Miksi (nuorempi)mies sinut on niin vaikea saada

Onhan minullakin se ongelma että välillä en halua unohtaa. Perhe-elämä pitää jalat maassa😁ja juuri tänään haluaisin unohtaa (ap.)

Anonyymi kirjoitti:

Onhan minullakin se ongelma että välillä en halua unohtaa. Perhe-elämä pitää jalat maassa😁ja juuri tänään haluaisin unohtaa (ap.)

Olet 4-kymppinen perheellinen nainen?

Anonyymi kirjoitti:

Olet 4-kymppinen perheellinen nainen?

Joo. Paha ikä. Meitä on varmaan paljon. Oletko aviomieheni joka stalkkaa?

Jees, taas näitä. Itellä kohta 30 lasissa ja toi on syy miksen oo enkä ikinä tule seurustelemaan tai yksinkertasesti vaan luottamaan kehenkään. Ihmiset ei oo luonnostaan yksiavioisia. Sen näkee kun vaikka miten hyvin menisi sen oman muka "kullan kanssa" ja tässä tapauksessa, vaikka on perhe.... Kun se arki käy ns liian TAVALLISEKSI ja turvalliseksi niin johan alkaa vieraiden reikä tai kulli kiinnostamaan. Ite katellu omien vanhempien ja muiden selkäänpuukottamista tarpeeksi niin oon onneksi tajunnu ettei tän eläinlajin tehtävä oo enää lisääntyä, saati sitten olla tällä planeetalla

Että onnea sille sun kohteelles vaan, jonka oot ottanu leluksesi, toivon ettei tunne sua kohtaan samalla tavalla tai ole tietonen sun tunteista. Mahtaa mennä sillä sillon asiat hyvin sekasin. Moraali on kyllä suurin kusetus ja vitsi mitä tällä planeetalla on olemassa..... hyvi saatana

Kolmikymppinen on vielä lapsekas ja mustavalkoinen. Kyllä mäkin nuorena olin jyrkempi ja tuomitsevampi, mutta elämä opettaa kyllä suvaitsevaisuutta. Oikeestaan kiusantekoo ja toisen tunteilla leikkimistä en ymmärrä. Aina oon pystynyt esim.jos suhteessa huonosti on mennyt niin puhumaan reilusti toiselle asiasta. Se on sitten aina sen kumppanin oma ongelma miten asian ottaa tai jos ei siis ymmärrä tai kuuntele. Kyllähän ihmiset eroaakin ja muodostaa uusia suhteita.

Joo, ihmiset vaihtaa suhteita ja toisa kuin jotain helvetin vaatteita. Ja kun se oma arki alkaa muistuttamaan jotain muuta kuin ruusuilla tanssimista niin alkaa haaveilu muista. Mikä johtaa flirttailun kautta pettämiseen. Näiden takia nykyään esim. idealistiset ja herkästi toisia lukevat ihmiset jäävät tai jättäytyy yksin. Heitä pelätään ja vihataan koska osaavat lukea ihmisiä sanoista ja teoista aina äänenpainoon asti ja kykenevät riisumaan sen ihmiskuoren alta pulppuavan skeidan esiin.

En sitten tiedä onko se muka jotenkin "lapsekasta" jos ton toisen seläntakana temppuilun tuomitsee.... aina noita hissuttelijoita löytyy jotka koittaa ohjata kaikkia menemään virran mukana ja pitämään paskan niskassa....

Anonyymi kirjoitti:

Kolmikymppinen on vielä lapsekas ja mustavalkoinen. Kyllä mäkin nuorena olin jyrkempi ja tuomitsevampi, mutta elämä opettaa kyllä suvaitsevaisuutta. Oikeestaan kiusantekoo ja toisen tunteilla leikkimistä en ymmärrä. Aina oon pystynyt esim.jos suhteessa huonosti on mennyt niin puhumaan reilusti toiselle asiasta. Se on sitten aina sen kumppanin oma ongelma miten asian ottaa tai jos ei siis ymmärrä tai kuuntele. Kyllähän ihmiset eroaakin ja muodostaa uusia suhteita.

Lue lisää

Parempi olla mustavalkoinen kuin sinipunainen, ajattelisin.

Anonyymi kirjoitti:

Joo, ihmiset vaihtaa suhteita ja toisa kuin jotain helvetin vaatteita. Ja kun se oma arki alkaa muistuttamaan jotain muuta kuin ruusuilla tanssimista niin alkaa haaveilu muista. Mikä johtaa flirttailun kautta pettämiseen. Näiden takia nykyään esim. idealistiset ja herkästi toisia lukevat ihmiset jäävät tai jättäytyy yksin. Heitä pelätään ja vihataan koska osaavat lukea ihmisiä sanoista ja teoista aina äänenpainoon asti ja kykenevät riisumaan sen ihmiskuoren alta pulppuavan skeidan esiin.

En sitten tiedä onko se muka jotenkin "lapsekasta" jos ton toisen seläntakana temppuilun tuomitsee.... aina noita hissuttelijoita löytyy jotka koittaa ohjata kaikkia menemään virran mukana ja pitämään paskan niskassa....

Lue lisää

Ja jatkoa vielä: Mites sitten, kuinka "aikuismainen" on nelikymppinen joka tulee suomi24:een lärpättämään kuinka nuoremmat miehet kiinnostaa kun oma perhe-elämä on tylsää ja toivoisi tunteita voivan säädellä niinkun itelle sopii. Toivookohan voivansa säädellä miehen tahtoakin niinkun rouva parhaaksi näkee... Kyllä on hyvää mallia meille nuoremmille. Jatkakaa samaan malliin vaan. Voi helvetti......

Anonyymi kirjoitti:

Jees, taas näitä. Itellä kohta 30 lasissa ja toi on syy miksen oo enkä ikinä tule seurustelemaan tai yksinkertasesti vaan luottamaan kehenkään. Ihmiset ei oo luonnostaan yksiavioisia. Sen näkee kun vaikka miten hyvin menisi sen oman muka "kullan kanssa" ja tässä tapauksessa, vaikka on perhe.... Kun se arki käy ns liian TAVALLISEKSI ja turvalliseksi niin johan alkaa vieraiden reikä tai kulli kiinnostamaan. Ite katellu omien vanhempien ja muiden selkäänpuukottamista tarpeeksi niin oon onneksi tajunnu ettei tän eläinlajin tehtävä oo enää lisääntyä, saati sitten olla tällä planeetalla

Lue lisää

Ero johtuu kyllä usein ihan syystä, vaikkei niitä syitä retostella. Itse olen nähnyt ystäväpiirissä esim. vaimon hakkaamista, miehen sairastumista kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön (-> monta naista kerralla omaisuus kadotettu), alkoholismia. Jos noista syistä ei voi erota kunniallisesti erota, niin pitäisikö vaan kestää hampaat irvessä ja pahimmillaan silmä mustana, kunnes nyrkki tappaa? Kenestäkään näistä ei ympäristö juuri arvannut tilanteen olevan paha ovien sisällä.

Itse elän avoliitossa, jossa puoliso ei halaa, ei kosketa, ei kuuntele, ei puhu, ei katso silmiin, seksiä meillä ei ole ollut vuoteen ja sitä edellisenä vuonna 3krt. Aiemmin oli ehkä 2-6vko välein, kun tein kaikki aloitteet ja otin torjuntoja vastaan 95% kerroista. Puhe ei auta, kun se on monologia eikä toinen edes kuuntele yleensä. Vain minulla on ongelma. Olen hänelle lapsensa äiti, siivooja (ei osallistu oma-aloitteisesti ilman käskytystä), kokki ja mahdollistan laadukkaamman asumisen. Toki hän korjaa autoani, mutta ei se vielä ole riittävä asia parisuhteeksi. Olen kertonut haluavani eron, ja kertonut syyt. Pitäisikö sinusta minun jäädä parisuhteeseen vain sen takia, että parisuhde on pyhä ja on yhteinen lapsi.

En ole koskaan edes ihastunut suhteen ulkopuolelle, jos suhde on jollain tasolla tyydyttävä. Koska suhde nyt on tyhjä, emme ole edes ystävätasolla, rakastumiselle on ollut tilaa.

Minusta parisuhteessa ollessa on velvollisuus myös pitää ihmissuhteesta huolta (läheisyys, seksi, keskustelu). Jos ei mikään noista kiinnosta, empatia puuttuu eikä toista edes arvosta sanallisesti ja eleet, mitä suhteesta on jäljellä. Jos ei itse anna mitään, miten voi kuvitella pitävänsä toisen suhteessa lopun elämän.

Kiitos viisaista kommenteista!

Anonyymi kirjoitti:

Ero johtuu kyllä usein ihan syystä, vaikkei niitä syitä retostella. Itse olen nähnyt ystäväpiirissä esim. vaimon hakkaamista, miehen sairastumista kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön (-> monta naista kerralla omaisuus kadotettu), alkoholismia. Jos noista syistä ei voi erota kunniallisesti erota, niin pitäisikö vaan kestää hampaat irvessä ja pahimmillaan silmä mustana, kunnes nyrkki tappaa? Kenestäkään näistä ei ympäristö juuri arvannut tilanteen olevan paha ovien sisällä.

Itse elän avoliitossa, jossa puoliso ei halaa, ei kosketa, ei kuuntele, ei puhu, ei katso silmiin, seksiä meillä ei ole ollut vuoteen ja sitä edellisenä vuonna 3krt. Aiemmin oli ehkä 2-6vko välein, kun tein kaikki aloitteet ja otin torjuntoja vastaan 95% kerroista. Puhe ei auta, kun se on monologia eikä toinen edes kuuntele yleensä. Vain minulla on ongelma. Olen hänelle lapsensa äiti, siivooja (ei osallistu oma-aloitteisesti ilman käskytystä), kokki ja mahdollistan laadukkaamman asumisen. Toki hän korjaa autoani, mutta ei se vielä ole riittävä asia parisuhteeksi. Olen kertonut haluavani eron, ja kertonut syyt. Pitäisikö sinusta minun jäädä parisuhteeseen vain sen takia, että parisuhde on pyhä ja on yhteinen lapsi.

En ole koskaan edes ihastunut suhteen ulkopuolelle, jos suhde on jollain tasolla tyydyttävä. Koska suhde nyt on tyhjä, emme ole edes ystävätasolla, rakastumiselle on ollut tilaa.

Minusta parisuhteessa ollessa on velvollisuus myös pitää ihmissuhteesta huolta (läheisyys, seksi, keskustelu). Jos ei mikään noista kiinnosta, empatia puuttuu eikä toista edes arvosta sanallisesti ja eleet, mitä suhteesta on jäljellä. Jos ei itse anna mitään, miten voi kuvitella pitävänsä toisen suhteessa lopun elämän.

Lue lisää

Eiköhän noissa tapauksissa haeta se ero eikä pulista täällä anonyyminä. Mitä itse luulet? Ja jos ap ite tunnustaa että "perhe pitää jalat maassa" mutta nuorempi veri vetää puoleensa. Sen voi tulkita aika monella tavalla. Miltä toi miehen sanomana kuulostaisi? "Himoitsen ja olisi kiva tavata mutta vaimo ja lapset..." Kuulostiko nyt paremmalta??? VAI tuleeko tähän vielä jotain me too paskaa perään? Vähän veikkaan että seuraavana alkaa varmaan se vouhotus

Kauheesti tuomitsitte mun kommenttiavaiemmin, jossa pidin tuon kolmekymppisen kommentteja hiukka lapsellisina. Kuten ite sanoin tuossa aiemmin niin mä olen ite ihan terapiaa myöden opetellut, että en ola vastuussa kenenkään toisen, edes kumppanin tekemisistä tai tekemättä jättämisistä, sanomisista, reaktioista ym. Mä voin tehdä eropäätöksen, aivan kuin kumppanikin voi tehdä. Mä voin kertoa missä mennään rehellisesti ja kumppani voi miettiä mitä sillä tiedolla tekee. Tälläkin palstalla on noita helkkarin älli pällejä mustispuolisoita, jotka käyttää suurimman osan ajasta kumppanin kyttäämiseen, osa syystä, osa ihan syyttä. Oikeesti heillä on myös mahdollisuus hakea eroa tai olla hakematta, mutta se mitä sitten tekevätkin niin hyväksyä sitten tilanne eikä tosiaan tulla tänne täysin viattomia kiusaamaan ällöttävullä jutuillaan, kun eivät puolisolleen uskalla sitä purkaa!

Anonyymi kirjoitti:

Eiköhän noissa tapauksissa haeta se ero eikä pulista täällä anonyyminä. Mitä itse luulet? Ja jos ap ite tunnustaa että "perhe pitää jalat maassa" mutta nuorempi veri vetää puoleensa. Sen voi tulkita aika monella tavalla. Miltä toi miehen sanomana kuulostaisi? "Himoitsen ja olisi kiva tavata mutta vaimo ja lapset..." Kuulostiko nyt paremmalta??? VAI tuleeko tähän vielä jotain me too paskaa perään? Vähän veikkaan että seuraavana alkaa varmaan se vouhotus

Lue lisää

Jos on lapsia ja pitkä suhde takana, ei se eron hakeminen ole noin vaan juttu. Kyllä uskoisin, että jokainen ensin yrittää ratkaista asiaa omin neuvoin tai parisuhdeterapiassa., aika pitkäänkin. Ja silti, niiden lasten takia kestää asioita mitkä olisi nuorena lapsettomana ollut hyvin nopeasti eron aihe. Tietysti jos puolison ongelmat on lapselle vahingollisia, se taas tekee päätöksen teon helpoksi.

Jos on yhteiset lapset ja yhteinen asuntolaina, ei useimmille ole mahdollista lähteä ilman asunnon myyntiä (pitäs pystyä maksamaan kaksi asuntoa samaan aikaan). Myynti voi kestää kuukausia ja lasten takia on myös puolison kanssa joskus edettävä hitaasti, jotta ero saadaan sopuisasti aikaan. Kaiken jakaminen lasten läsnäollessa, sovussa, on iso ponnistus.

Itse en olisi ymmärtänyt näitä asioita 30v lapsettomana, enkä olisi ymmärtänyt miksi moni päätyy pettämään sen sijaan että lähtee. Kun tyhjyydessä eläävuosia yrittäen ja yrittäen, ilman että yritys palkitsee mitenkään, sen ymmärtää paljon paremmin. En ole koskaan pettänyt, mutta tiedän että tyhjyyden takia olisin siihen altis rakastuneena.

Se on kivaa tasan niin kauan kun se on kivaa. Kun tunteet tulee peliin, ei ole enää kivaa (ap.)

Olisipa se noin helppoa. Silloin olisin jo unohtanut hänet.

Jos sä haluat ton tyypin unohtaa niin sitten ei ainakaan kannata pyörittää noita fiiliksiä tänne. Katot mielummin netistä vinkkejä unohtamiseen, hommaat uuden kohteen tai puhut jollekin kaverille asiasta. Tolla tavalla käytä vaan turhaan omat energiat tohon vatvomiseen, kelaa miten moneen muuhun asiaan voisit sen käyttää.

Uudet kuviot, keksit jonkin uuden harrastuksen, otat etäisyyttä, ym. jos oikeesti haluaa jonkun unohtaa niin se onnistuu kyllä. Muutaman kuukauden jälkeen älli tulee taas mukaan kuvioihin ja pystyy ajattelemaan ilman että leikkaa päässä kiinni

Suoraan sanottuna mikään noista ei ole käytännössä toiminut. Kaverille en sentään ole huudellut mut muu yritetty.

Yksinkertaisesti arki käy raskaaksi kun heräät "väärän" miehen vierestä, vietät aikaa miehen ja lasten kanssa. Vähän väliä muistat miten suloinen hän on.

En minäkään häntä tule unohtamaan, kuinka voisinkaan 😊 (ap.)

Mikä on nuoremman miehen nimi?

Ehkä en sitä täällä kerro😁

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä en sitä täällä kerro😁

Jonkin vinkin hänestä voisit kyllä laittaa?

Kerro tuntomerkkisi niin voin kommentoida

Jaa, sanon et höpö höpö. Katseet on sitoneet yhteen, vähän muukin ja meidän on tarkoitus olla yhdessä, mutta metsään meni nyt viestisi😉

Anonyymi kirjoitti:

Jaa, sanon et höpö höpö. Katseet on sitoneet yhteen, vähän muukin ja meidän on tarkoitus olla yhdessä, mutta metsään meni nyt viestisi😉

Lainasin ketjuasi jos hän tunnistaisi tuosta.