Mulla on nyt kysymys

Vastatkaahan nyt jotkut alotukseen, olis oikeesti kiva tietää. Ehkä tossa alotuksessa on juurikin se pointti.

Tiedän monia pariskuntia joiden liitot ovat kestäneet vuosikymmeniä, mutta en yhtään sellaista paria ( seksillä aloittaneet) jotka olisivat vielä yhdessä.

Vastaanpas niin että pisin suhde 18v alkoi ekana iltana sängyssä. Sitä ennen tapailin miestä n. 3kk ennen sänkyyn menoa ja se lysti kesti 4 v. Nyt en ota yhtään miestä muuta kuin hetken huviksi, koska mä voin.

Sulla on tasan yksi hyöty tosta kirjotuksestasi.

Ei ole suhde kertaakaan panemisella alkanut, kyllä on useampi viikko mennyt ennen seksiin ryhtymistä. En vaan nyt yksinkertaisesti pysty seksiin tuntemattoman kanssa eikä se kiinnostakaan.

Komppaan ja kannatan tota kunnolla tuntemista! Mä en ymmärrä sitä että miten joku voi antaa itestään/itsensä niin helposti toiselle ilman että tuntee jonkin yhteyden. Valitettavan usein saa kuulla tota "oisit nyt mennyt vaa panemaan sitä"- mantraa mutta kun ei toimi noin niin ei. Muutenkin tosi skeptiset ajatukset ja nega kokemukset siitä. mitä ihmiset odottaa vs miten itse toimii, miten kohdellaan muita ym... jos ei luota niin miten sillon voi herätä kiinnostusta saati sitten mitään haluja.

Oon aidosti ilonen siitä että täällä joku jolla samansuuntasia mietteitä! :)

No täs on mies, jonka mikään suhde ei ole alkanut panemisella. Haluan tutustua ensin ystävänä. Kyl sitä sit sänkyyn ehtii, kunhan ensin tutustutuaan muuten.

Mielestäni seksi on yliarvostettua.

Kun sielu kohtaa sielun, se on siinä. Seksi siihen päälle, sitten kun tunnetaan ja tunnetaan turvallisuutta suhteessa.

Suhde voi alkaa millä vaan tavalla. Jos pelissä on ystävyys tai vaikka ollaan kollegoita, itse ainakin mietin ennen toimintaan ryhtymistä. Molempien olisi hyvä olla samoilla linjoilla mihin toiminta johtaa tai ei johda, jotta ei tule hankalaa.

Jos toinen haluaa odottaa, vaikka suorituspaineiden tai tutustumisen ajan, se ei ole este. Kunnioitan ainakin itse toisen valintaa. Kuitenkin jos parin välillä ei ole kemiaa, eikä kipinää, en usko suhteen mahdollisuuteen pitkällä aikavälillä. Kun on elänyt torjuvassa seksittömässä suhteessa, miksi vaihtaisi toiseen samanlaiseen?

Silloin kun seksi toimii, kumpikin pystyy luottamaan, kumpikin nauttii aidosti toisistaan, kumpikin kokee hyväksyntää, voi parin välinen läheisyys olla todella suuri yhdistävä asia, liima. Läheisyys saa aikaan hyvänolontunnetta, endorfiinejä ja oksitosiiniryöppyjä. Kyse ei ole teknisestä suorituksesta vaan enemmän samasta mitä oikein syvä katse saa aikaan (henkinen rakastelu). Millään muualla tavalla kuin rakastelulla ei pääse niin lähelle toista (paneminen on eri asia, eikä samalla tavalla hetkauta).

Omat suhteet on alkanut vaihtelevasti:
- Ensirakkaus: tunnettu ensin puolisen vuotta, asuttu 400km päässä toisistamme. Ensin sovittu seurustelusta ja keskusteltu aiheesta paljon, sitten vasta neitsyys meni.
- Eka pitkä suhde 4v. Toinen tapaaminen. Oli tarkoitus tutustua pidempään, mutta tilanne vaan vei.
- Lyhyt suhde työkaveriin 0.5v, molemmat sinkkuja. Oltiin tunnettu ainakin 1.5v ja tehty kaikenlaista yhdessä ja keskusteltu myös aiheesta ennen kuin mitään tapahtui.
- Kaksi pitkää suhdetta lähemmäs 10v. 1-3. treffit.

Nyt aikuisena seuraisin intuitiota luultavasti. Jos molemmille sopii ja siltä tuntuu, antaa mennä vaan ;-) Jos toinen toivoo tutustumista syvällisemmin ensin tai itsellä tuntuu, että odottaminen parempi ratkaisu, niin sitten on parempi odottaa niin kauan kuin on tarve. Ei se niin vakavaa ole kumpaakaan suuntaan ;-) t. Taas kohta Sinkku