SAKn pääekonomisti Ilkka Kaukoranta on käynyt hallitusneuvotteluissa esittämässä SDPn veromuutokset. Samainen Kaukoranta on moittinut valtiovarainministeriötä huonoista talouskasvuennusteista tämän vuosikymmenen alkupuolella.
Hänellä mukaansa vuoden 2011 raamisopimuksen tavoite oli turvata Suomen kilpailukyky, työllisyys ja ostovoima vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Samaan hengenvetoon hän kirjoittaa, että vähän reilun kahden vuoden sopimuksessa oli sopimuskorotuksia yhteensä 4,3 prosenttia ja lisäksi 150 euron kertaerä. Ministeriön ennustus talouskasvusta on ollut vajaat kaksi prosenttia vuodessa.
Kun näkemyksiä lukee ajatuksella, joutuu ihmettelemään, millä tavalla Suomen kilpailukyky ja työllisyys voidaan turvata vaikeassa taloudellisessa tilanteessa korottamalla palkkoja 2 prosentilla vuodessa. Ottaen huomioon Kaukorannan koulutuksen koko ajatusrakennelma on käsittämätön.
Kun seuraava sopimus sorvattiin vuonna 2013, oli tiedossa, että työn tuottavuus oli alentunut edellisinä vuosina. Silti valtiovarainministeriö ennusti edelleen työn tuottavuuden kasvamista, ja palkkoja korotettiin edelleen.
Etlan ja Evan toimitusjohtaja Vesa Vihriälä on pohtinut, olisiko palkanmuodostuksen toisenlainen reaktio voinut lievittää 2008 alkaneen kriisin vaikutuksia. Kaukorannan mukaan vastaus on myönteinen. Palkkojen jäädytys vuoden 2010 tasolle olisi Etlan laskelman mukaan johtanut siihen, että viime vuonna (tämä viittaus jää epäselväksi) bruttokansantuote olisi ollut 2-2,5 prosenttia korkeampi ja työllisiä olisi ollut 40 000 enemmän.
Selväjärkinen ei syyttäisi valtiovarainministeriön ennusteita, vaan olisi viimeistään vuonna 2013 ryhtynyt toimiin, jotta menetettyä kilpailukykyä olisi saatu takaisin. Juha Sipilä oli sen verran toimen poika, että hän ryhtyi oikaisemaan tehtyjä virheellisiä ratkaisuja. Onneksi meillä oli Sipilä pääministerinä. Rinne olisi rojauttanut bussin rotkoon jo aika päiviä sitten.
Lopuksi on pakko todeta asia, joka ilmeisesti on itsestäänselvyys: SAKssa tiivistyy tyhmyys.
Hänellä mukaansa vuoden 2011 raamisopimuksen tavoite oli turvata Suomen kilpailukyky, työllisyys ja ostovoima vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Samaan hengenvetoon hän kirjoittaa, että vähän reilun kahden vuoden sopimuksessa oli sopimuskorotuksia yhteensä 4,3 prosenttia ja lisäksi 150 euron kertaerä. Ministeriön ennustus talouskasvusta on ollut vajaat kaksi prosenttia vuodessa.
Kun näkemyksiä lukee ajatuksella, joutuu ihmettelemään, millä tavalla Suomen kilpailukyky ja työllisyys voidaan turvata vaikeassa taloudellisessa tilanteessa korottamalla palkkoja 2 prosentilla vuodessa. Ottaen huomioon Kaukorannan koulutuksen koko ajatusrakennelma on käsittämätön.
Kun seuraava sopimus sorvattiin vuonna 2013, oli tiedossa, että työn tuottavuus oli alentunut edellisinä vuosina. Silti valtiovarainministeriö ennusti edelleen työn tuottavuuden kasvamista, ja palkkoja korotettiin edelleen.
Etlan ja Evan toimitusjohtaja Vesa Vihriälä on pohtinut, olisiko palkanmuodostuksen toisenlainen reaktio voinut lievittää 2008 alkaneen kriisin vaikutuksia. Kaukorannan mukaan vastaus on myönteinen. Palkkojen jäädytys vuoden 2010 tasolle olisi Etlan laskelman mukaan johtanut siihen, että viime vuonna (tämä viittaus jää epäselväksi) bruttokansantuote olisi ollut 2-2,5 prosenttia korkeampi ja työllisiä olisi ollut 40 000 enemmän.
Selväjärkinen ei syyttäisi valtiovarainministeriön ennusteita, vaan olisi viimeistään vuonna 2013 ryhtynyt toimiin, jotta menetettyä kilpailukykyä olisi saatu takaisin. Juha Sipilä oli sen verran toimen poika, että hän ryhtyi oikaisemaan tehtyjä virheellisiä ratkaisuja. Onneksi meillä oli Sipilä pääministerinä. Rinne olisi rojauttanut bussin rotkoon jo aika päiviä sitten.
Lopuksi on pakko todeta asia, joka ilmeisesti on itsestäänselvyys: SAKssa tiivistyy tyhmyys.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuka väittäisikään muuta.
Pakko Sipilän ja Orpon leikkaujset purkaa. Muuten kapina.
Avauksessa oli varsinaisesti kysymys työmarkkinatouhuista. SAKlle kelpasi mainiosti ylisuuret palkankorotukset. Ei tarvitse ihmetellä, miksi Kataisen hallituksen kaudella Suomi menestyi huonosti kansainvälisessä kilpailussa.
Kun muualla talous nousi kohisten, Suomi tarpoi itsesäälissä. Mitkä olivatkaan suurimmat maalle vahinkoa tuottaneet piirit noina vuosina.