Mikä on parannus?

Johannes Kastaja saarnasi aikoinaan, että ihmisten tulisi tehdä parannus, ottaa vastaan evankeliumi ja uskoa synnit anteeksi. Monet tunnustivat syntinsä ja halusivat uskoa. Sitten Johannes kastoi heidät Jordanissa.
Johannes kertoi, että hänen jälkeensä on tuleva vielä väkevämpi sananjulistaja, joka ei kasta ihmisiä Jordanin vedellä vaan Pyhällä Hengellä. Johannes viittasi siis Jeesukseen, Jumalan poikaan.

Aloittaessaan julkisen toimintansa Jeesus julisti: ”Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi” (Mark. 1:15).

Mitä on parannus, josta Jeesus puhuu? Jeesuksen saarnassa ovat esillä parannukseen keskeisesti liittyvät asiat: Jumalan valtakunta, katumus ja evankeliumin uskominen. Myös Johannes Kastaja saarnasi ja opetti samalla tavalla. Hän kastoi ne, jotka tunnustivat syntinsä ja tekivät parannuksen.

Vapautus pelosta ja syyllisyydestä

Parannuksessa epäuskoinen ihminen saa suuren lahjan: hän saa syntinsä anteeksi ja hänestä tulee Jumalan lapsi. Parannuksesta kirjoitetaan Raamatussa ja myös kirkkomme tunnustuksessa.

Ausburgin tunnustuksessa todetaan parannuksen sisältävän kaksi asiaa. Ensin on katumus ja sitten usko. Katumus on synnintunnosta johtuvaa pelkoa, joka ahdistaa mieltä ja omaatuntoa. Usko on luottamusta siihen, että synnit annetaan anteeksi Kristuksen sovitustyön tähden. Jumalan seurakunnsta julistetun evankeliumin uskominen antaa omalletunnolle lohdutuksen ja vapauttaa pelosta ja syyllisyydestä.

Parannus on mielenmuutosta ja elämäntavan kääntämistä kokonaan uuteen suuntaan. Parannuksen tehnyt ihminen ajattelee uskomisen asioista aivan eri tavalla kuin epäuskoisena ollessaan.

Tuhlaajapoikakin hätkähti huomatessaan elämänsä surkean tilanteen. Hän tunsi katumusta ja pelkoa elämäntapansa tähden. Jumalan voiman avulla poika halusi muuttaa elämäntiensä kulkua uuteen suuntaan. Hän palasi kotiin, sai isältään hyväksynnän ja palaamisen oikeuden.

Jesaja sanoo: ”Hylätköön jumalaton tiensä ja väärintekijä juonensa, kääntyköön takaisin Herran luo, sillä hän armahtaa, turvautukoon Jumalaan, sillä hänen anteeksiantonsa on runsas (Jes. 55:7). Epäuskoon sortunut tuhlaajapoika katui syntejään ja sai parannuksen armon.

Parannuksen armo on Jumalan lahja

Tavallisessa keskustelussa usein sanotaan, että joku on tehnyt parannuksen. Parannus ei kuitenkaan ole ihmisen teko tai ihmisen oma ratkaisu. Parannus on alusta loppuun Jumalan työtä ja johdatusta. Se on Jumalan lahja, jota ihminen ei voi ansaita omilla töillä. Tarkemmin asiaa ajatellen olisikin parempi puhua parannuksen armon saamisesta.

Parannuksen armon saaminen ja uskomisen lahja eivät kuitenkaan tee ihmisestä hyvää ja synnitöntä. Uskovainen on samalla kertaa sekä vanhurskas että syntinen. Kun synti tarttuu, Jumalan lapsi haluaa korjata asioita ja pyytää evankeliumia.

Arkikielessä saatamme tuossa tilanteessa sanoa, että teemme parannusta. Se tarkoittaa uskovaisen ihmisen kilvoitukseen kuuluvaa syntien anteeksi uskomista. Se on eri asia kuin parannuksen teko, mikä tarkoittaa epäuskoisen ihmisen uudestisyntymistä Jumalan lapseksi.

Parannuksen armon saaminen ja parannuksen askelilla kulkeminen ovat Jumalan huolenpitoa syntistä ihmistä kohtaan. Tämä on mahdollista Kristuksen ansion ja Jumalan rakkauden vuoksi.

Pekka Tölli