee tapaamaan exäänsä kertomatta siitä mitään. Yhteisistä pelisäännöistä pitää sopia.
Jos on niin avoin, että on parhaita ystäviä muutaman exän kanssa, pitää etsiä yhtä avomielinen kumppani. Koska jos se haittaa, se on ihan luonnollista ja elämäntavat ei sovi yhtään. Eikä uuden päässä ole mitään vikaa.
Ystäville usein esitetään uusi tyttö/poikaystävä ja käydään lenkilla ensin vaikkapa yhdessä, jos exää se haitta, ei se mee ihan oikein.
Profiilissasi lukee, että rakastat "kauniita naisia, vaimoani", onko vaimosi nähnyt profiilisi?
:P
Missä teidän mielestä menee raja exän ystävyydessä. Minäkin hyväksyn kahvittelun ja kuulumisten kyselemiset, mutta ystävän kanssa voidaan käydä pelaamassa vaikka tennistä, uimassa yhdessä, shoppailemassa, laskettelemassa, teatterissa jne Mikä on se raja, jota ette hyväksy?
Raja menee siinä, missä muidenkin ystävien kohdalla. Jokainen pistää sen siihen, mihin haluaa. Eli kaikki ne asiat, joita voi tehdä jonkun muun ystävän kanssa, voi tehdä exänkin kanssa.
Kiitos mielipiteistänne. Puhuminen kannattaa... niin ne asiat selviää. Tottahan sekin on että jos kärjistäisi asian niin pistäisi valitsemaan: minä tai exä. Mutta ei elämässä voi kontrolloida toista liikaa... Kai mun on vaan opittava hyväksymään se että poikaystäväni ja exä kyselevät edelleen toistensa kuulumisia, mutta siitä ollaan sovittu että tästä lähtien kerrotaan etukäteen, jos näkee exäänsä. Kompromissien avulla voitetaan paljon...
Sillä erolla että muijani käy exänsä kanssa lenkillä ja "kylässä" ja muutenkin on alkanut viimeaikoina viettää normaalista poikkeavasti enemmän aikaa hänen kanssaan. Ettei se sun ukkos viestittelis mun muijan kans ja lenkitä sitä pitkin päivää? Ei puhu oikein avoimesti mullekaan, eikä vastaa jos kysyy, kiertelyä ja muuta tulee vastaan vain, "ei ole mitään säpinää" on vastaus joka kerta, mutta kun ei rehellisesti voi kertoa ja pitää jahkailla ja kierrellä niin kyllä siinä alkaa villimpikin mielikuvitus laukata. Pari vuotta suhdetta takana ja kuitenkin vasta viimeisen puolenvuoden aikana on homma muuttunut "kylmäksi". Haluton nainen päivästä toiseen ja 3 kertaa seksiä kuussa on tylyä kertomaa. Kokoaikainen itsensä passauttaminen ja muu alkaa ottaan jo pattiin kun ei saa edes suurinpiirtein koskettaakkaan, hieronta kyllä kelpaa ja muun lainen mukavan tekeminen. Viimeisen suudelman häneltä sain noin PUOLI vuotta sitten. Tämä nakertaa itsetuntoa hyvissä määrin ja kuitenkaan mitään "ei pitäisi" olla vialla vaikka ensimmäisen vuoden aikana homma oli riittävän viriiliä. Mieli tekisi muijaa vaihtaa, mutta on tullut huomattua ettei se nainen vaihtamalla parane, sama roska eri kuorissa vaan. Pistäkää samanlaisessa tilanteessa olevat lisää kommenttia miten teillä on asiat ratkaistu ja ratkennut. m25
Muuttui kylmäksi, seksiä pari kertaa kuussa, ei suukkoja, ei läheisyyttä, jne.. Entinen hoito vieraili joskus hänen luonaan ja se piti salata minulta. Noh, entinen nainen se nyt. Harmittaa, kun en olisi halunnut jättää, mutta minkäs teet. Joo, ja eihän ne vaihtamalla parane, se on huomattu...
m25
Vaikka rakkauden huuma laantuukin 1-2 v jälkeen, ei sen pitäisi kyllä noin kylmäksi mennä. Tuollainen etäinen käytös ja välttelevät selitykset on sellaisia merkkejä, että tulee hakematta mieleen, että josko hänellä on joku toinen. Nosta kissa pöydälle ja kysy mikä mättää.
Aloin viitisen vuotta sitten seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa. Mieheni oli ollut kihloissa ennen, mutta ehtinyt sinkkuilla vuoden ennen tapaamistamme. Seurustelumme alkuvaiheessa huomasin tämän ex-kihlatun soittelevan miehelleni, hän ei kuitenkaan minun läsnäollessani vastannut, eikä kuuleman ollut vastannut muutenkaan kertaakaan.
Sitä jatkui pari kolme kuukautta, ja kyllähän ne hälytyskellot soi, kun ämmä soitteli miehelleni jatkuvasti, vaikka tämä ei kuuleman ollut vastannut yhteenkään puheluun, mutta oli kuitenkin ilmoittanut tälle ex-kihlatulle seurustelevan kanssani.
Kului puoli vuotta, kunnes löysin erivaiheiden kautta mieheni lompakosta pankkikuitin, josta ilmeni hänen laittaneen ex-muijansa tilille rahaa yli tuhannen markan edestä. Mieheni oli kirjoittanut vielä viestiksi: " Sinulle, kaunis nainen "
Että semmosta...
En jaksanut lukea kaikkia viestejä läpi, joten voi olla, että tulee toistettua samaa..
Mutta siis, minulla on vähän vastaava tilanne. Toiseen suuntaan vain. Eräs vanha "juttu" (ei siis edes mikään suhde kyseisen miehen kanssa, eli en käytä käsitettä ex..) haluaisi tavata ja lupautunutkin olen. Poikaystävälle en ole kertonut, mutta pyöritellyt kyllä päässäni pitäisikö/eikö. Poikaystävä ei tiedä koko miehen olemassaolosta.
MIKSI en ole kertonut? Koska minulla ei ole mtn aikomusta tehdä muuta kuin käydä tapaamassa miestä. Olen jo kerran valinnut poikaystäväni tämän miehen yli, enkä usko että päätöstäni pyörrän. Jos kertoisin tapaamisesta, ja mahdollisesti saisin aikaan pahaa mieltä/tappelua, olisin vain aiheuttanut kertomisella enemmän pahaa kuin hyvää. Poikaystävä ei ole lainkaan mustasukkaista tyyppiä, mutta en tiedä miten tähän suhtautuisi. Omille vanhoille hoidoilleen on vissiin antanut aika tylyn vastauksen, jos ovat ottaneet yhteyttä.. Tiedän, että en välttämättä itse hyppisi riemusta jos tietäisin poikaystäväni tapaavan vanhoja juttujaan. Sallisin sen kyllä, luotan uskollisuuteen, ja jos meidän suhde muiden ihmisten tapaamiseen loppuu, niin varmaan sitten joutaa loppuakin.
Toisaalta tuntuu vaikealta salatakaan asiaa. Mutta nyt olen puun ja kuoren välissä: kumpi toimintapa tekee asiasta "suuremman". Hiljainen tapaaminen, ja asia on sillä ohi, ilman että kukaan loukkaantuu tai pahoittaa mieltään? Vai kertominen, josta ei välttämättä seuraa lainkaan ongelmia, mutta saattaa? Viestiketjun aloittaneelle: oman probleemani kautta ymmärrän kyllä poikaystäväsi ratkaisun olla kertomatta. Takana voi siis olla ihan "oikeat" syyt säilyttää kaikkien mieli parempana, eikä mitään epäilyttävää. Näin ainakin minun tapauksessani, jos todellakin jätän kertomatta. Mutta vaikeita asioita taitavat olla nämä.. Tai sitten niistä vain tehdään sellaisia.
Varmasti on jotain salattavaa jos ei heti kertonut. Mutta ei välttämättä ole kyse uskottomuudesta.
Mitä helvettiä? Mitä pahaa tapaamisessa on? Olette ilmeisesti tosi nuoria tai muuten vaan hurahtaneita. Minä erosin 4 vuotisesta suhteestani ilman riitoja. Tykkään edelleen entisestäni, ystävänä ja haluan kuulla mitä hänelle kuuluu ja nähdäkin häntä. Hän on edelleen minulle tärkeä ihminen, onhan hän vaikuttanut elämääni paljon.
Nyt olen kihloissa uuden kanssa, menossa naimisiin syksyllä. Silti pidän edelleen ex-miehestäni ja tapaankin häntä silloin tällöin. Ei hän minua silti kiinnosta siinä mielessä enää, rakastan vain miestäni. Miehelleni en kerro tapaamisista jos ei kysy, koska tiedän hänen pahoittavan mielensä, syyttä suotta kuitenkin. Ei ihmisiä voi omistaa!! Antakaa toisenkin elää ja lopettakaa tuo järjetön kyttäily.