Jumala on puhunut meille Pojassaan

Tutkimisen aiheena ovat heprealaiskirjeen alkujakeet. Kirjeen muoto poikkeaa useimmista Uuden testamentin kirjeistä, koska siitä puuttuu alkutervehdys ja kirjoittajan nimi. Tästä myös johtunee paljon pohdittu kysymys kirjeen kirjoittajasta, josta ei ole varmaa tietoa.
Kirjeen kokonaisuudesta on hahmotettavissa kaksi vuorottelevaa keskeistä teemaa. Toinen on Jeesuksen persoonaa kuvaava kristologinen opetus ja toinen seurakuntaa rohkaisevat kehotuksen sanat. Kirjettä on luonnehdittu myös saarnaksi, joka on tarkoitettu luettavaksi jumalanpalveluksessa.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja tuntee Vanhan testamentin varsin hyvin. Hän avaa ja selittää Vanhan ja Uuden testamentin kirjoitusten yhteenkuuluvuutta. Kirje lienee syntynyt 80-luvulla ja lähetty mahdollisesti Rooman kristityille.

Minun henkeni ei väisty

Kirje alkaa kuvauksella Jumalan ilmoituksesta. Kirjoittaja viittaa kauas menneeseen aikaan. Jumala on ollut ja on yhä itsensä ilmoittava Majesteetti. Inhimillinen ajattelu kohtaa tässä paradoksin: kaikkivaltias Jumala on puhunut entisille sukupolville profeettojen eli ihmisten suulla.

Herran Henki on ilmoittanut profeetoille Jumalan sanan ja antanut voiman puhua se julki. Jesaja viittaa kirjassaan tähän: ”Minä olen pannut sanani sinun suuhusi ja kätkenyt sinut kätteni suojaan” (Jes. 51:6). Jumalan antama lupaus palvelijalleen omasta läsnäolostaan on vahva: ”Tämä on minun lupaukseni: ’ei väisty minun henkeni sinun yltäsi eikä katoa minun sanani, jonka olen suuhusi antanut’” (Jes. 59:21).

Jumalan puhe on ollut kuultavissa ihmisten keskuudessa monin tavoin. Jumalan yleiseksi ilmoitukseksi sanotaan sitä, kun hän ilmoittaa itsensä omassatunnossa, luonnossa ja elämänkohtaloissa. Elämän salaisuus kutsuu ihmistä tutkimaan Jumalan suuruutta.

Jumalan ilmoituksen huipentuma on erityinen ilmoitus, jossa hän ilmoittaa itsensä ja tahtonsa Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Tästä heprealaiskirje toteaa ytimekkäästi: viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan.

Profeetat puhuivat ja julistivat Jumalan sanaa ennen Kristusta. Heidän sanomaansa sisältyi lohdullinen lupaus tulevasta maailman Vapahtajasta. Vanhan liiton uskovaisten turvana oli tämä lupauksen sana. Heprealaiskirje toteaakin entisistä pyhistä: ”Uskovina nämä kaikki kuolivat. Sitä, mikä heille oli luvattu, he eivät saaneet; he olivat vain etäältä nähneet sen ja tervehtineet sitä iloiten, tunnustaen olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä.” (11:13.)

Kristus on Jumalan ilmoituksen täyttymys. Pojassaan ja hänen kauttaan Jumala on ilmoittanut tahtonsa. Pojan valtasuuruus ilmenee luomisen ihmeessä: ”Hän on puhunut meille Pojassaan, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän myös on luonut maailmat” (1:2).

Majesteetin oikealla puolella

Kristuksessa yhdistyvät Jumalan sana, ennustukset ja täyttymys. Alussa ollut Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Näin selkeä on Johanneksen evankeliumin todistus Kristuksen kahdesta luonnosta, jumalallisesta ja inhimillisestä. Ymmärrämme tämän salaisuuden vain uskon kautta. Jumalan tuleminen ihmiseksi on ihmisymmärrykselle samankaltainen paradoksi kuin Jumalan puhuminen profeettojen suulla. Jeesuksen vastustajat ilmaisivatkin mielipiteensä väheksyen: eikö tämä ole seppä, Joosefin poika?

Jumalan Henki avaa Pyhiä kirjoituksia. Niiden valossa näemme Nasaretin miehessä Jumalan sädehtivän kirkkauden. Ohikiitävän hetken kolme opetuslasta saivat vuoren rinteellä katsella Jeesuksen kirkastumisen ihmettä: ”Hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko ja hänen vaatteensa tulivat valkeiksi kuin valo” (Matt. 17:2). Tämän jälkeen Jeesuksen matka kulki kohti Jerusalemia, kohti kärsimystä ja ristinkuolemaa. Tekstimme sana toteutui; uhrikuolemallaan Jumalan Karitsa otti pois maailman synnin.

Kuoleman haudasta ylösnoussut Vapahtaja astui ensimmäisenä helatorstaina ylös taivaaseen, Isän luokse. Meille vielä näkymättömässä kunniassa hän istuu Majesteetin oikealla puolella. Sieltä hän on kerran tuleva takaisin maan päälle. Silloin on koko ihmiskunnan ja jokaisen ihmisen omakohtainen tilinteon hetki.

Autuas on se ihminen, jolla on Kristuksen sovintoveren ja evankeliumin uskomisen kautta anteeksiantamuksen rauha omallatunnollaan. Ajan päättymiseen asti Jumalan valtakunnasta saarnataan parannusta ja synninpäästön sanaa, rauhan evankeliumia kaikille eksyneille ja etsiville.

Pentti Saulio