Otetaanko velkaa vai myydäänkö valtion omaisuutta?

Hallitusneuvotteluissa väännetään siitä, pitäisikö väylähankkeita rahoittaa velanotolla vai valtion omaisuuden myynnillä. Li Andersson kuulemma vastustaa valtion omaisuuden myyntiä. Li on oikeassa, mutta onko hän oikeassa sattumalta vai ymmärtääkö hän erään asian, mitä tässä maassa ei oikein tunnuta ymmärtävän? Ensinnäkin, globalisaatioaikana pitäisi harkita hyvin tarkkaan mitä valtion toimintoja kannattaa myydä. Jos myydään globalisaalistajille koko kansantalouden kannalta tärkeitä toimialoja niin seuraukset voivat olla kansantaloudelle ja kansalaisille ikäviä. Caruna on tästä varoittava esimerkki. Sekin on arveluttavaa, että jos myydään valtion omaisuutta pois niin ei koskaan voi olla varma keille se lopulta päätyy. Yhteiskunnalle tärkeitä toimintoja voi päätyä hyvinkin arveluttaviin käsiin. Toiseksi velanotto kannattaa myös nähdä globalisaation taustaa vasten. Globalisaatio pyörii velkapumpputalouden pönkittämänä, mikä pitää kotrot alhaisina. Inflaatiokaan ei pääse käynnistymään koska globaalitaloudessa vallitsee krooninen epätasapaino tarjonnan ja kysynnän välillä. Siis velkaa kannattaa ottaa kahdella ehdolla: velkaantua ei saisi suhteessa BKT:hen enemmän kuin muut maat ja velan pitäisi lisätä talouskasvua ei vain kotimaisen kulutuskysynnän vaan myös kilpailukyvyn paranemisen kautta. Jos Li andersson ymmärtää em seikat niin hän on tavallista fiksumpi poliitikko, mutta onhan myös mahdollista, että Li vastustaa valtion omaisuuden myyntiä ihan vain muinaisvasemmistolaisista ideologisista syistä.