ettei tiedä onko oikeassa paikassa, oikean ihmisen kanssa? Tavallaan kaikki on hyvin mutta sitten kuitenkaan mikään ei ole hyvin. Sitten takaraivossa jyskyttää ajatus että on tehnyt karmean virhearvion kumppanin valinnassa?
Onko muilla tunne
Anonyymi
9<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mulla on aika monessa asiassa niin et tein mitä hyvänsä niin aina on omasta mielestä väärä valinta ja toinen asia olisi ollut ehkä parempi. Mut parisuhteesta/parisuhteista harvemmin ajattelen niin. Koskaan ei voi olla täysin tyytyväinen ja sellainen se ihmisluonto on vaan.
Ei ole kenelläkään muulla sellaista tunnetta.
En ole tuntenut noin. Olen rakastanut täpöllä.
Asianomisella on! Hän ei halua minkäänlaista suhdetta! Ei kiitos!
Se on kuitenkin niin että jokainen haluaa olla se joka oikeasti on eikä mikään vitun tuotos.
Niinpä. Joskus joutuu taistelemaan oman itsensä vuoksi, kun tuntuu että ulkopuolelta yritetään manipuloida. Voin tunnustaa, ettei itselläkään ihan nappivalintoja kauaskantoisesti ajatellen ole ollut. Mutta kaikki on olleet opettavaisia ja aikaansa sopivia; tosiasiat ja tilanteet ja sen jälkeen tunteiden kohtaaminen opettaa.
Käännetään sivua. Pian onkin valmis kohtaamaan uusia haasteita. Annetaan mahdollisuus tuntea romanttisessa mielessä vahvoja tunteita. Siihen sisältyy niin paljon. Eikä ole välttämättä diagnoosina pipo, vaikka tunteet vellovat ja mieliala/mielentila heittelee. Rakastava ihminen on vahva, mutta myös äärimmäisen haavoittuva, kun on omasta leiskuvien tunteiden kohteesta kyse.
Kuinka vaikeasta ja henkilökohtaisesta asiasta onkaan kysymys. Minusta itsestäni, mitä minä tunnen ja mitä minä koen. Olen myös miettinyt, olisiko voinut säästyä joltain, jos olisi heti ollut avoin ja rehellinen itselleni myöntämään omat tunteeni. Kaikki. ne nolotkin. Tuskinpa vaan.
En siihen pystynyt, en kyennyt olemaan itselleni rehellinen, koska totuus voisi tehdä heikoksi. Nyt näen ne arvokkaina. Välttämättöminä, jotta näkee elämän kauniita vivahteita ja valoa. Ja todellakin, kysymys on aivan ensiksikin siitä, mitä minulle on tapahtunut/tapahtumassa? Ja oliko tässä myös jokin syvempi merkitys, tai opetus...?!? Ja tunne jatkuu jatkuu jatkuu....
Höpöti höö! Tarinakerho kokoontuu taas! Ei kukaan voi oppia käsittelemään mitään olematta täysin oma itsensä. Täytyy olla harvinaisen sekaisin kuvitellakseen jonkun toisen ajatuksen tuotoksena pystyvänsä sen jälkeen omana itsenään käsittelemään asioita normaalisti- mitä vittua? Rehellisyys ei voi avautua ihmiselle myöskään tilassa jossa et ole oma itsesi. Väärennetty minäkuva käsittelyinen on erittäin vaarallista. Just saying! Tuntuu että kaikki revitään jostain vanhoista opuksista joissa kuvitellaan rangaistuksen olevan keino parantaa, ja siitä toinen juuri kärsii. Paradoksaalista eikö vain. Olenko minä oikeutettu päättämään ihmisten mielialasta kuin muutkin? Olen! Tästä eteenpäin teen kaiken väärinpäin, haukun kaikki pystyyn, kiusaan, henkisesti ja muutoin. Koska hyvästä ei seurannut mitään niin kokeillaan nyt pahaa!! Se on peilisi jonka olet luonut ja tässä on lopputulos!
Sitten ihmetellään rikoksia ja muita, ei kun me vaan ajateltiin näin. Vittu mitä dorkia koko suomi täynnä!
Itsellä on sellainen tunne mutta se johtuu täysin siitä että menin rakastumaan toiseen.:(