Heikkinen ilmoitti, ettei ole kiinnostunut keskustan puheenjohtajan tehtävästä, koska hänellä on kaksi kouluikäistä lasta ja maakunnassa yritystoimintaa. No, nyt kun keskusta sitten lähtikin tai pääsi hallitusneuvotteluihin, nainen ilmoittaa että ministerin tehtävä kiinnostaa....
Hannakaisa Heikkinen -mieli muuttuu
Anonyymi
7121
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Keskusta on tässäkin edelläkävijä. Puolue on sitoutunut ilmaston muutokseen ja biotalouteen ja asia konkretisoituu siinä, että puolueen luottamus- ja virkamiehetkin ovat tuulellakäyviä.
Panin kellon käyntiin mitaten, miten nopeasti tämäkin sensuroidaan .
Mitä järkeä on tukea verovaroilla biopolttoaineita ja lisätä tukilitkua fossiillisen polttoaineen sekaan ja taas maksaa toiseen kertaan kalliisti biolantringista. Kun kuitenkin ovat siirtymässä sähköautoihin kymmenen vuoden kuluttua, niin eikö nyt olisi järkevintä käyttää halpaa öljyä polttoaineiden valmistukseen ilman veronmaksajilta kerättävää tukea. Jotenkin koko Kepu alkaa vaikuttaa tuuliviiriltä joka pyörii pelkkänä väkkäränä
Jos Heikkinen valitaan ministeriksi tai puolueen puheenjohtajaksi niin saadaan seuraavien eduskuntavaalien jälkeen etsiä suurennuslasin kanssa missä se keskustapuolue haahuilekaan.
Ministerinä sopii bärnerin saappaisiin, samanlainen tavallista kansaa nokanvartta pitkin katsova elitisti. Haastatteluissa maalaillaan lutuista kuvaa mutta teot on muuta.
Kun tämänkin Suomi24 sivustolla olevan ja tähän lainatun kirjoituksen lukee niin ei voi olla miettimättä, että kenenkä asialla Kepun kansanedustajat ovat eduskunnassa olleet?
"Et sitten arvostakaan niitä tavallisia maalaisia, jotka keskimäärin 4-5 hehtaarin pelloiltaan leipänsä hankkivat. Ainut tili tuli meijeristä 4-5 lehmän maidosta ja niillekin piti osa heinistä ostaa muualta muun rehun lisäksi. Ja joka talveksi 20 kuutiometriä halkoja, oma metsä oli alle 10 hehtaaria suota kilometrien tiettömän taipaleen päässä. Vaimo keräsi luvan saatuaan risuja naapurin metsästä muutaman kuution. Näitä aina viimeinen pesällinen poltettiin leivinuunissa. Ja itse isäntä sai palkakseen naapurin raiviolta ne kannot, mitkä sai kuokalla, kirveellä ja rautakangella kiskottua irti. Elätä siinä sitten itsesi ja perheesi ja koeta saada rappiotila tuottamaan elanto ja rakennukset talvilämpimiksi.
Tätä se oli maalaisen arki 60-70 vuotta sitten vauraaksi sanotulla maaseudulla Pohjois-Pohjanmaan länsilaidalla. Nyt ei maisemaa samaksi tunnekaan: Linnamaisia rakennuksia, tehdasmittakaavan mukaisia navetoita, kuivureita ja muita talousrakennuksia, huviloita, rivi suuria traktoreita, leikkuupuimureita, ökyautoja.
Jotain on muuttunut perusteellisesti siitä, kun leipää itselleni läksin maailmalta tienaamaan 60 v sitten. Minullakin on nyt hyvin: on maksettu betonikotelo asuntona, 30 v täyttänyt pikkuauto, 1950 -luvun polkupyörä ja eläke millä tulen toimeen ja minua sanotaan rikkaaksi sillä perusteella, ettei olla nähty minun rahojani mihinkään tuhlaavan. Hyvin on pärjännyt sota-ajan lapsikin kun töitä on viitsinyt valikoimatta tehdä! Ja pakko oli tehdä, ei ollut silloin sosiaaliturvaa.Et sitten arvostakaan niitä tavallisia maalaisia, jotka keskimäärin 4-5 hehtaarin pelloiltaan leipänsä hankkivat. Ainut tili tuli meijeristä 4-5 lehmän maidosta ja niillekin piti osa heinistä ostaa muualta muun rehun lisäksi. Ja joka talveksi 20 kuutiometriä halkoja, oma metsä oli alle 10 hehtaaria suota kilometrien tiettömän taipaleen päässä. Vaimo keräsi luvan saatuaan risuja naapurin metsästä muutaman kuution. Näitä aina viimeinen pesällinen poltettiin leivinuunissa. Ja itse isäntä sai palkakseen naapurin raiviolta ne kannot, mitkä sai kuokalla, kirveellä ja rautakangella kiskottua irti. Elätä siinä sitten itsesi ja perheesi ja koeta saada rappiotila tuottamaan elanto ja rakennukset talvilämpimiksi.
Tätä se oli maalaisen arki 60-70 vuotta sitten vauraaksi sanotulla maaseudulla Pohjois-Pohjanmaan länsilaidalla. Nyt ei maisemaa samaksi tunnekaan: Linnamaisia rakennuksia, tehdasmittakaavan mukaisia navetoita, kuivureita ja muita talousrakennuksia, huviloita, rivi suuria traktoreita, leikkuupuimureita, ökyautoja.
Jotain on muuttunut perusteellisesti siitä, kun leipää itselleni läksin maailmalta tienaamaan 60 v sitten. Minullakin on nyt hyvin: on maksettu betonikotelo asuntona, 30 v täyttänyt pikkuauto, 1950 -luvun polkupyörä ja eläke millä tulen toimeen ja minua sanotaan rikkaaksi sillä perusteella, ettei olla nähty minun rahojani mihinkään tuhlaavan. Hyvin on pärjännyt sota-ajan lapsikin kun töitä on viitsinyt valikoimatta tehdä! Ja pakko oli tehdä, ei ollut silloin sosiaaliturvaa."
Kepu pettää aina!