Elämme mielenkiintoisessa maailmassa kaikkine keksintöineen, nähtävyyksineen ja mahdollisuuksineen. Työtä tekemällä rakennamme elämää. Kaikki kodissa ja kodin ulkopuolella tehtävä työ on arvokasta. Se on ihmiselle annettu tehtävä, johon sisältyy siunaus.
Työ vaatii osaamista, ahkeruutta, jaksamista ja yhteistyökykyä. Sen kautta ihminen voi toteuttaa itseään, palvella toisia ja kokea yhteisöllisyyttä. Työn tulisi antaa jokaiselle ihmisarvoinen toimeentulo. Kaikki eivät voi osallistua varsinaiseen palkkatyöhön työttömyyden, sairauden, iän tai muun syyn vuoksi, mutta usein lienee mahdollisuus johonkin yhteisölliseen ja rakentavaan tekemiseen.
Liiallinen urakointi voi joskus johtaa sellaiseen oravanpyörään, jossa ei ole hetken lepoa. Tällöin työn oikea merkitys hämärtyy eikä osata enää erottaa metsää puilta. Tämä tuli mieleeni, kun ajattelin nykyistä digiaikaa, jossa informaation määrä on valtava ja yksilön pitäisi olla perillä monien eri kanavien viesteistä.
Ihmisestä saattaa tuntua siltä, että hänen tulisi olla aina tavoitettavissa. Teknisten mahdollisuuksien lisääntyessä vaatimustaso ja odotukset voivat olla kohtuuttomia. Kohtuullisuus työssä on kuitenkin jokaisen oikeus. Se antaa mahdollisuuden huolehtia myös perheestä ja läheisistä.
Luojan luoma ihminen on olemukseltaan fyysinen, henkinen ja hengellinen kokonaisuus. Nämä ominaisuudet liittyvät läheisesti toisiinsa. Ihmismieli ja ruumis tarvitsevat lepohetkiä ja riittävän unen. Ne ovat tärkeät edellytykset luovalle työkyvylle. Hengellisyys on Luojan ihmisille antama erityisasema luomakunnassa. Jumalayhteyttä vaalimalla sielukin saa lepoa.
Luodessaan maailman Jumala antoi esikuvan, sillä hän lepäsi seitsemäntenä päivänä. Luther kehottaa kolmannen käskyn selityksessä ihmistä pitämään Jumalan sanaa niin pyhänä, että tämä kuuntelee ja oppii sitä mielellään. Näin hän pyhittää lepopäivän. (Vähä katekismus.) Jumalan sana hoitaa ihmisen sydäntä ja mieltä. Se on sielun ruokaa.
Jeesus lausui otsikon sanat ”levähtäkää vähän” apostoleille heidän palatessaan työstä, johon Jeesus oli heidät lähettänyt. Apostolit kertoivat, mitä kaikkea olivat tehneet ja mitä opettaneet. He olivat kohdanneet ihmisiä niin paljon, etteivät olleet ehtineet syödäkään. Tällöin Jeesus pyysi heidät mukaansa yksinäiseen paikkaan levähtämään. (Mark. 6:31.)
Jeesus sanoo: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” (Matt. 11:28.) Kutsu kuuluu vieläkin työssä ja huolissa väsyneille, murheellisille ja sydämen rauhaa etsiville. Sitä varten on Jumalan valtakunta.
Teksti: Markku Seppänen
Työ vaatii osaamista, ahkeruutta, jaksamista ja yhteistyökykyä. Sen kautta ihminen voi toteuttaa itseään, palvella toisia ja kokea yhteisöllisyyttä. Työn tulisi antaa jokaiselle ihmisarvoinen toimeentulo. Kaikki eivät voi osallistua varsinaiseen palkkatyöhön työttömyyden, sairauden, iän tai muun syyn vuoksi, mutta usein lienee mahdollisuus johonkin yhteisölliseen ja rakentavaan tekemiseen.
Liiallinen urakointi voi joskus johtaa sellaiseen oravanpyörään, jossa ei ole hetken lepoa. Tällöin työn oikea merkitys hämärtyy eikä osata enää erottaa metsää puilta. Tämä tuli mieleeni, kun ajattelin nykyistä digiaikaa, jossa informaation määrä on valtava ja yksilön pitäisi olla perillä monien eri kanavien viesteistä.
Ihmisestä saattaa tuntua siltä, että hänen tulisi olla aina tavoitettavissa. Teknisten mahdollisuuksien lisääntyessä vaatimustaso ja odotukset voivat olla kohtuuttomia. Kohtuullisuus työssä on kuitenkin jokaisen oikeus. Se antaa mahdollisuuden huolehtia myös perheestä ja läheisistä.
Luojan luoma ihminen on olemukseltaan fyysinen, henkinen ja hengellinen kokonaisuus. Nämä ominaisuudet liittyvät läheisesti toisiinsa. Ihmismieli ja ruumis tarvitsevat lepohetkiä ja riittävän unen. Ne ovat tärkeät edellytykset luovalle työkyvylle. Hengellisyys on Luojan ihmisille antama erityisasema luomakunnassa. Jumalayhteyttä vaalimalla sielukin saa lepoa.
Luodessaan maailman Jumala antoi esikuvan, sillä hän lepäsi seitsemäntenä päivänä. Luther kehottaa kolmannen käskyn selityksessä ihmistä pitämään Jumalan sanaa niin pyhänä, että tämä kuuntelee ja oppii sitä mielellään. Näin hän pyhittää lepopäivän. (Vähä katekismus.) Jumalan sana hoitaa ihmisen sydäntä ja mieltä. Se on sielun ruokaa.
Jeesus lausui otsikon sanat ”levähtäkää vähän” apostoleille heidän palatessaan työstä, johon Jeesus oli heidät lähettänyt. Apostolit kertoivat, mitä kaikkea olivat tehneet ja mitä opettaneet. He olivat kohdanneet ihmisiä niin paljon, etteivät olleet ehtineet syödäkään. Tällöin Jeesus pyysi heidät mukaansa yksinäiseen paikkaan levähtämään. (Mark. 6:31.)
Jeesus sanoo: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” (Matt. 11:28.) Kutsu kuuluu vieläkin työssä ja huolissa väsyneille, murheellisille ja sydämen rauhaa etsiville. Sitä varten on Jumalan valtakunta.
Teksti: Markku Seppänen
Vastaukset 6
Vanhimmat
Toisen kappaleen ensimmäinen lause on erittäin keskeistä julistusta!
Nettioseurat nyt.
Mooses 79:152
Triblemodehode 12:25
Nyt oli asiallista alotustekstiä. Kiitos!
Ainakin yksi hyvä juttu vl-uskossa on. Sunnuntait pidetään lepopäivinä jos palkkatyö/vuorotyötä ei sitä vaadi työpäiväksi.
..puoleenväliin asiallista asiaa,! sitten alkoi juttu lipsua!!!