Kesä saa aina aikaan kaipuun - ikävän heinälatoromantiikkaan, harhailuihin aamukasteisella niityllä, valvottuja yöttömiä öitä, saunailtoja, helteisiä lenkkejä, itikan puremia. Odotuksen - haaveen siitä, että jos tällä kertaa, jos tänä kesänä.
Olen kyllin vanha jo tietääkseni kesän kuluvan kuten ennenkin, vastakkaisilla suunnilla kuin kuu ja aurinko, vain joskus kohdaten.
Toivottavasti voit hyvin, AT.
Olen kyllin vanha jo tietääkseni kesän kuluvan kuten ennenkin, vastakkaisilla suunnilla kuin kuu ja aurinko, vain joskus kohdaten.
Toivottavasti voit hyvin, AT.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Herää nyt todellisuuteen. Kai sulla on jotain tärkeämpää tekemistä, kuin kirjoittaa täällä. Toimi.
Hän torjui minut hiljaisuudella, mutta tunne jäi. Siksi. Nyt kulutan vain aikaani.
Ehkä elät vain jotain kuvitelmaasi, miten asiat etenevät... eivätkä sitten edenneetkään.
Eteneekö mikään kuten kuvitellaan?
Totta mooses etenee.. vaikkapa päiväunissa. Jos päiväunissa on tosielämän kulissit, niin itsensä voi saattaa roolisuorituksiin joihin toinen voi osallistua tietämättään.. vaikka olisi itsekin elänyt omissa päiväunissaan jotain samanlaista, hieman eri tavalla kuitenkin joten .. joten joten....
joten ehkäpä Hissi Jumangan kannattaa lopettaa reportaashinsa täältä Washingtonista tähän?
Totta mooses en ymmärtänyt lainkaan, mutta ei se mitään. Ei voi olla kaikessa viisas.
Sateen takaa.
Satakielet ovat palanneet takaisin - oletko koskaan kuullut niiden laulua? Kuin soittorasia kesäyössä.
Sellanen laulu kuin Jäit sateen taa, taitaa olla? Tottamooses olen kuullut, vaikka
Hienot sanat. Googletin.
Kuin katoava kangastus aavikon rajalla. Sinä. Saavuttamaton horisontti, suunta. Jos suljen silmäni niin katoatko? Mitä, ketä kohti silloin kuljen. Vesi peilaa kaiken kahdesti ja kuva hajoaa - haihtuivatko omat tunteesi viime kesän kuumuuteen? Pitkään sateettomuuteen, loputtomiin pölymyrskyihin, leikattuihin puhelinjohtoihin? Omat juureni ovat syvällä. Niitä ei tuuli, sade, maailma horjuta.
https://youtu.be/sKFcACtM_q4
Aika hioo. Tekee lasin siruista helmiä hiekkaan. Loittoneva saari kuin hiljaisuutesi lyömät haavat - katoavat, sekoittuvat menneisyyteen kuin taivas veteen. Olen tallettanut kuvasi syvälle, kaikki muistot kuin kultaisen laatan, jota puristan itseäni vasten. Olen täällä, enkä päästä irti.