Marxismi aikanamme

Marxismin pahin puoli oli, että se teki ihmisestä elukan: uskonto, tiede, taide, filosofia - kaikki pyyhkäisty pois materiaalisten motiivien tieltä. Ihmisen pitää aina etsiä omaa materiaalista etuaan. Ergo, hän etsii materiaalista etuaan.

Tätä ajattelutapaa edustavat keskuudessamme ennen muuta nuoret, koulutetut naiset. Tiedättehän tämän porukan: lisää päivähoitoa, lisää vanhempainvapaita, lisää japaninopettajan virkoja, lisää julkisia palveluita, lisää lisää lisää. Lieneekö ihan opinnoista omaksuttu vakaumus, marxismin tai feminismin nimellä?

Vaikea on ymmärtää näitä 20-30-vuotiaita lapsiaikuisia. Mikä heitä todella motivoi? Tuntuu että lähinnä kaksi tekijää: oma ura ja baareissa istuminen. Oma ura tarkoittaa näiden susinarttujen kohdalla joutavanpäiväistä Word-dokumenttien pyörittelyä jossain valtion tai kunnan virastossa. Baareissa istumisesta en viitsi edes aloittaa. Alkoholisti on suotavaa olla, mutta se ei sää näkyä.

Word-dokumenttien alttarille nämä ämmät uhraavat kaiken. Joko lapsia ei tehdä, tai ne tungetaan yhteiskunnan laitoksiin tuskin kävelyikäisinä. Myös vahukset raivataan pois tieltä haittaamasta prinsessojen uraa.

Mutta anna olla, kun prinsessa saa rahaa! Sitten pitää olla omakotitalot, autot, lomamatkat jne. Se siitä ilmastonmuutoksesta ja downshiftingistä! Paradoksaalisesti marxisti onkin pahin materialisti. Oikeastaan siinä ei ole mitään paradoksaalista, niinhän marxistin pitääkin olla teorian mukaan materialisti ja mahdollisuuksien mukaan myös kapitalisti.

"Kun ajattelen kansaa, piirrän mölyävän suun", kirjoitti Pentti Linkola. Kun ajattelen suomalaista naista, piirrän vaginan johon on tungettu viiden sadan euron seteleitä, sanon minä. Linkola oli väärässä. Kansa on vielä jokseenkin tervettä, ja sillä on edes jonkinlaisia ihanteita. Pahimpia ovat nämä yliopistokaupunkien koulutetut susinartut.