Rautarouvalle eiku lyijylle

Sangen kiintoisia maalauksia. En tiedä mistä tulikin menneestä mieleen. Katsoin kuvaasi ja olit vanhentunut. Keski-ikäisempi. Ehkä sinunkaan ei ollut tarkoitus vanheta. Oikeastaan minulla oli ikävä merelle. Jonnekin pois. Irti kaikesta. Unelmatkin on joskus tukahduttavia kuin liian lämmin peitto. Sinulla oli kiva ääni. Siinä ei ollut tärkeilyä. Lupaa säilyttää se sellaisena. Helena Ahava muistaakseni kirjoitti pienen runon.. Jotenki älä koskaan tule liian vanhaksi istumaan rappusille syömään jäätelöä. Oli hauskaa tuntea niin. Ilman että tietää mitään. Ihmiset pitäis kohdata niin. Vähän kuin saunassa alasti. Olit muuten kaunis niinkin. Vaikeinta on kohdata itsensä ilman olettamuksia. Häpeän, yksinäisyyden ja pelon öttimöntiäiset olit kuvannut hyvin. Omituista miten musta tuntuu vähän ehjemmältä vaikka tuntuu et vuosissa ei ole paljon liikahtanut. Vähän kuin mannerlaatat. Kukaan ei huomaa niin hidasta liikettä. Oon silti yksin. Ei musta tule koskaan nuuskamuikkusta. Tarvitsen laakson. Mut uskaltamisen kynnys ois välillä ylitettävä ja sen vuoksi olis taas tapettava monta öttimöntiäistä. Ajattele jos mulla olis sama rohkeus ja tyyneys niin voisi kutsua jo elämäksi. Hauskaa kevättä sinne jonnekin🙃