Uskonnonvapautta on olemassa kahtasorttia. Meidän tulee yrittää pyrkiä tasapainottelemaan näiden kahden välillä.
Positiivinen: Sinulla on oikeus uskoa mihin haluat tai olla uskomatta. Elämänkatsomus on osa elämää ja elämän tapaa ja se on julkista, voita puhua siitä muiden kanssa ja jakaa vapaasti mielipiteitä swkä kertoa omasta elämänkatsomuksestasi.
Negatiivinen: Voit uskoa mihin haluat tai olla uskomatta, kunhan et puhu siitä tai tyrkytä sitä muille vaan pidät sen omana asianasi ja omana tietonasi. Kyseessa on jokaisen oma henkilökohtainen asia joka ei kuulu muille (joten ole hiljaa).
Positiivinen: Sinulla on oikeus uskoa mihin haluat tai olla uskomatta. Elämänkatsomus on osa elämää ja elämän tapaa ja se on julkista, voita puhua siitä muiden kanssa ja jakaa vapaasti mielipiteitä swkä kertoa omasta elämänkatsomuksestasi.
Negatiivinen: Voit uskoa mihin haluat tai olla uskomatta, kunhan et puhu siitä tai tyrkytä sitä muille vaan pidät sen omana asianasi ja omana tietonasi. Kyseessa on jokaisen oma henkilökohtainen asia joka ei kuulu muille (joten ole hiljaa).
Vastaukset 20
Vanhimmat
No ei negatiivinen uskonnonvapaus sitä tarkoita, etteivätkö muut saisi uskostaan puhua.
Saa houkutella kirkkoon. Homman juju on siinä, että saa myös kieltäytyä. Ja erityisesti valtion ei pidä syöttää uskontoa.
Niin, yksilö voi tyrkyttää, mutta koulu, kunta, valtio ei.
"Homman juju on siinä, että saa myös kieltäytyä."
Paitsi peruskoulussa, jossa ei uskonnonvapaus ja nimenomaan negatiivinen uskonnonvapaus ei toteudu.
Uskonnonvapautta ei ole pakkovalinta, jos oppilas ei halua osallistua jumalanpalvelukseen, niin on pakkovalita korvaavaohjelma. Yhden oikeudesta harjoittaa uskontoa ei voi johtaa toiselle velvollisuutta tuhlata samaa aikaa korvaavaan ohjelmaan.
Jostain kummasta syystä tämä ei uppoa Jorin tajuntaan, vaan hän puolustaa pakollisen korvaavan ohjelman asemaa viimeiseen henkenvetoon asti. Jos uskonnon harjoittamisessa on sallittua rankaista jumalanpalveluksiin osallistumattomia korvaavan ohjelman pakkovalinnalla, niin kyllähän uskonnonvapauden raameihin pitäisi mahtua yli sata vuotta sitten ollut käytäntö, että kun eroaa yhdestä uskonnollisesta lahkosta, niin on pakkoliittyä toiseen uskonnolliseen lahkoon eli aina on oltava jonkun lahkon jäsen. Jori varmaan haaveilee Vapaa-ajattelijoiden jäsenonkelmiin jotain tälläistä ratkaisua.
Tällä hetkellä säännöt edellyttää korvaavaa ohjelmaa, ja siitä saa ja pitää valittaa jos koulu ei sellaista suostu järjestämään tai se on luonteeltaan rankaisevaa.
Parempihan olisi, jos uskonnolliset tilausuudet jätettäisiin kokonaan pois koulupäivistä ja ne järjestettäisiin vapaaehtoisina koulupäivän ulkopuolella. Näin olisi parempi valinnanvapaus osallistua tai olla osallistumatta, ja säästyisi aikaa ja vaivaa myös se vaihtoehtoinen ohjelma
Nimenomaan.
JOS nyt kuitenkin järjestetään kouluaikana ja koulun puolesta jumalanpalveluksia tms, ja vieläpä ääritapauksessa keskellä koulupäivää ja pienille koululaisille, on vaihtoehto järjestettävä. Ei ekaluokkalaisia pidä jättää keskenään valvomatta.
Se on sitten eri asia jos onkin kyse ysiluokkalaisista tai kirkkokäynti koulupäivän lopuksi ja oppilaat helposti voivat lähteä suoraan kotiin.
Kaikki tämä on toki toissijaista. Ei koulujen tehtävä olisi jumalanpalveluksia järjestää ensinkään.
Eli Jori jatkaa edelleen korvaavan pakollisen ohjelman puolustelua, mikä on yksiselitteisesti uskonnonvapauden vastaista.
Oikeus harjoittaa uskontoa, kuulua uskonnolliseen yhdyskuntaan, oikeus tuoda julki ja julistaa uskontoaa. Oikeus olla osallistumatta uskonnonharjoitukseen, olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan, oikeus erota uskonnollisesta yhdyskunnasta, oikeus ilmaista vakaumuksensa sanallisesti ja käytännön elämässä, oikeus olla tuomatta julki uskonnollista tai uskonnotonta katsomustaan.
Vaikka maallistumiskehitys on edistynyt viime vuosina erityisesti pääkaupunkiseudulla, uskonnottomien perheiden lapset ja nuoret ovat valtaosassa maata selvänä vähemmistönä peruskoulussa ja lukiossa. Kun koulun yhä järjestävät uskonnollisia tilaisuuksia ja toimituksia, kuten jumalanpalveluksia ja uskonnollisia päivänavauksia, samaan aikaan mahdollisesti tarjolla oleviin vaihtoehtoisiin tilaisuuksiin osallistuu vain pieni vähemmistö oppilaista. Myös elämänkatsomustiedon oppilasmäärät koko maassa ovat noin 7-8 prosentin luokkaa. Tässä tilanteessa monilla oppilaalla syntyy toiseuden ja syrjinnän kokemuksia. Niitä pahentaa, jos uskonnollisille tilaisuuksille vaihtoehtoiset järjestelyt ja tiedotus eivät ole asianmukaisia tai jos elämänkatsomustiedon opetusjärjestelyt ovat puutteellisia. Lukuisien kanteluiden ja oikeudenvalvojien niihin antamien ratkaisujen mukaan puutteita niissä kummassakin on monin paikoin maata. Parhaimmillaankin oppilaiden jakaminen uskonnon tai katsomuksen perusteella voi aiheuttaa vähemmistöryhmässä toiseuden ja syrjinnän kokemuksia.
"Positiivisest erityiskohtelussta" keskustellaan nyt mediassa liittyen Helsingin kaupungin koulutoimen erinäisille kouluille antamaan erityisrahapottiin.
Koko maassa ET-oppilaat ovat vähemmistö, jonka opiskelun mahdollistaminen voi vaatia eri tapauksisa myös positiivista erityiskohtelua rehtorilta. Suomeksi sanottuna myötämielisyyttä vastahankaisuuden sijaan.
Kumpikin ulottuvuus syytä toteuttaa 100-prosenttisesti. Siis ei mitään 50 - 50.
Aivan! Eivät ole vastkohtia vaan saman asian eri ulottuvuuksia. "Positiivisuus" ei kuitebnkaan tarkoita sitä, että valtion tai kunnan tai kouun pitäisi hoitaa uskontokunnille itselleen kuuluva jumalanpalvelusten osallistujien hankinta.
Tasapainoilun sijaan voisi puhua myös kummankin puolen täysimääräisestä noudaattamisesta. Kaksi puolta eivät ole toistensa vastakohtia.
Täh? Toihan tarkoittaa sitä, että saa suhtautua negatiivisesti uskontoihin. Ja positiivisesti ateismiin. Kuka siis oikeesti suhtautus positiivisesti uskontoon, jonka päähenkilö otti tosissaan globaalin vedenpaisumuksen ja kolme päivää kalan vatsassa?
Tuleeko pyrkiä tasapainottelemaan näiden kahden välillä? Oikeastaan kumpaakin tulee pyrkiä toteuttamaan täysimääräisesti. Täysimääräisyys ei tarkoita, että' valtio, kunta ja koulu alkavat toimimaan uskonnollisen yhdyskunnan tapaan ja järjestämään uskonnonharjoitustilaisuuksia.
Tässä on sentään joku muukin kuin Jori koittanut vääntää raautalankamallia....
Aito uskonnonvapaus sisältää molemmat ulottuvuudet. Lisäksi yksityisyyden suojan näkökohta.
Asiallinen alustus. Muodostavat erottamattoman kokonaisuuden. ei ole toista ilman toista, koska silloin ei ole uv.
Uskonnonvapaus, katsomusvapaus, vakaumuksen vapaus, omantunnon vapaus.. Onko samalla kyse oikeudesta? Edes vapausoikeudesta.