En ole hylännyt, itse hylkäät itsesi ja minut ja muut

En enää ymmärrä sinua, tai jaksa yrittää. En oikein enää usko meihinkään. Päästän sut taas irti, kuin tuulessa tai myrskyssä rimpuilevan leijan, joka sinkoilee joka suuntaan. En saanut sua asettumaan, en osannut sua lennättää. Annan sun mennä. Viilto jää sydämeen muistoksi sinusta. Mutta jää myös hymy huulilleni ja hohtava aarre taskuuni, tämä ihmeellinen tarina, jonka olemme jakaneet. Sanot mitä tahansa. Tarinaksihan se nyt jää, se on selvää. Sinun on mentävä, vaikka haluaisit jäädä. Sinun on elettävä elämäsi villinä ja vapaana, juotava jokaisesta lähteestä ja tutkittava jokainen kukka. Sinun on mentävä ja mentävä.... ehkä olen ymmärtänyt ihan väärin. Anna anteeksi, koitan vaan ymmärtää edes hitusen, koska olet rakas. Mutta en pysty ymmärtämään, ei minusta ole siihen. Eikä minun tarvitse. Olet äärimmäisen lahjakas, sen ymmärrän. Ja toivon että itsekin tajuat sen. Ihan omalla tasolla, olet se mitä olet isolla kirjaimella, kultakirjaimin. Voi hyvin ja nauti elämästä. Mitä muuta voisin enää sanoa tai toivoa?
21<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 21

Vanhimmat

Kenelle? Nimi tiskiin.

Äänestä

Miehelle vai naiselle?

Äänestä

"Sinun on elettävä elämäsi villinä ja vapaana, juotava jokaisesta lähteestä ja tutkittava jokainen kukka".

...tsiisus...

Äänestä

Jokainen ihminen on lahjakas omalla tavallaan. Näkisipä ihmiset itsensä, kuin minä näen heidät.

Äänestä

En mä halua olla mikään villi ja vapaa..

Äänestä

Jää elämäni lyhyeksi kun ei ole sinua huolehtimassa:(
Mutta jääkööt.

Äänestä

Olisipa minulle, elämäni alkaisi siitä.

Äänestä

Liian mystinen aloitus, sopisi erään mysteerinaisen kirjoittamaksi...

Äänestä
  • Trollausta veikkaisin.

    Äänestä

En ole ollut jättämässä tai unohtamassa jos olis mulle. Välimatka puhumattomuus sekä näkemättömyys edes sattumalta ovat kuitenkin iso haaste pääkopalle. Johtanut päihdeongelmaankin.

Äänestä

Tää on vanha trolli, aina parin kuukauden välein täällä tää alotus. Tajuu sit itekin vamhenevansa.

Äänestä
  • Vaikuttaa vähän, että sinulla on ongelma jonkun vanhenemisesta. Viiskytvuotias ei voi mitenkään näyttää kaksikytvuoiselta. Vanhenemiseen sopeutuu vuosien lisääntyessä, lohdutukseksi sinullekin vanhetessasi. Vuosi kerrallaan, sinulle kertyy yhtä monta päivää ikää lisää kuin jollekin vanhalle.

    Äänestä

Tiedätkö ap, että jatkuva kieltäminen menettää tehonsa. Kielletty ei opi luottamaan koskaan itseensä, jos ei saa itse edes joskus päättää mitä tekee. Ei opi itse harkitsemaan tekojensa seurauksia. Toivottavasti ymmärrät ja mietit.

Äänestä
  • Olen tosi pahoillani. Mutta samasta syystä tämä aloituskin syntyi. Toivottomalta tuntuva hiipivän epäluottamuksen kierre puolin ja toisin, jota kumpikin ruokkii tyhmillä tempuilla ja sanoilla. Hölmöä ja noloa... Mun on vaikea käsittää sitä miten vähän toinen ehkä todellakaan luottaa itseeni tai kehenkään ja ehkä sitten kaikista vähiten itseensä. En ehkä pysty täysin ymmärtämään sitä, niin kuin kirjoitinkin yllä. Tuntuu vaan niin vaikealta ymmärtää, miten muhun ei voisi luottaa. Kun olen umpirehellinen ihminen. Toisaalta olen itsekin kulkenut tuonkaltaista polkua ja tullut pitkän kivisen matkan jälkeen vahvaksi, mikä tarkoittaa että siedän ja hyväksyn myös oman heikkouteni, erehtyväisyyteni ja keskeneräisyyteni. Joten tiedän että mahdotonkin on mahdollista. Toisaalta tiedän senkin, että kun luottamukseni menettää, se ei enää korjaudu entiselleen. Ja minun luottamukseni menettää heti, jos vaikka seurustellessa pettäisi. Heti ja lopullisesti. Oli selitys tai syy mikä tahansa. Mietin ja toivottavasti hänkin miettii.

    Äänestä

  • Mutta hienoa että sanoit tosta! Tosi hienoa. Voi ja saa ja pitää sanoa ja kaikesta voi jutella ja mikään ei ole noloa tai häpeä, koskaan.
    Olen iloinen 🧚🏻‍♀️🧚🏻‍♂️

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Olen tosi pahoillani. Mutta samasta syystä tämä aloituskin syntyi. Toivottomalta tuntuva hiipivän epäluottamuksen kierre puolin ja toisin, jota kumpikin ruokkii tyhmillä tempuilla ja sanoilla. Hölmöä ja noloa... Mun on vaikea käsittää sitä miten vähän toinen ehkä todellakaan luottaa itseeni tai kehenkään ja ehkä sitten kaikista vähiten itseensä. En ehkä pysty täysin ymmärtämään sitä, niin kuin kirjoitinkin yllä. Tuntuu vaan niin vaikealta ymmärtää, miten muhun ei voisi luottaa. Kun olen umpirehellinen ihminen. Toisaalta olen itsekin kulkenut tuonkaltaista polkua ja tullut pitkän kivisen matkan jälkeen vahvaksi, mikä tarkoittaa että siedän ja hyväksyn myös oman heikkouteni, erehtyväisyyteni ja keskeneräisyyteni. Joten tiedän että mahdotonkin on mahdollista. Toisaalta tiedän senkin, että kun luottamukseni menettää, se ei enää korjaudu entiselleen. Ja minun luottamukseni menettää heti, jos vaikka seurustellessa pettäisi. Heti ja lopullisesti. Oli selitys tai syy mikä tahansa. Mietin ja toivottavasti hänkin miettii.

    Joku on taas harhoissaan lukenut anonyymeja viestejä. Hyvin harvat asiat on musta noloja, mut toi on sitä.

    Äänestä

tää on trollin itku joka toinen kuukausi sama virsi. voi toista kun ei ole elämää.

Äänestä

Tälläset viestit turhia.

Äänestä

Kenenkään kaipaus ja suru ei ole turhaa. Se voi silmänräpäyksessä tulla kenen eteen tahansa. Henkilöä kehottaisin ottamaan kaivattuun yhteyden muuta tietä. Mitä tekisit jos tietotekniikka maailmaa ei olisi?

Äänestä

Tarkoitettu ehkä näyttämään mysteerinaiselta.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

En enää ymmärrä sinua, tai jaksa yrittää. En oikein enää usko meihinkään. Päästän sut taas irti, kuin tuulessa tai myrskyssä rimpuilevan leijan, joka sinkoilee joka suuntaan. En saanut sua asettumaan, en osannut sua lennättää. Annan sun mennä. Viilto jää sydämeen muistoksi sinusta. Mutta jää myös hymy huulilleni ja hohtava aarre taskuuni, tämä ihmeellinen tarina, jonka olemme jakaneet. Sanot mitä tahansa. Tarinaksihan se nyt jää, se on selvää. Sinun on mentävä, vaikka haluaisit jäädä. Sinun on elettävä elämäsi villinä ja vapaana, juotava jokaisesta lähteestä ja tutkittava jokainen kukka. Sinun on mentävä ja mentävä.... ehkä olen ymmärtänyt ihan väärin. Anna anteeksi, koitan vaan ymmärtää edes hitusen, koska olet rakas. Mutta en pysty ymmärtämään, ei minusta ole siihen. Eikä minun tarvitse. Olet äärimmäisen lahjakas, sen ymmärrän. Ja toivon että itsekin tajuat sen. Ihan omalla tasolla, olet se mitä olet isolla kirjaimella, kultakirjaimin. Voi hyvin ja nauti elämästä. Mitä muuta voisin enää sanoa tai toivoa?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu