Lapsi kasvaa perheessä, jossa häntä ei katsota mitenkään hyödylliseksi mihinkään. Hänet kasvatetaan siihen ettei hänestä ole hyötyä, vaikka asiat olisivat kuinka huonosti tahansa. Lapsen motivaatiota se syö, koska hän näkee paljon kurjuutta, mutta häntä ei tarvita mihinkään, ei siis ole tarpeellinen. Lapsi ei pääse osallistumaan perheen asioihin lainkaan, koska vanhempien asiat ovat lähinnä riitelyä, särkemistä eikä rakentamista. Vanhemmat eivät tee mitään tulevaisuuden eteen vaan elävät sanonnan mukaisesti kuin siat pellossa. Lapselle siis perheen asiat eivät kuulu lainkaan ja hän seuraa asioita vain sivusta.
Eipä ihme että lapsesta tulee sellainen ettei hän tunne kuuluvansa mihinkään, vaan hän todennäköisesti syrjäytyy jo lapsena. Tuo lapsi pysyy ainaisesti kaikesta sivussa, koska asiat eivät hänelle kuulu. Hän ei ole minkään lauman jäsen. Oma perhe on sen opettanut ettei hänellä ole laumassa mitään arvoa. Hän ei todellakaan ole ensimmäisenä ratkomassa ongelmia.
Hänestä tulee yksinäinen susi. Jos onni suo ja potkaisee kovaa hän löytää joskus lauman joka hyväksyy hänet.
Eipä ihme että lapsesta tulee sellainen ettei hän tunne kuuluvansa mihinkään, vaan hän todennäköisesti syrjäytyy jo lapsena. Tuo lapsi pysyy ainaisesti kaikesta sivussa, koska asiat eivät hänelle kuulu. Hän ei ole minkään lauman jäsen. Oma perhe on sen opettanut ettei hänellä ole laumassa mitään arvoa. Hän ei todellakaan ole ensimmäisenä ratkomassa ongelmia.
Hänestä tulee yksinäinen susi. Jos onni suo ja potkaisee kovaa hän löytää joskus lauman joka hyväksyy hänet.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.