Usko on Jumalan lahja

Jeesus oli väitellyt juutalaisten kanssa temppelissä. Hän oli osoittanut, että vaikka juutalaiset olivat vapaita Abrahamin lapsia, he olivat kuitenkin epäuskonsa vuoksi synnin orjia.
Juutalaiset aikoivat vihoissaan kivittää Jeesuksen, mutta tämä lähti pois temppelistä. Poistuessaan Jeesus näki tien sivussa syntymästä saakka sokean miehen kerjäämässä. Jeesus paransi tämän miehen.

Sokean miehen ja Jeesuksen kohtaaminen sekä miehen parantuminen aiheuttivat monta keskustelua ja väittelyä parantuneen, hänen naapuriensa, hänen vanhempiensa sekä juutalaisten ja Jeesuksen välillä. Oli niitä, jotka uskoivat Jeesukseen, ja niitä, jotka epäuskon tähden eivät voineet uskoa, vaikka näkivät sokean saaneen näkönsä Jeesuksen avulla.

Sinun kätesi ovat minut muovanneet

Opetuslapsiakin askarrutti kysymys synnynnäisestä sokeudesta: kuka oli tehnyt synnin, jonka vuoksi mies oli syntynyt sokeana? SRK:n vuosikirjassa 2014 todetaan: ”Jokaisessa meissä toteutuu Jumalan luomistyö, eikä hänen rakennuspiirustuksissa ole virheitä”. Sama ymmärrys oli myös psalminkirjoittajalla: ”Sinun kätesi ovat minut muovanneet. Anna myös ymmärrystä, että opin käskysi!” (Ps. 119:73.)

Me emme vajavaisina ja rajoittuneina ihmisinä aina ymmärrä kipujen, sairauksien tai koettelemusten tarkoitusta. Sokean miehen kohdalla Jeesus itse avasi opetuslasten ymmärrystä: ”Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki” (Joh. 9:3).

Mies meni ja sai näkönsä

Sunnuntain evankeliumitekstissä fariseukset kutsuvat toistamiseen sokeana syntyneen kuultavakseen. He vaativat mieheltä selitykseksi jotain muuta kuin että Jeesus olisi antanut tälle näön.

Epäuskon tähden fariseukset eivät uskoneet Jeesusta luvatuksi Messiaaksi, vaan syntiseksi, joka rikkoi jopa sapattikäskyä. Parantaminen kun oli tapahtunut sapattina. Parantunut kertoi kuitenkin uudelleen, miten Jeesus oli sivellyt hänen silmänsä tahnalla ja käskenyt mennä peseytymään Siloan altaalle. Mies oli mennyt ja saanut näkönsä. Samalla mies jo kyllästyneenä fariseusten tivaamisesta sanoi: ”Tekeekö teidänkin mieli hänen opetuslapsikseen?”

Fariseukset ajoivat lopulta suuttuneina miehen ulos syyttäen häntä samalla syntymästä saakka syntiseksi. Näin he suhtautuivat yleensäkin lakia tuntemattomiin, oppimattomiin ihmisiin. Itse he tunnustivat turvaavansa lakihurskauteen, mutta myönsivät samalla, etteivät tunne Jeesusta: ”Sinä hänen opetuslapsensa olet, me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tiedämme, että Jumala puhui Moosekselle, mutta mistä tuo mies on peräisin, sitä emme tiedä.”

Jo aikaisemmin Jeesus oli osoittanut fariseuksille, että vaikka he väittivät uskovansa Moosekseen, he eivät oikeasti tunteneet Moosesta eivätkä häntä: ”Jos te uskoisitte Moosesta, uskoisitte myös minua – juuri minusta hän on kirjoittanut” (Joh. 5:46).

Minä uskon, Herra

Kun Jeesus kuuli, että fariseukset olivat ajaneet miehen pois, hän puhutteli miestä kysymällä, uskooko hän Ihmisen Poikaan. ”Herra, kuka hän on?”, mies kysyi. ”Sano, jotta voisin uskoa.” Jeesus sanoi: ”Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi.” ”Minä uskon, Herra”, mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä.

Monista keskusteluista, joista Johanneksen evankeliumin yhdeksäs luku kertoo, tämä keskustelu on kaikkein merkittävin. Se osoittaa, kuinka uskon lahjan saaminen on täysin Jumalan työtä ihmisessä. Jumala synnytti Poikansa kautta uskon lahjan miehen sydämeen ja vahvisti sen ihmeteolla antamalla miehelle myös ajallisen näön.

Tekstikohdan jälkeen Jeesus julistaa, miten hän on tullut maailmaan pannakseen toimeen tuomion: sokeat saavat näkönsä ja näkevistä tulee sokeita. Pyhän Hengen voimasta julistettu sana on edelleenkin elävä ja voimallinen. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme. Julistetulle sanalle kannattaa osoittaa kuuliaisuutta ja nöyrtyä parannukseen silloin, kun sana osoittaa, että kuulija on kulkenut harhaan.

Mikko Hallikainen