Jumala ylläpitää sanallaan luomakuntaansa

Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta voidaan erottaa omaksi osakseen niin sanotut peruskertomukset (1. Moos. 1–11). Kyseisissä luvuissa kerrotaan, kuinka Jumala on luonut ihmisen elämään suhteessa häneen, lähimmäisiin ja koko luomakuntaan.
Oman osansa tässä kirjassa muodostavat kertomukset Nooasta ja hänen pojistaan. Nooan aikana ”ihmiset kuluttivat elämänsä pahuudessa”. Vain Nooa oli aikalaistensa joukossa oikeamielinen ja nuhteeton. (1. Moos. 6:9–12.) Ihmisten suhde Luojaan, lähimmäisiin ja luomakuntaan ei ollut sellainen, joksi se tarkoitettiin. Elämää ei kunnioitettu.

Jumala rakentaa

Jumala katui, että oli tehnyt ihmisen. Nooa oli kuitenkin Jumalalle mieluinen. Siksi Jumala antoi Nooalle ohjeet rakentaa arkki. Arkkiin tuli ottaa mukaan vaimo, Nooan pojat ja heidän vaimonsa sekä kaikkia elollisia kaksi, uros ja naaras, jotta ”ne säilyisivät hengissä sinun kanssasi” (1. Moos. 6:19).

Jumala antoi tarkat ohjeet, kuinka arkki rakennetaan, mutta hän rakensi Nooan kautta myös luottamusta siihen, että hänen lupauksensa ovat varmat. Raamattu ei tarkasti kerro, kuinka kauan arkin rakentaminen kesti, mutta hetkessä ei suuri laiva valmistunut.

Kuivalle maalle rakennettava laiva saattoi vuosien vieriessä tuoda epäilyksen asian mielekkyydestä, mutta ”usko sai Nooan taipumaan Jumalan tahtoon, kun hän sai ilmoituksen sellaisesta, mikä ei vielä ollut nähtävissä” (Hepr. 11:7). Nooa teki niin kuin Jumala oli hänelle ilmoittanut. Kun kaikki oli valmista – kahdeksan matkustajaa, eläimet ja tarvittava ruoka olivat arkin sisällä – Jumala sulki arkin oven.

Jumala purkaa

Nooan aikana Jumala purki sitä, minkä luomisessa oli rakentanut. ”Kaikki syvyyden lähteet puhkesivat ja taivaan ikkunat aukenivat. – – Kaikki kuivalla maalla elävät olennot kuolivat, kaikki, joissa oli elämän henkäys.” (1. Moos. 7:11–22.) Vanha testamentti kertoo paljon siitä, kuinka Jumala purkaa. Jumala vihaa pahuutta ja vääryyttä. Saman Jumalan pelastava toiminta avautuu tätä taustaa vasten. Jumala, joka päättää tuhota, voi päättää myös pelastaa.

Psalmissa 78 kuvataan Jumalan oikeudenmukaista vihaa syntiä kohtaan, mutta myös sanotaan: "Jumala on laupias, ei hän tuhoa syntistä, vaan armahtaa. Kerta kerran jälkeen hän hillitsi vihansa eikä antanut kiivaudelleen valtaa.” (Ps. 78:38.)

Jumala purkaa meistä sitä, minkä me rakennamme vastoin Jumalan sanan ilmoitusta. Jäljelle jää kääntyminen, Jumalan ja hänen vanhurskautensa etsiminen, sen muistaminen, kuka on kalliomme ja lunastajamme (Ps. 78:34–35).

Liitto on ikuinen

Sanaa liitto (berit) käytetään Vanhassa testamentissa paljon. Se voi merkitä ihmisten välistä, Jumalan ja hänen kansansa välistä tai kaikkea luotua koskevaa liittoa.

Sateen tauottua ja maan kuivuttua Jumala teki liiton. Hän antoi liittonsa ”teille ja kaikille eläville olennoille”. Alkukielen sanat korostavat sitä, kuinka Jumala antaa tai lahjoittaa liittonsa. Ihminen voi korkeintaan ihmetellä, kiittäen vastaanottaa. Näin kävi Nooallekin, joka ei sanonut eikä tehnyt mitään Jumalan annettua liittonsa.

Liitto on myös ikuinen. Se annettiin ”kaikkiin tuleviin sukupolviin asti”. Vaikka synti ja ihmisessä asuva pahuus horjuttaisivatkin annettua liittoa, on Jumala itse liitossaan luja. Koskaan hän ei hukuta kaikkea elämää vedenpaisumukseen. Merkiksi Jumala asetti kaaren pilviin muistuttamaan tästä liitosta, jonka hän teki kaikkien elävien olentojen kanssa maan päällä.

Hyvän omantunnon liitto

Ensimmäisessä Pietarin kirjeessä sanotaan: ”Vain muutama ihminen, kaikkiaan kahdeksan, pelastui arkissa veden kantamana. Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus.” (1. Piet. 3:20–21.)

Nooa sai katsella sitä, mikä ei ollut vielä nähtävissä. Kasteen armon osallisuudessa saa katsoa luottavaisesti, lapsenkaltaisella uskolla eteenpäin. Saa uskoa Kristuksen sovittaneen minunkin syntini ja avanneen ylösnousemuksellaan tien ikuiseen elämään. Saa luottaa siihen, että Jumala ylläpitää sanallaan luomakuntaansa. Hän pitää huolen meistä, purkaa ja rakentaa meitä. Hän kantaa perille, kunnes luo uuden taivaan ja uuden maan.

Tuomas Tölli