Oon koko ikäni ollu jännittäjä mut nyt menee yli. Viimeiset 4vuotta oon jännittäny niin paljon lääkärikäyntiä ja vieraille ihmisille puhumista tms etten enää jaksa. Tärisen niin pahasti että mua sattuu, maha menee niin sekaisin että joudun käymään vessassa ainakin 3 kertaa, tunnen ku mun pupillit suurenee, puhe puuroutuu, lamaannun täysin ja tunnen jännityksen tunteen nousevan kurkkuun sydämmestä, hikoilen paljon jne ja kaiken tän jälkeen saan kovan pääkivun ja niskajumin jotka ei lähde buranalla. Lääkärissä ja leikkauksissa on tullu rampattua nuorena ja pienenä niin paljon että ois luullu et oisin tottunu lääkäreihin. Pelkään lääkärille menemistä vaikka tietäisin mitä siellä mulle tehdään. Verikokeitakin jännitän vaikken piikkejä pelkää! Käyn terapiassa mutta se terapeutti tuputtaa mulle hengitysharjotuksia, joo ne auttaa mut vaa hetkeksi. heti sen lopetettua tärinä vaan jatkuu. Mitä mun pitäis tehä? oon ihan neuvoton... ahdistaa ku en voi tehdä mitään, jännitys valtaa mut jo kotona ilman että mitään lääkärikäyntiä tms ois tulossa.
Jännitän niin paljon että mua sattuu
Anonyymi
3221
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tämän tyypin jutut auttoi minua. https://www.youtube.com/watch?v=A1v57g9nm8E
Tosi ikävässä jamassa olet.Itse kärsin paniikkihäiriöstä,johon kuuluu myös kovakin jännitys.Olen saanut avun lääkkeistä.Proplar 10mg auttaa kun ottaa n, tuntia ennen yhden tai puolitoista,kun pitää mennä asoimaan missä jännitys yleensä on pahin.Liikun myös paljon joka auttaa oireisiin.Pitää vain uskaltaa mennä päin pelkoja.Olen tosi herkkä mies,jonka terapeutti myös vahvisti.Minulla on kyse hermostollisesta yliherkkyydestä.Ei voi parantua,mutta sen kanssa oppii elämään.Hae ihmeessä apua lääkkeistä.Ei ole häpeä käyttää lääkkeitä.Voimia eloon.
Ai miehille sanotaan että kyse on hermostollisesta yliherkkyydestä! Minulle, naiselle on aina sanottu että luonteen heikkoudesta ja taipumuksesta paeta vaikeita tilanteita. OMG.
Aplle. Minullakin meni nuorena niskat täysin jumiin jännittämisestä, samoin sain yhteen aikaan kovia vatsakramppeja jännittämisen jälkeen. Ei siis vessahätää tullut, ainoastaan kramppasi tunnin pari. On se kyllä kauhea vaiva, minun oli pakko järjestää elämäni helpommaksi että jaksaisin olla olemassa. Toisin sanoen vähensin jännittäviä tilanteita, siitä seurasi tietysti muuta vastoinkäymistä kuten rahavaikeuksia.