Vaikka näiden tunteiden järjettömyyden/itsetuhoisuuden tiedostaa, niin irti ei tunnu pääsevän.
Miten vapautua katkeruudesta, vihasta, kateudesta, kostonhimosta ym. ikävistä tunteista
Anonyymi
22
70
Vastaukset
- Anonyymi
Niistä vapautuu ihan luonnollista tietä: ei jää mielessään jauhamaan koettua vääryyttä vaan hakee itse oikeutta! Itse toimii. Tuo asiat julki, eli kostaa. Tuo ne julki niin kauan aikaa, kunnes vihollinen on silkkaa pässinlihaa ja itse seisoo voittajana multien päällä.
- Anonyymi
Kun saat lääkäriltäsi diaknoosi että elinaikaa on pari viikkoa, heti alat päästä irti noista listaamistasi asioista, mieti sitä.
- Anonyymi
Joo, saattohoito antaa kummasti perskpektiiviä.:) Mutta noista asioista on hyvä päästä irti jo vähän aikaisemmin, että saisi nauttia elämästäkin. Itseään ihminen kiusaa katkeroitumalla, kostamalla tms. Ja negatiiviset ajatukset aiheuttavat kehossa myös kemiallisia reaktioita, jotka eivät ole välttämättä terveyttä edistäviä.
- Anonyymi
Eihän niistä pääse eroon, jos niitä ruokkii sydämessään. Eli kaikki on itsestä kiinni, että etsiikö asoihin aina syytä, ettei niistä pääse eroon.
Sana esiintuo merkittävän opin ja ojentautumisen tavan.
Mennään Kainin ja Abelin luo ja kuunnellaan, mitä Herralla oli sanottavaa!
Ajatellaan ensin sitä, että kumpikin oli "uhrinsa kanssa Herran edessä"! Siis oli kyse jumalanpalvelusmuodoista, elämästä. Ja tässä Kain koki sen, että häntä ikäänkuin sorretaan. Hän halusi mitata mielensä määreellä oikean ja väärän - ihan itse.
Kain! Jumala joutui puuttumaan neuvoin ja ohjein.
Hän [Herra nimesi] ongelman. "Miksi olet vihastunut, ja miksi hahmosi synkistyy?!"
Eli olemme ongelman ytimessä, mihin pitäisi katsoa, eli omaan sydämeen, jossa on viha ja synkkyys, eli ikäänkuin syy - olla jotain.
No, Herra evästää Kainia eteenpäin, neuvoo ja ohjaa, sekä toivoo, että Kain ottaisi vaarin ja tekisi Herran tahdon mukaan. Eli valinta on tekijällä itsellään, mielensä synkistelijällä.
Eikö niin [Herra jatkaa]: "jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi"! ts. teot ratkaisevat ja teot lähtevät sydämestä, sekä tekoihin voi vaikuttaa. Jos tekeminen on ok. elämäkin on ok. Eli se perisyntikin oppina katoaa tässä lausekkeessa. SE päättyi tuossa. Sana sen opettaa.
Sitten oppi ja opetus jatkuu Herran neuvona.
sanalla -mutta-
jos et hyvin tee, niin väijyy ----synti ovella, ja sen HALU on sinuun.
Näin se on. ja tässä pitäisi perisyntiopettajatkin ottaa lusikka käteen ja syödä raamatun opetusta, eikä keikkua miten sattuu. Onhan se Herra Kainiakin opettamassa.
Valitan on Kainin.
Eli kun sen synnin halu on olemassa, ja neuvo, sekä ohje on Herran, niin ohjeistus ohjaa, tätäkin päivää.
MUTTA, hallitse ---sinä--- sitä!"
Eli avain on aina meissä itsessä, joka asiassa. Siksi se vapaus - käsite luetaan meillekin tarpeen mukaan siunaukseksi, tai tuomioksi.
Ja kuten tiedämme - Kain teki ratkaisunsa, ruokki mielensä synkeyttä ja kiivautta, sekä teki sen mukaan.
Ei hallinnut minuutta. Siksi vastaamme teoista.
Armokin on olemassa, mutta ei armo oikeuta väärää, siksi Jumalan tahto on IN. elämässä.- Anonyymi
Varmaan kirjoitit paljon oikaa asiaa. Mutta tuosta minuuden hallinasta voi saada väärän käsityksen. Minuuden hallinnasta tulee mieleen joku idän uskonto, jota tuskin tarkoitit. Siksi varmasti paras keino on kääntyä Jeesuksen puoleen ja katsoa häneen. Hän on muutenkin paras esikuva tälläkin alueella. Hän myös vaikuttaa armonsa kautta hyvää uskovissa. Häntä siis kannattaa huutaa avuksi tässäkin ongelmassa.
"Sen tähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme (vanhan liiton uskovat, jotka vaelsivat uskossa eikä näkemisessä), pankaamme mekin (kuten he) pois kaikki, mikä meitä painaa (tässä oma osuus), ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona oleva ilon sijasta kärsi ristin ,häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne". (Hepr. 12:1-3)
Nämä kaksi osuutta tarvitaan: oma tahtotila sekä Jeesukeen katsominen uskossa kaikessa kestävyydessä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Varmaan kirjoitit paljon oikaa asiaa. Mutta tuosta minuuden hallinasta voi saada väärän käsityksen. Minuuden hallinnasta tulee mieleen joku idän uskonto, jota tuskin tarkoitit. Siksi varmasti paras keino on kääntyä Jeesuksen puoleen ja katsoa häneen. Hän on muutenkin paras esikuva tälläkin alueella. Hän myös vaikuttaa armonsa kautta hyvää uskovissa. Häntä siis kannattaa huutaa avuksi tässäkin ongelmassa.
"Sen tähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme (vanhan liiton uskovat, jotka vaelsivat uskossa eikä näkemisessä), pankaamme mekin (kuten he) pois kaikki, mikä meitä painaa (tässä oma osuus), ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona oleva ilon sijasta kärsi ristin ,häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne". (Hepr. 12:1-3)
Nämä kaksi osuutta tarvitaan: oma tahtotila sekä Jeesukeen katsominen uskossa kaikessa kestävyydessä."Minuuden hallinnasta tulee mieleen joku idän uskonto, jota tuskin tarkoitit. Siksi varmasti paras keino on kääntyä Jeesuksen puoleen ja katsoa häneen."
Tuosta ei taida olla käytännön apua. Sinulla on kaksi väärää käsitystä: 1) ihminen ei voi hallita itseään ja 2) Jeesus tekee kaiken, eikä ihmisen tarvitse itse yrittää mitään. Ainoa asia missä Jeesus on tehnyt kaiken, on syntiemme sovitus. Jos Jeesus tekisi kaiken muunkin, niin emme oppisi mitään, emme kasvaisi uskossa emmekä ihmisenä.
Uskossa kasvaminen on muuttumista mielen uudistumisen kautta. Luopumisesta vahingollisista asenteista ja pyrkimystä parempaan. Se vaatii ihmiseltäkin jotain. Kuten tahtoa, halua antaa anteeksi, sinnikkyyttä jne. Jeesus on mukana tässä prosessissa. Mutta on ymmärretävä mikä on Jeesuksen osuus ja mikä on ihmisen osuus.
Kun puhutaan tunteista ja asenteista, niin on ymmärrettävä, että ne alkavat aina ajatuksista. Faktaa: ihminen voi hylätä tai hyväksyä päähänsä pälkähtävän ajatuksen. Ja jos negatiivista asiaa pyörittelee päässään yli 10 min., niin siitä alkaa muodostua asenne (katkeruus, kateus yms.) Ja siitä onkin vähän vaikeampi päästä eroon. Uskokaa tai älkää, mutta aivokuvista voi jopa seurata miten asenteet vahvistuvat ajatusten voimalla.
Miten asenteista opitaan pois? Hitaasti ja sinnikäästi. Käyttämällä hyväksi samaa metodia, jolla ne syntyvät. Aivan ensiksi on mietittävä pitäisikö antaa jollekin anteeksi. Se on tahdonvarainena asia, joka ei tunnu heti välttämättä missään. Ja kun katkeruus jälleen nousee, niin se pitää tietoisesti hylätä, ja siirtyä ajattelemaan jotain positiivista. Jos tämän toistaa yhä uudestaan, niin negatiivisesta asenteesta on mahdollista päästä ajan mittaan eroon. Puhun kokemuksesta.
Tällaiseksi Jumala on mielemme luonut. Ja Luojalta saa tietenkin pyytää voimaa aina kun turhautuu. Niitäkin hetkiä tässä prosessissa tulee. Samoin kuin takapakkia. Mutta aivan ensiksi pitää haluta luopua negatiivisuudesta. Vaikka se on tuhoava voima, niin se voi tuoda samalla myös sairasta tyydytystä. Ja on myös siitä elämän valheesta, ettei tunteille ja asenteille voi mitään.
Jumalan mielen mukaisen mielen uudistumisen avain on, että hyvä ajatus tappaa pahan. Ja sen vuoksi Paavali kehotti filippiläisiä:
"Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen. " - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Minuuden hallinnasta tulee mieleen joku idän uskonto, jota tuskin tarkoitit. Siksi varmasti paras keino on kääntyä Jeesuksen puoleen ja katsoa häneen."
Tuosta ei taida olla käytännön apua. Sinulla on kaksi väärää käsitystä: 1) ihminen ei voi hallita itseään ja 2) Jeesus tekee kaiken, eikä ihmisen tarvitse itse yrittää mitään. Ainoa asia missä Jeesus on tehnyt kaiken, on syntiemme sovitus. Jos Jeesus tekisi kaiken muunkin, niin emme oppisi mitään, emme kasvaisi uskossa emmekä ihmisenä.
Uskossa kasvaminen on muuttumista mielen uudistumisen kautta. Luopumisesta vahingollisista asenteista ja pyrkimystä parempaan. Se vaatii ihmiseltäkin jotain. Kuten tahtoa, halua antaa anteeksi, sinnikkyyttä jne. Jeesus on mukana tässä prosessissa. Mutta on ymmärretävä mikä on Jeesuksen osuus ja mikä on ihmisen osuus.
Kun puhutaan tunteista ja asenteista, niin on ymmärrettävä, että ne alkavat aina ajatuksista. Faktaa: ihminen voi hylätä tai hyväksyä päähänsä pälkähtävän ajatuksen. Ja jos negatiivista asiaa pyörittelee päässään yli 10 min., niin siitä alkaa muodostua asenne (katkeruus, kateus yms.) Ja siitä onkin vähän vaikeampi päästä eroon. Uskokaa tai älkää, mutta aivokuvista voi jopa seurata miten asenteet vahvistuvat ajatusten voimalla.
Miten asenteista opitaan pois? Hitaasti ja sinnikäästi. Käyttämällä hyväksi samaa metodia, jolla ne syntyvät. Aivan ensiksi on mietittävä pitäisikö antaa jollekin anteeksi. Se on tahdonvarainena asia, joka ei tunnu heti välttämättä missään. Ja kun katkeruus jälleen nousee, niin se pitää tietoisesti hylätä, ja siirtyä ajattelemaan jotain positiivista. Jos tämän toistaa yhä uudestaan, niin negatiivisesta asenteesta on mahdollista päästä ajan mittaan eroon. Puhun kokemuksesta.
Tällaiseksi Jumala on mielemme luonut. Ja Luojalta saa tietenkin pyytää voimaa aina kun turhautuu. Niitäkin hetkiä tässä prosessissa tulee. Samoin kuin takapakkia. Mutta aivan ensiksi pitää haluta luopua negatiivisuudesta. Vaikka se on tuhoava voima, niin se voi tuoda samalla myös sairasta tyydytystä. Ja on myös siitä elämän valheesta, ettei tunteille ja asenteille voi mitään.
Jumalan mielen mukaisen mielen uudistumisen avain on, että hyvä ajatus tappaa pahan. Ja sen vuoksi Paavali kehotti filippiläisiä:
"Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen. "Kyllä kuitenkin kannattaa kääntyä rukouksessa Jeesuksen puoleen pyytämään apua asioihinsa, eikä luottaa omaan voimaansa. Jumalan rauha varjelee ajatukset Jeesuksessa. Mutta hyvällä omallatunnolla vaeltavalla on Jumalan rauha, kun taas katkeralla sydämellä ei rauhaa ole.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Varmaan kirjoitit paljon oikaa asiaa. Mutta tuosta minuuden hallinasta voi saada väärän käsityksen. Minuuden hallinnasta tulee mieleen joku idän uskonto, jota tuskin tarkoitit. Siksi varmasti paras keino on kääntyä Jeesuksen puoleen ja katsoa häneen. Hän on muutenkin paras esikuva tälläkin alueella. Hän myös vaikuttaa armonsa kautta hyvää uskovissa. Häntä siis kannattaa huutaa avuksi tässäkin ongelmassa.
"Sen tähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme (vanhan liiton uskovat, jotka vaelsivat uskossa eikä näkemisessä), pankaamme mekin (kuten he) pois kaikki, mikä meitä painaa (tässä oma osuus), ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona oleva ilon sijasta kärsi ristin ,häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne". (Hepr. 12:1-3)
Nämä kaksi osuutta tarvitaan: oma tahtotila sekä Jeesukeen katsominen uskossa kaikessa kestävyydessä.Minuuden hallinnalla tarkoitin sitä, että rakkausuhteessakin aina se MINÄ vastaa siitä, että teenkö, niinkuin pitäisi tehdä. Eli se on minuuden hallintaa.
Ja Jumal'suhteessa, siinä meillä on Jumalan antamat ohjeetkin, jotka - aivan niin- Adam'kin olisi Edenissä saanut elää iankaikkisesti - jos se MINÄ olisi totellut Jumalan tahtoa.
Siksi nuo kirjoitukset ovat ikäänkuin "avain" ajatusnäkyvyyksille valinnoista, jotka ovat meidän valinnoissa.
Ja jos Adam olisi ollut kuuliainen, Isä Jumalansa- Luojan sanoille, kaikki olisi ok.
ts. rakkaus Isän sanaan, ja sen toteuttaminen tuo tuleman, josta on vastuussa.
Adamin iankaikkisen elämän saatavuus rajaantui juuri tämän omavalintaisen elämän tuloksena, jossa ei rakkaus - riittänyt Isän sanaan.
Vaan tavallaan otettiin Isän paikkaa - sille valtajakkaralle, joka ei adamille kuulunut.
Näin luemme - vastuumme aluetta, jota emme voi sysätä ulkopuoliselle. Ja väärä valinta riisuu meidät siitä osasta, joka olisi ollut oikealla elämänvalinnalla.
Näin "oppiläksy" neuvo ja ohje on näin opittu valintoihin, kun elämää valitaan, tässä ja nyt - jossa on edelleen "Elämänpuu = Kristus!" Hyvän ja pahantiedonpuu = eli tietoisuus valinnan hedelmästä. Vastuutahan se on. Rakastammeko, vai ei.
Jos rakastamme, niin Isän rakkaus silloin on meissä - eli tämä Pyhä Henki, joka on voima - ja luo suhteen, onhan Hän ensin rakastanut meitä - jo ennen Luomista - jonka ilmaisu on lausuttu julki SANA. Alussa oli Sana jne.
No, ensimmäinen Adam - toi esiin ihmisen puolet, on hyvä ja on paha. Paha on siinä, että Jumalan ulkopuolella ei ole elämää, eikä meissäkään ole elämää itsessämme.
Toinen Adam - Sanassa kuvataan tällä "oppijaksolla" katsomaan Kristusta ja tämä onkin se oma jakso, josta olisi mittaamaton määrä puhuttavaa, mutta Hänessä opimme tämän "kuuliaisuuden merkityksen" eli halun. MINÄ teen Isäni tahdon.
Merkitys on syvällisin, kun Getsemanen malja on esissä, kärsimyksen malja.
Ja tässä juuri on tämä Kristuksen seuraamisen merkitys, Hänen askeleihinsa seuraten.
Eli Ensimmäinen Adam- opetti tärkeän osan, jossa nähdään virheellisyyden tuloksen.
Elämän katoaminen. Mutta toivokin siellä Edenissä tuotiin esiin, eli sijaisuhri -Jumalantoimesta kuoli ja heidät puettiin nahkapukuun joka peitti syntien mitan.
Siinä pelastuttiin. Ortodokseilla on hyvä kuva - kun Jeesus nousi kuolleista ja lähti "kotiin", niin hän otti Adamin ja Evan haudasta mukaan. Kuva kertoo enemmän, kuin sanat, mutta hyvin ideoitu opetus.
ja meille Uusi Adam - on elämänpuu - Iankaikkisen elämän armolahjan antaja.
Tässä tulee se rakkausliittomme näkyvyys. olemme morsian ja nyt kysytäänkin, haluaako MINÄ - hääjuhlaan. Elämähän on hääpuvun pukemista, Kristuksen kautta, ts. pyhitys näköalana.
Puolison - on hallittava minuuttaan, ettei antaudu vieraalle. Eli vastuuta haen niin itseni, kuin kaikkien meidän "morsian" osajäsenien kohdalle. Rakkaus kuuluu vapaehtoiseen liittosuhteeseen. Rakkaus - myös halliinnuttaa elämää.
Rajaa - mieltäkin, mitä on "lupa" tehdä.
Jokos selkisi ajatukseni, edellisen [14.5.2019 16:58] kirjoitukseni jatkoksi? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä kuitenkin kannattaa kääntyä rukouksessa Jeesuksen puoleen pyytämään apua asioihinsa, eikä luottaa omaan voimaansa. Jumalan rauha varjelee ajatukset Jeesuksessa. Mutta hyvällä omallatunnolla vaeltavalla on Jumalan rauha, kun taas katkeralla sydämellä ei rauhaa ole.
Jeesuksen puoleen kääntyminen on uskovalle itsestään selvää. Mutta konkreettiset ongelmat vaativat myös ihmiseltä konkreettisia toimenpiteitä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minuuden hallinnalla tarkoitin sitä, että rakkausuhteessakin aina se MINÄ vastaa siitä, että teenkö, niinkuin pitäisi tehdä. Eli se on minuuden hallintaa.
Ja Jumal'suhteessa, siinä meillä on Jumalan antamat ohjeetkin, jotka - aivan niin- Adam'kin olisi Edenissä saanut elää iankaikkisesti - jos se MINÄ olisi totellut Jumalan tahtoa.
Siksi nuo kirjoitukset ovat ikäänkuin "avain" ajatusnäkyvyyksille valinnoista, jotka ovat meidän valinnoissa.
Ja jos Adam olisi ollut kuuliainen, Isä Jumalansa- Luojan sanoille, kaikki olisi ok.
ts. rakkaus Isän sanaan, ja sen toteuttaminen tuo tuleman, josta on vastuussa.
Adamin iankaikkisen elämän saatavuus rajaantui juuri tämän omavalintaisen elämän tuloksena, jossa ei rakkaus - riittänyt Isän sanaan.
Vaan tavallaan otettiin Isän paikkaa - sille valtajakkaralle, joka ei adamille kuulunut.
Näin luemme - vastuumme aluetta, jota emme voi sysätä ulkopuoliselle. Ja väärä valinta riisuu meidät siitä osasta, joka olisi ollut oikealla elämänvalinnalla.
Näin "oppiläksy" neuvo ja ohje on näin opittu valintoihin, kun elämää valitaan, tässä ja nyt - jossa on edelleen "Elämänpuu = Kristus!" Hyvän ja pahantiedonpuu = eli tietoisuus valinnan hedelmästä. Vastuutahan se on. Rakastammeko, vai ei.
Jos rakastamme, niin Isän rakkaus silloin on meissä - eli tämä Pyhä Henki, joka on voima - ja luo suhteen, onhan Hän ensin rakastanut meitä - jo ennen Luomista - jonka ilmaisu on lausuttu julki SANA. Alussa oli Sana jne.
No, ensimmäinen Adam - toi esiin ihmisen puolet, on hyvä ja on paha. Paha on siinä, että Jumalan ulkopuolella ei ole elämää, eikä meissäkään ole elämää itsessämme.
Toinen Adam - Sanassa kuvataan tällä "oppijaksolla" katsomaan Kristusta ja tämä onkin se oma jakso, josta olisi mittaamaton määrä puhuttavaa, mutta Hänessä opimme tämän "kuuliaisuuden merkityksen" eli halun. MINÄ teen Isäni tahdon.
Merkitys on syvällisin, kun Getsemanen malja on esissä, kärsimyksen malja.
Ja tässä juuri on tämä Kristuksen seuraamisen merkitys, Hänen askeleihinsa seuraten.
Eli Ensimmäinen Adam- opetti tärkeän osan, jossa nähdään virheellisyyden tuloksen.
Elämän katoaminen. Mutta toivokin siellä Edenissä tuotiin esiin, eli sijaisuhri -Jumalantoimesta kuoli ja heidät puettiin nahkapukuun joka peitti syntien mitan.
Siinä pelastuttiin. Ortodokseilla on hyvä kuva - kun Jeesus nousi kuolleista ja lähti "kotiin", niin hän otti Adamin ja Evan haudasta mukaan. Kuva kertoo enemmän, kuin sanat, mutta hyvin ideoitu opetus.
ja meille Uusi Adam - on elämänpuu - Iankaikkisen elämän armolahjan antaja.
Tässä tulee se rakkausliittomme näkyvyys. olemme morsian ja nyt kysytäänkin, haluaako MINÄ - hääjuhlaan. Elämähän on hääpuvun pukemista, Kristuksen kautta, ts. pyhitys näköalana.
Puolison - on hallittava minuuttaan, ettei antaudu vieraalle. Eli vastuuta haen niin itseni, kuin kaikkien meidän "morsian" osajäsenien kohdalle. Rakkaus kuuluu vapaehtoiseen liittosuhteeseen. Rakkaus - myös halliinnuttaa elämää.
Rajaa - mieltäkin, mitä on "lupa" tehdä.
Jokos selkisi ajatukseni, edellisen [14.5.2019 16:58] kirjoitukseni jatkoksi?Mutta kuitenkin on niin, että oman minän tulee vähetä ja Jeesuksen kasvaa. Kun Paavali puhui omasta minästään, hän sanoi: "Minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa" (Gal. 2:20).
Oma tahto siis tulee alistaa Kristuksen tahdon alle. Roomalaskirjeen 7 luku on oman minän ylistys. Siinä toistuu tuo "minä" sana monta kertaa. Ja lopputulos on se, ettei minussa asu mitään hyvää. Luku 8 onkin onneksi toisenlainen. Se kertoo siitä, kuinka Pyhän Hengen vallitessa, uskova vaeltaa vapaudessa, eikä orjuudessa ja pelossa. Tulee siis kuolla omalle itselleen ja antaa Jeesuksen vallata sydän.
- Anonyymi
Miten vapautua lisäksi riivaajhengistä?
- Anonyymi
Varma asia on se, että Jeesus on vastaus tähänkin ongelmaan. Sinun olisi hyvä keskustella jonkun Jumalan palvelijan kanssa asiasta. Mutta kannattaa myös yksinkin rukoilla Jeesusta.
- Anonyymi
Kristinuskosta luopuminen auttaa riivaajahengistä vapautumiseen. Jos satut muistamaan, niin niitä ei ollut olemassa ennen kuin tulit uskoon. Kun luovut uskosta, niin ne katoavat samaan uskonnottomuuden valtamereen, josta ne nousivat elämään uskon ilmaannuttua.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Varma asia on se, että Jeesus on vastaus tähänkin ongelmaan. Sinun olisi hyvä keskustella jonkun Jumalan palvelijan kanssa asiasta. Mutta kannattaa myös yksinkin rukoilla Jeesusta.
Jeesus neuvoi seuraajiaan rukoilemaan Isää Jumalaa hänen nimessään. Hän ei koskaan kehottanut seuraajiaan rukoilemaan itseään. Miksi neuvot toista rukoilemaan Jeesusta vastoin Raamatun ohjeita?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jeesus neuvoi seuraajiaan rukoilemaan Isää Jumalaa hänen nimessään. Hän ei koskaan kehottanut seuraajiaan rukoilemaan itseään. Miksi neuvot toista rukoilemaan Jeesusta vastoin Raamatun ohjeita?
Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen m i n ä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa. Jos te anotte m i n u l t a jotakin minun nimessäni, niin m i n ä sen teen" (Joh. 14:13-14).
Joten ei ole mitään epäselvyyttä siitä, että Jeesusta tulee rukoilla myös, kuten Isääkin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jeesus neuvoi seuraajiaan rukoilemaan Isää Jumalaa hänen nimessään. Hän ei koskaan kehottanut seuraajiaan rukoilemaan itseään. Miksi neuvot toista rukoilemaan Jeesusta vastoin Raamatun ohjeita?
Helluntailaisille Jeesus on uskonelämän kohde ja keskushahmo. Toisaalla kirjoitan, että he eivät tunnusta kolminaisuusoppia, kuten kristityt. He eivät esim. koskaan lausu tilaisuuksissaan Isä Meidän-rukousta.
Jeesusta he eräällä tavoin tunnustavat, Isä on heille etäinen. Pyhä Henki on heidän palvelukseensa annettu, ei personaalinen Jumala vaan ainoastaan "Jumalasta lähtevä voimavaikutus", taikavoima, jota he luulevat käyttävänsä. Heidän tilaisuuksissaan ei tietenkään vaikuta aito Jumalan Pyhä Henki, kaikki on huijausta ja lavashowta, saatanallisinen savukoneineen ym. aitosatanismiin liittyvine tykötarpeineen, kuten ylistelevine temppeliporttoineen.
Helluntailaisten kanssa tekemisissä ollessa, heitä kuunnellessa pitää tajuta, ettei heidän oppinsa ole kristinoppia sen enempää kuin jt:ien tai mormoonienkaan. Helluntailaisuus on KKK- / vapaamuurarien 1800-luvun lopulla luoma antikristillinen viimeisten aikojen suuri eksytys, jota he oikein maailmanlaajuisella radiotyölläkin ovat syyllistyneet levittämään joka maailman kulmalle. He eivät ole jättäneet rauhaan edes Jumalan omaisuuskansaa Israelia vaan vailla mitään nöyryyttä opettaneet harhansa heillekin! Täynnä omavanhurskasta pulleuttaan, tietenkin.
- Anonyymi
Luen parhaillaan David Wilkersonin kirjaa, Voitto. Sieltä olen löytänyt itselleni apua ja ymmärrystä tähän liittyviin kohtiin Raamatusta.
Siihen on selvät lääkkeet ...et ole kasvanut vielä täyteen mittaan uskonelämässä tai kuka tahansa sama asia jos katkeruus ja kaikenlainen myrkky on sydämmessä vielä ja tekee pesäänsä sinne.
Kun Pyhä Henki toimii niin Hän opettaa ja ohjaa hylkäämään pahan siis kaiken pahan ja se käy ihan itsestään ..esim tällä saitilla kun nuo kuin vähäälyiset rakit haukkuu niin sydämmessä on rauha ja ei ala iskemään vastaan lähinnä säälii moisia.
Perusasia siis rukoilla Isä Jumalaa Jeesuksen Kristuksen nimissä ja anoa ja anoa niin ,että SINÄ SAAT SEN ,mitä anot kun se on hyvää ja hyväksyttävää Taivaallisessa tuomioistuimessa eli ei tee väärää tai riko mitään.
Jeesus opettaa niin ,että olemme rukoilijoita uskossa ja Hengessä eikä turhanpuhujia ,jotka ei usko edes mitään saavansa .Siis usko niin saat .
Toinen mullistus mikä on ja pysyy ja on ,että ......kun saatana kuiskii korvaasi ,että kosta sille paskalle ja tee jotain ,että jne jne niin ala rukoilla sen vihamiehesi ylle siunausta ja hyvää ja muuta ajatuksesi hyviksi sitä ihmistä kohtaan ...jos olet kasvanut voimassa ja uskossa niin huomaat hyvin äkkiä muutoksen siinä ihmisessä ,joka on ollut vihamiehesi .Jumala näin pääsee toimimaan ja muuttamaan vastustajaasi .Voi olla jopa niin ,että siitä katkerosta tulee ystävä.
Tämä mullistava vihamiesten puolesta rukoilu on universumin voimakkaimpia aseita ja eikun lataat sen käyttöösi ja toki kaikki toisetkin .
Silloin kun olet kasvanut siihen pisteeseen ,että maailma kuin muuttuu ympärillä rukoillessasi niin olet uskossa toimija ,etkä vain tarkkailija tai kenties joku voi olla ateistikin ,mutta pian voimakas Jumalan ihminen joka kokee ja näkee ihmeitä.
Ateistien kääntymiset saattaa olla vaikuttavia tapahtumia.- Anonyymi
Opetus Isä meidän -rukouksesta antoi vastauksen:
https://youtu.be/lQ6Y1em-AGM - Anonyymi
Itse pääsin pahimmista katkeruudentunteista erästä vihaamaani ihmistä kohtaan soittamalla puhelun eräälle ystävälleni, jota pyysin asettautumaan ikään kuulijaksi vihaamani ihmisen roolin, ja luin siten puhlimessa laatimanikirjen, jossa kuvailin, kuinka syvästi hän oli loukannut minua ja kuinka nöyryyttävältä se oli tuntunut jne. Lopuksi luin paperista jotenkin että: "Jeesuksen Kristuksen nimessä anna sinulle kaiken tuon anteeksi." En vaatinut itseltäni mitään tunnepuolella, mutta kyllä se aika paljon helpotti. Vaikka huonoja tunteita palasikin, saatoin todeta itselleni, että olinpahan tullut sanoneeksi suustani ulos anteeksi antamisen sanat. Se vei jotenkin terää siltä katkeruudelta. Kyllä se välillä palasi aika ikävänäkin, mutta ei niin mahtavan kaoottisena kuin aluksi. Piti se asia "kuopata" vielä kertaalleen muutamaa vuotta myöhemmin, kun se rupesi häiritsemään, mutta toisella kertaa kuoppaaminen tapahtui ihan vain pääni sisällä. Nyt se ei vaivaa.
- Anonyymi
"Kyllä se välillä palasi aika ikävänäkin, mutta ei niin mahtavan kaoottisena kuin aluksi. Piti se asia "kuopata" vielä kertaalleen muutamaa vuotta myöhemmin, kun se rupesi häiritsemään, mutta toisella kertaa kuoppaaminen tapahtui ihan vain pääni sisällä."
Juuri noin se tapahtuu. Tunne ja ajatus pitää hylätä aina kun se mieleen nousee. Välillä voi turhautua, mutta ei pidä antaa periksi. Ja eräänä päivänä huomaa, että kappas vain, ei ole noussut esille pitkään aikaan.
Tunnusta Jeesukselle nuo tunteet ja kerro että olet voimaton niistä vapautumaan. Jumalan Sanan perusteella tiedät niiden olevan syntiä. Kerro Jumalalle että halut vapautua ja pyydä anteeksi että olet vaalinut niitä. Pyydä voimaa vapautua ja antaa anteeksi. Ala rukoilemaan ja siunaaaan vihan kohteita. Huomaat että alkaa tulla muutos ja et enää koko ajan vatvo asioita mielessäsi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Simula, rakkaus, Aittakumpu
Milloin tämä rakkaus on roihahtanut? Onko molemmat herätysliikkeen jäseniä - kristillisiä etnonationalisteja ?https://ww1121772Pormestari käräjille?
Ei mene Puolangalla häpösesti, rinnekeskus&hotelli suljettuna ja käräjäasiana, naudat tapetaan nälkään, poliisi tutkii j551267Yläkoulun seksiopas neuvoo harjoittelemaan
anaaliyhdyntää lämpöisellä ja pitkällä porkkanalla https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010859818.html1441220- 48960
Joukko oppilaita terrorisoi koulua Helsingissä niin
että osa opettajista pelkää töihin tulemista https://www.hs.fi/helsinki/art-2000010857587.html119903Susta ei saisi nättiä vaikka miten paljon
meikkaisit. 😁 anna siis sen miehen olla rauhassa! Sivusta tutulta mieheltä74864- 52814
Voisimmeko seuraavan kerran kun
Nähdään tehdä toisille selväksi että kiinnostaa enemmän kuin kaveri mielessä. Jos keksit vielä keinon niin napakymppi36797Norjan tilaama koruton raportti mitä NATO-jäsenyys aiheuttaa Suomelle
Iltasanomat: "Miksi vaikenemme? Asiantuntijoiden mukaan Suomessa ei vieläkään ymmärretä, mitä Nato-jäsenyydestä seuraa62772- 56761