Yksinäisyys

Mitä siis vastaan kun joku haluaa kysyä miksi olen niin yksin? Miksi en lähtisi ulos ja tutustuisi uusiin ihmisiin? Vastaus ei ole niin yksinkertainen. En ole valinnut yksinäisyyttäni eikä minulla todellakaan ole motivaation puutetta. En jaksa uskoa, että maailman kaikki yksinäiset olisivat itse valinneet oman tilanteensa.

Seuraavalla kerralla kun tapaatte yksinäisen ihmisen, pohtikaa, jos yksinäisyyden taustalla ei olekaan oma valinta vaan henkilön menneisyys, joka vaikuttaa suurelta osin siihen, missä tilanteessa hän tällä hetkellä on. Älkää kysykö häneltä kysymyksiä, joihin vastauksien pitäisi olla yksinkertainen. Yksinäisyydessä ei ole kyse yksinkertaisista ja helpoista asioista, vaan taustalla on usein monimutkainen ja vaikea historia ihmissuhteissa.

Olen kuullut myös paljon ns. yliherkistä ihmisistä – tarkoittaen siis tunteiden ja mielialan hallinnan vaikeuksia ja nopeita heilahteluja. En tiedä, kuinka totta nämä yliherkät ihmiset ovat, mutta jos tällaisia on, luulen olevani yksi sellainen. Luulen myös, että suurin osa muistakin yksinäisistä on tällaisia.

Ennen kuin yksinäisyyden voi ratkaista, on ratkaistava monia muitakin asioita ja ongelmia ennen käsiksi pääsemistä itse yksinäisyyteen. Ongelmia tulee ratkaista keskittymällä aivan perusasioihin, aivan sieltä syvimmältä kohdalta. Jos alkaa ratkaista niitä ”pinnalta”, kuten minun tapauksessani suoraan yksinäisyydestä, se ei johda mihinkään muuhun kuin mielipahaan ja yksinäisyyden tunteen lisääntymiseen. Silloin saattaa tuntua siltä, ettei mikään koskaan muutu.

Mikään elämäntilanne ei ole yksinkertainen, mutta sen voi aina ratkaista, jos tietää mistä aloittaa.