minun mielestäni maaseudun alasajo alkoi jo kauan ennen EU:iin liittymistä eli 1960-luvun lopulla.
maaseudun alasajo
miksu
16742
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
60-luvulla tapettiin pienviljelijät ja karjalasta asutetut. Totta puhuen näillä tiloilla ei ollut tulevaisuutta, sen verran pieniä ne olivat.
Tilojen tappotahti on jatkunut yleisen tuottavuuden nousun mukaisesti. Koneiden kehittyessä niin tehtaissa kuin maatiloilla on tullut mahdolliseksi hoitaa yhä suurempia pinta-aloja yhä pienemmällä työvoimalla. Myös tuotteiden hinnat ovat laskeneet tehokkuuden lisääntyessä.
EU:hun liittyminen oli liiankin rankka murros maataloudelle. Tehokkuusvaatimukset hyppäsivät liiallisiksi liian äkkiä. Suomen maatalous ei ollut valmis siihen.
Maatalous on pärjännyt suomalaisella sisulla, mutta huonosti. Tulokehitys verrattuna tehdastyöläiseen on katastrofaalisesti laskenut, vaikka jäljellejääneiden maanviljelijöiden työtaakka on samanaikaisesti moninkertaistunut. Nelinkertaisella pinta-alalla viljelijä saa suurinpiirtein saman tulon nyt kuin ennen EU:ta.
Suosittelisin kaikille maataloustuista marmattaville oman tilan ostoa. Sitten ei kun iso peräkärri traktoriin perään ja maataloustukia hakemaan! Jos ei koko tuki mahdu kerralla, on syytä laittaa viljalaidat peräkärriin!
...
Turha vedota kriisiajan asutustoimintaan, joka lienee maalaisliiton hanke sekin. Kokoomus on kautta historiansa vastustanut syrjäseutujen tekohengitystä, ja syystä. Mutta turvenuijat ovat ihan väkisin ajaneet tätä tilannetta esiin.
Eivätkö maajussit ymmärrä, että taloudellinen toiminta edellyttää rahan ansaitsemista? Nykyinen EUvostoliiton maataloustukijärjestelmä on ihan samanlainen kuin Neuvostoliiton tuki kannattamattomalle tuotannolle.
Voisihan sitä ruveta vaatimaan kaikkien historin saatossa turhiksi muuttuneiden ammattien säilyttämistä. Miksi kukaan ei nosta äläkkää esimerkiksi konekirjoittajien puolesta? Onhan väärin, että nykyisin kaikki kirjoitetaan tietokoneella. Pitäisi palata takaisin kunnon paukutukseen ja korjauslakan kanssa sähläämiseen!
Maajussit ovat niin tyhmiä, että ei mitään rajaa.
Investointiavustuksina ja muina suorina tukina joita ei tarvitse maksaa takaisin. Suurtilat ovat yhteiskunnan syöpä.
Sinipuna aloitti talonpojan tappolinjan ja se näyttää vain kiihtyvän. Pien-ja perheviljelmät tulevat toimeen pienemmillä tukiaisilla ja investointukia eivät edes saa. Maaseudulla on pian pari taloa kylässä ja 250 hehtaarin yksinäisyys. Piiat ja rengit käyvät töissä näillä teollisuusmaisilla tiloilla kauempaa kaupunki-tai kuntakeskuksista.
...
Toinen mieli puhui pienviljelijäin puolesta.
Toinen mieli halusi halvempaa ruokaa (tarkoittaa lisää suurtiloja).
Nyt toinen mieli puhuu halvemmasta ruoasta ja maataloustukien poistosta (tarkoittaa tuontiruokaa).
Nyt toinen mieli puhuu luomutuotannon lisäämisestä.
Maaseudun alasajo alkoi heti sotien jälkeen eikä vasta 60-luvun lopulla. Maalaisliitossa oli kova linjariita siitä, aletaanko maaseutua kehittämään tehomaatalouden ja suurtilojen maaseuduksi vai pidetäänkö yllä pienviljelyvaltaista perheviljelmäperinnettä. Jälkimmäisen mallin kannalla oli Veikko Vennamo, joka hävisi kamppailun ja savustettiin ulos Maalaisliitosta. Hän perusti 50-luvun lopulla oman puolueen, jonka nimeksi tuli Pientalonpoikien puolue (sittemmin SMP). Puolueen alkuperäinen nimikin jo kuvaa hyvin, mistä oli kysymys. Maataloutta alettiin kehittää ns. K-linjan vaatimusten mukaan. Tunnetuimmat K-linjan edustajat olivat Arvo Korsimo ja Urho Kekkonen.
Tämän poliittisen valinnan seurauksena maaseutu autioitui kaikkein voimakkaismmin 60- ja 70-luvuilla. Sen jälkeinen maaltamuutto on ollut tähän verrattuna hyvin vähäistä. Tuona aikana maamme johtava hallituspuolue oli Keskustapuolue. Vennamo syyttikin Kepua talonpojan tappolinjasta, ei suinkaan Arvo Saloa, jolla ei ollut asian kanssa mitään tekemistä. Maatalousministerit olivat tuona aikana aina Kepusta.
Olet oikeassa. Maalaisliittolaisten ökyisäntien perustamat tuottajaosuuskunnat omistivat lähes monopolina kaikki meijerit ja teurastamot sekä ison osan myllyistä. Osuuskunnat olivat sitä kannattavampia, mitä isommissa erissä ja harvemmilta tiloilta ne voivat noutaa maidon, teuraseläimet ja viljan.
Tästä seurasi maalaisliiton politiikka, jolla ryhdyttiin Vennamonkin kritisoimalle "talonpojan tappolinjalle", eli tekemään pientilojen elämä vaikeaksi ja maatalouden monimuotoinen, usean tuotantosuunnan harjoittaminen kannattamattomaksi.
Kun tilakoko kasvoi ja maataloustuotanto alkoi keskittyä, voitiin lopettaa täysin kannattavia pienemipä meijereitä, myllyjä ja teurastamoja, koska raaka-ainetta saatiin nyt harvemmilta tiuloilta ja suuremmissa erissä. Se kannatti kuljettaa kauemmaksi, kun samalla rakennettiin suurempia tuotantolaitoksia, joissa jalostuksen yksikköhinta aleni oa osuuskunnan ökyisännät saivat isommat tulot.
Näin on maaseutua ajettu alas 40 vuotta, eli jo 30 vuotta ennen EU:iin liittymistä. Logiikka on ollut se, että pienet tilat hävitetään, suuria tiloja suositaan, pienet tuotantolaitokset lopetetaan ja kaikki keskitetään suuriin yksiköihin ja vielä niin, että kukin tila erikoistuu vain yhden tuotantosuunnan elintarvikeraaka-aineen bulkkituottajaksi ja jättäytyy kokonaan mataloustukien ja teollisuuden "markkinahintojen" armoille.
Näin on maaseudulta tuhottu maaseudulle luontaisen työn edellytykset, mistä on seurannut jo 60-luvulla alkanut maaltamuutto ja sen seurauksena tietenkin se, että tarpeettomat kaupat, pankit, postit, terveysasemat, koulut, virastot, jne.. on lopetettu, koska niille ei enää ollut asiakkaita.
Jos joku siis syyttelee EU:ta maaseudun alasajosta, niin kyseessä on joko tietämättömyys tai täysin tietoinen maalaisliitto/keskustan tekojen peittely.
hivenen erikoisia.Toisaalta moititaan maatalouden kalleutta,ja sitten toisella huulella moititaan suurtiloja.Ainostaan sillä että tilakokoa on pystytty Suomessa nostamaan on nykyinen aika korkea elintarvikeomavaraisuus voitu pitää,pietalolinjalla se ei olisi onnistunut.
Nyt joudutaan kilpailemaan maataloustuotteillakin kansainvälisesti,ei enää naapurikylän osuusmeijeriä vastaan.60-luvulla tuli työikään suuret ikäluokat,ei olisi ollut mitään mahdollisuutta heitä pitää maaseudulla.Silloin ei mitään ihmeellistä valintaa ole tehty suurmaatalouden puolesta,niinkuin esim. mielipidepankki väittää.Vennamolle tuli helppo sauma toimia populistina väistämättömän kehityksen arvostelijana.Silloin tuli myös koneet mukaan maaseudulle,esim.moottorisaha oli valtava värkki pokasahaan nähden.Kehitys on vain jatkunut saman suuntaisena.Myöskin on luonnollista että maanviljelijätkin halusivat päästä mukaan elintason noususta,silloin oli tilojen suureneminen väistämätön seuraus.
Kaikilla aloilla on suurempia yksiköitä rakennettu,ei maatalous ole voinut olla poikkeus.
Tuonti on jatkuva uhka maataloudelle,broilereita tuodaan Brasiliasta saakka Suomeen.Kasvattomoilla joudutaan pitämään tarpeetonta taukoa,Atrian linjat pyörivät vajaalla kapasiteetilla,työpaikkoja menetetään.Taistelu on tosi kovaa jos meinataan elintarviketeollisuuden työpaikat säilyttää.Vieläkun monilla on sellainen typerä käsitys,että kuluttaja on vain pelkkä kuluttaja joka ei olisi sidoksissa mihinkään,vaan hänen pitää valita aina halvin.Niin voi toimia,mutta sitten ei saa moittia kun "kuluttajia" laitetaan kilometritehtaalle,ja päivärahalla tietenkin.
...
joka oli aina vastustamassa tuottajahintojen korotuksia, mikä olisi taannut pientilojen olemassaoloa,silloin kun maatalouutta ajettiin alas.
Ehkä Keskustan ja MTK:n toiminta kuitenkin takasi jonkinlaisen "kultaisen keskitien". Jos tiloja EU-kauden alkaessa olisi ollut vielä 60-luvun malliin, olisi alasajon rakennemuutosrysäys ollut tosi traaginen.
Keskustan ja MTK:n toimintaa voidaan kyllä kritisoida joissakin kohdin.
Suurten ikäluokkien tulo työikään ja maatalouden koneellistuminen ovat merkittäviä vaikuttajia 60-luvun muuttoliikkeeseen, se on aivan totta ja hyvä muistaa minunkin jatkossa.
Tilakoon kasvattamiselle ja tuotannon keskittämiselle en sen sijaan näe muuta tarvetta kuin luontaisen ahneuden. Suljetussa talousjärjestelmässä se toimi, mutta avoimeen markkinatalouteen on koko Suomi aivan liian pieni tekijä, jos pyritään kilpailemaan jollain sellaisella, jota muut tuottavat muualla Euroopassa enemmän, nopeammin ja halvemmalla.
Olen usein kirjoittanut lähituotannosta kaupunkilaisen asiantuntemattomuudella, koska minulla ei ole kokemuksen tuomia rajoituksia nähdä uusia mahdollisuuksia maaseudun elvyttämiselle. Olenkin ihmetellyt, ettei lähituotanto nouse mitenkään esiin keskustalaisessa maatalouspolitiikassa.
Ilmeisesti keskusta on liian riippuvainen tuottajaosuuskunnista, MTK:sta ja elintarviketeollisuudesta, että se lähtisi ajamaan sellaista uutta tuotantomuotoa, joka kasvaessaan pienentäisi edellämainittujen markkinaosuuksia.
On aika helppoa syyttää muita, kun virhe on itse aiheutettu.
Tämä luonteenpiirre löytyy selkeimmin venäläisistä ja kepulaisista.
Mistä johtunee?
EU-kauden alkaessa tiloja ei olisi ollut 60-luvun määrää, koska yhteiskunnan rakennemuutos ja teollisuuden tarjoamat työpaikat olisivat vetäneet luontaista tietä maaseudun löysät pois. Virhe tapahtui siinä, kun maataloutta alettiin ylimitoitetusti pönkittää. Sen seurauksia olivat ensivaiheessa pienten tilojen nopea kurjistuminen, sitten valtaisa ylituotanto ja lopulta liikatilojen ahdistava alasajoprosessi EU:n liittymisen jälkeen.
Jos meillä olisi hillitty maataloustukia 50-, 60-, 70- ja 80-luvuilla, tällaisia ongelmia ei olisi päässyt syntymään lainkaan. Tilojen määrä olisi maääräytynyt kotimaisen kysynnän volyymin mukaan. Kun meillä oli 70-luvulla joissakin tuotteissa esim. kaksinkertainen omavaraisuustuotanto, se tarkoitti, että meillä on kaksi kertaa liian paljon tiloja. Sen sijaan, että olisi alettu sopeuttaa maataloutta ja sen ylenpalttista tukemista kysynnän määrään, ylituotantoa alettiin tukea vientituilla.
Maaseudun ylenpalttinen tukeminen on kaikkien ongelmien äiti. Käsittääkseni Ruotsissa ei EU-aika ei ole tuonut samanlaisia ongelmia, mikä kielii siitä, että Ruotsissa maatalouden on annettu ohjautua kysynnän mukaan eikä maataloustukien määrän mukaan kuten meillä. Jos maataloutta ei olisi siis Suomessa tuettu ylenpalttisesti, tilojen määrä olisi pitkällä aikavälillä ehtinyt ohjautua maataloustuotteiden kysyntää vastaavaksi.
Suurin syyllinen tähän kehitykseen ei ole SDP, vaan Maalaisliitto/Keskusta, jonka aikaansaannosta ylenpalttiset maataloustuet ja vientituet tämän järjettömyyden huipnetumana olivat.
Demarit "ostivat" maalaisliitolta verorahoja sosiaalibyrokratian paisuttamiseen hyväkymällä vastaavalla tavalla ylimitoiteun maataloustuen silloin, kun inflatio kasvatti valtion verotuloja ilman mitään rajaa.
Aikanaan ylimitoitettujen maataloustukien samoin kuin ylimitoitetun sosiaalibyrokratian perinnöt ovat kepun ja demareiden sulle-mulle -politikoinnin vuoksi vielä nykyisten ja tulevienkin hallitusten riesana.
Juuri näin asia on kuin sanot. Kyse oli sulle-mulle -politiikasta ja sen Suomen kansalle kalliiksi tulleista ja edelleen tulevista seurauksista. Ylimitoitettuihin maataloustukiin suurin syyllinen oli kuitenkin Kepu, joka tätä ylimitoitus esitti ja vaati.