Usko epäilyksistä huolimatta

Jeesuksen lyhyt saarna Nasaretin synagogassa ilahdutti kuulijoita. Evankeliumitekstimme edellä Jeesus puhuu: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.” Se oli henkilökohtainen ilosanoma, joka herätti toiveen: Minulle jotain hyvää, nyt ja tänään! Pian tulivat kuitenkin epäilykset: Tuo on paikallinen työmies, Joosefin poika Nasaretista. Mitä hän voi tietää?
Taustat nasaretilaisten tiedossa

Tekstimme alkaa Jeesuksen vastauksella näille epäilijöille. Hän kysyy, pitäisikö hänen kuulijoiden mielestä sanoa: ”Lääkäri, paranna itsesi.” Jeesus käyttää paikallista sanontaa, joka saattoi tarkoittaa kehotuksia "lääkäri, hoida itsesi kuntoon" tai "huolehdi omista asioistasi". Toinen Jeesuksen vastaus liittyi tunnustekoihin. Monet lupasivat uskoa, jos näkisivät riittävän suuren ihmeen. Vastaukseksi Jeesus totesi: Uskokaa minua!

Jeesus koki kotiseurakuntansa keskellä sananpalvelijalle tuttuja tuntemuksia ja tiesi ihmisten ajatukset. Nasaretilaiset tunsivat hänen perhetaustansa, koulutuksensa ja koko hänen elämänsä. Ainoastaan se, että hän oli Jumalan poika, ei ollut heidän tiedossaan. Tätä Jeesus yritti heille valaista, mutta tekstikohdasta päätellen heikoin tuloksin.

Sana sattui kohdalle

Jumalan sanan tullessa omalle kohdalle puhuttelevana se on syytä ottaa sydämeen tutkiskeltavaksi. Tekstikohdassamme nopea tunnereaktio johti nasaretilaisia kiivauteen ja vihaan. Jeesuksen suu pyrittiin tukkimaan mahdollisimman pian hänen lukiessaan ennen kirjoitettua Jumalan sanaa. Juutalaiset tunsivat varmasti hyvin kirjoitukset Elia-profeetasta.

Jeesuksen lyhyt selitys tekstistä, jossa profeetta valaisi hänen jumaluuttaan, ei palannut tyhjänä lähettäjälleen (Jes. 55:11), vaan täytti tehtävänsä. Jeesus toteutti valitsemallaan kertomuksella profeetta Jeremian opetusta: ”Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista” (Jer. 6:16). Profeetta Eliasta kertovalla tapahtumalla Jeesus osoitti, ettei ole mitään uutta auringon alla (Saarn.1:9).

Näyttää siltä, että tässä tapauksessa sanan tuli satuttaa; oli loukkaavaa, että juutalaisten rinnalle nostettiin pakanoita edes pyhän kirjoituksen valossa. Tarkoitus oli herättää parannuksen tarve, mutta kuulijoiden sydän ei näyttänyt avautuvan uskolle. Uskon ensimmäinen hedelmä on rakkaus, joka ei herännyt kuulijoissa (Gal. 5:22).

Jumala vie sanaansa sinne, missä on vastaanottavaa uskoa. Omavanhurskaan parannus oli Nasaretin synagogassa harvinainen tapahtuma. Jeesus ei tästä syystä tehnyt montakaan ihmetyötä Nasaretissa. Ihmisten epäusko siellä hämmästytti häntä
(Mark. 6:5).

Kutsu henkilökohtaiseen uskoon

On lohdullista, että usko on henkilökohtainen. Epäuskon paljoudesta huolimatta jokaisella on lupa uskoa. Jeesuskin kehotti henkilökohtaiseen uskoon, vaikka puhui Nasaretin synagogassa olleille yhteisesti.

Sarpatin leski ja syyrialainen Naaman saivat uskoa profeetan tuoman sanan. Heidät, pakanat, puhdistettiin, vaikka Israel kärsi synneistään Jumalan sallimaa kuivuutta ja nälänhätää. Jumala oli tuolloinkin ylpeitä vastaan, mutta köyhille armollinen (Jaak. 4:6).

Jumalan sanaa ei voi pysäyttää

Kristus oli ”Logos” eli ihmiseksi tullut Jumalan sana. Kotiseurakunnan kiivaat jäsenet raahasivat Jeesuksen jyrkänteelle heittääkseen hänet alas. Kristuksen sanalle oli edelleen tarvetta, joten murhatyö, jonka kiivailijat varmastikin perustelivat Mooseksen lailla, ei onnistunut.

Mooseksen lain ainoa onnistunut täyttäjä käveli tyynesti paikalta pois. Ihmisen tai saatanan toiminta ei pysäyttänyt Jumalan sanaa. Sitä ei pysäytä tänäänkään kukaan. Se menestyy ja kutsuu ihmisiä sopivalla ja sopimattomalla ajalla parannukseen ja Jumalan lasten yhteyteen. On etsikkoaika edelleen.

Penna Parviainen