Sumuisen joen ranta hiljaisena iltana. Tyynet väkevät vedet, koskelta lahteen, poukamiin, salmiin, kapeikkoihin. Olen kuin tämä virta, syvät pyörteet hiljaisen pinnan alla, tuntemattomat monille, ja sanat - ne ovat virtaavaa vettä, tunne niiden lämpö, veden liike sormissa, jaetut salaisuudet, sillä kirjoitan ne sinulle. Sumu katkoo sillan ja rannat kuin aika ja etäisyys meidät, mutta tie on yhä siellä, jatkuen. En voi elää ilman. Pidän mukana edes pienesti, kannan kuin veden hiomaa kiveä taskussa, tunnustelen pintaa muistellen, ja odotan.
https://youtu.be/-eWJmN8D820
https://youtu.be/-eWJmN8D820
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kaunista kuin vasken ääni, kaunista kuin kuun valo..
Olipa kaunis teksti. Mykistyin täysin. Ja laulu. Kaunista.
Kiitos - kauniista tunteesta on helppo kirjoittaa. Toivon, että voin joskus osoittaa miten paljon hän minulle merkitsee, mikäli sitä ikinä epäilee. Elämän aikana voi tavata monia tärkeitä ihmisiä, heitä, jotka tuovat mukanaan muutoksia, mutta harva muuttaa elämää sillä tavoin, että he luovat perustuksen, jolle rakentaa jotain suurempaa ja josta ammentaa voimaa.
Hän ei ehkä uskoisi sitä, mutta kyllä hänen tapaamisensa on tehnyt minusta paremman ihmisen. Toivon, että itsekin olen merkinnyt hänelle jotain.
Vähän liian lälly ollakseen koskettava.
T. Ei mulle
Tää onkin mulle, mä omin tän . Ei oo lälly, on tosi kaunis.
Mutta mä olenkin tälläinen lällyromantikko. :-)
Verrattuna niihin lällyyksiin mitä teininä kirjoittelin, niin tämä on jo kehitystä. Ei parhaimpiani, mutta aidosti minua.
On se kaunista jo valmiiksi. Tiedätkö, ihmiset on semmoisia toisiaan taajuuksillaan virittäviä mörriköitä. Joku vielä tulee ja saa sen taajuuden mieleiseksesi. :)
Minua kirjoituksesi ovat aina liikuttaneet.
Osaat koskettaa sanojen kautta. Se on lahja ja harvinainen taito.
🌾
Kadehdin ihmisiä, jotka osaavat noin kauniisti ilmaista tunteitaan. Itselleni valitettavasti ei ole verbaalista taitoa suotu.
Jatka vain kirjoittelua, mielelläni lukisin lisää ja toivon kaikkea hyvää aloittajalle jatkoon :)
Hieno kuva. Oletko sinä?
Se on yhden lempitaiteilijani työ: Rene Magritte, La robe du soir, mutta ehkä pientä samankaltaisuutta havaittavissa.
Sanat ovat polkusi mun tie on minne se vie kun pääni painan päässä tien.
Kuulostat kulkurilta? Kotisi on aina siellä missä kallistat pääsi?
Kuulostat unelmoijalta kerrostalon vintillä siellä neon valojen yläpuolella Kallion kirkon kupeessa.
Kallio on tuttua seutua menneisyydestä, mutta metropolin valot ovat vain välkettä valkokankaalla - ilta, jota mielelläni muistelen.
Tuttua minullekin ja Helsingin vanhempi aika -80 luvulta en enää perusta siitä.
Nykyaika on tärkeämpää ja tilanne toinen kuin kulkuriaikana. Saappaat tukevasti jalassa ja jalat omalla maalla.
Sinun ilosi tarttuu kaukaakin, lämmittää kuin keväinen aurinko. Hymyilen.