suufilaisuus

En ole paljoa tutustunut asiaan. Mun mielipide on se, että se kuuluu vähän samalla tavalla kuin Sharia laki. Eli saattaa olla Siran tai Hadithien eräiden kohtien mukaan Profeetan (saas) henkilökohtaisesti perustama johonkin tiettyyn tarkoitukseen.
Tuollainen itsensä korottaminen on KILPI, joka suojelee profetaalisesti joiltakin asioilta myöhemmin, vaikka nyt saattaa tuntua pelkältä isottelulta.
Kun olen katsonut YouTube videoita suufilaisten tanssista valkoisissa puvuissaan olen päätellyt, että he voittavat totuudessa kaikki naiset sekä mieleltään tasapainottomat, mutta eivät silti yllä aivan Intian tai Länsimaisen filosofian tasolle niin, että voittaisivat totuudessa myös älykkäimmät miehet.

Mutta onko suufilaisuus oikeaa Islamia, vaiko vain henkilökohtainen lahja ja suuntaus niin itse väittäisin, että eihän se yllä täysin sunnalaisuuden tai ehkä edes shiialaisuuden tasolle.
Itse esim. syön mitä vain hyvää ruokaa sekä minulla on myös muita epäislamilaisia tapoja sangen runsaasti. Miksi teen niin? Amicus Plato, sed amicus Veritas!

Eli Profeettalle (saas) riitti, että lausuu islamin uskontunnustuksen ja joiden heidän islaminsa osottautui pahaksi, mutta joidenkin hyväksi. Nää on pelkkiä mielipiteitä hataria ja multa puuttuu asiaan tutustuminen edes pintapuolisesti.

Kirjoitan näkemykseni ei-muslimina ja käyttämällä vertailukohtana kristillistä esimerkkiä. Suufilaisuus käsittääkseni edustaa islamin mystistä suuntausta. Mystikoiden päämääränä traditiosta riippumatta on Jumalan kokeminen suoraan, ehkä jopa tuleminen Jumalan kanssa yhdeksi, jos ei nyt aivan substanssin suhteen, mutta ainakin Jumalan attribuuttienn tasolla.

Perin vajavaiset ovat tietoni suufilaisuudesta kuten islamista ylipäätään. Käsitykseni on, että suufilaisuudessa on, tai ainakin on ollut, erilaisia koulukuntia, joiden suhtautuminen islamin muodolliseen harjoittamiseen (lähinnä kai muodolliset rukoukset) on vaihtelevaa. Siinä missä jokin koulukunta pitäytyy islamin ulkoisten ja säädeltyjen rukousten ym. rituaalisen suorittamisessa siinä missä muutkin islamin suuntaukset, toiset ovat kai hyvinkin väljästi, jos ollenkaan, näitä noudattaneet.

Kristinusko sisältää oman mystisen traditionsa, joka on ollut osa kristinuskon moninaisuutta ainakin jo 300-luvulla erämaaisien aikaan, jos ei jo aiemmin, ja kukoistaa tänäkin päivänä ainakin ortodoksikirkon luostareissa, etenkin athos-vuorella Kreikassa. Tämä ns. hesykastinen liike koki vastustusta mutta tuli lopulta Bysantin aikana tunnustetuksi olennaiseksi osaksi kristinuskoa. Katolisessa perinteessä tunnetaan myös mystinen perinne, ja tätä kutsutaan kai lähinnä kontemplatiivisen rukouksen harjoittamiseksi.

Mystisissä perinteissä voisi kuvitella ns. perinteisen kaavan uskovia pelottavan niiden toisinaan todellakin vapaamielinen suhtautuminen uskonnon kaavamaiseen harjoittamisen, vaikka pääasiassa mystikot kai ainakin kristinuskon, ja todennäköisesti myös islamin, piirissä myös noita kaavoja noudattavat. Mystikoiden harjoitus ja kokemus uskonnostaan ja Jumalasta sekä ihmisen suhteesta jumaluuteen poikkeaa kuitenkin "perususkovan" kokemuksesta. He lähestyvät Jumalaa eri tavoin, syvemmin, kuin perus kirkossa tai moskeijassa kävijä tekee. Mystikoiden käyttämä kieli kokemuksiaan kuvatessa poikkeaa virallisista liturgisista (tai miksi niitä islamissa kutsutaankaan) teksteistä. Mystikoiden suhde jumaluuteen on kuin rakastajan suhde rakastettuun, ja kuvaukset tuosta suhteesta ovat sen mukaisia. Mystikoiden tekstit saattavat olla jopa varsin eroottisia, vaikka aina on tietenkin muistettava, että kyse on vertauskuvista mystikoiden yrittäessä sanoin kuvata sanoinkuvaamatonta.

Kun näihin näkökulmiin lisätään se tosiasia, että siinä siinä missä eri uskonnolliset traditiot, kuten vaikka kristinusko ja islam, opillisesti ja muodollisten rituaaliensa suhteen poikkeavat toisistaan joissakin suhteessa paljonkin, molempien (tai ehkä kaikkien) traditioiden mystikoiden kokemukset tulevat varsin lähelle toisiaan lähentäen lopulta eri uskontokuntia toisiinsa. Kovin muodollisen ja omaa traditiotaan puolustavan on vaikea, jos ei mahdoton, hyväksyä tällaisia näkemyksiä ju suuntauksia oman uskontonsa sisällä. Kuitenkin ainakin kaikissa monoteistisissa uskonnoissa on aina ollut olemassa myös mystinen liike, joka on olennainen osa tuota kyseenomaista uskontoa.

onko suufilaisuudesta jotain kirjallisuutta suomeksi? kiinnostaisi tietää siitä enemmän.

Eiköhän netistäkin löydy sufien näkemyksistä kaikenlaista, sehän on julistettu muun islamin toimesta harhaoppisuudeksi, ainakin joitain satoja vuosia sitten sufilaiset uskoivat mm. jälleensyntymiseen, siihen että sielu kehittyy aina kivikunnasta enkeleiksi.

Nykyisin sufilaiset eivät taida juuri poiketa muusta islamista, eivät enää usko sielun kehitykseen, sun muuhun.

Sufilaiset ovat raikas poikkeus Islamissa, valitettavasti siitä ei koskaan tullut mitään Islamilaista maailmaa mullistavaa. Islam on takaperoinen, se ei kykene uudistumaan, sitä ei saa kritisoida. Jos se olisi oikeasti Jumalasta, se kestäisi kaiken kritiikinkin, mutta se on vain ihmisestä, niin kuin kaikki muutkin uskonnot, ja siksi vajavainen. kuten on ihminenkin.