Tunnen itseni todella petetyksi avioliitossamme. Aikoinaan yhteen muutettuamme olin monta vuotta töissä miehen opiskellessa ja välillä ollessaan työttömänä. Hän ei kovasti yrittänyt hakeakkaan töitä toki kävi rutiini käynnit työkkärissä. Syntyi lapsi eikä sekään vielä innostanut halusta hakemaan työtä. Lopulta sai todella pienipalkkaisen työn missä on ollut koko ikänsä. Palkka on kattanut juuri ja juuri hänen oman elämisesnsä, mutta ei ole ikinä pystynyt ostamaan esim. omaa autoa. Hän ei ole edes pakkolomiensa aikana yrittänytkään etsiä parempaa työtä. Itselläni on melko raskas mutta hyväpalkkainen työ mihin mieheni on elämänsä nojannut, luottanut siihen, että vaimo hoitaa rahapuolen. Itse olen monasti ottanut paljon ylimääräisiä töitä selvitäksemme kolmilapsisen perheen menoista. Lapsemme ovat hyviä ja hyvin menestyneitä kouluissa ja rahaahan heidän opiskelunsa myös vaatii. Mieheni vanhemmat eivät ole tähän ikinä puuttuneet vaan pitäneet poikaansa "hyvänä poikana" koska hän osaa tehdä niin paljon muita tärkeitä asioita. Mieheni näyttää pällepäin todella fiksulta ja tietää paljon asioita. Häpeää he eivät osaa tuntea. Ikävä asia tämä on ollut koko perheelle ja paljon riitoja aiheuttanut. Mitä muut tekisi?
Päävastuu perheestä
Anonyymi
28170
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Melko harvinaista noin päin. Kun tuo käännetään toisinpäin niin sehän on ihan arkipäivää monelle miehelle.
Mikset nosta "kissaa pöydälle" ja puhu suoraan mitä mieltä miehestä olet? Jos ei mene perille, niin uhkaat erolla. Mies tuskin alkaa vetää mykkäkoulua ja pihdata seksiä, vaikka ottaisit asian esille. Miehille en suosittele suoraa lähestymistaspaa.
Kissan olen todella nostanut pöydälle ja hän on saanutkin sen jälkeen paremman homman. Olen vaan ollut väsynyt ja pettynyt mieheen ettei ole itse asiaa ymmärtänyt enkä hirveästi kunnioita häntä kun on saattanut noin tehdä. Suututtaa kun hänen vanhempansakaan ei ole puuttunut asiaan ja pitävät minua vaan vaikeana ym. vaikka eivät itse ole kasvatustyötään tehnyt loppuun asti. Olen todella joutunut tehdä kaikkeni toimeentulomme eteen ja olemaan todella kekseliäs, jopa kirkostakin eronnut ja säästänyt siinäkin. Nyt olen liittynyt vasta uudelleen kun mies on saanut asiansa kuntoon. En vaan tiedä voiko tässä enää eläkepäiviä yhdessä viettää?
Niimpä, mitä ootte mieltä ihmiset? Paljon on eroja nykyään vanhemmallakin iällä. Ei ole samantekevää miten elämänsä elää. Onneksi on olemassa KARMA hyvässä ja pahassa, edes jotain oikeudenmukaisuutta.
Eroja tapahtuu nykyään paljon koska ihmisillä on valinnanvaraa. Ennen huonotkin liitot kesti kun se toi taloudellista turvaa varsinkin naiselle ja eihän sitä sopinut erota, kun oli jumalalle kirkossa luvattu pysyä yhdessä. Miten karma liittyy aiheeseen?
Ennen naiset ajatteli yläpäällään, nykyään alapäällään, lapsista ei mitään väliä, puhumattakaan isien oikeuksista.
Harvemmin hyvästä miehestä erotaan. Samoin varmaan kuin hyvästä vaimosta. Vastuun jakautuessa epätasapainoisesti vasta yleensä niin käy.
Liittyy siten, että yleensä jos ei kunnioitusta ole lähimmäisiään kohtaan esim. tässä aloittajan tapauksessa joka on jättänyt vaimon selviytymään niin eipä hänkään nyt kunnioitusta osakseen saa ja joutuu ehkä eläkepäivät yksikseen viettää. Onhan se ero kova tuomio.
Olis kannattanut katsoa kenen kanssa alkaa, olihan ennusmerkit jo nähtävissä. MIKSI naiset yleensä alkaa tällaisten "miesten" kanssa?
Avioliittosopimus pitäisi olla yksityiskohtaisempi sikäli kun siinä liikkuu rahaa edestakaisin. Avoliitto sikäli hyvä ettei elatusvelvollisuutta ole. Sattumankauppaa suhteet pitkälti ovat, kun yhteen mennään siinä tietyssä mielenhäiriötilassa.
Liika asioiden analysoiminen varmimmin tuhoaa liiton.
Onhan se hyvä tietää asioista. Ompahan opiksi jälkipolville. Kouluissa jo pitäisi opettaa näitä yhdessä olon oppeja kun kaikkien vanhemmista ei ole tosiasioita opettamaan. Erojakin olisi vähemmän kun nämä asiat tiedostettaisiin jo etukäteen.
Miksi ylipäätänsä pitkä parisuhde nähdään tavoitteltavana asiana? Mitä vikaa lyhyissä suhteissa on? Onko se jotain muinaista ikuisen rakkauden palvontaa ja kaipuuta vai mitä?
Hyvä kysymys? Kuitenkin ero sattuu todella paljon lapsiin. Ehkä kouluissa pitäisi paremminkin opettaa sitä lähimmäisten kunnioittamista ja vastuunkantoa nimenomaan lapsistaan oli naimisissa tai ei. Uskon ja olen nähnytkin, että kyllähän sen aina edestään löytää jos ei ole vastuutaan kantanut ennemmin, mutta usein vasta todella myöhään ja sitäkin kipeämmin.
Isä ja äiti voi opettaa lapsille mitä ero on jo ennen kuin vanhemmat eroaa.
Ihmisten pitäisi ymmärtää se, että suurin osa suhteista nykyään päätyy eroon joten ei siitä pitäisi kantaa minkäänlaista stressiä.
Kannattaisi elää alkujaankin erillään, isät poikien kanssa ja äidit tyttöjen kanssa, kumpoikaan ei maksa toiselle mitään eikä yhteiskunta mitään yh-korvauksia. Myös huoraaminen pitää tehdä uudelleen kielletyksi ja kaikille lapsille isyystesti.
Eikö aloittajan oma lähipiiri missään vaiheessa puhunut tytölle järkeä? Itse en antaisi tytärtäni tuolla lailla kohdeltavan enkä kyllä poikanikaan antaisi noin käyttäytyä, tyhmempikin tajuaa, että tuollainen kyllä kostautuu aikanaan. Tsemppiä aloittajalle aika hienoa, että olet selväjärkisenä selvinnyt moisesta elämänkoulusta olit sitten eronnut tai et. Toisaalta täytynyt miehen kasvatuksessa mennä jotain pahasti pieleen kun vastuunkanto noin nollassa, varmaan häneenkin on suhtauduttu todella välinpitämättömästi.
90%:sti+se+on+toisin+päin+eli+mies+elättää+akan+ja+kaikki+miehet+yhdessä+kustantaa+teidän+eläkkeet,+leskeneläkkeet,+yh-tuet+ja+kaiken+muunkin+loisimisen,+kun+taas+miehille+on+esim+pakollinen+palkaton+asepalvelus+ja+elatusmaksut+ties+kenen+pennuista,+joiden+syntymästä+ei+ole+voinut+edes+täysivaltaisesti+päättää.+Toivon+totisesti,+että+molemmat+sukupuolet+velvoitetaan+kustantamaan+omat+kulunsa.
Niimpä, oikeudenmukaisuus ennen kaikkea.
Jos on niin arvokkaan asian kun perheen saanut, niin molempien vanhempien on vastuu kannettava, toki eri asia jos on sairas.
Ihme kun aloittajan "reppana" puolison vanhemmat ei ymmärrä olla kiitollisia vaikka vaimo on lapsenlapset kouluttanutkin. Itselläni jos sellainen miniä olisi vastaavassa tilanteessa niin itkisin onnesta sekä tukisin ja tsemppaisin häntä kaikin tavoin. Tosiaan aika harvinaislaatuinen tilanne, itse lähtisin sellaisten ihmisten luota pois jotka ei ymmärtäisi arvoani, Kaikkea kaunista ja hyvää aloittajan elämään, olet sen todellakin ansainnut.
Kuulostaa muuten ihan omalta tilanteeltani, mutta olen mies. Taitaa olla aika harvinaista noin päin kuin sinulla, joten neuvojakaan ei liene niin paljoa tarjolla kuin jos olisi mies, jonka vaimo toimii kuten miehesi.
Tuollaiset asiat
on kyllä jo omien vanhempien opetettava nuorilleen kun yhteenmuuttoa suunnittelevat, ettei toisen talouden varaan ruveta nojailemaan. En kyllä omaa lastani kenenkään elätettäväksi antaisi vaikka kuinka halajaa ja on iältään 19v. Täysikäinen voi olla mutta ei täyspäinen, vasta sitten kun itse pystyy laskunsa maksaa voi ajatella yhteenmuuttoa. Tottakai yksin voi nuori asua tukien varassa ja ehkä vanhempien tukemana, mutta tyttö-/poikakaverien velvollisuus ei ole elättää.
Näissä tapauksissa kun asiat ovat klassisesti, eli nainen on elätettävänä, perustellaan tilannetta rakkaudella.
Tai kotiäitiyden upeudella.
Hyvä että joku mieskin on osannut etsiä rikkaan naisen itsensä elättäjäksi.
Tasoittuu tämä tasa-arvovaje edes pikkusen.
En olisi ylpeä pojastani jos noin huonosti vastuunsa kantaisi perheestään. Hävetköön!
"En olisi ylpeä pojastani jos noin huonosti vastuunsa kantaisi perheestään. Hävetköön! "
Sofia Belórfin tapa tukea itse itseään rikkaan miehen kainalossa ei vaikuta olevan myöskään avain onneen.
Suosittelen aloittajan nyt alkaa ajatella vain omaa onneaan. Hienosti oletkin jaksanut, liikaakin. Tuskin miehesi täysin paha on, hänestä vaan ei ole aikoinaan välitetty. hänen perheessään on jo täytynyt olla etäisyyttä ja empatian puutetta.
Kurjastipa miehesi teki.
Jos tyttöystäväni alkaisi odottaa, tekisin kaikkenini, että saisin työpaikan. En ajattelisi mitään muuta ennenkuin sopiva työ olisi löytynyt. Tottakai perhe menee kaiken edelle.
Päävastuu perheestä kuuluu kummallekkin siinä suhteessa mikä on kummankin vahvuus.
esmes: Minä olen perhanan laiska mies... minulla ei ole perhettä.
"mutta"
Jos olisi, niin se menisi jotakuinkin näin:
Minä siivoan imurilla... hän tekee tiskit... tai ei tehny no voi p.
Minä siivoan luuttuan hän tekee saunanlauteet tai sitten eivaan kiinnosta...
Minä siivoan haravoin lehtiä ja poltan ne pois laitan osan juurille jaksamaan...
"ei jaksa koska ei ole meininki hyvä"
jne.
ei näin.
"naisesta kannetaan huolta"
joka nykypäivänä meinaa sitä että sille availlaan ovia... lähinnä pakastimen ovia... josta löytyy se jätski.
ja sitten availlaan naisten lehtien sivuja.
Ehkä se on vähä eri asia tuo kun ei ole lapsia, eikä laiskojen vanhempien kannata niitä edes suunnitella. Kannattaa kyllä katsoa aikanaan kenen kelkkaan lähtee siinä asiassa. Asioista pitää puhua ja katsoa onko toinen "työn päivänä syntynyt" ajan mittaan kyllä huomaa kenestä on vastuuta kantamaan.